Lue keskustelun säännöt.
Vitsinä arvoton vaimo
29.06.2014 |
Kuinka pitkälle te ymmärrätte mieheni huumoria?
Hänellä kuuluu päivittäiseen puheeseen vitsailu minun kustannuksellani. Pääasiassa hän viittaa siihen, että olen lapseen verrattavissa. Esim. kun en löydä heti avainta = "Pitäisikö sulle laittaa avain kaulaan niin kuin koululaiselle, hahahah!. Jos olen unohtanut merkitä perhekirjanpitoon kuitin = "Pitäisikö sut laittaa viikkorahalle, hahah!"
Tai sitten hän viittaa siihen, että olen osaamaton, esim. laittaessani ruokaa: "Tulen syömään sitten kun palohälytin hälyttää, että ruoka on valmista, hahahah!"
Tai sitten olen eläimeen verrattavissa. Hän rapsuttaa minua kuin koiraa, ja sanoo "Kuka on hyvä tyttö, kuka?", niin kuin koiralle. Tai kun olen katsomassa itselleni matkustusrokotuksia, hän auttaa minua lähettämällä linkin eläimille tarkoitetuista rokotteista.
Olen hoitovapaalla, ja meillä on kaksi pientä lasta. Koen mieheni käytöksen vuoksi jatkuvaa syyllisyyttä, etten tuo kotiin tällä hetkellä rahaa. Hän on kokonaan unohtanut, että olin aikaisemmint hyvätuloinen yrittäjä, nyt en ole oikeastaan mitään.
Annan mieheni nukkua pitkään viikonloppuisin, kun hän kuitenkin tekee töitä ahkerasti viikolla. Yhtenä aamuna hiljattain olin kuitenkin sairas, ja olisin toivonut, että mies olisi herännyt auttamaan lasten kanssa, mutta hän kieltäytyi ja nukkui vielä tuntikausia.
Lasten takia en haluaisi erota, ja niinä hetkinä,kun minua ei vähätellä, kaikki on aika ok. Kyllä hän väittää minusta pitävänsäkin.
Tuntuu silti, ettei minulla ole juurikaan arvoa. Eikä auta, vaikka kerron kuinka nuo jutut sattuvat minua. Mikä miestäni vaivaa, miten saisin hänet näkemään, miten tuhoisaa hänen käyttäytymisensä on.
Kommentit (73)
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 10:01"]
Ymmärtäisiköhän miehesi sitten, jos itse rupeat kohtelemaan häntä samalla tavalla? Miehestä tuo voi olla vain "hauskaa" huumoria. Toivottavasti miehesi tajuaa asian, sillä tuo on ulkopuolisestakin kamalaa kuultavaa. Oma appi oli samanlainen, nälvi vaimoaan muka huumorilla.
[/quote]
Yritin joskus, mutta hän ei reagoinut siihen mitenkään. En osaa olla sarkastinen, näsäviisas ja ilkeä. Lisäksi pelkoni on, että jos jokin vitsi ei miellytäkään, niin sitten jonain päivänä on helppo vierittää syyt minun niskoilleni, olenhan häntä haukkunut, miksi hänkin ei sitten voisi.
Näytän nyt tosi säälittävältä, kun sallin tällaista tehtävän itselleni, mutta haluan oikeasti perheen pysyvän silti kasassa. Meillä on kuitenkin moni muu asia hyvin. Mieheni varmaan sanoisi, että sehän on vain hassuttelua... huoh.
