Sain keskenmenon - mieheni lähti kaverilleen kylään

Mitä vitt-?! Miksi kukaan jaksaa miestä joka lähtee lätkimään heti vaikean paikan tullen, kun "ei osaa käsitellä asioita"? Oma mies saattaa mennä vähän hämilleen jos itken mutta kysyy kuitenkin haluanko olla yksin vai kaipaanko seuraa. Tuo on jo törkeyden huippu että mies häippäsee kun vaimo on saamassa keskenmenoa... Entä sitten jos sattuu jotain vielä vakavampaa, joudut vaikka sairaalaan, lähteekö mies silloinkin kavereille kun pää ei kestä?

Mulla todettiin tuulimunaraskaus, ja aikaa lääkkeelliseen tyhjennykseen piti odotella reilu viikko. Siinä välissä viikonloppuna suorastaan patistin miehen ystävän mökille, vaikka vuoto saattoikin alkaa milloin vain. Ja alkoikin. Olisin kaivannut miestä sillä hetkellä kun kivut olivat kovimmillaan, koska en päässyt itse kylpyhuoneesta hakemaan lääkkeitä tai soittamaan ambulanssia. Mutta silti, miehen oli tarpeellista päästä ystävänsä luo. Keskenmeno oli hänelle paljon kovempi paikka kuin minulle. Ihmiset reagoi asioihin hyvin eri tavoin, ja asioista on tärkeä puhua. Toista ei voi kuitenkaan syyllistää siitä, miten hän suruunsa reagoi.

Laita vaan.

Tiesikö mies lähtiessään, mitä on tapahtunut?

Jos tietää, että todella oudolta kuulostaa. Kuinka pitkällä raskaus oli ja oliko toivottu?

Kannattaa harkita tosiaan, mä sain aikoinaan keskenmenon, niin mies lähti äidilleen, koska sovitua illanviettoa ei voinut siirtää yhdellä päivällä eteenpäin. Syy: miehen veljen tyttikselle ei käynyt se seuraava ilta kun hän oli menossa jumppaan. Nyt, 13 v ja kolme lasta myöhemmin oon todennut, että se tapaus kertoi miehestä kyllä aika paljon...

Jos oli alkuvaiheessa, mies ajattelee, että se on vähän niin kuin menkat. Tai sitten mies hakee henkistä tukea kaveriltaan niin kuin sinä täältä.

Tiesi. Oli toivottu. Raskaus ihan alussa vasta.

Ehkä hän halusi ajatukset muualle? Miehesi teki todella törkeän tempun sinua kohtaan, mutta voi olla, että hän tosiaan ei halua ajatella sellaista asiaa.

Ei tuossa tapauksessa jätetä verta vuotavaa yksin. Kyllä siinä pitää olla joku kaverina, jos jotain sattuu. Laitahan se ero vireille.

Nyt heti ero vireille. Jos on mies noin kusipää idiootti, niin ei sen tavat tuosta parane.

Jos teillä ei ole muita lapsia, miettisin kolme kertaa kannattaako sellaiselle miehelle lapsia tehdä.

Jos eroa edes miettii, se kannattaa tehdä. Jos rakastaa, ei mieti eroa.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 17:09"]

Jos oli alkuvaiheessa, mies ajattelee, että se on vähän niin kuin menkat. Tai sitten mies hakee henkistä tukea kaveriltaan niin kuin sinä täältä.

[/quote]

Raskaus on yhteinen asia ja keskenmenon sattuessa pitäisi eniten vetää yhtä köyttä. Vaikka mies kokisi sen "vain menkkoina" niin varmaan kuitenkin näkee naisensa reaktiosta, että naiselle se ei todellakaan ole kuin "vain menkat". Minkälainen mies jättää verta vuotavan ja surevan vaimonsa yksin ja lähtee kaverilleen viettämään aikaa?

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 17:16"]

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 17:09"]

Jos oli alkuvaiheessa, mies ajattelee, että se on vähän niin kuin menkat. Tai sitten mies hakee henkistä tukea kaveriltaan niin kuin sinä täältä.

[/quote]

Raskaus on yhteinen asia ja keskenmenon sattuessa pitäisi eniten vetää yhtä köyttä. Vaikka mies kokisi sen "vain menkkoina" niin varmaan kuitenkin näkee naisensa reaktiosta, että naiselle se ei todellakaan ole kuin "vain menkat". Minkälainen mies jättää verta vuotavan ja surevan vaimonsa yksin ja lähtee kaverilleen viettämään aikaa?

[/quote]

Sellainen, joka on ihan rikki eikä osaa pukea ahdistusta sanoiksi vaan haluaa päästä jonnekin ajattelemaan jotain muuta.

Kysy siltä illalla et miks lähti vaikka susta tuntuu siltä ja siltä. Ja että mitä mieltä se on koko asiasta

Okei. Kiva, että sulla on aikaa palstailla silti.

Itekki oon kerran saanu keskenmenon ja todellaki oisin miehen jättäny sillon jos ois menny jollekki kaverilleen... Voimia !! <3

Meillä mies ei osaanut keskenmenon aikana olla tukena. Jotenkaan ei osaa vaikeita asioita käsitellä.. kun muutaman päivän kuluttua romahdin miehen edessä totaalisesti niin oli hän sen jälkeen tukena ja käsiteltiin asia yhdessä. Nyt uudestaan jo raskauden loppuvaiheilla ja mies erittäin innoissaan vauvasta ja huolehtii voinnistani. Jotenkin tuossa alkuraskaudessa se vauva ei ollut niin konkreettinen asia miehelle kun ei vielä tuntenut liikkeitä tai mitään.

En kyllä yritä puolustella miestäsi yhtään, mutta ehkä olisi keskutelun paikka. Tsemppiä :)

Ei sitä taida hirveesti kiinnostaa.

Hei ap, mieheni teki itseasiassa samalla tavalla - hän lähti lapsuudenkaverinsa luo.

En suuttunut asiasta yhtään enkä todellakaan miettinyt eroa, koska huomasin kyllä, miten murtunut hän oli nähdessään minun itkevän ja kertovan keskenmenosta. Itsekkäämpää minun olisi ollut pyytää miestä jäämään kuuntelemaan pillitystäni ja tuntemaan oloaan vielä pahemmaksi. Kaikki työstävät surun eri tavalla, minun mieheni halusi muuta ajateltavaa, mitä tässäkin keskustelussa on jo pariin otteeseen ehdotettu.

Nyt olemme onnelliset kahden lapsen vanhemmat, eikä tuo toden teolla pilannut parisuhdettamme, etenkään kun mieheni on luonteeltaan sellainen, että ei halua jäädä miettimään suruntäyteisiä asioita liikaa.