Lue keskustelun säännöt.
Vitsinä arvoton vaimo
29.06.2014 |
Kuinka pitkälle te ymmärrätte mieheni huumoria?
Hänellä kuuluu päivittäiseen puheeseen vitsailu minun kustannuksellani. Pääasiassa hän viittaa siihen, että olen lapseen verrattavissa. Esim. kun en löydä heti avainta = "Pitäisikö sulle laittaa avain kaulaan niin kuin koululaiselle, hahahah!. Jos olen unohtanut merkitä perhekirjanpitoon kuitin = "Pitäisikö sut laittaa viikkorahalle, hahah!"
Tai sitten hän viittaa siihen, että olen osaamaton, esim. laittaessani ruokaa: "Tulen syömään sitten kun palohälytin hälyttää, että ruoka on valmista, hahahah!"
Tai sitten olen eläimeen verrattavissa. Hän rapsuttaa minua kuin koiraa, ja sanoo "Kuka on hyvä tyttö, kuka?", niin kuin koiralle. Tai kun olen katsomassa itselleni matkustusrokotuksia, hän auttaa minua lähettämällä linkin eläimille tarkoitetuista rokotteista.
Olen hoitovapaalla, ja meillä on kaksi pientä lasta. Koen mieheni käytöksen vuoksi jatkuvaa syyllisyyttä, etten tuo kotiin tällä hetkellä rahaa. Hän on kokonaan unohtanut, että olin aikaisemmint hyvätuloinen yrittäjä, nyt en ole oikeastaan mitään.
Annan mieheni nukkua pitkään viikonloppuisin, kun hän kuitenkin tekee töitä ahkerasti viikolla. Yhtenä aamuna hiljattain olin kuitenkin sairas, ja olisin toivonut, että mies olisi herännyt auttamaan lasten kanssa, mutta hän kieltäytyi ja nukkui vielä tuntikausia.
Lasten takia en haluaisi erota, ja niinä hetkinä,kun minua ei vähätellä, kaikki on aika ok. Kyllä hän väittää minusta pitävänsäkin.
Tuntuu silti, ettei minulla ole juurikaan arvoa. Eikä auta, vaikka kerron kuinka nuo jutut sattuvat minua. Mikä miestäni vaivaa, miten saisin hänet näkemään, miten tuhoisaa hänen käyttäytymisensä on.
Kommentit (73)
Teillä on vakavan keskustelun paikka. Onko mitään toivoa että miehesi muuttaisi käytöstään? Mikä on perimmäinen syy hänen käytökseensä? Johtuuko se siitä että hän on p-ka luonne vai reagoiko hän sinun käyttäytymiseesi?
Miehesi viestintä on ristiriitaista: hän haluaa että olisit vahva, et itkeskelisi vaan suuttuisit kunnolla. Kun teet niin, hän iskee kahta kauheammin takaisin.
Sano hänelle, ettet halua taistella, joten hänen ei tarvitse yrittää ärsyttää sinua. Kerro hänelle täsmällisesti, mitkä asiat hänen käyttäytymisessään ahdistavat sinua.
Teidän täytyy ymmärtää luopua typerästä valta-pelistä välillänne. Ei perhe-elämä voi olla ainaista taistelua.
Voit myös kyseenalaistaa miehesi rakkauden sinua kohtaan. Hän ei rakasta sinua, koska hän kohtelee sinua niin huonosti. Teette myös hallaa lapsillenne huonolla suhteellanne. Silloin on parempi erota.
Varoituksen sana tulevaisuudesta: tilanne voi helposti johtaa siihen, että pian tunnet olevasi taisteluasemassa sekä miestäsi että lapsiasi vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ehdotti täällä, että hän olisi narsisti. Itse taas epäilen tätä, sillä monet tärkeät piirteet puuttuvat. Hän ei vaadi ihailua, kehuja, huomiota, hänellä on aika realistinen kuva itsestään. Luulen, että hän on enemmänkin sosiopaatti, mikä ei kyllä tee tilannetta yhtään helpommaksi. Ja minä olen varmaan sitten masokisti, kun en halua erota vaan pitää perheen kasassa.
Sen hän on kyllä tajunnut, että lasten edessä ei voi riidellä tai vitsailla, ja sen me olemme onnistuneet vähentämään minimiin. Mutta hänen "aivopesu" alkaa vähitellen suuntautua lapsin." Esim. Herra Hakkarainen -hammastahna on hänen mukaansa "Teuvo Hakkarainen -hammastahna" ym. muuta, mikä on hänestä "hassua". Minusta se ei todellaaan ole hassua vaan hirveää, ja olen sitten epäreilu tosikko, joka vähättelee hänen "kasvatustyyliään, minkä hän on omaksunut omassa lapsuudenkodissaan". Hänen vanhempansa ovat ihan samanlaisia, äiti etenkin, kaikesta on lupa vitsailla ja mustaa huumoria viljellään appivanhemmilla aina kun olen käymässä. Eli sellainen perhe.
