Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Loukkaannuin terapeutilleni, mitä teen?
30.06.2014 |
No niin, täällä yksi hermoheikko mamma linjoilla. Kävin noin vuoden terapiassa itsemurha-ajatusten takia, mutta lopetin noin kuukausi sitten. Lopettamisen syy oli nimellisesti se, että asiat alkoivat mennä paremmin ja että minun oli vaikea keksiä puhuttavaa, mutta oikeasti suurin syy oli se, että loukkaannuin terapeuttini reaktiosta. Musta hän reagoi typerästi ja asiaankuulumattomalla tavalla, joka kaiken lisäksi muistutti mua muutamasta todella ikävästä hetkestä lapsuudessani. Nyt kuukausi on kulunut ja aluksi oloni oli todella hyvä, mutta nyt huomaan, että mun pitäisi vielä jatkaa terapiaa. En kuitenkaan mistään hinnasta haluaisi enää palata samalle terapeutille, vaikka kyllä pidin hänestä aika paljon aluksi. Jos löydän uuden terapeutin, onko se teidän mielestä ongelmallista? En tosiaankaan haluaisi puhua tuosta sattumuksesta edellisen terapeutin kanssa ja alkaa setviä sitä.
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:49"]
ap
[/quote]
Minusta homma on harvinaisen selkeä. Uutta kolikkoa vaan koneeseen!
[/quote]
Tarkoitatko, etten kestänyt katsoa itseäni peiliin tässä tilanteessa?
ap
Kyllä. Juuri näin tarkoitin, ap.
Ja koska ilmeisesti haluat helpoimman tien, uutta kolikkoa vaan koneeseen.
[/quote]
Kärsimykset eivät jalosta ketään! Maksaa siitä että ivataan ja syyllistää että ymmärtää valita helpoimman tien. Kaikkea sitä kuulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattilaisen tulee toimia ammattilaisen tavoin. Tittelit ei herätä mussa arvostusta.
ap
Vaihda terapeuttia! Tuo oli törkeää! Jos olet hautonut itsemurha-ajatuksia, niin tuo oli sinun terveen itsetuntosi lyttyyn lyömistä! Terapeutti ilmeisesti itse koki tulevansa nöyryytetyksi, mutta se on hänen ongelmansa, ei sinun. Terapeutin ei pidä tuoda omia ongelmiaan esille sinun kanssasi! Älä mene tuolle samalle enää.
Se että sinä et halua tehdä aloitteita suhteen alkamiseksi on ihan ok, yleensä se meneekin niin että miehet tekee aloitteen kun naiset näyttävät vihreää valoa. Jos nainen on se aloitteen tekijä, niin siinä saa äkkiä huonon maineen.
Ja tuo 'äiti rohkaisee poikaansa' kuulostaa jotenkin sairaalle... ei terapeutin kuulu todellakaan sanoa mitään tuollaista! Tee valitus tuosta terapeutista, tuon lauseen taakse kätkeytyy jotain, missä se terapeutti itse tarvitsee apua!
Tää taitaa olla yleistä. Munkin ystävän terapeutti alkoi kerran vaan laukomaan omia mielipiteitään lapsien teosta ja Jumalasta. Tais unohtaa, että on vaan kuuntelijan roolissa.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:37"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:30"]
Kuten sanoin, olen jo lopettanut terapian hänen kanssaan. Tietysti voisin aloittaa sen uudestaan, mutta en vaan halua. Kyse ei ollut vain siitä, että olisin tulkinnut hänen äänenpainojaan, vaan kyllä kyse oli ihan kokonaisesta oudosta keskustelusta. En osannut siinä tilanteessa reagoida kunnolla, koska toi oli niin outoa muutenkin, mutta olisi tietenkin pitänyt. Jos en olisi alkanut itkeä, musta tuntui siltä, että ei olisi puuttunut paljon, että terapeutti olisi suuttunut. Kun multa alkoi valua kyyneleitä, se jotenkin palautti hänet takaisin maan kamaralle ja tilanne rauhoittui. Ton jälkeen olin pitkään poissa muista syistä ja palattuani lopetin terapian.
