Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun alkupää oli oikein mielenkiintoinen, kiitos aloituksesta ap:lle. Mutta tuttuun AV-tyyliin on tännekin saapunut joku jankkaaja, joka vänkää niin kauan että ketju hiipuu. On se kumma, että nuo alanuoletkaan eivät kerro jankkaajalle sitä, että ehkäpä kannattaisi pitää se t u r p a  kiinni jo, kun ei mitään mistään ymmärrä. Tämä aihepiiri ei ole minullekaan tuttu, mutta täällä näyttää olevan kirjoittelijoita, joilla on enemmän tietämystä kuin minulla. Ei tulisi mieleenkään ruveta vänkäämään vastaan ja pilata koko ketju. Ärsttävää.

Joo, mistään täällä ei nykyään pysty keskustelemaan ilman että joku head case löytää ketjun ja karkottaa kaikki järkevät keskustelijat.

Vierailija kirjoitti:

Näille itseään ja todellisuutta pakoonjuokseville kiipeilijöille (eivät kaikki varmaan ole sellaisia) mutta niille jotka ovat:

Se on raaka totuss joka ihmisestä kuoriutuu tiukimmissa paikoissa ja jos sinusta kuoriutuu ruumiitten yli kävelijä ja kaverin hylkääjä kun hän anoo apua on reissusi ihan turha. Olet arvoton luuseri vaikk aolisit käynyt 20 huipulla. Joskus tämä iskee päin näköäsi vielä.

Meidän sotaveteraanit pitivät kunnianaan ettei kavereita jätetä. Niitä jätettiin joskus mutta asialla ei hehkutettu. Se ei ole suurinta rakkautta että kääntää selän avun pyytäjälle, pitää mennä yhdessä jos niikseen. Ellei pyydä apua jää rakastava siihen siltikin.

Et voi verrata kiipeilijöitä sotaveteraaneihin.

Et selvästi ymmärrä vuoristo-olosuhteista riittävästi moralisoidaksesi. Miten sinä ajattelit, että kiipeilijä saisi autettua kävelykyvytöntä ja lumisokeaa toveriaan? Omaa lisähappea voi tarjota, mutta ei oman hengen kustannuksella. Apua voi hälyttää, mutta et voi jäädä toisen tueksi oman henkesi kustannuksella. Pelastusoperaatiot vaativat kokeneen retkikunnan, yksi ihminen ei ihmeisiin pysty.

Vähähappisessa ympäristössä ajattelu hämärtyy sekä pelastettavalla että pelastajalla. Monesti pelastettavat ovat niin heikossa kunnossa, että he eivät halua tai koe voivansa liikkua - paleltuminen ja hapettomuus laittaa ihmisen tilaan, jossa lepääminen ja torkkuminen tuntuu järkevältä idealta.

Mikäli pelastettava on jäänyt haastavaan paikkaan - kielekkeelle tai kiipeämistä vaativalle osuudelle, hänet pitää voida kantaa tiukkojen paikkojen yli. Miten tämä tapahtuisi?

Englantilaisen Pippan (Catherinen siskon) aviomiehen veli jäi sinne myös. Tragedia.

Toivottavasti sen isättömän sherpalapsen naama käy edes joskus mielessä , sen lapsen joka katse lee vuoria mielessään muistot isästä. Hänelle vuoret ovat ihan muuta kuin huvipuisto kaikilla mausteilla.

Hirveetä ois joutua tonne kiipeämään, onneksi ei tule itselle ikinä tilanne vastaan. Mua ahdistaa kauheasti jo ajatus niistä jonoista. Että siellä sitten kuolemankielissä kaikki seistään tiiviissä jonossa ja mihinkään ei pääse. Ei ylös, ei alas, ei sivulle. Joku tukkii jonoa jossain ylempänä, varmaan on kuollut sinne. Ja kukaan ei jaksa tai pysty sitä just nyt siirtämään, joten kaikki kymmenet tai sadat ihmiset siinä vaan on ja odottaa ilman riittävää happea. 

