Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Monta kieltä perheessä - koulunkäynti ulkomailla
27.06.2021 |
Tilanne: vanhemmilla eri äidinkielet, puhuvat keskenään englantia, asuinmaassa puhutaan neljättä kieltä.
Tarkoitus on, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle/lapsille alusta alkaen omaa äidinkieltään, mutta lapsi tulee luonnollisesti kuulemaan myös paljon vanhempien välistä kommunikointia englanniksi, ja tarhassa / koulussa odottaa sitten paikallinen kieli. Kuinka varmistatte parhaat mahdolliset lähtökohdat sille, että lapsi voisi kehittyä kielellisesti hyvin ja mahdollsesti saada hyviä oppimistuloksia koulussa / opinnoissa?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko te vanhemmat puhua maan kieltä keskenänne?
Täysin päätön idea. Lapsi ei saisi kunnollista äidinkieltä laisinkaan.
Öö, miten tämä eroaisi siitä, että ne vanhemnat puhuvat toisilleen englantia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suositus on että kumpikin puhuu äidinkieltään ja toinen niistä on sitten perheen yhteinen kieli.
Koko ap:n rakennelma on pähkähullu.
Höpö höpö. Meillä mies puhuu omaa kieltään, minä omaani ja miehen ja mun yhteinen kieli on englanti. Lapset ovat kolmekielisiä.
Suositus on silti tuo.
Koska riski on että tulee kielipuolia joilla ei ole yhtään kunnollista kieltä.
Se pelkkä arkipuhuminen ei kerro todellisesta kielitaidost yhtikäs mitään.
Höpö höpö. Vanhemmat puhuvat keskenään sitä kieltä, jota kumpikin osaa.
Voit hokea höpöhöpöä miten pitkään haluat, mutta suositus on silti edelleen tuo.
Kumpikin puhuu äidinkieltään ja perheen yhteinen kieli niistä jompikumpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suositus on että kumpikin puhuu äidinkieltään ja toinen niistä on sitten perheen yhteinen kieli.
Koko ap:n rakennelma on pähkähullu.
Höpö höpö. Meillä mies puhuu omaa kieltään, minä omaani ja miehen ja mun yhteinen kieli on englanti. Lapset ovat kolmekielisiä.
Suositus on silti tuo.
Koska riski on että tulee kielipuolia joilla ei ole yhtään kunnollista kieltä.
Se pelkkä arkipuhuminen ei kerro todellisesta kielitaidost yhtikäs mitään.
Höpö höpö. Vanhemmat puhuvat keskenään sitä kieltä, jota kumpikin osaa.
Voit hokea höpöhöpöä miten pitkään haluat, mutta suositus on silti edelleen tuo.
Kumpikin puhuu äidinkieltään ja perheen yhteinen kieli niistä jompikumpi.
Kukahan näin suosittelee?
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksi ei voiopetella sen aviopuolisonsa kieltä. Kökkö englantia vaan väännetään.
Jos on aloittanut englannin opiskelun 9-vuotiaana tai aiemmin, oppinut sitä koko koulutaipaleensa ja se on kieli jota kuulee päivittäin median kautta, miten se on ”kökköenglantia” mutta yhtäkkiä aikuisena oppisi sitä puolison kieltä johon ei ole aiemmin mitään kosketuspintaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko englanninkielinen koulu ja päiväkoti hyvä? - jos kotonakin yhteisenä kielenä on englanti. Yleensä hyvästä englannin kielen taidosta on elämässä hyötyä. Vai onko aivan varmaa, että asutte pysyvästi ja ikuisesti tuossa maassa, jossa puhutaan tuota neljättä kieltä?
Kiitos. Tämä voisi olla varteenotettava vaihtoehto, myös koska asuinmaa tosiaan saattaa myöhemmin vaihtua, vaikkei mitään tällaista päätöstä ole tehty...