ap
[/quote]
Sinä teet tässä ihan oikein. Älä mene sille terapeutille enää. Itsellä on kokemus omalääkäristä (nainen), joka kanssa kemiat ei yhtään kohdanneet. Mulla tuli vahva tunne, että se lekuri ei pitänyt minusta ihmisenä, ja itsekin inhosin sitä. Oli kylmä ja tyly täti. En ole kokemukseni kanssa yksin, koska kaverilla sama omalääkäri, ja hän koki asian samoin. Terapiassa en ole käynyt. Vaikka varmaan olisin terapian tarpeessa :)
11
[/quote]
Huvittavaa, että täällä kovimpaan ääneen neuvovat ne, jotka eivät ole päivääkään käyneet terapiassa. Itse olen käynyt neljällä eri terspeutilla. On kokemusta sekä miehistä että naisista, niin pari- kuin yksilöterapiasta. Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että terapiassa tulee vastaan samanlaisia tunteita ja tilanteita kuin oikeassakin elämässä. Voihan olla, että AP:n terapeutti oli asiaton. Emme voi tietää, kun emme olleet kuulemassa emmekä tunne kontekstia. Toisaalta voi olla, että AP loukkaantuu muutenkin helposti ja tulkitsi tästä syystä sekä masennuksensa takia terapeutin puheet ja tilanteen tunnelman negatiivisesti. Tällaisia väärinkäsityksiä sattuu arkielämässä tämän tästä. Näitä olen esim. työpaikan kahvipöydässä todistanut. Henkilö A loukkaantuu verisesti henkilölle B, eikä kukaan muu huomaa mitään. Muiden mielestä B on ollut aivan ystävällinen, eikä jälkeenpäin B itsekään tajunnut, että A oli loukkaantunut hänen puheistaan.
Terapian ero arkielämään on siinä, että siellä nämä tilanteet pitäisi purkaa. Pitäisi käydä läpi se, mitä terapeutti sanoi ja miksi se tuntui pahalta jne. Aina on se mahdollisuus, että on itse tulkinnut väärin. Minusta AP saattoi toimia tässä liian hätäisesti. Jos terapiasta on ollut apua, tämä yksittäinen tilanne olisi pitänyt selvittää terapeutin kanssa. Jos taas koko terapia on tuntunut hyödyttömältä ja terapeutti alusta asti väärältä, niin sittenhän sillä selvittämisellä ei ole niin väliä ja koko homman voi jättää siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:37"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:30"]
Kuten sanoin, olen jo lopettanut terapian hänen kanssaan. Tietysti voisin aloittaa sen uudestaan, mutta en vaan halua. Kyse ei ollut vain siitä, että olisin tulkinnut hänen äänenpainojaan, vaan kyllä kyse oli ihan kokonaisesta oudosta keskustelusta. En osannut siinä tilanteessa reagoida kunnolla, koska toi oli niin outoa muutenkin, mutta olisi tietenkin pitänyt. Jos en olisi alkanut itkeä, musta tuntui siltä, että ei olisi puuttunut paljon, että terapeutti olisi suuttunut. Kun multa alkoi valua kyyneleitä, se jotenkin palautti hänet takaisin maan kamaralle ja tilanne rauhoittui. Ton jälkeen olin pitkään poissa muista syistä ja palattuani lopetin terapian.