22, Hui, en todellakaan linkitä tätä ketjua hänelle. Siitäpä vasta riemu repeää, kun yksityisasioita hänestä levitellään Av-palstallla.
AP
Voi ap, kuulostaa tosi pahalta, ei ole normaalia huumoria eikä hyvää käytöstä tuollainen.
Perhekirjanpito? Pitävätkö ihmiset yleensä sellaisia?!
23, sinulla oli todella fiksuja huomioita, tilanteen on pakko muutua. Minun provosoitumiseni on varmaan suurin palkinto hänelle, hänhän jo suhteen alkuaikoina naureskeli sille. Pitää kokeilla kylmettää itseään ja puhua asioista vakavasti. Lapset on ehdottomasti suljettava vitsailun ulopuolelle, mutta pelkään myös riistäväni isän oikeuksia, kun rupean sanelemaan, miten pitäisi käyttäytyä lasten kanssa. Uhrin asemani ja nalkuttamiseni siitä, mikä on sopivaa puhetta on hänelle varmasti ärsyttävää ja voi lisätä ongelmia. Toivottavasti keksin järkeviä etenemiskeinoja.
AP
Järkevä etenemiskeino on selkärangan kasvattaminen ja moisen kusipään lemppaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse puhuisin avoimesti ja suoraan ajatuksista ja tunteista, mitä tuo toiminta herättää. Tekisin pelisäännöt selviksi, että hän voi joko jatkaa omalla polullaan vitsailua tai herätä arvostamaan vaimoa ihmisenä. Ottaisin aikalisän suhteessa.
"Minä en kuuntele sinulta tuollaista puhetta." Sano tuo tiukasti miehellesi, kun seuraavalla kerralla vähättelee tai ilkeilee. Poistu tilanteesta, mikäli jatkaa eli osoita, ettet tuollaista kuuntele.
Lasten takia sinun nimenomaan tulee olla tasavertaisessa suhteessa. Nyt olet suhteessa "luokan pelleen", jolla lapset ovat yleisönä.
Kuinka pian voit palata töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 10:16"][quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 09:56"]Ehkä mies ei osaa näyttää tunteitaan muuten. Vähän niin kuin pikkupojat, jotka potkivat ihastustaan. Aika surullista.
[/quote] mulla on kanssa sellainen mies :(
[/quote] esimerkiksi kosketus miehen aloitteesta on aina vain jotain humoristista pökkimistä tai puristelua.
[/quote]
Tällaisia miehiä ihan oikeasti on. Lyövät kaiken läskiksi, kun pitäisi tehdä jotain vakavaa aikuismaista. Nämä ovat niitä samoja poikia, jotka pelleilivät luokkakuvissa tai lauloivat musiikintunneilla tahallaan väärin, koska JÄNNITTIVÄT tilannetta. He laittavat seksialoitteenkin tuollaiseksi mukavitsikkääksi pökkimiseksi, koska eivät oikeasti osaa tehdä muuta tai pelkäävät näyttävänsä pelleiltä jos yrittäisivät niin kuin normaalit miehet. Juuri ne heikot pelkäävät näyttävänsä heikolta. Kaipa he sitten pelkäävät näyttävänsä heikoilta myös sanomalla "rakastan sinua" tai kehumalla jotakuta vitsailun sijaan. AP
[/quote]
Mulla mies on melko samantyylinen kuin sinunkin miehesi. Eikä hänen kanssaan oikein voi vaikeista asioista keskustellakaan, mutta hänen kohdallaan tuo keskustelemattomuus johtuu opitusta tavasta lapsuudessa.
Olen nyt reippaan 5 vuotta asian kanssa menettänyt hermoni, huutanut ja riehunut, keskustellut järkevästi ja koittanut olla se aikuinen. En voi asialle mitään. Se on opittu tapa jota on vaikea saada pois enää. En syyllistä miestäni enää asiasta vaikka se minua korpeekin ihan törkeen paljon.
Ja mitä tänä aikana olen tutustunut appiukkoonikin niin poikansa on ihan samanlainen kuin isänsäkin. Olen myös asiasta jutellut miehen siskojen kanssa ja heiltä saanut vahvistuksen asiaan, kasvatus ja opitut tavat.
