sukulaiset häpeää minua; kolme lasta kolmelle eri isälle..

Katkaise välit. Miksi sinun pitäisi pitää yhteyttä ihmisiin jotka eivät pidä sinusta. Itse jos olisin sinä en pitäisi enää yhteyttä.

Itse en pidä tuollaista arvossa mutta en tuomitse kun en tunne... Tiedän yhden kellä 4 lasta 3 eri miehen kanssa. Itse en sitä tekisi mutta ei siitä tyypissä mitään vikaa ole. Jokainen tehköön valintansa :)

No sikäli olen kohtalotoveri, että eri isät on, mutta ei mua hävetä. Siihen vaikuttanu mun oma asenne ja osin sekin, että suvussa on paljon onnettomia kulissiliittoja, joilla ei varaa arvostella ketään. Mulla on ihanat fiksut lapset ja mä olen onnellinen. Muulla ei väliä.

Ymmärrän sukulaisiasi. Jos olisit tyttäreni, en olisi missään tekemisissä kanssasi. Tuollainen ei vaan ole yksinkertaisesti soveliasta.

Kaikki "pieniä lapsia" ja kolme isää! Ei kai erojen syy vaan löydy peilistäsi.

Onnea lapsistasi, mutta valitettavasti ymmärrän sun sukulaisia :( En minäkään ns nauramatta nielisi sun kaltaista, mutta olen sentään vähän ehkä fiksumpi kuin sun suku, en tuo julki mun ajatuksia.

Jos ne kaikki ovat samaa mieltä, etteivät hyväksy, en pitäisi juurikaan yhteyttä!

Ei kaksi petti pikkuvauva vaiheessa ja kolmas menehtyi onnettomuudessa.

Mulla on vanhempi sukulaisnainen jolla on kolme lasta kolmen eri miehen kanssa. Ikinä ei ole yhdenkään lapsen isän kanssa seurustellut eikä kukaan muu, kuin tää nainen, tiedä lasten isien henkilöllisyyksiä. 

Silti hän on yksi rakastetuimmista suvun jäsenistä, puhumattakaan yksi arvostetuista tämän pienehkön kunnan jäsenistä.

Mjaa... Minulla on neljä lasta kolmelle eri isälle. En ole koskaan kuullut poikkipuolista sanaa suvultani tai kavereiltani. Minulla on ollut syyni, ja kaikki ovat niistä tietoisia. Älä anna liikaa painoarvoa sukulaistesi mielipiteille, jos itse tiedät, ettei mitään hävettävää ole.

No kyllähän tuollainen herättää vähintään sinua kohtaan ikäviä ajatuksia, ja ihmisten käytöstavoista riippuen myös puheita. Mutta älä jää niihin jumittamaan, ei sinun tai lastesi arvo muiden ihmisten mielipiteistä riipu. Itse tosin saattaisin jonkinlaisen itsekriittisen hetken viettää, jos noin olisi päässyt käymään (että vieläpä yksikään isä ei pidä lapsiinsa yhteyttä), että onko mun ihmistuntemuksessa ja elämänvalinnoissa jotain toivomisen varaa ihan oikeasti. Mutta se itsekriittisyys ei suinkaan tarkoita mitään syvää häpeää tai itsensä lyttäystä, vaan oman elämän tarkastelua kriittisesti, ja päätöksiä siitä miten alkaa toimia toisin. 

On sellainen vanha sanonta joka menee kuta kuinkin näin, "kun ui vastavirtaan, pitää opetella nielemään". Ihmisillä aina häiritsee kun joku poikkeaa normeista, se on meidän ihmisten perusluonne. Jotkut ovat saattaneet harkita lasten tekoa kovin pitkään, ja eivät voi ymmärtää toisenlaisia valintoja (toki olet saattanut harkita pitkään, mutta jos kaikki lapset pieniä niin kyllähän se kertoo siitä että kovin nopeaa olet edennyt). Joka tapauksessa ilkeät puheet ja "toisten puolesta häpeäminen" ovat aina typerää käytöstä. Et ansaitse sitä, mutta ihan oman elämän vuoksi hyväksy että aina muut tulee puhumaan, ja joskus jopa puhuvat ihan asiallisiakin. Kyllä mäkin itsekseni ihmettelisin jos joku lähipiiristä tekisi lapsia kun parisuhde ei ole vielä "vakaa", ja se johtuu ihan puhtaasti siitä että itse toimin toisin, ja pidän vastuuntuntoisena käytöksenä harkita lapsenteon tarkasti. Mutta ei se mua oikeuttais kellekään ilkeästi sanomaan, tai hänen valintojaan ääneen tuomitsemaan.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 20:09"]

Mjaa... Minulla on neljä lasta kolmelle eri isälle. En ole koskaan kuullut poikkipuolista sanaa suvultani tai kavereiltani. Minulla on ollut syyni, ja kaikki ovat niistä tietoisia. Älä anna liikaa painoarvoa sukulaistesi mielipiteille, jos itse tiedät, ettei mitään hävettävää ole.