Olisi mukava, jos lapsi voisi oppia kieliä, mutta lapsi saa olla lapsi ja emme halua rakentaa liian raskasta ja kunnianhimoista "opintosuunnitelmaa" hänelle:) t. ap
Kannattaa ottaa monta asiaa huomioon: Jos jommalla kummalla vanhemmista on puhe-tai lukivaikeuksia suvussa, niin kannattaa miettiä kuinka ison kielipaletin tekee. Lisäksi kannattaa miettiä sitä, että kansainvälisissä kouluissa, englanninkielisillä luokilla yms ne koulukaverit vaihtuvat usein, koska ekspatit muuttavat. Lapsi olisi myös täysin asuinmaansa ulkopuolella eli ns. kotoutumista ei olisi lainkaan. Tärkeää voisi olla että lapselle muodostuisi juuret tuohon asuinmaahansa. Englannin oppii kyllä, mutta saako pitkäaikaisia ystäviä siitä tämän hetkisestä, eli ainoasta lapsen tuntemasta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko te vanhemmat puhua maan kieltä keskenänne?
Täysin päätön idea. Lapsi ei saisi kunnollista äidinkieltä laisinkaan.
Miksi ei? Vanhemmista se on kiinni. Kyse oli vanhempien keskinäisestä kielestä, ei kielestä, jota vanhemnat puhuvat lapselle. Eiväthän he sitä englantiakaan lapselle puhu.
Ei sen parisuhteenkaan etu ole vaihtaa kieleen, jota ei kumpikaan osaa kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suositus on että kumpikin puhuu äidinkieltään ja toinen niistä on sitten perheen yhteinen kieli.
Koko ap:n rakennelma on pähkähullu.
Höpö höpö. Meillä mies puhuu omaa kieltään, minä omaani ja miehen ja mun yhteinen kieli on englanti. Lapset ovat kolmekielisiä.
Suositus on silti tuo.
Koska riski on että tulee kielipuolia joilla ei ole yhtään kunnollista kieltä.
Se pelkkä arkipuhuminen ei kerro todellisesta kielitaidost yhtikäs mitään.
Höpö höpö. Vanhemmat puhuvat keskenään sitä kieltä, jota kumpikin osaa.
Voit hokea höpöhöpöä miten pitkään haluat, mutta suositus on silti edelleen tuo.
Kumpikin puhuu äidinkieltään ja perheen yhteinen kieli niistä jompikumpi.
Minulle on erkkapedan luennoilla opetettu että kolme kieltä oppii lapsi helposti: vanhempien kielet ja koulukielen/yhteisön kielen Lisäksi tietenkin koulussa opetettavat kielet. Silloin, jos lapsella/ vanhemmilla on puheen viivästymää, puhe-tai lukivaikeuksia, niin saattaa olla, että kielten määrää voi olla hyvä vähentää. 3 kieltä vaatii kyllä vanhemmilta työtä, jotta jokaisesta/ainakin yhdestä tulee kunnollinen ajattelun kieli. Kaikkea sanastoa ei tarvitse kaikilla kielillä osata, koska eihän kukaan yhden kielen osaajakaan tunne kaikkea erikoissanastoa esim purjehtimista, kaikkia kaloja, lintuja kasveja...
Olen luokanopettaja jolla on pätevyys myös äidinkieleen ja s2 opetukseen peruskoulussa. (Ja ei, tämä ei todellakaan näy tekstissä jota suollan puhelimella aaveelle :D)
Ap:n suunnitelma kuulostaa hyvältä, tärkeintä painottaa kotona niitä vanhempien kieliä ja loput kaksi tulevat omalla painollaan. Nyt pitäisi sitten ap:n ja puolisonsa ottaa selvää lapsen kielenkehityksestä, jotta osaa tukea sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Loruttelut, riimittelyt, laulut, sadut… mitä näitä nyt onkaan, kannattaa näihin panostaa sillä omalla äidinkielellään. Puhukaa lapselle paljon. Kielellisiä valmiuksia ei opita Muumeja katsomalla vaan viemällä laitteet pois ja höpöttelemällå lapselle. Toki myöhemmin voi niitä suomalaisia lastenohjelmiakin katsoa.