En sano, et munkaan kasvatus mitää oppikirjasta revittyä olisi. Ei todellakaan. Mulle oli myös omanlainen kulttuuri shokki liittyä tähän sukuun. Kaikki vittuilevat toisilleen ja yleensä se menee myös hyvin pahaksikin. Mutta silti heillä säilyy omanlainen rauha ja kaikki on hyvin. Mulle on ollu suuri kasvun paikka oppia paljon itestäni mieheni kanssa. Helppoa se ei ole ollut, mutta olen myös oppinut sanomaan takisinkin.
Yhteen vaiheeseen mieheni vittuili mulle samaan tyyliin kuin sinulle, ap, sukunsa kuullen. Ensin loukkaannuin, mutta sitten parina kerta napautin takaisin samaan tyyliin niin johan loppui.
Toki mies edelleen keljuilee mulle sukunsakin kuullen, mutta nykyään se on jo aika lievää ja oikeasti hyväntahtoista.
Ap, valitettavasti en osaa antaa suoria vinkkejä sinulle miten toimia, mutta toivon tarinastani olevan sinulle apua siinä mielessä, että näkisit ehkä toisen puolen asiaan.
Toivon sinulle voimia tuollaisen miehen kanssa elämiseen. Muista kuitenkin, ettei sun tarvi tuollaista ikuisuutta kestää! Jos ei muu auta niin eroa. Sillä ainakin pääset eroon idiootista miehestä.
kokemus on tuttu omasta lapsuudestani. Isäni vähätteli äitiä koko lapsuuteni ajan. Ísällä ei ollut miehen mallia eikä hän osannut muulla keinolla lähestyä. Piti ylläpitää kuvaa miehisestä ylivertaisuudesta jotta saattoi olla lähellä. tyttölapsena kasvaminen ei ollut helppoa. taitava ja viisas äitini jaksoi, kesti ja vahvistui, en tajua miten. Nyt kun katson heitä eläkeläisinä, yhdessä vuosikymmenet toistensa tukena olleina, olen iloinen molempien suorituksesta.
Tue miestäsi, etsi ymmärrystä, löydätte yhteisen tien. voimia matkalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pariterapia? ensin vaikka ihan yksinäsi, jotta saat perspektiiviä tilanteeseesi ja mahdollisia uusia toimintatapoja sekä vaihtoehtoja miten eteenpäin?
Mun mielestä sun itsesi ap pitäisi löysätä pipoa. Hommaa huumorintaju jostakin. Musta tuo Teuvo Hakkaraisjuttu oli hauska. Ja huumorintajua löytyy mutta osaan kyllä myös puolustaa itseäni. Mitäpä jos poistuisit sieltä sun mukavuusalueeltasi ja suuttuisit miehelles oikeesti? Ei kukaan jaksa itkevää paskaa katella eikä kukaan kunnioita sellaista. Hommaa selkäranka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 11:17"]
kokemus on tuttu omasta lapsuudestani. Isäni vähätteli äitiä koko lapsuuteni ajan. Ísällä ei ollut miehen mallia eikä hän osannut muulla keinolla lähestyä. Piti ylläpitää kuvaa miehisestä ylivertaisuudesta jotta saattoi olla lähellä. tyttölapsena kasvaminen ei ollut helppoa. taitava ja viisas äitini jaksoi, kesti ja vahvistui, en tajua miten. Nyt kun katson heitä eläkeläisinä, yhdessä vuosikymmenet toistensa tukena olleina, olen iloinen molempien suorituksesta.
Tue miestäsi, etsi ymmärrystä, löydätte yhteisen tien. voimia matkalle!
[/quote]
Sama juttu, isäni oli inhottava äidille ja tyttärille. Joskus ulkopuolisetkin olivat kiusaantuneita isäni käytöksestä. En todellakaan sitä mieltä, että ap:n tulisi nyt tukea miestään. Ennemminkin selkärangan kasvattamista suosittelen minäkin ap:lle.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 11:17"]
kokemus on tuttu omasta lapsuudestani. Isäni vähätteli äitiä koko lapsuuteni ajan. Ísällä ei ollut miehen mallia eikä hän osannut muulla keinolla lähestyä. Piti ylläpitää kuvaa miehisestä ylivertaisuudesta jotta saattoi olla lähellä. tyttölapsena kasvaminen ei ollut helppoa. taitava ja viisas äitini jaksoi, kesti ja vahvistui, en tajua miten. Nyt kun katson heitä eläkeläisinä, yhdessä vuosikymmenet toistensa tukena olleina, olen iloinen molempien suorituksesta.
Tue miestäsi, etsi ymmärrystä, löydätte yhteisen tien. voimia matkalle!