[/quote]

noloa. oikeesti.

jos olisin naapurisi, ja tietäisin että olet nusassut 3 lasta kolmelle!! eri isälle, pitäisin sinua ihan horatsuna. ja niin pidän nytkin, vaikken edes tunne sinua. häpeä! en arvosta kaltaisiasi ihmisenä lainkaan.

Jos mulla olisi sukulainen, jolla olisi sama tilanne, niin ei se mua haittais. Jos oltais oltu ennekin tekemisisssä, niin toki olisin nytkin. Enkä mä häpeä kenenkään toisen tekemisiä. Ja jos mulla olis tytär, jolla olis lapsia monelle eri miehelle, niin mitä sitten? Sekä tytär että lapsenlapset olisivat rakkaita.

Minulla on kolme lasta yhdelle isälle, mutten koskaan ole ottanut tehtäväkseni arvostella muiden elämää tai asioita. Aivan sama vaikka lapsia olisi viisi ja kaikki eri isille. Mitä se minulle kuuluisi?

Pitäisikö naisen luopua äitiyden haaveesta, jos ei onnistu parisuhteissa? Silti hän voi olla hyvä äiti. Ja ne lapset ovat kaikki kasvaneet samassa kohdussa. Miesten saadessa lapsia useamman naisen kanssa, lapset ovat kuka missäkin. Äiti ja lapsi/lapset riittävät muodostamaan tiiviin ja rakkaudellisen perheen. Jos minun mieheni olisi nostanut kytkintä ensimmäisen lapsemme jälkeen, niin olisin toivonut löytäväni uuden miehen, jonka kanssa perustaa perhe ja saada lisää lapsia. Olen nuoresta saakka halunnut olla Äiti.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 19:57"]

Ei kaksi petti pikkuvauva vaiheessa ja kolmas menehtyi onnettomuudessa.

[/quote]

Ja tämä kertoo että aloittaja on provo. Vai siis oliko se kuolleenkin lpsen isä vaan luovuttanut sukusolujaan? Eikä ollenkaan isien puolelta sukua näy tai kuulu vaikka olet sinne lapsen vääntänyt? Tai se järkytys kun lapsi kuolee onnettomuudessa: silloinkin sut dumpataan? Hohhoijaa.

Kyllä niin kävi. Dumpattiin.

Ap

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 20:43"]

Minulla on kolme lasta yhdelle isälle, mutten koskaan ole ottanut tehtäväkseni arvostella muiden elämää tai asioita. Aivan sama vaikka lapsia olisi viisi ja kaikki eri isille. Mitä se minulle kuuluisi?

Pitäisikö naisen luopua äitiyden haaveesta, jos ei onnistu parisuhteissa? Silti hän voi olla hyvä äiti. Ja ne lapset ovat kaikki kasvaneet samassa kohdussa. Miesten saadessa lapsia useamman naisen kanssa, lapset ovat kuka missäkin. Äiti ja lapsi/lapset riittävät muodostamaan tiiviin ja rakkaudellisen perheen. Jos minun mieheni olisi nostanut kytkintä ensimmäisen lapsemme jälkeen, niin olisin toivonut löytäväni uuden miehen, jonka kanssa perustaa perhe ja saada lisää lapsia. Olen nuoresta saakka halunnut olla Äiti.

[/quote]

Ihan kauniita ajatuksia, mutta kyllä ne lapset ihan oikeasti usein kaipaavat usein isää elämäänsä. Ei mun mielestä lapsenteko saisi olla sellainen päätös joka tehdään vain ja ainoastaan siksi kun itse haluaa äidiksi. Pääpainohan jälkikäteen on siinä, mitä itsellä ja kumppanilla on tarjota lapselleen. Toki lapsia voi tehdä monenlaisiin tilanteisiin, mutta kyllä mun mielestä on tietynlainen aikuisuuden ja kypsän vanhemmuuden merkki miettiä ihan aidosti sitä omaa parisuhdetta ja muitakin puitteita, että onko lapsella hyvä tulla juuri nyt minulle. Kyllä omaan päätökseeni vaikutti ainakin muutkin asiat kuin halu olla äiti, loppujen lopuksi se on lapsi joka on saavana osapuolena perhe-elämässä; ei aikuiset. Mutta en nyt tarkoita tuomita ketään, ja ap varmasti tekee parhaansa yksin kolmen lapsen kanssa vaikka isiä ei ole kuviossa (kyllä lapsi pelkän äidinkin kanssa pärjää), mutta itse vierastan kovin paljon tuollaista ajatusmaailmaa, että äiti&lapsi ovat tärkein symbioosi perheessä ja mitään muuta lapsi ei tarvitsekaan kuin sen kaikkivoivan äitinsä. Itse olen läheltä nähnyt kuinka lapset ovat ihan masentuneet vanhempien avioeron myötä, ja kun isä ei ole pitänyt yhteyttä on seuraukset olleet hyvinkin rankkoja. Ei se isän rooli ole ikinä täysin korvattavissa, vaikka fiksut aikuiset voivatkin luoda lapselle hyvät puitteet vaikka esim isä jättäisi perheensä. On mummoja, pappoja, enoja, tätejä, setiä, ja toivottavasti myös äiti joka ymmärtää tilanteen rankkuuden lapsilleen.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 20:43"]

