Rajaton läheinen Jekyll/Hyde
Minulla on läheinen, jonka kanssa olen kasvanut ja johon olen aina ollut "alisteisessa" suhteessa. Olemme hyvin erilaiset. Hän on varsin jämpti, sääntöuskollinen ja mielestäni joissain katsannoissaan hyvin jäykkä. Minä olen hövelimpi hyvässä ja pahassa. Hän on lapsuudesta asti antanut ymmärtää, että tietää asiat paremmin kuin minä ja toimii järkevämmin kuin minä.
Nyt aikuisena tämä läheinen on ruvennut puuttumaan minun perheeni asioihin. Hän saattaa edelleen komennella minua kärsimättömästi, mutta myös suoraan kertoa, miten asiat minun perheessäni pitäisi hoitaa.
Olemme ottaneet muutamia kertoja rajusti yhteen. Se ei tuota mitään tulosta - hän ei näe malkaa omassa silmässään. Minä olen hänelle aina syypää ja se "osaamaton", jota pitää sanallisesti kouluttaa. Jossain vaiheessa, viikkoja yhteenoton jälkeen hän sitten armollisesti kertoo, että on antanut minulle anteeksi. Ei puhettakaan hänen tekemisistään. Tätä kirjoittaessani tuli mieleen, ettei hän ole koskaan pyytänyt minulta anteeksi.
Luulin, että jämäkkä rajojen asettaminen korjaisi asian, mutta ei. Läheinen hermostuu sellaisesta: sivaltaa, hyökkää, nuijii sanallisesti ja antaa ymmärtää minun olevan kelvoton perheenäiti, jota hän voi ojentaa. Olen ilmoittanut, että meidän perheemme asiat eivät hänelle kuulu.
Ainoa keino päästä rauhaan on täysi mediahiljaisuus. En vastaa mihinkään komentelu- tai haukkumaviesteihin. Sen huomattuaan läheinen alkaa lähetellä neutraaleja, arkipäiväisiä viestejä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aivan kuin Jekyll ja Hyde.
Hänellä on jonkinlaista "trauma"taustaa edellisestä suhteestaan alistavan narsistin kanssa. Miksi hän ei näe, että alistaa itsekin? Miksi hän kuvittelee, että minun napakka "En hyväksy tätä." ei koske häntä? Hänelle se on sysäys hyökkäykseen.
En voi täysin jättää häntä huomiotta erinäisten syiden takia. Mutta en voi olla häneen yhteydessäkään oman mielenterveyteni ja perherauhani takia.
Olen kuullut, että hänellä on samanlaisia ongelmia muidenkin kuin minun kanssani. Hän ei tosin itse näe mitään ongelmaa.
Olen sen sata kertaa katsonut itsekin peiliin ja vuoroin säälinyt häntä, vuoroin ollut täysin ymmällä, vuoroin hieronut sovintoa. Sovinnonele tällaisissa tilanteissa tarkoittaa minun "nöyrtymistäni" ja alistumistani sivallusviesteihin ja kommenneltavan osaan.
Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta?
Kommentit (16)
Korjaan tuota sovinnonele -kuvailua: Se tarkoittaa sitä, että minun pitää "niellä ylpeyteni" ja esittää, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muuten hän taas hyökkää.
Jos et pysty täysin katkaisemaan häneen välejä, niin toiseksi paras keino on se, ettet reagoi hänen yhteydenottoihinsa mihinkään. Et edes niihin neutraaleihin ja asiallisiin viesteihin. Jos hänellä on akuutti hätä, ilmestyy tyyliin puukosta saaneena kotiovellesi, niin silloin voit auttaa antamalla ensiapua ja soittamalla ambulanssin mutta muuten et yhteyttä häneen pidä. Sairas ja narsistisesti häiriintynyt ihminen reagoi rajojen asettamiseen juuri noin miten kuvailitkin eli eskaloituu entistä pahemmin. Paljon kielii myös se, ettet ole ainoa, jonka kanssa hänellä on ongelmia. Hän ei tiedosta omaa käytöstään eikä sen vahingollisuutta, koska häneltä puuttuu sekä sairaudentunto että kyky itsereflektioon.