ap
[/quote]
Sinä teet tässä ihan oikein. Älä mene sille terapeutille enää. Itsellä on kokemus omalääkäristä (nainen), joka kanssa kemiat ei yhtään kohdanneet. Mulla tuli vahva tunne, että se lekuri ei pitänyt minusta ihmisenä, ja itsekin inhosin sitä. Oli kylmä ja tyly täti. En ole kokemukseni kanssa yksin, koska kaverilla sama omalääkäri, ja hän koki asian samoin. Terapiassa en ole käynyt. Vaikka varmaan olisin terapian tarpeessa :)
11
[/quote]
Huvittavaa, että täällä kovimpaan ääneen neuvovat ne, jotka eivät ole päivääkään käyneet terapiassa. Itse olen käynyt neljällä eri terspeutilla. On kokemusta sekä miehistä että naisista, niin pari- kuin yksilöterapiasta. Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että terapiassa tulee vastaan samanlaisia tunteita ja tilanteita kuin oikeassakin elämässä. Voihan olla, että AP:n terapeutti oli asiaton. Emme voi tietää, kun emme olleet kuulemassa emmekä tunne kontekstia. Toisaalta voi olla, että AP loukkaantuu muutenkin helposti ja tulkitsi tästä syystä sekä masennuksensa takia terapeutin puheet ja tilanteen tunnelman negatiivisesti. Tällaisia väärinkäsityksiä sattuu arkielämässä tämän tästä. Näitä olen esim. työpaikan kahvipöydässä todistanut. Henkilö A loukkaantuu verisesti henkilölle B, eikä kukaan muu huomaa mitään. Muiden mielestä B on ollut aivan ystävällinen, eikä jälkeenpäin B itsekään tajunnut, että A oli loukkaantunut hänen puheistaan.
Terapian ero arkielämään on siinä, että siellä nämä tilanteet pitäisi purkaa. Pitäisi käydä läpi se, mitä terapeutti sanoi ja miksi se tuntui pahalta jne. Aina on se mahdollisuus, että on itse tulkinnut väärin. Minusta AP saattoi toimia tässä liian hätäisesti. Jos terapiasta on ollut apua, tämä yksittäinen tilanne olisi pitänyt selvittää terapeutin kanssa. Jos taas koko terapia on tuntunut hyödyttömältä ja terapeutti alusta asti väärältä, niin sittenhän sillä selvittämisellä ei ole niin väliä ja koko homman voi jättää siihen.
[/quote]
Ei minun ole ollut tarpeen käydä terapiassa erottaakseni asiattomat kommentit. Työskentelen itse myös alalla, jossa ammattimaisuus on avainasemassa.
11
Oon kyllä aika hämmästyny, että ihmiset on tosiaan aika laajasti sitä mieltä, että asioita ei selvitetä, vaan käännetään selkä ja kuvitellaan, että ongelmaa ei enää ole. Oon tosin törmänny samaan ajatteluun muuallakin kuin vain keskustelupalstoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisena terapiaa kokemattomana (jos paria sessiota perhekeskeistä terapiaa mt-hoitajan kanssa ei lasketa) en osaa sanoa, mutta sen sanon, että olen aina ihmetellyt sitä terapiakulttuuria. Mitä se psyykkinen työ oikein meinaa? Kuulostaa siltä, että siellä rakennetaan jokin tarina omasta lapsuudesta ja siitä eteenpäin. Senkö takia terapeuttia ei tee mieli vaihtaa, että se tarina saattaa muuttua toisenlaiseksi toisen terapeutin kanssa?
Ihan mielenkiinnosta, oliko se töykeä terapeutti psykoanalyytikko? Sen koulukunnan edustajat kuuluvat olevan aivan oma lajinsa mitä terapeutteihin tulee. Kun niitten juttuja kuuntelee, niin tulee usein jotenkin outo, älyllisesti ylenkatseellinen vaikutelma. Usein ne ei ole kovin kiinnostuneita siitä, mikä on järkevästi ajatellen totta ja mikä ei, vaan siitä, mikä tulkinta kuulostaa syvähenkiseltä. Siinä samalla näkyy unohtuvan myös se potilas, jonka roolina on lähinnä olla heijastuspintana niille hirmuhienoille teorioille.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:05"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:37"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:30"]
Kuten sanoin, olen jo lopettanut terapian hänen kanssaan. Tietysti voisin aloittaa sen uudestaan, mutta en vaan halua. Kyse ei ollut vain siitä, että olisin tulkinnut hänen äänenpainojaan, vaan kyllä kyse oli ihan kokonaisesta oudosta keskustelusta. En osannut siinä tilanteessa reagoida kunnolla, koska toi oli niin outoa muutenkin, mutta olisi tietenkin pitänyt. Jos en olisi alkanut itkeä, musta tuntui siltä, että ei olisi puuttunut paljon, että terapeutti olisi suuttunut. Kun multa alkoi valua kyyneleitä, se jotenkin palautti hänet takaisin maan kamaralle ja tilanne rauhoittui. Ton jälkeen olin pitkään poissa muista syistä ja palattuani lopetin terapian.
