Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mantra se on, että kaikki romahtaa kun lapset
29.06.2014 |
aloittaa päivähoidossa? Minulle on nyt sanottu seuraavia asioita kun syksyllä menen töihin
- oravanpyöräsi alkaa
- voi, se tulee olemaan hirveää
- hyvästi helpot kotiäitiaamut
- nyt sitten sairastelut alkavat
jnejne. En YHTÄÄN AINOAA positiivista kommenttia ole saanut.
Kuulkaa nyt. Olen ollut 7,5 vuotta kotona ja mulla on kolme lasta. Olen täysin lopussa kotona oloon. Älkää viekö multa mahdollisuutta siihen, että nyt voisi jotain uutta ja hyvää syntyä kun pääsen vihdoin aloittamaan oman alani töissä!
Kommentit (15)
No kiitos vaan kakkonen avuliaasta kommentista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on oikeasti mukavaa vaihtelua lapsiperhearkeen, jaksaa kotona paljon paremmin! Meillä ainakin mielenkiintoinen työ, kivat työkaverit ja lounasruokalassa pääsen valmiiseen pöytään ja sitten onkin jo ikävä kotiin, osaa arvostaa molempia!
Saat huoda kahvisi rauhassa, juttelet muustakin kun lapsesta, saat onnistumisen tunteita. Kotona jaksat paremmin. Opit, ettei pieneen pölyyn kuole ja ehkä muutenkin ottaamaan iisimmin kodinhoidon suhteen. jos sun mies hoitaa myös lasten viemisiä ja tuomisia, niin ei se niin kauhan vaikeaa ole. Kiire on ehkä tuttua, ei voi kieltää, mutta ei se niin kamalaa ole. Toisaalta olen huomannut, että kiireisenä osaa hoitaa hommat järkevämmin ja vauhdikkaasti, koska täytyy tehdä nopeita päätöksiä.
Juuri puhuttiin töissä siitä, miten ihanaa oli palata töihin hoitovapaalta. Alkuun oli kyllä pöpöjä enemmän, mutta ei kauaa sitäkään.
Töissä näkee yleensä aikuisia. Se on ihanaa! Ja lisäksi on työpaikkaruokailu, eli jonkun toisen laittamaa ruokaa ja sitä saa syödä melko rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sulle kiireisempi arki tulee, mutta tsemppiä! Sitä saa ehkä enemmän aikaankin, kun voi tehdä muutakin kuin aliarvostettuja kotihommia :) Mulla esikoinen meni perhepäivähoitoon 1,5, eikä sairastellut. Tarhassakin meni hyvin. Minä ja veljeni olemme menneet alle 2-v. tarhaan emmekö ole sairastelleet juuri koskaan.
Minä "joudun" kans töihin kohta, kun kuopus on 1,5, koska mies on työtön. Odotan työltä lepoa kotiarjesta, sitä mukavaa yhteistyötä aikuisten seurassa ja mahdollisuutta kehittää itseään. Niin ja rahaakin on aika paljon enemmän käytössä sitten. Tunnen ylpeyttä siitä, että voin elättää perheeni :)
Yes We Can
Ihan kaikkea ei tarvitse uskoa. Esim. tuota sairastelukierrettä. Meillä molemmat lapset vietiin aikanaan päiväkotiin alle 2-vuotiaana, eikä nuo juurikaan sairastelleet. Hoitajat siellä useammin olivat kipeänä. Riippuu aika paljon lapsen vastustuskyvystä (geeneistä?).
Ja kivaakin siellä vielä oli, mokomassa laitoksessa... ekaluokkalaisenakin kävivät vielä tuttuja tarhatätejä ja nuorempia tarhakavereita moikkaamassa koulun jälkeen.
Mukavia työpäiviä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on töissä nainen, joka oli kotona 10 vuotta 4 lapsen kanssa. Tultuaan töihin viime vuoden elokuussa on hän ollut lasten tai oman sairastelun takia pois töistä keskimäärin 9 päivää kuukaudessa. Voit arvata, että me muut emme mitenkään iloisin mielin katsele sitä, miten hän jatkuvasti saikuttaa ja muut tekevät työnsä. Yllättäen lapset ovat terveitä niinä päivinä, jolloin pitää edustaa tai matkustaa ja seuraavalla viikolla voikin taas olla pois työpaikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10, tuo varmaankin taas auttoi ap:ta. Ihanaa, kun maailmassa on empaattisia ihmisiä!
se on se normaali kauhukuva maalailu mitä äidit harrastaa. Kun ootat esikoista: synnytyksessä repeät peräsuoleen, melkein kuolet, on hirveetä, kipulääkitys ei toimi jne. Vauva kun syntyy: Varo vaan voi tulla koliikki, valvot ekat 2 vuotta vähillä unilla, muutut zombiksi. Vauva-vuosi ohi: Tulee hirvee uhma-ikä, mitään et voi tehdä, lapsi käy hermoille, vielä kamalampaa kun vauva-vuosi jne.
En tiedä mistä tämmöinen äideillä johtuu... Oman itsensä norstamista? noh.. otappa vaan kun tulee murrosikä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikun numero 11.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 14:59"]
10, tuo varmaankin taas auttoi ap:ta. Ihanaa, kun maailmassa on empaattisia ihmisiä!
[/quote]
Meillä 4, joista 3 nuorinta aloitti pk:ssa syksyllä. Tosi hyvin meni eka vuosi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä helpottuu kun menee töihin ja lapsi hoitoon. Arki tulee säännöllisemmäksi, ruokaa ei tartte joka päivä laittaa koko ajan, näkee tavallisia ihmisiä ja pääsee siitä äiti-rinnakkaistodellisuudesta oikeaan elämään.
Meidän lapsen ekana päiväkotivuonna me oltiin miehen kanssa yhteensä 8 päivää pois töistä lapsen sairauden takia. Eli ei ne välttämättä sairasta juurikaan enempää kuin kotona ollessa.
Töihin meno pelastaa äidin mielenterveyden.
Alue: Aihe vapaa
No pidä positiivinen mieli itselläsi. Varisinkin jos turvaverkkosi on hyvä ja työsi ja puolisosi työ on vapaata, niin kaikki voi mennä kivastikin. Eli esim. isovanhemmat voivat hoitaa aina sairastuneita lapsia ja voitte liu'uttaa työaikoja halunne mukaan.
Valitettavasti vaan käytännössä monen mielestä ne ekat päiväkotivuodet ovat ihan kamalia myös niille, jotka ovat kieli pitkällä odottaneet töihinpaluuta.