Kuvittelisin että mä kiljuisin siellä vaan haluavani alas ja kotiin. Mutta eihän sieltä pääse, ei sitä vuorta voi vapaasti tallustaa mihinkään suuntaan, vaan aina niissä himputin kuolemanjonoissa. Hrrrr, karseeta.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on selvää että jos Everestille pääsisi kopterilla, siitä tulis statusihmisten leikkikalu saman tien. Puuhaa jossa ei tosiaan tarvitsisi rahvaisiin kompastella toisin kuin jonossa huipulle.

Totta varmasti. Jonkinlainen akklimatisaatio

pitäisi varmaan alla kuitenkin olla jos haluaa kivan näköisen selfien. Mutta eiköhän tääkin ”ongelma” tulevaisuudessa pystytä ratkomaan.

Nyt Corona niittää alaleirissä kiipeilijöistä. Ohut ilma pahentaa Koronan oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille itseään ja todellisuutta pakoonjuokseville kiipeilijöille (eivät kaikki varmaan ole sellaisia) mutta niille jotka ovat:

Se on raaka totuss joka ihmisestä kuoriutuu tiukimmissa paikoissa ja jos sinusta kuoriutuu ruumiitten yli kävelijä ja kaverin hylkääjä kun hän anoo apua on reissusi ihan turha. Olet arvoton luuseri vaikk aolisit käynyt 20 huipulla. Joskus tämä iskee päin näköäsi vielä.

Meidän sotaveteraanit pitivät kunnianaan ettei kavereita jätetä. Niitä jätettiin joskus mutta asialla ei hehkutettu. Se ei ole suurinta rakkautta että kääntää selän avun pyytäjälle, pitää mennä yhdessä jos niikseen. Ellei pyydä apua jää rakastava siihen siltikin.

Et voi verrata kiipeilijöitä sotaveteraaneihin.

Et selvästi ymmärrä vuoristo-olosuhteista riittävästi moralisoidaksesi. Miten sinä ajattelit, että kiipeilijä saisi autettua kävelykyvytöntä ja lumisokeaa toveriaan? Omaa lisähappea voi tarjota, mutta ei oman hengen kustannuksella. Apua voi hälyttää, mutta et voi jäädä toisen tueksi oman henkesi kustannuksella. Pelastusoperaatiot vaativat kokeneen retkikunnan, yksi ihminen ei ihmeisiin pysty.

Vähähappisessa ympäristössä ajattelu hämärtyy sekä pelastettavalla että pelastajalla. Monesti pelastettavat ovat niin heikossa kunnossa, että he eivät halua tai koe voivansa liikkua - paleltuminen ja hapettomuus laittaa ihmisen tilaan, jossa lepääminen ja torkkuminen tuntuu järkevältä idealta.

Mikäli pelastettava on jäänyt haastavaan paikkaan - kielekkeelle tai kiipeämistä vaativalle osuudelle, hänet pitää voida kantaa tiukkojen paikkojen yli. Miten tämä tapahtuisi?

Se tapahtuu niin ettet vie kaveriasi moisiin paikkoihin joissa et voi auttaa. Ja jos suinkin voit aina auttaa niin ehkä viet....näin se menee. Se on oma valintasi. Ja oma vastuusi.

On oma valinta ja on myös sen kaverin oma valinta mennä sinne. Ei häntä kukaan sinne pakottanut ja hänkin tietää ne riskit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin dokumentin Shriya Shah-Klorfinesta, ja oli kyllä surullista, että hän ei paluumatkasta selvinnyt. 

Olis mahtavaa nähdä kys. dokkari! Mahtaisikohan löytyä jostain..?

Ap

Tuosta

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

löytyy.

Ei minkäänlaista kiipeilykokemusta, sukulaiset kuvaili laiskaksi kävelemään. Päätti kiivetä Everestin huipulle, "harjoitteli" retkeilemällä Ontarion kukkuloilla.

Death by stupidity.

Just meinasin kysellä, että kuinka kovakuntoinen pitää olla, että tuonne voi mennä? Siis tajuan tietysti, että pitäis olla hiton hyvä fyysinen kunto, mutta sinnekö pääsee kuka vaan, kun on rahaa? Täytyypä katsoa tuo dokkari, keitän ensin kahvit!

Ei tuostakaan kukaan oikein uskonut, että pääsee huipulle kiipeämään, mutta niin vain pääsi. Ehkä olisi päässyt alas astikin, jos olisi ajoissa kääntynyt takaisin. 

