kateellinen somevaikuttajille helposta elämästä... itse lähihoitaja ja joudun todella tekemään töitä rahan eteen

Ne someinfluensserit eivät ole yhdessä yössä keränneet sitä seuraajamäärää.Ihan jokainen on aloittanut nollasta ja ottanut selvää millainen sisältö vetoaa kansaan. Aikaa tuohon on käytetty tuhansia tunteja.

Ovat siis ottaneet riskin, tehneet työtä ja saavuttaneet menestystä sillä tavalla.

Siitä vaan ap alkamaan sisällöntuottajaksi. Mikään ei estä sua tekemästä sitä nykyisen työsi ohella ja lopettamasta nykyduunia sitten kun tulee tarpeeksi rahaa somesta. Silleen osa noista influenssereistäkin on tehnyt.

t. se tasan kerran aiemmin kirjoittanut joka oli sitä mieltä ettei ap tajua laittaa ansaitsemaansa rahaa töihin.

Olen huomannut elämässä sen, että toiset pääsevät helpolla. Itse en kuulu tuohon porukkaan. Olenkin joskus ihmetellyt että miksi minulle on pitänyt tulla niin paljon vastoinkäymisiä elämässä, kenellekään en ole pahaa tehnyt, minulle on kyllä pahaa tehty. Olen huomannut että ahneet , ylimieliset ja narsistiset ihmiset tuntuvat pärjäävän ja onnistuvan, minusta aika omituista. Itsellä ei ole tuollaisia piirteitä, pitäisi varmaan olla että voisi rikastua ja menestyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut elämässä sen, että toiset pääsevät helpolla. Itse en kuulu tuohon porukkaan. Olenkin joskus ihmetellyt että miksi minulle on pitänyt tulla niin paljon vastoinkäymisiä elämässä, kenellekään en ole pahaa tehnyt, minulle on kyllä pahaa tehty. Olen huomannut että ahneet , ylimieliset ja narsistiset ihmiset tuntuvat pärjäävän ja onnistuvan, minusta aika omituista. Itsellä ei ole tuollaisia piirteitä, pitäisi varmaan olla että voisi rikastua ja menestyä.

Tai sitten ne menestyvät jotka tekevät töitä ja ovat fiksuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kadehdi välttämättä somevaikuttajia vaan ylipäätään kaikkia, joilla tuntuu olevan ihan hyvä palkka melko normaalissa työssä. 

Itse olen elämässäni jatkuvasti epäonnistunut taloudellisesti. Olen aina ollut supersäästäväinen, joten mitään velkakierteitä ei ole päässyt syntymään, mutta kun tuntuu, että se supersäästäväisyys ei koskaan tuo mitään palkintoa.

Olen opiskellut hyvän ammatin. Sain valmistumiseni jälkeen määräaikaisen työpaikan, mutta tulin raskaaksi ja jäin lapsen kanssa kotiin. Hain töitä kun ensimmäinen lapsi oli pieni, mutta ei löytynyt. Syntyi toinen lapsi. Hankin osa-aikatyön kaupasta ja otimme miehen kanssa asuntolainan. Taloudellisesti meni mielestäni ihan ok, kun suunnitteli rahankäytön tarkkaan. Sitten mies alkoi tehdä mielestäni ihan turhia remontteja asuntoon ja haki niille lisää lainaa. Samalla maksoimme myös hänen aiempia autolainojaan, vaikka kyseisiä autoja ei enää edes ollut ja ajoimme vanhoilla romuilla. Aloin tehdä töitä kaupassa enemmän. Samalla hakeuduin opiskelemaan yliopistoon, että saisin paremman työpaikan. 

Lainan lyhennykset olivat suuria eikä mitään oikein jäänyt käteen. Itse laitoin omalle säästötililleni muutaman kympin kuukaudessa säästöön. Mies valitti, että hän elättää minua ja kustantaa minun opiskeluitani, vaikka niihin ei mennyt yhtään rahaa ja kävin kuitenkin koko ajan töissä. Hän itse käytti rahaa turhanpäiväisiin remontteihin ja autojen tuunaamiseen ja lopulta myös alkoholiin. Mies ei tajunnut ollenkaan, että vaikka hän maksoi lainan lyhennykset, minä maksoin ihan kaiken muun ja suuri osa lainasta oli kuitenkin hänen omia lainojaan, joihin minä en ollut missään vaiheessa sitoutunut. Lopulta hänen alkoholinkäyttönsä lähti käsistä ja erosimme. 

Eron jälkeen ostin ihan kaiken esim huonekalut omilla säästämilläni rahoilla. Talo jäi miehelle, mutta minä otin toisen auton itselleni eikä sen lisäksi talosta jäänyt minulle mitään lunastettavaa, koska siitä oli lainaa niin paljon. 

