Mikä on teidän "guilty pleasure"-musiikkia?

Countrybiisit sieltä noloimmasta päästä, kuten Matt Masonin Liquor, Jon Pardin Dirt On My Boots ja Keith Andersonin Pickin’ Wildflowers.

Sabaton 😅

yes sabaton! last stand on hyvä biisi jotenkin ehkä nolottaa tykätä sotahistoria aiheisista biiseistä vaikka onkin aika tykkiä musaa

Joskus Tao Tao:n ja Maija Mehiläisen tunnaria tulee kuunneltua youtubesta. Vähänkö noloo, jos joku kuulisi minun kuuntelevan tuommoisia.

M28

Countryhan on tosi jees - nyyhky Kris Kristofersson on huippu! Meikäläisen guilty pleasure on Atomic Kitten; ihania mimmejä!

Vanhat euroviisut ja läpikaupallinen pop. Voin näin anonyymina tunnustaa.

HIM ehk. Tuo oli kaveripiirissä silloin aikoinaan kaikkien mielestä jotenkin nolo, joten kuuntelen vain itsekseni 😁 vieläkin

Spice Girls! Tarkemmin sanoen ne kaksi ekaa levyä, kolmas oli jo sellaista sliipattua huttua, jota ei olisi Spaissareiksi tunnistanut. Heidän laulutaidoistaan ja imagoistaan voi olla montaa mieltä mutta Bäkkäreihin yms. poikabändeihin verrattuna he olivat kuitenkin kokeilunhaluisempia musiikillisesti eivätkä jämähtäneet tekemään sitä yhtä ja samaa bilebiisiä sekä sitä yhtä ja samaa balladia levystä toiseen. Spiceworld on mainio esimerkki tästä, harmi, että yhtye alkuperäisessä muodossaan koki loppunsa pian sen julkaisun jälkeen.

Joku gansta rap/hiphop, vaikkakin niiden sanoitukset ovat hyvin kaukana omista arvoista - lauletaan lähinnä rahasta, naisista ja päihteistä sun muusta.

Saan vaan jotenkin sellaista bad ass - oloa itselleni kuunnellessani sitä, ja kotona peilin edessä räpätessäni tunnen olevani tosi cool 🤣

Vierailija kirjoitti:

Guilty pleasure? Onko tämä joku naisjuttu?

Tsekataanpa.

Vierailija kirjoitti:

Guilty pleasure? Onko tämä joku naisjuttu?

Vaiko sittenkin Brittien 80-luvun Herra Ylppö?

Scandia-levy-yhtiön 1960-luvun kotimaiset iskelmät, tuottajana usein Jaakko Salo ja sanoittajana Saukki.

Vierailija kirjoitti:

No joskus Lana Del Rey oli, koska tykkään lähinnä 70-luvun progesta tai 90-luvun indie rockista tai vaihtoehtoisesti instrumentaalisesta. Mutta sitten itsetuntoni kasvoi ja huomasin, ettei minun tarvitse perustella musiikkimakuani kellekään ja tärkeintä on, mitä itse koen tai tunnen musiikista saavani. Se on vapauttavaa.

Loistavasti kirjoitettu. Joskus aikoinaan vapautti ihan älyttömästi, kun tajusin saman asian. Aikoinaan metallipiirit olivat tosi ahdasmielisiä ja varmaan ovat sitä vielä osittainkin. Olen aina tykännyt rankemmasta metallista ja muistan kuinka tiukkaa se oli mistä sai tykätä. Jo pitkään olen voinut täysin avoimesti fiilistellä Floor Jansenin aikaista Nightwishia, Behemothin liian "poppista" uusinta puhumattakaan kaikista muista genreistä ja niiden mainstream artisteista. 

Terve itsetunto on hieno juttu ja metallipoliiseille sellaisia terveisiä, että hyvää musiikkia on tehty Darkthronen neljännen levynkin jälkeen.

Virret. Erityisesti ne, mitä yleensä hautajaisissa soitetaan. 

Hilpeää, tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

M50

Mä taisin olla ensimmäinen joka on upannut tuota biisiä tänne monet kerrat. Kiva biisi.

M29