AP
[/quote]
Hassuttelua... Niinhän ne koulu- ja työpaikkakiusaajatkin sanovat, että tämähän on vain läppää... Huumorin varjolla voi tehdä paljon pahaa. Miehesi voi tosin aidosti ajatella, ettei hänen käytöksessään ole mitään ongelmaa. Ehkä hän on kasvanut samantyyppisessä ilmapiirissä. Minulla oli kauan sitten miestuttu, joka tietyllä tavalla, ei tosin vähätellen, kiusasi minua. Kun kysyin selitystä tälle käytökselle, hän kertoi, että isänsä käyttäytyi siten heidän kotonaan ja tuntuu kotoisalta käyttäytyä samoin. En tiedä, pitikö tuo paikkaansa. Mies jopa olisi halunnut meidän seurustelevan. En suostunut suurelta osin tämän oudon piirteen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää, miten mies reagoisi, jos esim. tuollaisen "pitäiskö sulle laittaa avain kaulaan"- kommentin jälkeen naurahtaisit itsekin vähän alentuvasti ja välinpitämättömästi tyyliin "onpa tuolla apinalla huonoja vitsejä mutta pitäähän vajaaälyistä vähän ymmärtääkin" ja ikään kuin ottaisit etäisyyttä mieheen etkä näyttäisi loukkaantumistasi mitenkään? Mies varmaankin purkaa jotain ärsytystään sinuun ja hänestä on vain hauskaa jos sinä loukkaannut, koska siihenhän hän pyrkiikin ja pahentaa tilannetta viemällä sinulta oikeuden loukkaantua väittämällä vain vitsailleensa. Jos siis käyttäytyisitkin etäisen ja alentuvan viileästi niin mieheltä voisi mennä pasmat vähän sekaisin.
Arvostuksen ja kunnioituksen puutetta. Takaisin työelämään vaan.
Kai minä voisin Suomeen palata. Ahdistaa vain ajatus siitä että olen käyttänyt montavuotta tähän suhteseen, urani on kärsinyt täällä ulkomailla ja lapsetkin on tehty. Muussa mielessä mies on ihan hyvä isä ja sentään heidän oma isä.
Suomessa minulla ei ole kunnon tukiverkkoa, ei edes kotia mihin mennä. Mistä edes aloittaa jos yrittäisin lähteä. Onko vinkkejä? mies on jo aikaisemmin tehnyt selväksi että jos yritän lähteä, hän tekee elämän minulle mahdollisimman vaikeaksi. Meillä on yhteinen tili. En voi kikkailla mitään kun kaikki on läpinäkyvää. En halua tuhota välejämme enempää kuin tarpeen. Luulen ettâ rakastankin häntä vielä.
Voi että itkettää ja oksettaa. Pahoinvoinnin luulen johtuvan tosin rabieksen estolääkityksestä, jonka nyt mainitsen ihan vain säälipisteiden vuoksi. Täytyy nyt toivoa, ettei tämä kaikki ratkea siihen että kuolen jonkun vietävän kulkukoiran naarmuttamana rabiekseen. Huomenna taas piikityksiin,eipä tämä stessini ja huonovointisuuteni ole kuitenkaan herättänyt miehessäni tänään myötätuntoa.
ehkäpä huomenna asiat selkenevät, etenkin jos saamme tämän mykkäkoulun päättymâän.
AP
Mielestäni miehesi ei enää rakasta sinua. Edellisessä avioliitossani kävi juuri näin eli jossain vaiheessa miehen puhetyyli ja kommentit minusta ja tekemisistäni muuttuivat vähätteleviksi, koin että hän pyrki mitätöimään minua kaikissa käänteissä. Onneksi erosimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystynyt keskittymään viestin loppuun asti kun jäin miettimään, että mikä on perhekirjanpito? Ja jos se on sitä mitä luulen niin käytetäänkö joissain perheissä oikeasti perhekirjanpitoa? Perhekirjanpito. Hmmm. Onko tämä yleinenkin käytäntö?'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen heivaamaan helvettiin tuollaisen miehen. Huono esikuva lapsillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma etelä-eurooppalaisen eksäni kanssa. Suomalainen eksotiikka menetti suhteessa tenhonsa, jäljelle jäi vain suoraan laukova tasa-arvoinen nainen joka ei nujertunut nujertamallakaan.
