Lue keskustelun säännöt.
Palkitaanko teillä siivouksesta?
28.06.2021 |
Itellä kun on viis sisarusta ja muistan, että kaikki kotityöt oli hirveetä pakkopullaa eikä niistä mitään koskaan saanut. Inhosin sitä kun aina käskettiin tekemään jotakin.
Ei todellakaan kiinnostanut tuija-aidasta rikkaruohojen kitkeminen, tai kaikki sisällä tehtävät hommat, jotka oli vähän niinkuin meidän tyttöjen tehtävä, pojalle oli jotakin saunapuitten sisään kantoa tai lumen luomista..
Sen takia nyt, kun itellä on viisi lasta, en halua aiheuttaa heille sitä samaa inhoa kotitöitä kohtaan. Niinpä meillä aina lapset saavat joko jonkun euron tai ostetaan vähän herkkuja.
Sitten kun on yhdessä siivottu ja tehty, niin on kiva myös herkutella.
Ja lapsille ei jää ikäviä muistoja, kuinka vanhemmat pakottivat kotitöihin. Ja meillä ei ole erikseen poikien ja tyttöjen hommia, vaan kaikki tekee kaikkea.
En vieläkään pidä kotitöistä, mutta nykyään osaan ajatella positiivisemmin, miten kiva on, kun on puhdasta ja siistiä.
Kommentit (8)
Meillä ei lasten ollut pakko osallistua mihinkään kotitöihin. Halutessaan saivat tietenkin auttaa. Kaikista kasvoi siisteydestä huolen pitäviä nuoria aikuisia, kun sellaiseen olivat kotonaan tottuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruoalla palkitseminen on typerää.
Mutta yhdessä herkuttelu on kivaa. Yksikään lapsista ei ole lähelläkään ylipainoa, koska meillä liikutaan paljon ja syödään myös terveellisesti. En näe siis ongelmaa tuossa.
Lelujakaan ei kannata ostella jatkuvasti, ja niitä onkin niin paljon, että mieluummin vähän jotain hyvää ja kaikilla on hyvä mieli.
Emme edes siivoa joka päivä, koska on niin paljon tekemistä muutenkin.
Minulle ja sisaruksilleni eivät vanhempani kotitöistä mitään maksaneet, vaan niihin osallistuttiin itsestäänselvyytenä. Minulle se ei aiheuttanut mitään inhoa kotitöihin, tein niitä ihan mielelläni ja teen yhä nyt aikuisenakin.
Sisarukseni eivät ole (eivätkä olleet lapsenakaan) ehkä yhtä innokkaita kotitöitä tekemään, eikä heille siisteys ja hyvä järjestys ole yhtä tärkeää kuin minulle. Eli kai se on luonnekysymyskin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lasten ollut pakko osallistua mihinkään kotitöihin. Halutessaan saivat tietenkin auttaa. Kaikista kasvoi siisteydestä huolen pitäviä nuoria aikuisia, kun sellaiseen olivat kotonaan tottuneet.
Niin, me koitamme saada kaikki osallistumaan, mutta ei meilläkään sillä tavalla pakoteta. Mutta toivomme että kaikki tekisivät vähän.
Lapsia ei ole, mutta mulla ja sisaruksillani oli oma pieni vastuualue, josta tuli huolehtia. Oman huoneen siivous viikoittain sekä ylimmän kerroksen aulan (lähinnä meidän lasten käytössä oleva tila) imurointi ja ylimmän kerroksen vessan siivous omalla vuorolla eli noin kerran kolmeen viikkoon. Tästä maksettiin nimellinen 10e kuukausirahaa. Nimellinen siksi, että se oli käytännössä pakollinen tehtävä. Pyydettäessä tuli myös kattaa pöytä/tehdä salaatti/viedä roskat jne pientä.
Ala-asteiässä muissa isommissa hommissa auttelin fiilispohjalta, ei ollut varsinaisesti pakko, mutta vanhempien kanssa yhdessä joskus tehtiin pihahommia ja muita siivouksia.
Yläasteen tienoolla motivaatio tämmöseen ehkä vähän väheni, luonnollisesti kiinnosti vähemmän semmonen teininä. Vanhemmat sitten alkoi maksamaan ns. palkkaa ylimäärästä, kevyistä töistä 5e/h ja raskaammista 10e/h. Kevyitä oli tyyliin pyykkien silitys/mankelointi ja imurointi jne ja raskaampia ikkunanpesu, halkojen hakkuu, pihahommat...
Tähän malliin toimisin varmana itsekin lasten kanssa. Lapset motivoituisivat tekemään töitä jotta rahaa saisi enemmän omiin ylimääräsiin hankintoihin ja toisaalta ei olisi sellasta pakkoa tehdä omaa osuutta enempää jos ei halua. Samalla tulisi tutuksi työläämmätkin kotihommat, kuitenkin hyvillä mielin kun saisi vähän taskurahaa päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En opettaisi herkuttelemaan ruokapalkalla.
Ruoalla palkitseminen on typerää.