Minulla on kolme lasta yhdelle isälle, mutten koskaan ole ottanut tehtäväkseni arvostella muiden elämää tai asioita. Aivan sama vaikka lapsia olisi viisi ja kaikki eri isille. Mitä se minulle kuuluisi?

Pitäisikö naisen luopua äitiyden haaveesta, jos ei onnistu parisuhteissa? Silti hän voi olla hyvä äiti. Ja ne lapset ovat kaikki kasvaneet samassa kohdussa. Miesten saadessa lapsia useamman naisen kanssa, lapset ovat kuka missäkin. Äiti ja lapsi/lapset riittävät muodostamaan tiiviin ja rakkaudellisen perheen. Jos minun mieheni olisi nostanut kytkintä ensimmäisen lapsemme jälkeen, niin olisin toivonut löytäväni uuden miehen, jonka kanssa perustaa perhe ja saada lisää lapsia. Olen nuoresta saakka halunnut olla Äiti.

[/quote]

Ihan kauniita ajatuksia, mutta kyllä ne lapset ihan oikeasti usein kaipaavat usein isää elämäänsä. Ei mun mielestä lapsenteko saisi olla sellainen päätös joka tehdään vain ja ainoastaan siksi kun itse haluaa äidiksi. Pääpainohan jälkikäteen on siinä, mitä itsellä ja kumppanilla on tarjota lapselleen. Toki lapsia voi tehdä monenlaisiin tilanteisiin, mutta kyllä mun mielestä on tietynlainen aikuisuuden ja kypsän vanhemmuuden merkki miettiä ihan aidosti sitä omaa parisuhdetta ja muitakin puitteita, että onko lapsella hyvä tulla juuri nyt minulle. Kyllä omaan päätökseeni vaikutti ainakin muutkin asiat kuin halu olla äiti, loppujen lopuksi se on lapsi joka on saavana osapuolena perhe-elämässä; ei aikuiset. Mutta en nyt tarkoita tuomita ketään, ja ap varmasti tekee parhaansa yksin kolmen lapsen kanssa vaikka isiä ei ole kuviossa (kyllä lapsi pelkän äidinkin kanssa pärjää), mutta itse vierastan kovin paljon tuollaista ajatusmaailmaa, että äiti&lapsi ovat tärkein symbioosi perheessä ja mitään muuta lapsi ei tarvitsekaan kuin sen kaikkivoivan äitinsä. Itse olen läheltä nähnyt kuinka lapset ovat ihan masentuneet vanhempien avioeron myötä, ja kun isä ei ole pitänyt yhteyttä on seuraukset olleet hyvinkin rankkoja. Ei se isän rooli ole ikinä täysin korvattavissa, vaikka fiksut aikuiset voivatkin luoda lapselle hyvät puitteet vaikka esim isä jättäisi perheensä. On mummoja, pappoja, enoja, tätejä, setiä, ja toivottavasti myös äiti joka ymmärtää tilanteen rankkuuden lapsilleen.

[/quote]

Symbioosin voit unohtaa. Tarkoitin nimenomaan sitä, ettei kenenkään tule luopua äitiyden haaveesta siksi, että on paheksuttavaa saada lapsi "yksin" ja äiti ja lapset voivat elää onnellista perhe-elämää vaikka isä ei paikalla olisikaan. Lasten hankkiminen on sitäpaitsi aina itsekästä. Itsekkäästi sinäkin olet kumppanisi kanssa lapsenne tehnyt. Mistä tiesitte haluaako kukaan teitä vanhemmiksenne? Tai miten paljon traumoja onnistutte lapsellenne aiheuttamaan, vaikka tilanteenne alkuun "ihanteellinen" mielestänne olisikin. Me olemme täällä kaikki vanhempiemme itsekkäiden halujen tuloksena.

Asutko pikkukylässä perähikiällä?

Mitä helvettiä sun asias sukulaisille kuuluu?

Niitä ei voi valita, mutta sen voi onko niiden kans missään tekemisisssä. Anna niiden pyöriä omassa, siveellisessä piirissään.