Niin raa'alta kuin se kuulostaa, niin ainoa tepsivä lääke on se, että tällainen ihminen jätetään kokonaan yksin. Vasta silloin hänellä on mahdollisuus parantua, koska joutuu väkisin kääntymään tilanteessa omaan itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen läheinen jolla vielä sitten hovi.
Sain häneltä aikoinani säntillisen ruutuvihon johon hän oli kirjannut kaikki mahdolliset puutteet kodistani, lapsistani jne.
Vanhentuneesta kanelista siihen että lapsilla oli ylimääräiset turhat kumisaappaat (saatu).
Koulinut hovinsakin nalkuttamaan.
Kuulostaa todella tutulta, tosin läheiselläni ei onneksi ole hovia! On kyllä haukkunut minua kuulteni sukulaisille. Hän ei tiennyt, että kuulin, koska puhelin päästi äänet läpi. Olin aivan järkyttynyt, sillä en ikinä olisi sanonut hänestä mitään sellaista!
Minäkin olen saanut listoja ties mistä, mm. mihin aikaan päivästä hänelle voi soittaa ja milloin taas ei. Siinä oli muistaakseni kuusi kohtaa. Silloin vielä äimistyksen ja pienen loukkaantumisen lisäksi pystyin nauramaan asialle. Enää en voi., vaikka ymmärrän että listat varmaan liittyvät siihen hänen säntillisyyteensä.
Saan jatkuvasti kuulla, miten hän tekee sitä ja tätä (jonkin ruuan, siivoamisen, urheilusuorituksen jne.)
Välillä tuntuu, että hän on jotenkin sekoamassa itseensä, mutta tuskinpa.
Ap.
Älä reagoi mihinkään. Vastaa, jos kysytään. Jos ei kysytä, pysy hiljaa.
En ymmärrä, miksi tällaisen ihmisen kanssa pitää olla tekemisissä. Tottakai reagoi tilanteeseen eskaloitumalla, kun yrität ottaa etäisyyttä. Sun ei edes tarvitse kertoa, että otat etäisyyttä. Otat vaan, kertomatta.
Ei ole kokemusta lähisuhteesta, mutta paras ystävä-tyyppinen suhde on ollut tällaisen henkilön kanssa. Itse en oikein keksinyt muuta keinoa kuin täydellinen välien katkaisu. Toki ystävään on helpompi katkaista välit kuin vaikka vanhempaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos et pysty täysin katkaisemaan häneen välejä, niin toiseksi paras keino on se, ettet reagoi hänen yhteydenottoihinsa mihinkään. Et edes niihin neutraaleihin ja asiallisiin viesteihin. Jos hänellä on akuutti hätä, ilmestyy tyyliin puukosta saaneena kotiovellesi, niin silloin voit auttaa antamalla ensiapua ja soittamalla ambulanssin mutta muuten et yhteyttä häneen pidä. Sairas ja narsistisesti häiriintynyt ihminen reagoi rajojen asettamiseen juuri noin miten kuvailitkin eli eskaloituu entistä pahemmin. Paljon kielii myös se, ettet ole ainoa, jonka kanssa hänellä on ongelmia. Hän ei tiedosta omaa käytöstään eikä sen vahingollisuutta, koska häneltä puuttuu sekä sairaudentunto että kyky itsereflektioon.
Niin raa'alta kuin se kuulostaa, niin ainoa tepsivä lääke on se, että tällainen ihminen jätetään kokonaan yksin. Vasta silloin hänellä on mahdollisuus parantua, koska joutuu väkisin kääntymään tilanteessa omaan itseensä.
Kiitos! Tämä kuulostaa järkevältä.
Olen aiemmin luvannut tehdä hänen kanssaan muutaman asian. Ne pitäisi nyt perua, sillä en pysty olemaan häneen yhteydessä. Jos jätän vain tekemättä ne luvatut asiat, olen petturi ja varmaan hyväksikäyttäjä, koska peruessani vastavuoroisuus ei toteudu.
Hirveän surullista tämä kaikki.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä reagoi mihinkään. Vastaa, jos kysytään. Jos ei kysytä, pysy hiljaa.