Siskot tuolla muualla saattavat olla ovelia manipulaattoreita, kestävät nujertamisen ja lopulta junailevat asiat oman päänsä mukaan. Mutta palkkana siitä onkin sitten kaiken maailman suolistosyöpää ja hiljaista epätoivoa...
Voisitko selittää vähän tarkemmin, mitä sinä tarkoitat kirjoittamalla "Muussa mielessä mies on ihan hyvä isä", vaikka vaarantaa lasten turvallisuuden ja räyhää sinulle lasten kuullen julkisella paikalla.
Anteeksi, mutta sinä olet ihan itse tuon haudan itsellesi kaivanut. Olet luopunut urastasi etkä ilmeisesti enää edes uneksi, että alkaisit nyt tekemään sitä uudestaan. Et ole edes omia rahojasi varten pitänyt omaa pankkitiliä, joka on jopa av-mittapuun mukaan aika typerästi tehty.
Kerro nyt ainakin miehellesi kirkkain silmin, että sinä et todellakaan ymmärrä, miksi sinun pitäisi pyytää anteeksi. Vaadi miestä selittämään, mitä sinä olet tehnyt väärin, eli miksi lasten turvallista kuljettamista pitäisi pyytää anteeksi.
SINÄ et halua tuhota välejänne - mutta herää, pahvi, et se ole sinä, joka niitä välejä tuhoaa vaan miehesi, joka jatkuvasti kiusaa sinua! Miksi sinä syyllistät itseäksi etkä tunnusta totuutta, että tulipa otettua kusipää ukko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 09:56"]Ehkä mies ei osaa näyttää tunteitaan muuten. Vähän niin kuin pikkupojat, jotka potkivat ihastustaan. Aika surullista.
[/quote] mulla on kanssa sellainen mies :(
[/quote] esimerkiksi kosketus miehen aloitteesta on aina vain jotain humoristista pökkimistä tai puristelua.
[/quote]
Tällaisia miehiä ihan oikeasti on. Lyövät kaiken läskiksi, kun pitäisi tehdä jotain vakavaa aikuismaista. Nämä ovat niitä samoja poikia, jotka pelleilivät luokkakuvissa tai lauloivat musiikintunneilla tahallaan väärin, koska JÄNNITTIVÄT tilannetta. He laittavat seksialoitteenkin tuollaiseksi mukavitsikkääksi pökkimiseksi, koska eivät oikeasti osaa tehdä muuta tai pelkäävät näyttävänsä pelleiltä jos yrittäisivät niin kuin normaalit miehet. Juuri ne heikot pelkäävät näyttävänsä heikolta. Kaipa he sitten pelkäävät näyttävänsä heikoilta myös sanomalla "rakastan sinua" tai kehumalla jotakuta vitsailun sijaan. AP
[/quote]
Sitä kuuluisaa kyökkitsykologisointia. Kyllä ne teidän aikuiset miehenne vttuilee, nälvii ja ylenkatsoo teitä ihan vain sen takia, et ne voivat sen tehdä. Ei siinä ole sen kummempaa. Käyttävät vielä kaiken lisäksi hyväksi tätä naisten ikuista tarvetta selitellä miesten puolesta miesten käytöstä hyvin päin. Yleensä naiset jaksavat sitä selittelyä ja itselleen valehtelua noin nelikymppisiksi. Sitten se on ero.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 20:28"]
Kai minä voisin Suomeen palata. Ahdistaa vain ajatus siitä että olen käyttänyt montavuotta tähän suhteseen, urani on kärsinyt täällä ulkomailla ja lapsetkin on tehty. Muussa mielessä mies on ihan hyvä isä ja sentään heidän oma isä.
Suomessa minulla ei ole kunnon tukiverkkoa, ei edes kotia mihin mennä. Mistä edes aloittaa jos yrittäisin lähteä. Onko vinkkejä? mies on jo aikaisemmin tehnyt selväksi että jos yritän lähteä, hän tekee elämän minulle mahdollisimman vaikeaksi. Meillä on yhteinen tili. En voi kikkailla mitään kun kaikki on läpinäkyvää. En halua tuhota välejämme enempää kuin tarpeen. Luulen ettâ rakastankin häntä vielä.