Joku mainitsi myös siitä että olisi tärkeää kuulla kieltä myös muiden suulla. Jos mahdollista, sukuloikaa ja majoittakaa omia ystäviänne luonanne. Ottakaa suomalainen tai isän kotimaasta aupair tai vaikka vaihtari jos maa on sellainen mihin lähdetään vaihtoon.
Mutta ihan perus maalaisjärki on kova sana. Mieti miten mummosi/äitisi/isäsi oli lasten kanssa aikanaan. Nykyaikana isketään puhelimet kouraan, mutta mitä silloin parikymmentä vuotta sitten vielä tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla on tuollainen perhe. Perheen pääkieli ei mitenkään voi olla kummankaan vanhemman äidinkieli, koska toinen vanhempi ei osaa sitä kieltä ollenkaan.
Paletti pysyi jokseenkin kasassa niin kauan kuin kieliä oli vain neljä (äidinkielet, enkku, maan kieli). Lapset osasivat (vähän huonosti) äidinkieliä ja ymmärsivät enkkua, keskenään puhuivat maan kieltä. Sitten tämä kosmopoliittiperhe joutui muuttamaan toiseen maahan. Lapsilta putosi edellisen maan kieli pois. Uutta eivät enää oppineet, joten puhuvat nyt toisen vanhemman kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suositus on että kumpikin puhuu äidinkieltään ja toinen niistä on sitten perheen yhteinen kieli.
Koko ap:n rakennelma on pähkähullu.
Höpö höpö. Meillä mies puhuu omaa kieltään, minä omaani ja miehen ja mun yhteinen kieli on englanti. Lapset ovat kolmekielisiä.
Suositus on silti tuo.
Koska riski on että tulee kielipuolia joilla ei ole yhtään kunnollista kieltä.
Se pelkkä arkipuhuminen ei kerro todellisesta kielitaidost yhtikäs mitään.
Höpö höpö. Vanhemmat puhuvat keskenään sitä kieltä, jota kumpikin osaa.
Voit hokea höpöhöpöä miten pitkään haluat, mutta suositus on silti edelleen tuo.
Kumpikin puhuu äidinkieltään ja perheen yhteinen kieli niistä jompikumpi.
Sinunko ihan ikioma suositus tälläinen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset kävi ulkomailla kansainvälistä koulua englanniksi, oppiaineena siellä oli maan paikallinen kieli toisena kielenä. Kaikkein järkevin ratkaisu varmasti teillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suositus on että kumpikin puhuu äidinkieltään ja toinen niistä on sitten perheen yhteinen kieli.
Koko ap:n rakennelma on pähkähullu.
Höpö höpö. Meillä mies puhuu omaa kieltään, minä omaani ja miehen ja mun yhteinen kieli on englanti. Lapset ovat kolmekielisiä.
Suositus on silti tuo.
Koska riski on että tulee kielipuolia joilla ei ole yhtään kunnollista kieltä.
Se pelkkä arkipuhuminen ei kerro todellisesta kielitaidost yhtikäs mitään.
Kerro nyt jo kenen suositus tämä on kun me jännityksellä sitä odotamme. Kuulostat todelliselta asiantuntijalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suositus on että kumpikin puhuu äidinkieltään ja toinen niistä on sitten perheen yhteinen kieli.
Koko ap:n rakennelma on pähkähullu.
Höpö höpö. Meillä mies puhuu omaa kieltään, minä omaani ja miehen ja mun yhteinen kieli on englanti. Lapset ovat kolmekielisiä.
Suositus on silti tuo.
Koska riski on että tulee kielipuolia joilla ei ole yhtään kunnollista kieltä.
Se pelkkä arkipuhuminen ei kerro todellisesta kielitaidost yhtikäs mitään.
Höpö höpö. Vanhemmat puhuvat keskenään sitä kieltä, jota kumpikin osaa.