ap
[/quote]
Sinä teet tässä ihan oikein. Älä mene sille terapeutille enää. Itsellä on kokemus omalääkäristä (nainen), joka kanssa kemiat ei yhtään kohdanneet. Mulla tuli vahva tunne, että se lekuri ei pitänyt minusta ihmisenä, ja itsekin inhosin sitä. Oli kylmä ja tyly täti. En ole kokemukseni kanssa yksin, koska kaverilla sama omalääkäri, ja hän koki asian samoin. Terapiassa en ole käynyt. Vaikka varmaan olisin terapian tarpeessa :)
11
[/quote]
Huvittavaa, että täällä kovimpaan ääneen neuvovat ne, jotka eivät ole päivääkään käyneet terapiassa. Itse olen käynyt neljällä eri terspeutilla. On kokemusta sekä miehistä että naisista, niin pari- kuin yksilöterapiasta. Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että terapiassa tulee vastaan samanlaisia tunteita ja tilanteita kuin oikeassakin elämässä. Voihan olla, että AP:n terapeutti oli asiaton. Emme voi tietää, kun emme olleet kuulemassa emmekä tunne kontekstia. Toisaalta voi olla, että AP loukkaantuu muutenkin helposti ja tulkitsi tästä syystä sekä masennuksensa takia terapeutin puheet ja tilanteen tunnelman negatiivisesti. Tällaisia väärinkäsityksiä sattuu arkielämässä tämän tästä. Näitä olen esim. työpaikan kahvipöydässä todistanut. Henkilö A loukkaantuu verisesti henkilölle B, eikä kukaan muu huomaa mitään. Muiden mielestä B on ollut aivan ystävällinen, eikä jälkeenpäin B itsekään tajunnut, että A oli loukkaantunut hänen puheistaan.
Terapian ero arkielämään on siinä, että siellä nämä tilanteet pitäisi purkaa. Pitäisi käydä läpi se, mitä terapeutti sanoi ja miksi se tuntui pahalta jne. Aina on se mahdollisuus, että on itse tulkinnut väärin. Minusta AP saattoi toimia tässä liian hätäisesti. Jos terapiasta on ollut apua, tämä yksittäinen tilanne olisi pitänyt selvittää terapeutin kanssa. Jos taas koko terapia on tuntunut hyödyttömältä ja terapeutti alusta asti väärältä, niin sittenhän sillä selvittämisellä ei ole niin väliä ja koko homman voi jättää siihen.
[/quote]
Toihan on helppo tapa tienata. Ensin terapeutti ivaa ja sitten seuraava vuosi analysoidaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mahdollista, että tulkitset sävyn väärin? Varsinkin kun itsekin sanoit, että se tuo mieleen jonkun ikävän lapsuusmuiston. Tuskin se terapeutti tuosta nyt henkilökohtaisesti hermostui. Muutenkin kyllä mielestäni mitätöi terapiaprosessia jos et mene sinne edes sitä yhtä kertaa vielä. Tuossa kun on saatettu nyt löytää tärkeä kipupiste, jonka suhteen olet herkkä ja tulkitset ihmisten puheita ylinegatiivisesti.
Voisitko lopettaa terapiassa käymisen ja miettiä itse omaa tilannettasi?