Voi että itkettää ja oksettaa. Pahoinvoinnin luulen johtuvan tosin rabieksen estolääkityksestä, jonka nyt mainitsen ihan vain säälipisteiden vuoksi. Täytyy nyt toivoa, ettei tämä kaikki ratkea siihen että kuolen jonkun vietävän kulkukoiran naarmuttamana rabiekseen. Huomenna taas piikityksiin,eipä tämä stessini ja huonovointisuuteni ole kuitenkaan herättänyt miehessäni tänään myötätuntoa.
ehkäpä huomenna asiat selkenevät, etenkin jos saamme tämän mykkäkoulun päättymâän.
AP
[/quote] Luulis että tuosta viimeistään tajuaisit että miehesi on itsekäs kusipää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 20:28"]
Kai minä voisin Suomeen palata. Ahdistaa vain ajatus siitä että olen käyttänyt montavuotta tähän suhteseen, urani on kärsinyt täällä ulkomailla ja lapsetkin on tehty. Muussa mielessä mies on ihan hyvä isä ja sentään heidän oma isä.
Suomessa minulla ei ole kunnon tukiverkkoa, ei edes kotia mihin mennä. Mistä edes aloittaa jos yrittäisin lähteä. Onko vinkkejä? mies on jo aikaisemmin tehnyt selväksi että jos yritän lähteä, hän tekee elämän minulle mahdollisimman vaikeaksi. Meillä on yhteinen tili. En voi kikkailla mitään kun kaikki on läpinäkyvää. En halua tuhota välejämme enempää kuin tarpeen. Luulen ettâ rakastankin häntä vielä.
Voi että itkettää ja oksettaa. Pahoinvoinnin luulen johtuvan tosin rabieksen estolääkityksestä, jonka nyt mainitsen ihan vain säälipisteiden vuoksi. Täytyy nyt toivoa, ettei tämä kaikki ratkea siihen että kuolen jonkun vietävän kulkukoiran naarmuttamana rabiekseen. Huomenna taas piikityksiin,eipä tämä stessini ja huonovointisuuteni ole kuitenkaan herättänyt miehessäni tänään myötätuntoa.
ehkäpä huomenna asiat selkenevät, etenkin jos saamme tämän mykkäkoulun päättymâän.
AP
[/quote]
Onko sinulla mitään ystävyys- tai sukulaisuussuhteita Suomessa? Voitko aloittaa työnhaun Suomeen?
Mikäli Suomeen palaaminen on hankalaa... Voisitko hakea hakea työluvan sinne? Onko sinulla ystäviä tai tukiverkkoa maassa, jossa nyt asut? Voisitko opiskella siellä uuden ammatin?
Olen pahoillani, mutta kertomasi perusteella mies ei kuulosta hyvältä isältä. Hyvä isä ei vaaranna lasten turvallisuutta. Hyvä isä ei myöskään vähättele, ilkeile, raivoa tai uhkaile puolisoaan lasten nähden. Jossain vaiheessa myös lapsesi saattavat alkaa käyttäytyä sinua kohtaan epäkunnioittavasti ja muutenkin parisuhteenne on mallia myös lastenne tuleviin suhteisiin.
Toivottavasti vointisi kohenee estolääkitykseen liittyen!
Tuo EI OLE huumoria. Ikävä kyllä tuttaviini/sukulaisiini kuuluu kaksi tuollaista pariskuntaa, jossa mies suhtautuu vaimoonsa alentuvasti. Psykopatiaa/sosiopatiaa/narsismia, ihan sama. Käyttäytyminen on törkeää. Mikään, mitä vaimo tekee, ei kelpaa. Kaikessa on huomautettavaa.