[/quote]
Sama juttu, isäni oli inhottava äidille ja tyttärille. Joskus ulkopuolisetkin olivat kiusaantuneita isäni käytöksestä. En todellakaan sitä mieltä, että ap:n tulisi nyt tukea miestään. Ennemminkin selkärangan kasvattamista suosittelen minäkin ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaat joka kerta samalla tavalla. Sanot että sinulla ei ole huumorintajua ja että hänen vitsinsä ovat harvinaisen typeriä! Aina samalla tavalla, joka kerta, jankuttamiseen asti. Pitkä jänteisyydellä ja määrätietoisesti, niin saat sen karsittua pois.
Mä veistelisin samalla tyylillä takaisin, ehkä vetäisin vielä enemmän överiksi. Edess kokeilisin, missä menee miehen oma huumorintaju. On niin helppo kuittailla toiselle ettei tämä kestä leikkiä ja ota huumoriksi tarkoitettuja asioita huumorina, vaikeampaa on itse olla samanlaisen huumorin kohteena. Ehkä miehesi tarvitsisi siitä kokemusta, jotta tietäisi, miltä vähättelevä huumori tuntuu? Tuo mitä miehesti tekee on kiusaamista, eikä sille tule loppua, jos et uskalla tai pysty asettumaan vastaan, näyttää missä menee raja, ampumaan takaisin ja vähän kovempaa. Kun kerran itkun nyherrys ei auta.
Tuo on henkistä väkivaltaa ja alistamista. Pitkään jatkuessa sellainen on ihmiselle todella tuhoisaa.
Miksi olet hyväksynyt itseesi kohdistuvan väkivallan noin kauan? Jokainen itsestään välittävä ihminen hakeutuisi välittömästi pois väkivaltaisesta suhteesta. Myös taloudellinen väkivalta on yksi väkivallan muodoista.
Oliko mies samanlainen ennen lapsia? Tuossa tilanteessa on monta eri tapaa edetä. Yksi on tietysti suora puhe. Sanot suoraan, että lopeta nyt tuo alentuva lässyttäminen (tilanteet jolloin puhuu sinulle kuin lapselle tai vähäjärkiselle). Toinen on kunnon näpätys, kosto ja samalla mitalla antaminen. Nolaa mies oikein kunnolla, kun tulee siihen tilaisuus. Maistakoon omaa lääkettään. Kolmas on selvittää, mikä on miehelle arvokasta tai tärkeää. Jonkun typerän möläytyksen jälkeen aloitat kunnon mykkäkoulun ja yöpakkasvaiheen. Laita se mies kerrankin miettimään omaa käytöstään ihan itse.
Ikävää tilanteessa on se, että mies antaa teidän lapsillenne todella huonoa mallia siitä, kuinka äitiä/ naista kohdellaan perheessä. Senkin vuoksi tilanne olisi saatava poikki tavalla tai toisella.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 11:31"]Mun mielestä sun itsesi ap pitäisi löysätä pipoa. Hommaa huumorintaju jostakin. Musta tuo Teuvo Hakkaraisjuttu oli hauska. Ja huumorintajua löytyy mutta osaan kyllä myös puolustaa itseäni. Mitäpä jos poistuisit sieltä sun mukavuusalueeltasi ja suuttuisit miehelles oikeesti? Ei kukaan jaksa itkevää paskaa katella eikä kukaan kunnioita sellaista. Hommaa selkäranka
[/quote]
Älä jaksa yleistää, jos oma miehesi ei jaksa nyyhkytystä. On myös miehiä jotka ymmärtävät että kun minä nyyhkytän-> minulla on paha olo ja pitää pyytää anteeksi. Samoin kun mies lähtee ovet paukkuen-> tiedän että hänellä on paha olo ja minun pitää pyytää anteeksi.
Auttaisiko, jos sanoisit joka kerta miehen ilkeillessä, että "Tuo oli ilkeästi ja tyhmästi sanottu, en halua enkä aio kuunnella tuollaista." Poistu sitten tilanteesta ja yritä pysyä rauhallisena. Voit myös siitä aamusta, kun olit kipeä, kertoa miehellesi, että hän toimi ilkeästi kun ei halunnut auttaa. Kuulostaa siltä, että teidän muutenkin kannattaisi miettiä perheenne työnjakoa. Onko mies muuten lasten kanssa lepsu tai pelle? Antaako ymmäryää, että sinä nipotat, ja että hän on se mukava tyyppi? Sinä pidät rajat? Kohta lapsetkin on sua vastaan jos se jatkuu noin.
Onko oppinut puhetavan omalta isältään? Siitä on selvästi tullut tapa hänelle, josta on varmaan vaikea päästä irti. Jos olet kertonut miehelle että tuollainen vähättely, mukamas huumori, loukkaa, normaaliälyinen ihminen muuttaisi käytöstään.
Linkitä tämä viestiketju miehelle sähköpostiin.