G: Hirvein ja helpoin erosi

Mies rupesi käyttämään huumeita joten päätin lähteä. Hän raivostui ja kävi päälle, lähdin pariksi viikoksi karkuun vanhemmilleni. Kun palasin ystävieni kanssa hakemaan tavarani ei ollut ehjänä paljon muuta kuin vaatteet... Ensimmäinen parisuhteeni josta aikaa 5 vuotta mutta vieläkään en uuteen suhteeseen uskalla.

En ole koskaan eronnut. Seurustelen miehen kanssa, joka on ainoa ja oikea. Olen siveellinen nainen.

voi nro. 6, ootko käynyt purkamassa asiaa? traumalta kuulostaa

Mulla on yksi ero takana enkä ole päässyt vieläkään yli. Siitä on aikaa vähän päälle 11 vuotta.

Ohho. Liittyikö eroon jotakin dramatiikkaa? Jätettiinkö sinut?

Ensi rakkauteni kertoi ettei pysty vakavasti seurustelemaan kenenkään kanssa eikä halua särkeä mun sydäntä. Oltiin siis vasta tapailtu n. kuukauden verran. Joitakin kuukausia sen jälkeen alkoi seurustella yhden tytön kans, jonka kanssa meni pian kihloihin ja saivat lapsen lyhyen suhteen jälkeen. Mainittakoon että tän miehen vanhemmat oli jo kihlaamassa meitä toisella tapaamisella.

Tuo suhde ei kestänyt ja oli iskemässä mua kun tyttö oli viimeisillään raskaana. Erosivat kun lapsi oli pieni. En tiedä onko pystynyt kenenkään kanssa kunnolliseen suhteeseen koskaan. Näin jälkeenpäin olen kiitollinen että kertoi mulle heti, ettei hänen kanssaan kannata olla ja häneen rakastua (olin jo omasta mielestäni tosi rakastunut tuolloin ja maailmani romahti hetkellisesti). On siis ollut aikamoinen naistenmies.

Helpoin ero oli kans lyhyestä suhteesta, en vaan enää ottanut yhteyttä eikä poikakaan. Ei ollut mitään tunteiden ilotulitusta, oli eka suhde heti tuon ensirakkaudn jälkeen. Olemme nykyisin työkavereita ja tulemme todella hyvin juttuun, voi sanoa että olemme jonkun sortin ystäviä, vaikka vapaa-ajalla ei olla FB:tä lukuunottamatta missään yhteydessä, sen verran henkilökohtaisia asioita

on puhuttu puolin ja toisin. Facessakin vaan privoja kerran pari vuoteen. Vieläkään ei säkenöi meidän välillä, eikä pidäkään, on vain hyvä tyyppi.

Seuraava suhde olikin nykyisen mieheni kanssa ja tätä on kestänyt 22v.

Munkin hirvein eroni oli ensirakkaus. 1,5 vuoden seurustelun jälkeen erosimme kun toisen mielenkiinto vain jotenkin lopahti. Olimme edelleen niin kiinnikasvaneita että erosimmekin samassa sängyssä halaillen ja yhdessä itkien, ja ikuista rakkautta vannoen (siis tyyliin että "nyt pitää tehdä muita juttuja mutta palataan sitten yhteen kohta kun tämä vaihe on ohi"). Vanhempammekin koko ajan odottivat että palaisimme yhteen ja puhuivat siitä, jatkoimme tiivistä yhdessäoloa eron jälkeenkin, ja koko sen eron ympärillä oli vahvasti tilapäisyyden leima - kunnes yhden yhdessä porukassa vietetyn illan päätteeksi exäni pani äänekkäästi toista tyttöä niin että minä olin siinä ohuen seinän toisella puolella muutaman metrin päässä. Siitäkin huolimatta roikuin siinä löysässä hirressä vielä vuoden verran, ja koko ajan yhteen palaamista roikutettiin naamani edessä lähes viikottain.

Pitäisi varmaan olla onnellinen siitä että pahimmasta erosta on jo enemmän kuin puolet eliniästäni. Sittemmin olen eronnut kahdesta monen vuoden suhteesta, eikä ole tuntunut missään.