Katsoin tuon dokkarin joku aika sitten ja mun mielestä tuolla naisella oli nepalilaisia sukujuuria. Eli hänellä saattoi olla jonkinlainen geneettinen etu puolellaan, mutta se ei sitten riittänyt kun kunto ja kokemus ei riittäneet. Toisaalta, edes ne ei tuolla vuorilla takaa mitään.

Hitain kiipeilijä, vielä nousemassa ja happipullossa 30 min jäljellä. Päättää jatkaa nousua.

No, olisi todennäköisesti kuollut vaikka olisi jo tuossa vaiheessa kääntynytkin.

Ei nepalilaisilla juurikaan mitään geneettisiä etuja ole, sherpat ovat vain jo valmiiksi tottuneet ohueen ilmaan kun ovat asuneet korkealla koko ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille itseään ja todellisuutta pakoonjuokseville kiipeilijöille (eivät kaikki varmaan ole sellaisia) mutta niille jotka ovat:

Se on raaka totuss joka ihmisestä kuoriutuu tiukimmissa paikoissa ja jos sinusta kuoriutuu ruumiitten yli kävelijä ja kaverin hylkääjä kun hän anoo apua on reissusi ihan turha. Olet arvoton luuseri vaikk aolisit käynyt 20 huipulla. Joskus tämä iskee päin näköäsi vielä.

Meidän sotaveteraanit pitivät kunnianaan ettei kavereita jätetä. Niitä jätettiin joskus mutta asialla ei hehkutettu. Se ei ole suurinta rakkautta että kääntää selän avun pyytäjälle, pitää mennä yhdessä jos niikseen. Ellei pyydä apua jää rakastava siihen siltikin.

Et voi verrata kiipeilijöitä sotaveteraaneihin.

Et selvästi ymmärrä vuoristo-olosuhteista riittävästi moralisoidaksesi. Miten sinä ajattelit, että kiipeilijä saisi autettua kävelykyvytöntä ja lumisokeaa toveriaan? Omaa lisähappea voi tarjota, mutta ei oman hengen kustannuksella. Apua voi hälyttää, mutta et voi jäädä toisen tueksi oman henkesi kustannuksella. Pelastusoperaatiot vaativat kokeneen retkikunnan, yksi ihminen ei ihmeisiin pysty.

Vähähappisessa ympäristössä ajattelu hämärtyy sekä pelastettavalla että pelastajalla. Monesti pelastettavat ovat niin heikossa kunnossa, että he eivät halua tai koe voivansa liikkua - paleltuminen ja hapettomuus laittaa ihmisen tilaan, jossa lepääminen ja torkkuminen tuntuu järkevältä idealta.

Mikäli pelastettava on jäänyt haastavaan paikkaan - kielekkeelle tai kiipeämistä vaativalle osuudelle, hänet pitää voida kantaa tiukkojen paikkojen yli. Miten tämä tapahtuisi?

Se tapahtuu niin ettet vie kaveriasi moisiin paikkoihin joissa et voi auttaa. Ja jos suinkin voit aina auttaa niin ehkä viet....näin se menee. Se on oma valintasi. Ja oma vastuusi.

Jos viet kaverisi paikkoihin joissa  tiedät jo etukäteen et voi auttaa se kertoo sinusta. Kaikki eivät voisi.

Lopeta jo ja mene kiusaamaan vaikka naapuriasi. Kavereita ei tuollaisella vänkääjällä tietenkään edes ole.

Pitää muistaa ettei nuo vuorikuolemat ole mitään hups ku putoski sitten siihen- juttuja vaan reissua suunnitellaan monta kk jopa vuotta! Se on tietoista riskienottoa eikä kaikilla ole psyyke kunnossa ollenkaan arvioida riskejään. Alitajuista vaaran leikittelyä ilmenee noissa porukoissa joissa ei olla ihan sinut itsen ja luonnon kanssa. Ja siinä riskeerataan sitten surutta muittenkin henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille itseään ja todellisuutta pakoonjuokseville kiipeilijöille (eivät kaikki varmaan ole sellaisia) mutta niille jotka ovat:

Se on raaka totuss joka ihmisestä kuoriutuu tiukimmissa paikoissa ja jos sinusta kuoriutuu ruumiitten yli kävelijä ja kaverin hylkääjä kun hän anoo apua on reissusi ihan turha. Olet arvoton luuseri vaikk aolisit käynyt 20 huipulla. Joskus tämä iskee päin näköäsi vielä.