Säästäisit rahaa johonkin mukavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:09"]Oon kyllä aika hämmästyny, että ihmiset on tosiaan aika laajasti sitä mieltä, että asioita ei selvitetä, vaan käännetään selkä ja kuvitellaan, että ongelmaa ei enää ole. Oon tosin törmänny samaan ajatteluun muuallakin kuin vain keskustelupalstoilla.
[/quote]
Ei ap käännä selkäänsä omille ongelmille. Hän kääntää selkänsä ihmiselle, joka kohteli epäasiallisesti. Miksi ihmeessä hänen pitäisi rahoittaa sellaista?
Olisiko lyhytterapiasta apua? Moni saa apua terapiasta, jossa etsitään ratkaisuja eikä pengota menneitä tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka maksaa terapiakäynnit? Maksetaanko ne itse vai sponsoroiko yhteiskunta jopa vuosia jatkuneet käynnit?
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:37"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:30"]
Kuten sanoin, olen jo lopettanut terapian hänen kanssaan. Tietysti voisin aloittaa sen uudestaan, mutta en vaan halua. Kyse ei ollut vain siitä, että olisin tulkinnut hänen äänenpainojaan, vaan kyllä kyse oli ihan kokonaisesta oudosta keskustelusta. En osannut siinä tilanteessa reagoida kunnolla, koska toi oli niin outoa muutenkin, mutta olisi tietenkin pitänyt. Jos en olisi alkanut itkeä, musta tuntui siltä, että ei olisi puuttunut paljon, että terapeutti olisi suuttunut. Kun multa alkoi valua kyyneleitä, se jotenkin palautti hänet takaisin maan kamaralle ja tilanne rauhoittui. Ton jälkeen olin pitkään poissa muista syistä ja palattuani lopetin terapian.
ap
[/quote]
Sinä teet tässä ihan oikein. Älä mene sille terapeutille enää. Itsellä on kokemus omalääkäristä (nainen), joka kanssa kemiat ei yhtään kohdanneet. Mulla tuli vahva tunne, että se lekuri ei pitänyt minusta ihmisenä, ja itsekin inhosin sitä. Oli kylmä ja tyly täti. En ole kokemukseni kanssa yksin, koska kaverilla sama omalääkäri, ja hän koki asian samoin. Terapiassa en ole käynyt. Vaikka varmaan olisin terapian tarpeessa :)
11
[/quote]
Huvittavaa, että täällä kovimpaan ääneen neuvovat ne, jotka eivät ole päivääkään käyneet terapiassa. Itse olen käynyt neljällä eri terspeutilla. On kokemusta sekä miehistä että naisista, niin pari- kuin yksilöterapiasta. Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että terapiassa tulee vastaan samanlaisia tunteita ja tilanteita kuin oikeassakin elämässä. Voihan olla, että AP:n terapeutti oli asiaton. Emme voi tietää, kun emme olleet kuulemassa emmekä tunne kontekstia. Toisaalta voi olla, että AP loukkaantuu muutenkin helposti ja tulkitsi tästä syystä sekä masennuksensa takia terapeutin puheet ja tilanteen tunnelman negatiivisesti. Tällaisia väärinkäsityksiä sattuu arkielämässä tämän tästä. Näitä olen esim. työpaikan kahvipöydässä todistanut. Henkilö A loukkaantuu verisesti henkilölle B, eikä kukaan muu huomaa mitään. Muiden mielestä B on ollut aivan ystävällinen, eikä jälkeenpäin B itsekään tajunnut, että A oli loukkaantunut hänen puheistaan.
Terapian ero arkielämään on siinä, että siellä nämä tilanteet pitäisi purkaa. Pitäisi käydä läpi se, mitä terapeutti sanoi ja miksi se tuntui pahalta jne. Aina on se mahdollisuus, että on itse tulkinnut väärin. Minusta AP saattoi toimia tässä liian hätäisesti. Jos terapiasta on ollut apua, tämä yksittäinen tilanne olisi pitänyt selvittää terapeutin kanssa. Jos taas koko terapia on tuntunut hyödyttömältä ja terapeutti alusta asti väärältä, niin sittenhän sillä selvittämisellä ei ole niin väliä ja koko homman voi jättää siihen.