Voit hokea höpöhöpöä miten pitkään haluat, mutta suositus on silti edelleen tuo.
Kumpikin puhuu äidinkieltään ja perheen yhteinen kieli niistä jompikumpi.
Minulle on erkkapedan luennoilla opetettu että kolme kieltä oppii lapsi helposti: vanhempien kielet ja koulukielen/yhteisön kielen Lisäksi tietenkin koulussa opetettavat kielet. Silloin, jos lapsella/ vanhemmilla on puheen viivästymää, puhe-tai lukivaikeuksia, niin saattaa olla, että kielten määrää voi olla hyvä vähentää. 3 kieltä vaatii kyllä vanhemmilta työtä, jotta jokaisesta/ainakin yhdestä tulee kunnollinen ajattelun kieli. Kaikkea sanastoa ei tarvitse kaikilla kielillä osata, koska eihän kukaan yhden kielen osaajakaan tunne kaikkea erikoissanastoa esim purjehtimista, kaikkia kaloja, lintuja kasveja...
Kumman sitkeessä siis edelleen käsitys puhe-ja lukivaikeuksien vaikutuksesta kielten oppimiseen.
Toki riippuu varmasti mitä puhevaikeuksilla tarkoitetaan, mutta perus ääntämysvirheet eivät estä kielen oppimista kuten ei myöskään lukihäiriö tai sanasokeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko englanninkielinen koulu ja päiväkoti hyvä? - jos kotonakin yhteisenä kielenä on englanti. Yleensä hyvästä englannin kielen taidosta on elämässä hyötyä. Vai onko aivan varmaa, että asutte pysyvästi ja ikuisesti tuossa maassa, jossa puhutaan tuota neljättä kieltä?
Kiitos. Tämä voisi olla varteenotettava vaihtoehto, myös koska asuinmaa tosiaan saattaa myöhemmin vaihtua, vaikkei mitään tällaista päätöstä ole tehty...
Olisi mukava, jos lapsi voisi oppia kieliä, mutta lapsi saa olla lapsi ja emme halua rakentaa liian raskasta ja kunnianhimoista "opintosuunnitelmaa" hänelle:) t. apKannattaa ottaa monta asiaa huomioon: Jos jommalla kummalla vanhemmista on puhe-tai lukivaikeuksia suvussa, niin kannattaa miettiä kuinka ison kielipaletin tekee. Lisäksi kannattaa miettiä sitä, että kansainvälisissä kouluissa, englanninkielisillä luokilla yms ne koulukaverit vaihtuvat usein, koska ekspatit muuttavat. Lapsi olisi myös täysin asuinmaansa ulkopuolella eli ns. kotoutumista ei olisi lainkaan. Tärkeää voisi olla että lapselle muodostuisi juuret tuohon asuinmaahansa. Englannin oppii kyllä, mutta saako pitkäaikaisia ystäviä siitä tämän hetkisestä, eli ainoasta lapsen tuntemasta ollenkaan.
Mitähän ihmettä? Mistä tämän hetkisestä lapsen tuntemasta? Jos ei asu vain ekspatien kanssa, paikallisista löytää kyllä kavereita ja sinulle saattaa olla yllätys, mutta ne paikalliset lapset puhuu englantia, opiskelevat sitä myös koulussa. Englanti on ainoa järkevä kieli apn tilanteessa päiväkoti ja koulukieleksi, se on perheen yhteinen kieli. Paikallista kieltä oppii koulussa sen verran kuin oppii, jos asuu 10 vuotta, varmasti sen oppii täydellisesti vaikka ei koulua sillä kielellä kävisikään. Me vanhemmat ei sitä neljättä kieltä opita kuin fraaseja, jolloin koulunkäynnin apu olisi minimaalista, jos koulua kävisi kokonaan sillä kielellä.