Meidän sotaveteraanit pitivät kunnianaan ettei kavereita jätetä. Niitä jätettiin joskus mutta asialla ei hehkutettu. Se ei ole suurinta rakkautta että kääntää selän avun pyytäjälle, pitää mennä yhdessä jos niikseen. Ellei pyydä apua jää rakastava siihen siltikin.

Et voi verrata kiipeilijöitä sotaveteraaneihin.

Et selvästi ymmärrä vuoristo-olosuhteista riittävästi moralisoidaksesi. Miten sinä ajattelit, että kiipeilijä saisi autettua kävelykyvytöntä ja lumisokeaa toveriaan? Omaa lisähappea voi tarjota, mutta ei oman hengen kustannuksella. Apua voi hälyttää, mutta et voi jäädä toisen tueksi oman henkesi kustannuksella. Pelastusoperaatiot vaativat kokeneen retkikunnan, yksi ihminen ei ihmeisiin pysty.

Vähähappisessa ympäristössä ajattelu hämärtyy sekä pelastettavalla että pelastajalla. Monesti pelastettavat ovat niin heikossa kunnossa, että he eivät halua tai koe voivansa liikkua - paleltuminen ja hapettomuus laittaa ihmisen tilaan, jossa lepääminen ja torkkuminen tuntuu järkevältä idealta.

Mikäli pelastettava on jäänyt haastavaan paikkaan - kielekkeelle tai kiipeämistä vaativalle osuudelle, hänet pitää voida kantaa tiukkojen paikkojen yli. Miten tämä tapahtuisi?

Se tapahtuu niin ettet vie kaveriasi moisiin paikkoihin joissa et voi auttaa. Ja jos suinkin voit aina auttaa niin ehkä viet....näin se menee. Se on oma valintasi. Ja oma vastuusi.

Jokainen vastaa viime kädes itsestään. Happinaamari ensin omille kasvoille, sen jälkeen vieruskaverille. Kukaan ei vie ketään minnekään, jokainen päättää lähtemisestä itse. Kanssakiipeilijää autetaan siihen asti, kunnes auttaminen muuttuu mahdottomaksi.

Kansantajuinen esimerkki. Olet ystäväsi kanssa kävelemässä jäällä. Putoatte molemmat jäihin. Sinä pääset ylös, mutta ystäväsi ei. Sinulla on hypotermia, makaat jäällä, mutta voimasi eivät riitä saamaan ystävääsi ylös vedestä? Mitä teet? Kuinka kauan voit odottaa ennen, kuin kuolet itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille itseään ja todellisuutta pakoonjuokseville kiipeilijöille (eivät kaikki varmaan ole sellaisia) mutta niille jotka ovat:

Se on raaka totuss joka ihmisestä kuoriutuu tiukimmissa paikoissa ja jos sinusta kuoriutuu ruumiitten yli kävelijä ja kaverin hylkääjä kun hän anoo apua on reissusi ihan turha. Olet arvoton luuseri vaikk aolisit käynyt 20 huipulla. Joskus tämä iskee päin näköäsi vielä.

Meidän sotaveteraanit pitivät kunnianaan ettei kavereita jätetä. Niitä jätettiin joskus mutta asialla ei hehkutettu. Se ei ole suurinta rakkautta että kääntää selän avun pyytäjälle, pitää mennä yhdessä jos niikseen. Ellei pyydä apua jää rakastava siihen siltikin.

Et voi verrata kiipeilijöitä sotaveteraaneihin.

Et selvästi ymmärrä vuoristo-olosuhteista riittävästi moralisoidaksesi. Miten sinä ajattelit, että kiipeilijä saisi autettua kävelykyvytöntä ja lumisokeaa toveriaan? Omaa lisähappea voi tarjota, mutta ei oman hengen kustannuksella. Apua voi hälyttää, mutta et voi jäädä toisen tueksi oman henkesi kustannuksella. Pelastusoperaatiot vaativat kokeneen retkikunnan, yksi ihminen ei ihmeisiin pysty.