[/quote]
Ei minun ole ollut tarpeen käydä terapiassa erottaakseni asiattomat kommentit. Työskentelen itse myös alalla, jossa ammattimaisuus on avainasemassa.
11
[/quote]
Tällaiset kaikkitietävät ihmiset ovat sitten rasittavia. Et sinä voi tietää, oliko terapeutti asiaton vai ei, kun et ollut paikalla etkä tiedä tarkkaan, mitä puhuttiin, mitä oli puhuttu aikaisemmin, miltä terapeutti kuulosti jne. Sinulla on vain AP:n kuvaus tilanteesta. Tyhmää julistaa jotain vain sen perusteella.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:37"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:30"]
Kuten sanoin, olen jo lopettanut terapian hänen kanssaan. Tietysti voisin aloittaa sen uudestaan, mutta en vaan halua. Kyse ei ollut vain siitä, että olisin tulkinnut hänen äänenpainojaan, vaan kyllä kyse oli ihan kokonaisesta oudosta keskustelusta. En osannut siinä tilanteessa reagoida kunnolla, koska toi oli niin outoa muutenkin, mutta olisi tietenkin pitänyt. Jos en olisi alkanut itkeä, musta tuntui siltä, että ei olisi puuttunut paljon, että terapeutti olisi suuttunut. Kun multa alkoi valua kyyneleitä, se jotenkin palautti hänet takaisin maan kamaralle ja tilanne rauhoittui. Ton jälkeen olin pitkään poissa muista syistä ja palattuani lopetin terapian.
ap
[/quote]
Sinä teet tässä ihan oikein. Älä mene sille terapeutille enää. Itsellä on kokemus omalääkäristä (nainen), joka kanssa kemiat ei yhtään kohdanneet. Mulla tuli vahva tunne, että se lekuri ei pitänyt minusta ihmisenä, ja itsekin inhosin sitä. Oli kylmä ja tyly täti. En ole kokemukseni kanssa yksin, koska kaverilla sama omalääkäri, ja hän koki asian samoin. Terapiassa en ole käynyt. Vaikka varmaan olisin terapian tarpeessa :)
11
[/quote]
Huvittavaa, että täällä kovimpaan ääneen neuvovat ne, jotka eivät ole päivääkään käyneet terapiassa. Itse olen käynyt neljällä eri terspeutilla. On kokemusta sekä miehistä että naisista, niin pari- kuin yksilöterapiasta. Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että terapiassa tulee vastaan samanlaisia tunteita ja tilanteita kuin oikeassakin elämässä. Voihan olla, että AP:n terapeutti oli asiaton. Emme voi tietää, kun emme olleet kuulemassa emmekä tunne kontekstia. Toisaalta voi olla, että AP loukkaantuu muutenkin helposti ja tulkitsi tästä syystä sekä masennuksensa takia terapeutin puheet ja tilanteen tunnelman negatiivisesti. Tällaisia väärinkäsityksiä sattuu arkielämässä tämän tästä. Näitä olen esim. työpaikan kahvipöydässä todistanut. Henkilö A loukkaantuu verisesti henkilölle B, eikä kukaan muu huomaa mitään. Muiden mielestä B on ollut aivan ystävällinen, eikä jälkeenpäin B itsekään tajunnut, että A oli loukkaantunut hänen puheistaan.
Terapian ero arkielämään on siinä, että siellä nämä tilanteet pitäisi purkaa. Pitäisi käydä läpi se, mitä terapeutti sanoi ja miksi se tuntui pahalta jne. Aina on se mahdollisuus, että on itse tulkinnut väärin. Minusta AP saattoi toimia tässä liian hätäisesti. Jos terapiasta on ollut apua, tämä yksittäinen tilanne olisi pitänyt selvittää terapeutin kanssa. Jos taas koko terapia on tuntunut hyödyttömältä ja terapeutti alusta asti väärältä, niin sittenhän sillä selvittämisellä ei ole niin väliä ja koko homman voi jättää siihen.