En ymmärrä, miksi tällaisen ihmisen kanssa pitää olla tekemisissä. Tottakai reagoi tilanteeseen eskaloitumalla, kun yrität ottaa etäisyyttä. Sun ei edes tarvitse kertoa, että otat etäisyyttä. Otat vaan, kertomatta.
Kiitos! Nyt teenkin niin. En vastaa mihinkään viesteihin. En edes arkisiin kysymyksiin. En avaa hänen viestejään. Toivottavasti se ei provosoi häntä.
Ap.
Tämä sinun läheisesi on varmaan minun eksäni… olisin voinut kirjoittaa aloituksen.
Erostamme on jo yli kymmenen vuotta ja olen oppinut, että kyseessä on ns. Väkivallan kehä, vaikka kyse onkin henkisestä väkivallasta. Aina purkautumisen jälkeen hän rauhoittuu ja on kiva (siksi avioliittommekin kesti pitkään), jonka jälkeen höyry kattilassa alkaa nousta ja purkautuu lopulta, jonka jälkeen taas sovinnollinen. Oppi: tämä ei ikinä lopu.
Ei minulla ole mitään sellaista neuvoa, mitä et tietäisi: ole yhteydessä vain asiasta, älä provosoidu, pidä rajasi.
Välit meni poikki. Mikään muu raja ei pitänyt.
Hulluinta on, että hänen mielestään meillä on hyvä suhde, ja hän pitää minusta! Tosin on kertonut olevansa kateellinenkin, mutta en ole ymmärtänyt, miksi. En ole yhtä varakas kuin hän eli elintasoni on matalampi. Kummallakin meillä on toimiva parisuhde ja ystäviä...
Ap.
Välit vaan kylmästi poikki, paskat niistä "En voi täysin jättää häntä huomiotta erinäisten syiden takia" mitä syyt sitten ovatkaan.
Ei tollasta ihmistä tarvitse sietää vaikak maksettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta on, että hänen mielestään meillä on hyvä suhde, ja hän pitää minusta! Tosin on kertonut olevansa kateellinenkin, mutta en ole ymmärtänyt, miksi. En ole yhtä varakas kuin hän eli elintasoni on matalampi. Kummallakin meillä on toimiva parisuhde ja ystäviä...
Ap.
Tuolla ihmisellä ei takuulla ole toimivaa parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Välit vaan kylmästi poikki, paskat niistä "En voi täysin jättää häntä huomiotta erinäisten syiden takia" mitä syyt sitten ovatkaan.
Ei tollasta ihmistä tarvitse sietää vaikak maksettaisiin.
Huolehdimme yhdessä eräästä ikääntyneestä ihmisestä. Sen takia ihan kommunikoimatta ei voi olla. Tai ehkä en vain nyt näe muita mahdollisuuksia! Täytyyhän niitä olla.
Ap.
Minä hyvää hyvyyttäni tarjosin autoni ja mökkini tällaisen "läheisen" käyttöön lomani ajaksi.
Sain jo ennen lähtöä listan siitä, mikä kaikki autossani mätti ja mökistä oli urputetettu serkulleni.
Ja siis mökki on luksustasoa ja auto ihan ok.
Viime töikseen vielä nalkutti lapseni kouluasioista.
Eikä todellakaan toivottanut hyvää lomaa tms.
Siihen jäi kyllä minulta se yhteydenpito.
Arvatkaa miten ”kivaa” on kun toinen, se normaalimpi vanhempi on tällainen jekyll/hyde ja toinen, sairaampi vanhempi, on väkivaltainen narsisti. Niiden luona ei uskalla käydä, yleensä joutuu mukiloiduksi joko henkisesti tai fyysisesti.
Minulla on samanlainen läheinen jolla vielä sitten hovi.
Sain häneltä aikoinani säntillisen ruutuvihon johon hän oli kirjannut kaikki mahdolliset puutteet kodistani, lapsistani jne.
Vanhentuneesta kanelista siihen että lapsilla oli ylimääräiset turhat kumisaappaat (saatu).
Koulinut hovinsakin nalkuttamaan.