Vähähappisessa ympäristössä ajattelu hämärtyy sekä pelastettavalla että pelastajalla. Monesti pelastettavat ovat niin heikossa kunnossa, että he eivät halua tai koe voivansa liikkua - paleltuminen ja hapettomuus laittaa ihmisen tilaan, jossa lepääminen ja torkkuminen tuntuu järkevältä idealta.

Mikäli pelastettava on jäänyt haastavaan paikkaan - kielekkeelle tai kiipeämistä vaativalle osuudelle, hänet pitää voida kantaa tiukkojen paikkojen yli. Miten tämä tapahtuisi?

Se tapahtuu niin ettet vie kaveriasi moisiin paikkoihin joissa et voi auttaa. Ja jos suinkin voit aina auttaa niin ehkä viet....näin se menee. Se on oma valintasi. Ja oma vastuusi.

Jos viet kaverisi paikkoihin joissa  tiedät jo etukäteen et voi auttaa se kertoo sinusta. Kaikki eivät voisi.

🤦‍♀️ Onko se kaveri joku tahdoton lapanen, jonka väkisin raahaat sinne vuorelle pelastettavaksi? Jokaisella on viime kädessä vastuu itsestään. Jos et pysty pääsemään sieltä vuorelta alas omin voimin, et voi olettaa, että joku sut sieltä pelastaa. Oma valinta ja oma vastuu.

On niitä "bodyja" varmaan muillakin kasitonnisilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille itseään ja todellisuutta pakoonjuokseville kiipeilijöille (eivät kaikki varmaan ole sellaisia) mutta niille jotka ovat:

Se on raaka totuss joka ihmisestä kuoriutuu tiukimmissa paikoissa ja jos sinusta kuoriutuu ruumiitten yli kävelijä ja kaverin hylkääjä kun hän anoo apua on reissusi ihan turha. Olet arvoton luuseri vaikk aolisit käynyt 20 huipulla. Joskus tämä iskee päin näköäsi vielä.

Meidän sotaveteraanit pitivät kunnianaan ettei kavereita jätetä. Niitä jätettiin joskus mutta asialla ei hehkutettu. Se ei ole suurinta rakkautta että kääntää selän avun pyytäjälle, pitää mennä yhdessä jos niikseen. Ellei pyydä apua jää rakastava siihen siltikin.

Et voi verrata kiipeilijöitä sotaveteraaneihin.

Et selvästi ymmärrä vuoristo-olosuhteista riittävästi moralisoidaksesi. Miten sinä ajattelit, että kiipeilijä saisi autettua kävelykyvytöntä ja lumisokeaa toveriaan? Omaa lisähappea voi tarjota, mutta ei oman hengen kustannuksella. Apua voi hälyttää, mutta et voi jäädä toisen tueksi oman henkesi kustannuksella. Pelastusoperaatiot vaativat kokeneen retkikunnan, yksi ihminen ei ihmeisiin pysty.

Vähähappisessa ympäristössä ajattelu hämärtyy sekä pelastettavalla että pelastajalla. Monesti pelastettavat ovat niin heikossa kunnossa, että he eivät halua tai koe voivansa liikkua - paleltuminen ja hapettomuus laittaa ihmisen tilaan, jossa lepääminen ja torkkuminen tuntuu järkevältä idealta.

Mikäli pelastettava on jäänyt haastavaan paikkaan - kielekkeelle tai kiipeämistä vaativalle osuudelle, hänet pitää voida kantaa tiukkojen paikkojen yli. Miten tämä tapahtuisi?

Se tapahtuu niin ettet vie kaveriasi moisiin paikkoihin joissa et voi auttaa. Ja jos suinkin voit aina auttaa niin ehkä viet....näin se menee. Se on oma valintasi. Ja oma vastuusi.

Jos viet kaverisi paikkoihin joissa  tiedät jo etukäteen et voi auttaa se kertoo sinusta. Kaikki eivät voisi.

Lopeta jo ja mene kiusaamaan vaikka naapuriasi. Kavereita ei tuollaisella vänkääjällä tietenkään edes ole.

Naapuri on 5 km päässä eikä ole tapana kiusata ketään. Sinua loukkaa kun laitan sinut miettimään. Mutta laitan silti.