Pääsin töihin uudelle alalle, mutta kyse oli harjoittelupaikasta. Ajattelin, että siitä sitten palkka nousee ajan myötä. No, työnantaja laittoi pillit pussiin ja minä jatkoin hänen toimintaansa perustaen oman yrityksen. Tässä olen nyt kitkuttanut pari vuotta ja toimeentulo on melko epävarmaa. Ja nyt alkaa iskeä päälle burn outiakin, kun en ole pitänyt lomaa kahteen vuoteen. 

Tämän vielä kruunaa uusi miesystävä, joka on itsekin ollut ihan lirissä koronan takia ja olen joutunut häntä tukemaan. 

En tiedä, mitä ihmettä olen tehnyt niin helkkarin väärin, että opiskelut, työnteko, yrittäjyys ja sinnikkyys ei tuota mitään taloudellista hyötyä. Muut nelikymppiset ovat tienanneet jo vuosikymmenen verran kaksinkertaisesti minuun verrattuna, heillä on hyvätuloiset miehet ja omistusasunto on jo maksettu ja mökistäkin jo osa. Ja nämä ovat saaneet kaiken jotenkin "vahingossa" ilman vuosikausien kitkuttelua tai suurempia mukavuusalueelta poistumisia. Juu, enhän voi tietää kaikkien vaikeuksia ja ponnisteluja, mutta kyllä se monilla näyttää niin itsestäänselvältä, että on talot ja lomamatkat ja autot ja ollaan siinä samassa hyväpalkkaisessa työssä, jossa aloitettiin 10 vuotta sitten. 

Nyt varmaan alapeukkuja satelee mutta: Miksi ihmeessä ihmiset menette hankkimaan lapsia, jos taloudellinen tilanne on epävarma? Totta kai vahinkoja voi sattua, mutta samaan kuvioon vielä toinen lapsi? Veikkaan että nuo muut kaverisi ovat rakentaneet uraansa valmistumisen jälkeen, mikä on taannut vakituisen kokopäiväisen työn, minkä jälkeen on ollut turvallista (myös taloudellisesti) alkaa suunnitella lapsia.

Oma mieheni on myös yrittäjä, eikä suostu edes suunnittelemaan ensimmäistä lasta ennen kuin yritys on siinä jamassa että tuottaa voittoa tietyn määrän vuodessa. Itse olen viidettä vuotta samassa työssä, mutta olen tietoinen siitä, että jos mieheni yritys kaatuu, ei minun ~40K/vuosi nettotuloillani kolmea henkeä elätetä (+ muut lapsen aiheuttamat kulut).

Olen todella pahoillani, mutta nykymaailmassa pelkkä tutkinto ei takaa vakituista työtä ja hyviä tuloja, kuten vanhempien ikäluokkien kanssa kävi.

Jos olisin odottanut lasten hankintaa siihen, kunnes taloudellinen tilanne on vakaampi, minullahan ei olisi vieläkään lapsia. Nyt ovat jo kuitenkin teinejä enkä pidä heitä kyllä suurimpana syynä tähän tilanteeseeni. Yrityksen olen perustanut vasta pari vuotta sitten, kun työpaikka lähti alta. 

Ja tuossahan sen itse sanoitkin, että tutkinto ei takaa vakituista työtä ja hyviä tuloja. Kerro tämä myös näille "mikset kouluttaudu ja mene parempiin töihin" -jankkaajille. JÄlkeenpäin olen ajatellut, että olisi ollut taloudellisesti kannattavinta jäädä sinne kaupan kassalle, mutta sehän on tällä palstalla se pahin mahdollinen moka. Tässä nimenomaan kerronkin esimerkin, että on turha ap:lle mennä kitisemään, miksi ei ole tehnyt sitä ja tätä, kun ei se välttämättä johda mihinkään parempaan. 

”Sain valmistumiseni jälkeen määräaikaisen työpaikan, mutta tulin raskaaksi ja jäin lapsen kanssa kotiin.” >> Menetit ensimmäiset vuotesi työelämässä, jotka uralla etenemisen kannalta ovat äärimmäisen tärkeitä.

”Hain töitä kun ensimmäinen lapsi oli pieni, mutta ei löytynyt.” >> Koska sinulla oli liian vähän työkokemusta ikääsi nähden, sinun olisi käytännössä pitänyt aloittaa taas alusta. Väliinputoaminen on uran alussa pahinta mitä voi käydä.

”Syntyi toinen lapsi.” >> Joten jäit varmaan taas ainakin vuodeksi kotiin? Kulut kasvavat lisäksi sitä myötä kun oma urasi on paussilla.

Ymmärrän toki että toisille perheen perustaminen on yksi elämän suurimmista päämääristä, ellei suurin. Mutta sitten ei kannata vinkua kuinka muut ovat edenneet urallaan ja samaan ikään mennessä on omistusasunnot ja mökit, kun nämä tyypit ovat todennäköisesti lykänneet perheen perustamista ja priorisoineet uran lasten edelle.

Pahoittelut jälkiviisastelusta, koska ei menetettyjä vuosia tietenkään saa enää takaisin. Toivottavasti pääset kuitenkin vielä vauhtiin – nelikymppisenä ei pitäisi olla liian myöhäistä.