Olemme uskaltautuneet mieheni kanssa sanomaan, että vähättelyn kuunteleminen on meistä ikävää, emmekä halua kuunnella moista. Toiselle pariskunnalle vaimon lapset ovat sanoneet saman asian. Käyttäytyminen ei ole juurikaan muuttunut.
Mielestäni kysymys on persoonallisuuden häiriöstä. En iedä, saako sitä loppumaan muuten kuin lähtemällä suhteesta. Veetuilija ei yleensä näe omaa käytöstään, eikä pysty sitä hallitsemaan.
Vähätteleekö/panetteleeko/nolaako miehesi sinua myös muiden kuin lastesi nähden? Sukulaisten, tuttavien, vieraiden aikana...?
Ihan vain koska tuo ei kuulosta hyvältä.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 09:56"]Ehkä mies ei osaa näyttää tunteitaan muuten. Vähän niin kuin pikkupojat, jotka potkivat ihastustaan. Aika surullista.
[/quote] mulla on kanssa sellainen mies :(
[/quote] esimerkiksi kosketus miehen aloitteesta on aina vain jotain humoristista pökkimistä tai puristelua.
[/quote]
Tällaisia miehiä ihan oikeasti on. Lyövät kaiken läskiksi, kun pitäisi tehdä jotain vakavaa aikuismaista. Nämä ovat niitä samoja poikia, jotka pelleilivät luokkakuvissa tai lauloivat musiikintunneilla tahallaan väärin, koska JÄNNITTIVÄT tilannetta. He laittavat seksialoitteenkin tuollaiseksi mukavitsikkääksi pökkimiseksi, koska eivät oikeasti osaa tehdä muuta tai pelkäävät näyttävänsä pelleiltä jos yrittäisivät niin kuin normaalit miehet. Juuri ne heikot pelkäävät näyttävänsä heikolta. Kaipa he sitten pelkäävät näyttävänsä heikoilta myös sanomalla "rakastan sinua" tai kehumalla jotakuta vitsailun sijaan. AP
[/quote]
Sitä kuuluisaa kyökkitsykologisointia. Kyllä ne teidän aikuiset miehenne vttuilee, nälvii ja ylenkatsoo teitä ihan vain sen takia, et ne voivat sen tehdä. Ei siinä ole sen kummempaa. Käyttävät vielä kaiken lisäksi hyväksi tätä naisten ikuista tarvetta selitellä miesten puolesta miesten käytöstä hyvin päin. Yleensä naiset jaksavat sitä selittelyä ja itselleen valehtelua noin nelikymppisiksi. Sitten se on ero.
[/quote]
Amen.
AP tässä taas.
Meillä oli tänään vakava keskustelu miehen kanssa. Sanoin hänelle, että en voi sietää enää kohteluani ja että tunnen oloni turvattomaksi. Toin esille, että asioiden on muututtava, koska tilanne on kannaltani kestämätön. Ehdotin hänelle joitakin talouteen liittyviä rataisuja (esim. oma tili), ja hän veti johtopäätöksen, että olen suunnittelemassa eroa (mikä ei nyt periaatteessa on totta). Hän huudahti haluavansa avioehdon, ja kiistely alkoi mennä asevarusteluun ja vain pahempaan suuntaan.
Tässä vaiheessa mies pystäytti keskustelun ja ehdotti, että unohdetaan nuo järjestelyasiat hetkeksi, ja yritetään vielä korjata suhdetta. Hän oli pahoillaan siitä, etten ole onnellinen hänen kanssaan, ja ilmaisi, että hänkään ei koe oloaan rakastetuksi, kun olen aina niin negatiivisen ja kärttyisän oloinen.
Tästä tietysti alkoi taas muna-kana väittely, jossa pohdittiin kumman negatiiviset piirteet toivat toisen pahuuden esiin. Tässä vaiheessa laitomme taas stopin riitelylle, kun tajusimme, ettei se johda mihinkään.