Kiusaathan sinä tämän ketjun asiallisia kommentoijia koko ajan. Minua henkilökohtaisesti ei tuollainen räksytys loukkaa. Mutta lukisin paljon mieluummin asiallisia ja asiantuntevia kommentteja ja kertomuksia kuin kaltaisesi paskaa suoltavan typeryksen lällättelyitä. Joten, olisitko ystävällinen ja lopettaisit kommentoinnin?

Vierailija kirjoitti:

On niitä "bodyja" varmaan muillakin kasitonnisilla?

On mutta monella paaaljon vähemmän. Ei siksi että ne olisi jotenkin helpompia vaan päinvastaisesta syystä. K2:lle ei ole mitään asiaa yrittämään eikä kukaan yritä sinne raahata kokematonta turistia.

No niin, pilallehan tämä ketju meni. Alba ja Äitihullu pitäisi bannata koko palstalta ikuisiksi ajoiksi. Kaikki mihin koskevat joko kuolevat tai ovat sen jälkeen täynnä paskaa kuin Mount Everestin rinteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset voisivat kiivetä jonnekin muualle.

Everest on kirjaimellisesti jätteiden ja ulosteiden peitossa. Suurin riski alkaa olemaan jonot kun kiipeilijät seisoskelevat odottelemassa vuoroaan huipulle. Suurin osa kiipeilijöistä ei omaisi pienintäkään toivoa huipulle kiipeämisestä ilman sherpojen vetämiä köysiä, sherpojen leireihin kantamia happipulloja, jne.

Mutta sen sijaan että nämä tyypit kiipeäisivät omin avuin vaikka 5 000m korkealle vuorelle, he haluavat korkeimmalle vuorelle, on päästävä juuri Everestille.

Kuvailemiesi asioiden vuoksi minun on vaikea ymmärtää nykyistä hinkua päästä Everestin huipulle. Mitä iloa on siinä että sielläkin joku jonottaa vuoroaan takana kuin jonossa ostamaan hampurilaista? Ja lisäksi voi vielä kuolla..jonottamiseen.

Ehkä ennen se oli hienompi, vaikka vaarallinen kokemus. Ap:ta ymmärrän koska minullekin tulee aika ajoin mieleen nämä ruumiit. Erityisesti se että joitain ruumiita käytetään maamerkkeinä tuntuu kauhealta. Green boots taidettiin tosin haudata jokusia vuosia sitten kivillä.

Hei, ei huolta, ihmisiä kuolee jonottamiseen ihan koko ajan täällä alhaallakin. Täällä tosin odotetaan jotain, mikä pitäisi hengissä, varaosaelintä tms.

Jokainen, joka on tuolla kuollut, on tiedostanut riskit ja siitä huolimatta on sen riskin ottanut ja kuollut. Se on ollut hänen tahtonsa ja sitä pitäisi kunnioittaa ja suoda hänelle se viimeinen lepopaikka ikijäässä, missä hän nyt makaa. Hän kuoli tehdessään jotain, mitä rakastaa.

Ehkä niin. On silti karua että "ainutkertainen" ja jännittävä seikkailu on sellainen jossa pitäisi jonottaa vuoroaan ja kaunis ympäristl täynnä ruumita, roskaa ja paskaa.

Jos odottaa elinsiirtoa se on vähän eri asia, koska siihen on pakottava tarve, ei halua kuolla.

Niin no, täällä alhaalla kävelee pystyyn kuolleita zombeja ja täälläkin on roskaa ja paskaa.

Se nyt vaan on typerää yrittää romantisoida eri tapoja kuolla. Jokainen, joka yrittää kiivetä vuorelle, tietää sen riskit ja siitä huolimatta kiipeää. Hän, joka sinne kiipeää, ei varmasti arvostele ympäristöä, koska hän tietää, mitä siellä kohtaa.

Sen vuoren ympäristöä arvostellaan täällä, missä arvostelu on turhaa sanahelinää. Oletettako te tampiot, että asialle ei ole yritetty tehdä jotain? Se ympäristö siellä on niin haasteellista, että siellä ei vaan pysty tekemään mitään, kun suurin haaste on pysyä itse hengissä. Hekään eivät halua kuolla, mutta he hyväksyvät sen riskin.

Juu juu mutta kysymys kuuluukin miksi he eivät halua otta riskiä kuolla toisten ruumiita hakiessaan vaan ottavat riskin pelkästään saadessaan itselleen jotain? Elämyksen?