Ystäväperheessä suomenkielinen äiti puhuu lapsille ja miehelleen suomea, ruotsinkielinen isä puhuu lapsille ja vaimolleen ruotsia. Asuvat Englannissa ja koulukielenä luonnollisesti englanti. Kahden kielen "sekamelska" kotona sujuu hyvin, edellyttää tietysti, että molemmat vanhemmat ymmärtävät hyvin toistensa äidinkieltä. (Kahden kesken ollessaan aikuisilla yhteisenä kieli ruotsi.)
Hiukan näin sivullisena arvelluttaisi, kuinka lapset mukautuvat tilanteeseen, missä vanhemmilla on keskenään oma salakielensä, mikä ei ole asuinmaankaan kieli. Onko vaarana, että lapset tuntevat ulkopuolisuutta perheen yhteisestä kokonaisuudesta.
Onnistuisiko, että kotikielenä ovat vain äidinkielenne ja lapsi oppii koulussa/kavereilta asuinmaan kielen tai englannin.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväperheessä suomenkielinen äiti puhuu lapsille ja miehelleen suomea, ruotsinkielinen isä puhuu lapsille ja vaimolleen ruotsia. Asuvat Englannissa ja koulukielenä luonnollisesti englanti. Kahden kielen "sekamelska" kotona sujuu hyvin, edellyttää tietysti, että molemmat vanhemmat ymmärtävät hyvin toistensa äidinkieltä. (Kahden kesken ollessaan aikuisilla yhteisenä kieli ruotsi.)
Hiukan näin sivullisena arvelluttaisi, kuinka lapset mukautuvat tilanteeseen, missä vanhemmilla on keskenään oma salakielensä, mikä ei ole asuinmaankaan kieli. Onko vaarana, että lapset tuntevat ulkopuolisuutta perheen yhteisestä kokonaisuudesta.
Onnistuisiko, että kotikielenä ovat vain äidinkielenne ja lapsi oppii koulussa/kavereilta asuinmaan kielen tai englannin.
Kolmikielisyys on ihan tavallista. Tietysti vanhemmat puhuvat keskenään sitä kieltä, jota kumpikin osaa hyvin. Lapsi ei mene sekaisin, kun kieliä käytetään johdonmukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväperheessä suomenkielinen äiti puhuu lapsille ja miehelleen suomea, ruotsinkielinen isä puhuu lapsille ja vaimolleen ruotsia. Asuvat Englannissa ja koulukielenä luonnollisesti englanti. Kahden kielen "sekamelska" kotona sujuu hyvin, edellyttää tietysti, että molemmat vanhemmat ymmärtävät hyvin toistensa äidinkieltä. (Kahden kesken ollessaan aikuisilla yhteisenä kieli ruotsi.)
Hiukan näin sivullisena arvelluttaisi, kuinka lapset mukautuvat tilanteeseen, missä vanhemmilla on keskenään oma salakielensä, mikä ei ole asuinmaankaan kieli. Onko vaarana, että lapset tuntevat ulkopuolisuutta perheen yhteisestä kokonaisuudesta.
Onnistuisiko, että kotikielenä ovat vain äidinkielenne ja lapsi oppii koulussa/kavereilta asuinmaan kielen tai englannin.
Kolmikielisyys on ihan tavallista. Tietysti vanhemmat puhuvat keskenään sitä kieltä, jota kumpikin osaa hyvin. Lapsi ei mene sekaisin, kun kieliä käytetään johdonmukaisesti.
Ja vanhempien on täysin mahdotonta puhua keskenään äidinkieltä, jos molemmat vanhemmat eivät kieltä osaa. Esim. suomalais-kiinalainen pariskunta.
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksi ei voiopetella sen aviopuolisonsa kieltä. Kökkö englantia vaan väännetään.
Eikö ole vielä kökömpää opetella aikuisiässä uutta kieltä, jos ei edes asu sen kielisessä maassa. Jos molemmat ovat opiskelleet jo aiemmin englantia, niin paljon helpompaahan se on.
Höpö höpö. Vanhemmat puhuvat keskenään sitä kieltä, jota kumpikin osaa.