[/quote]
Ei minun ole ollut tarpeen käydä terapiassa erottaakseni asiattomat kommentit. Työskentelen itse myös alalla, jossa ammattimaisuus on avainasemassa.
11
[/quote]
Tällaiset kaikkitietävät ihmiset ovat sitten rasittavia. Et sinä voi tietää, oliko terapeutti asiaton vai ei, kun et ollut paikalla etkä tiedä tarkkaan, mitä puhuttiin, mitä oli puhuttu aikaisemmin, miltä terapeutti kuulosti jne. Sinulla on vain AP:n kuvaus tilanteesta. Tyhmää julistaa jotain vain sen perusteella.
[/quote]
Onko sinulla jokin ongelma, vai miksi olet niin aggressiivinen?
11
Olen psykologi, en terapeutti enkä kovin paljon tunne kliinistä työtä, mutta jotain siitä toki. Ja minusta tuo alkuosa keskustelusta on vaikea tulkita, siis että onko epäasiallista vai ei. Itselle herkkiä asioita käsiteltäessä saattaa tulkita toista pieleen. Ehkä terapeutti yritti vetää jotain analogiaa sun parisuhdekäyttäytymisestä sun lapsuuteen tai jotain. No joka tapauksessa sun tunteet on täysin oikeutettuja, kuten tunteet aina.
Mutta tuo kommentti sun epätäydellisyydestä on kyllä ihan objektiivisesti törkeä. En voi käsittää, miksi joku terapeutti sanoisi noin. Eihän se voi kuin haavoittaa.
Sitten taas toisaalta...on mahdollista, että saisit häneltä silti apua. Hän teki virheen, mutta voi silti haluta vilpittömästi auttaa, ja ehkä myös pystyy siihen.
Mutta jos et halua enää jatkaa hänen kanssaan niin sittenhän asia on selvä. Tuskin kannattaa pakottaa itseään. Yleisesti ottaen ei kuitenkaan kannata lopettaa terapiaa aina kun tuntee tulleensa loukatuksi tai kun tulee konflikti, mutta tuo vika kommentti terapeutilta oli kyllä järkyttävä. Tuskkn itsekään haluaisin jatkaa sellaisen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:37"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:30"]
Kuten sanoin, olen jo lopettanut terapian hänen kanssaan. Tietysti voisin aloittaa sen uudestaan, mutta en vaan halua. Kyse ei ollut vain siitä, että olisin tulkinnut hänen äänenpainojaan, vaan kyllä kyse oli ihan kokonaisesta oudosta keskustelusta. En osannut siinä tilanteessa reagoida kunnolla, koska toi oli niin outoa muutenkin, mutta olisi tietenkin pitänyt. Jos en olisi alkanut itkeä, musta tuntui siltä, että ei olisi puuttunut paljon, että terapeutti olisi suuttunut. Kun multa alkoi valua kyyneleitä, se jotenkin palautti hänet takaisin maan kamaralle ja tilanne rauhoittui. Ton jälkeen olin pitkään poissa muista syistä ja palattuani lopetin terapian.