Olimme samaa mieltä oikeastaan vain siitä, että meillä ei ole riittävästi aikaa yhdessä perheenä, emmekä ole pitkään aikaan tehneet mitään yhdistävää tai hauskaa yhdessä. Mistä niitä hyviä kokemuksia voi enää edes tulla, kun kaikki yhteinen aika on sinnittelyä siihen saakka että toisesta pääsee eroon.
Lupasimme kumpikin toisillemme yrittää enemmän. Minulle annettiin tämän kehityskeskutelun seurauksena vastuu perheen talousasioissa, mikä antaa minulle ehkä enemmän "päätösvaltaa" perheessä, jota minulta on aikaisemmin puuttunut. Aikaisemmin mies on ollut taloudesta päävastuussa.
Lisäksi varasimme meille kahdelle lomamatkan Dubaihin, jotta voimme ensimmäistä kertaa vuosiin tehdä ehkä jotain yllättävää ja positiivista uudessa ympäristössä, ja jotain, mikä ei ole vain sitä että sinnitellään iltaan tai maanantaihin.
Emme halua perheemme hajoavan. Ymmärrän kyllä, että moni asemassamme eroaisi, mutta haluan uskoa, että tämä tästä voi vielä muuttua. Meillä on upeat lapset ja kiinnostava elämä, talousasiat tosi hyvin, samoja mielenkiinnonkohteita.... paljon paljon puutteita on meidän välisessä suhteessa ja harvoin vikaa löytyy vain toisesta.
Jos tämä ei tästä lähde paranemaan niin ero on varmaan väistämätön, ja av-raadin arvio toteutuu.
Ja muutamille, jotka kysyivät
- Mieheni ei ole muslimi, ja suomalaisia olemme kumpikin
- Asuinmaamme voi rinnastaa lähinnä kehitysvaltioon, en voi kouluttautua tai tehdä töitä täällä, niin kuin joku ehdotti. Oikean työtaustan omaava voi tahkoa täällä rahaa, mutta minun koulutukselleni tässä maassa ei ole yhtään avointa työpaikkaa
- Voin löytää töitä Suomesta toki, vaikka työnhaku vie aina aikansa niin kuin kaikkien kohdalla
- Ai mikä on perhekirjanpito? Ehkä se on hölmö sana, mutta meillä on tarkasti excel-taulukossa tiedossa tulot ja menot, seuraamme sijoituksia, lainoja, teemme pitkäaikaisia kulutusarvioita jne. Onko tämä tosiaan niin epätavallista? Kai minulla ja miehelläni on sitten jotain harvinaisia yhdistäviä tekijöitä kuten kirjanpito omista kuluista...
- Kyllä miehessäni on paljon hyvää. Hän rakastaa lapsiaan paljon, vaikka tekee käsittämättömiä tempauksia heidän nähden silloin tällöin. Hän työskentelee ahkerasti, auttaa vieläpä kotitöissä ja on kiinnostava ihminen. Hänessä on hirveitä piirteitä, joita tuskin kestän, mutta toivon asioiden silti muuttuvan. Toivon itsekin kehittävän itselleni selkärankaa, kuten täällä neuvottiin. Yritän luoda itselleni omaa elämää tähän rinnalle niin paljon kuin on mahdollista.
AP
Mä en aloittaisi mykkäkoulua, sillä mies ei välttämättä pysty näkemään toimissaan mitään vikaa vain itse asiaa pohtimalla. Vika löytyy takuulla vaimosta eikä itsestä. Tosiaan tiukka puuttuminen kuten 39 ehdottaa tai sitten annat samalla mitalla takaisin ja näytät, miltä vähättely tuntuu käytännössä. alat väheksyä miehen miehisyyttä ja taitoja samalla tapaa ääneen, eiköhän asia mene parista kerrasta perille. Jos ei mene perille, niin sitten kannattaa ehdottaa pariterapiaa tms. koska tilannehan ei voi jatkua tuollaisena, se tuhoaa sinun mielenterveyden ja itsearvostuksen ennen pitkää.