Mietihän vielä kerran.

Siksi, että heillä on ihan täysi työ pitää itsensä hengissä. He eivät mene sinne siivoamaan, heidän tavoitteensa on päästä huipulle. Miksi he ottaisivat riskin asiasta, jolle he eivät voi tehdä mitään?

Jos niitä ruumiita voisi hakea, niitä ei siellä olisi. Ne eivät ole poimittavissa, koska ne ovat jäätyneet kiinni. Koita upottaa kaaliisi, että mahdoton on mahdotonta.

Koita ajatella, takaan että se ei satu.

Sama tilanne, jonka vuoksi maailman vedenalaisissa luolissa ja kaivoksissa lepää sukeltajia. Riski on liian suuri.

Jep. On aivan järjetöntä uhrata ihmishenkiä sen takia, että saadaan tietoisen riskin ottaneen ja siihen menehtyneen ihmisen ruumis "ihmisten ilmoille" siunattavaksi ja haudattavaksi. Jokaisen, joka harrastaa extremelajeja pitää tajuta se (ja tehdä myös erittäin selväksi läheisilleen), että huonosti voi käydä ja jos käy niin ruumista ei todennäköisesti takaisin koskaan saada. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille itseään ja todellisuutta pakoonjuokseville kiipeilijöille (eivät kaikki varmaan ole sellaisia) mutta niille jotka ovat:

Se on raaka totuss joka ihmisestä kuoriutuu tiukimmissa paikoissa ja jos sinusta kuoriutuu ruumiitten yli kävelijä ja kaverin hylkääjä kun hän anoo apua on reissusi ihan turha. Olet arvoton luuseri vaikk aolisit käynyt 20 huipulla. Joskus tämä iskee päin näköäsi vielä.

Meidän sotaveteraanit pitivät kunnianaan ettei kavereita jätetä. Niitä jätettiin joskus mutta asialla ei hehkutettu. Se ei ole suurinta rakkautta että kääntää selän avun pyytäjälle, pitää mennä yhdessä jos niikseen. Ellei pyydä apua jää rakastava siihen siltikin.

Et voi verrata kiipeilijöitä sotaveteraaneihin.

Et selvästi ymmärrä vuoristo-olosuhteista riittävästi moralisoidaksesi. Miten sinä ajattelit, että kiipeilijä saisi autettua kävelykyvytöntä ja lumisokeaa toveriaan? Omaa lisähappea voi tarjota, mutta ei oman hengen kustannuksella. Apua voi hälyttää, mutta et voi jäädä toisen tueksi oman henkesi kustannuksella. Pelastusoperaatiot vaativat kokeneen retkikunnan, yksi ihminen ei ihmeisiin pysty.

Vähähappisessa ympäristössä ajattelu hämärtyy sekä pelastettavalla että pelastajalla. Monesti pelastettavat ovat niin heikossa kunnossa, että he eivät halua tai koe voivansa liikkua - paleltuminen ja hapettomuus laittaa ihmisen tilaan, jossa lepääminen ja torkkuminen tuntuu järkevältä idealta.

Mikäli pelastettava on jäänyt haastavaan paikkaan - kielekkeelle tai kiipeämistä vaativalle osuudelle, hänet pitää voida kantaa tiukkojen paikkojen yli. Miten tämä tapahtuisi?

Se tapahtuu niin ettet vie kaveriasi moisiin paikkoihin joissa et voi auttaa. Ja jos suinkin voit aina auttaa niin ehkä viet....näin se menee. Se on oma valintasi. Ja oma vastuusi.

Jokainen vastaa viime kädes itsestään. Happinaamari ensin omille kasvoille, sen jälkeen vieruskaverille. Kukaan ei vie ketään minnekään, jokainen päättää lähtemisestä itse. Kanssakiipeilijää autetaan siihen asti, kunnes auttaminen muuttuu mahdottomaksi.

Kansantajuinen esimerkki. Olet ystäväsi kanssa kävelemässä jäällä. Putoatte molemmat jäihin. Sinä pääset ylös, mutta ystäväsi ei. Sinulla on hypotermia, makaat jäällä, mutta voimasi eivät riitä saamaan ystävääsi ylös vedestä? Mitä teet? Kuinka kauan voit odottaa ennen, kuin kuolet itse?

Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä että heikoille jäille kävelemään meno ei ole millään muotoa tavoittelemisen arvoinen glorifioitu saavutus?

t. ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille itseään ja todellisuutta pakoonjuokseville kiipeilijöille (eivät kaikki varmaan ole sellaisia) mutta niille jotka ovat:

Se on raaka totuss joka ihmisestä kuoriutuu tiukimmissa paikoissa ja jos sinusta kuoriutuu ruumiitten yli kävelijä ja kaverin hylkääjä kun hän anoo apua on reissusi ihan turha. Olet arvoton luuseri vaikk aolisit käynyt 20 huipulla. Joskus tämä iskee päin näköäsi vielä.

Meidän sotaveteraanit pitivät kunnianaan ettei kavereita jätetä. Niitä jätettiin joskus mutta asialla ei hehkutettu. Se ei ole suurinta rakkautta että kääntää selän avun pyytäjälle, pitää mennä yhdessä jos niikseen. Ellei pyydä apua jää rakastava siihen siltikin.

Et voi verrata kiipeilijöitä sotaveteraaneihin.

Et selvästi ymmärrä vuoristo-olosuhteista riittävästi moralisoidaksesi. Miten sinä ajattelit, että kiipeilijä saisi autettua kävelykyvytöntä ja lumisokeaa toveriaan? Omaa lisähappea voi tarjota, mutta ei oman hengen kustannuksella. Apua voi hälyttää, mutta et voi jäädä toisen tueksi oman henkesi kustannuksella. Pelastusoperaatiot vaativat kokeneen retkikunnan, yksi ihminen ei ihmeisiin pysty.

Vähähappisessa ympäristössä ajattelu hämärtyy sekä pelastettavalla että pelastajalla. Monesti pelastettavat ovat niin heikossa kunnossa, että he eivät halua tai koe voivansa liikkua - paleltuminen ja hapettomuus laittaa ihmisen tilaan, jossa lepääminen ja torkkuminen tuntuu järkevältä idealta.

Mikäli pelastettava on jäänyt haastavaan paikkaan - kielekkeelle tai kiipeämistä vaativalle osuudelle, hänet pitää voida kantaa tiukkojen paikkojen yli. Miten tämä tapahtuisi?

Se tapahtuu niin ettet vie kaveriasi moisiin paikkoihin joissa et voi auttaa. Ja jos suinkin voit aina auttaa niin ehkä viet....näin se menee. Se on oma valintasi. Ja oma vastuusi.

Jos viet kaverisi paikkoihin joissa  tiedät jo etukäteen et voi auttaa se kertoo sinusta. Kaikki eivät voisi.

🤦‍♀️ Onko se kaveri joku tahdoton lapanen, jonka väkisin raahaat sinne vuorelle pelastettavaksi? Jokaisella on viime kädessä vastuu itsestään. Jos et pysty pääsemään sieltä vuorelta alas omin voimin, et voi olettaa, että joku sut sieltä pelastaa. Oma valinta ja oma vastuu.

Noihan se olisi ellei sinulla olisi hyvin itselläsikin sitä tietoa että sinäkin huudat vaikka äitiä kun tulee ihan oikea hätä, saati kaveriasi, vaikka niin polleana reissuun läksit varmana siitä ettet ruikuttele tosiapaikan tullen.

Ihminen joka ei tätä ystävistään ymmärrä voi lähteä reissuun koska sellainen pystyy jättämään vaikka mummonsa.

Tämän takia kukaan oikea kaveri ja omainen ja ystävä ei vie toisia paikkoihin joissa toinen joutuu anomaan sun armoa jäädä. Se joka vaan vie on ihmisistä alhaisin hylkääjä.

Eri mutta mitä ihmettä sinä oikein sekoilet? Ei sinne ketään viedä vaan joka ikinen päättää lähteä sinne itse ja vieläpä pulittaa siitä valtavan summan rahaa. Ja joka ikinen sattaa hetkenä minä hyvänsä olla joko se jättäjä tai jätettävä ja kaikki tietää sen leikkiin ryhtyessään. Mikä ihme sua oikein vaivaa? Etsi joku muu ketju häiriköitäväksi.