ap
[/quote]
Sinä teet tässä ihan oikein. Älä mene sille terapeutille enää. Itsellä on kokemus omalääkäristä (nainen), joka kanssa kemiat ei yhtään kohdanneet. Mulla tuli vahva tunne, että se lekuri ei pitänyt minusta ihmisenä, ja itsekin inhosin sitä. Oli kylmä ja tyly täti. En ole kokemukseni kanssa yksin, koska kaverilla sama omalääkäri, ja hän koki asian samoin. Terapiassa en ole käynyt. Vaikka varmaan olisin terapian tarpeessa :)
11
[/quote]
Huvittavaa, että täällä kovimpaan ääneen neuvovat ne, jotka eivät ole päivääkään käyneet terapiassa. Itse olen käynyt neljällä eri terspeutilla. On kokemusta sekä miehistä että naisista, niin pari- kuin yksilöterapiasta. Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että terapiassa tulee vastaan samanlaisia tunteita ja tilanteita kuin oikeassakin elämässä. Voihan olla, että AP:n terapeutti oli asiaton. Emme voi tietää, kun emme olleet kuulemassa emmekä tunne kontekstia. Toisaalta voi olla, että AP loukkaantuu muutenkin helposti ja tulkitsi tästä syystä sekä masennuksensa takia terapeutin puheet ja tilanteen tunnelman negatiivisesti. Tällaisia väärinkäsityksiä sattuu arkielämässä tämän tästä. Näitä olen esim. työpaikan kahvipöydässä todistanut. Henkilö A loukkaantuu verisesti henkilölle B, eikä kukaan muu huomaa mitään. Muiden mielestä B on ollut aivan ystävällinen, eikä jälkeenpäin B itsekään tajunnut, että A oli loukkaantunut hänen puheistaan.
Terapian ero arkielämään on siinä, että siellä nämä tilanteet pitäisi purkaa. Pitäisi käydä läpi se, mitä terapeutti sanoi ja miksi se tuntui pahalta jne. Aina on se mahdollisuus, että on itse tulkinnut väärin. Minusta AP saattoi toimia tässä liian hätäisesti. Jos terapiasta on ollut apua, tämä yksittäinen tilanne olisi pitänyt selvittää terapeutin kanssa. Jos taas koko terapia on tuntunut hyödyttömältä ja terapeutti alusta asti väärältä, niin sittenhän sillä selvittämisellä ei ole niin väliä ja koko homman voi jättää siihen.
[/quote]
Ei minun ole ollut tarpeen käydä terapiassa erottaakseni asiattomat kommentit. Työskentelen itse myös alalla, jossa ammattimaisuus on avainasemassa.
11
[/quote]
Tällaiset kaikkitietävät ihmiset ovat sitten rasittavia. Et sinä voi tietää, oliko terapeutti asiaton vai ei, kun et ollut paikalla etkä tiedä tarkkaan, mitä puhuttiin, mitä oli puhuttu aikaisemmin, miltä terapeutti kuulosti jne. Sinulla on vain AP:n kuvaus tilanteesta. Tyhmää julistaa jotain vain sen perusteella.
[/quote]
Tottakai terapeutin kuvaus olisi toisenlainen. Mitä väliä sillä on mitä hän tunsi. Nyt puhutaan ap:stä ja miten hän koki ja kuuli tilanteen. Ap kertoo varmasti niin rehellisesti kun osaa. Miksi meidän muiden pitäisi se kyseenalaistaa? 11 on oikeassa että kyllä ihmiset voivat erottaa asiattomia kommentteja ihan ilman terapia käyntejäkin. Kai se saattaa ärsyttää, jos itse on pistänyt paljon rahaa terapiaan ja muut kyseenalaistavat sekä terapeutit että terapian. Kuten minua ärsyttää se että et usko ap:n versiota asiasta. Ammattilaisetkin tekevät virheitä, oikeasti!
Minä ihmettelen tämän jutun perusteella sitä, miksi käyt terapiassa. Puhut siellä siitä, millaisen miehen haluaisit. Onko sinkkuus nykyään niin iso ongelma, että siihen oikein terapiaa tarvitaan?
Alue: Aihe vapaa
ap
[/quote]
Minusta homma on harvinaisen selkeä. Uutta kolikkoa vaan koneeseen!
[/quote]
Tarkoitatko, etten kestänyt katsoa itseäni peiliin tässä tilanteessa?
ap
Kyllä. Juuri näin tarkoitin, ap.
Ja koska ilmeisesti haluat helpoimman tien, uutta kolikkoa vaan koneeseen.