Urakehitys ei ole minulle ollut ongelma. Se ala, jossa tuolloin ennen lapsia työskentelin, on tällä hetkellä täysin kuollut. Sieltä olisi tullut potkut ennen pitkää kuitenkin. Työpaikan saamisessa ei varsinaisesti ole ollut ongelmia vaan oikean alan löytäminen on ollut enemmänkin se ongelma varsinkin pienellä paikkakunnalla. Jäin toisen lapsen kanssa vielä vuodeksi kotiin, mutta silloin pääsin kauppaan osa-aikatöihin, jolloin pystyin olla töissä , mutta lapsia ei tarvinnut laittaa hoitoon. Tuon vuoden aikana suoritin myös kursseja avoimessa yliopistossa, jotka auttoivat yliopistoon pääsemisessä. En pidä siis lapsien syntymän ajankohtaa ja kotonaoloa niinkään ongelmana, koska täsmälleen yhtä kauan olisin ollut työelämästä pois joka tapauksessa, oli se missä vaiheessa uraa tahansa. Ongelma on ollut siis se, että olen kouluttautunut ensin alalle, joka kuoli, ja sen jälkeen alalle, jossa kuvittelin tienaavani enemmän kuin nyt tienaan.

Ja ne, joilla asiat ovat nyt taloudellisesti paremmin, eivät myöskään ole lykänneet lapsien hankintaa vaan ovat tehneet lapset suunnilleen samassa vaiheessa kuin minäkin. Ja näistä monet ovat tehneet enemmän lapsia kuin minä ja silti heidän urillaan ei ole ollut mitään ongelmia. 

Ja uraongelmiakaan en pidä varsinaisesti ongelmana. Minusta tuntuu vain todella epäreilulta, että mielestäni olen elänyt säästeliäästiä ja tehnyt useitakin ratkaisuja parantaakseni tilannettani, mutta mikään niistä ei ole johtanut mihinkään ja sitten on tullut asioita, joihin esimerkiksi ne säästöt on pitänyt käyttää. Olen siis noudattanut ihan kaikkia niitä ohjeita, joita tässäkin ketjussa on annettu, mutta silti tässä kitkuttelen. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista elämänvaihetta jolloin en olisi säästänyt ihan kaikessa. En ole juurikaan matkustellut, en ole ostanut vaatteita, autoja, puhelimia, hengaillut ravintoloissa. En ole koskaan ostanut osamaksulla tai velaksi mitään (paitsi se yhteinen asuntolaina), en ole asunut ylikalliissa asunnoissa, en ole saanut perintöjä, en ollut kenenkään elätettävänä, en ole saanut apuja sukulaisilta, ei edes yhteenkään puhelinlaskuun. Päivääkään en ole silti ollut työttömänä tai sairastellut tms. Opintojen aikana kävin töissä enkä saanut edes opintotukea jne. Mielestäni olen siis "suorittanut" elämäni ihan oikein, mutta silti koko ajan rahatilanne ahdistaa. Toisaalta, minulla ei ole velkaa senttiäkään mihinkään ja sukanvarressa on jotain pahan päivän varalle, mutta eipä se tätä päivittäistä elämää muuksi muuta. 

Somevaikuttajakin voi olla niin monella tapaa. Sanoisin että parhaimmilla somevaikuttajilla se sometyö on vain sivutyö ja sen lisäksi heillä on päätyö ja ammatti. Heillä yleensä on jotain asiaakin sanottavanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin hiljan analyysin, että puhuminen "white priviledgesta" pitäisi lopettaa, koska tämän ajan oikea epätasa-arvoistaja on "priviledge of looks". 

Sillä tarkoitetaan sitä, että erityisesti naisten mahdollisuuksiin elämässä ulkonäöllä on ennennäkemättömän suuri vaikutus. Paljon suurempi kuin sukupuolell tai ihonvärillä. 

Ulkonäköhän on samalla tavalla itsestä riippumaton asia kuin ihonvärikin. 

Joo niinpä on, kauniit naiset syntyvät hoikaksi ja treenatuiksi, hiukset on ihan itsestään hyvin hoidetut, samaten hampaat / kynnet / meikit ja tyylikkäät vaatteet vain ilmestyvät kaappiin.

Jep jep. Vaikka olisi miten epäsymmetriset kasvot, valtava nenä tai mulkosilmät niin muuttuu kaunottareksi laihduttamalla, ostamalla nätit vaatteet, ottamalla pidennykset ja meikkaamalla

Minäkin olen lähihoitaja, työskentelen päiväkodissa, enkä koskaan vaihtaisi työtäni somevaikuttajan työhön, ahdistaisi ajatuskin olla työssäni koko kansan pällisteltävänä ja en usko hetkeäkään, että nämä somevaikuttajat saisi pelkästään mukavaa palautetta, etenkin jos puhuvat lainkaan vakavammista aiheista niin saavat varmasti ihan suoria uhkauksiakin osakseen.

Mielestäni somevaikuttajan työ ei myöskään vaikuta mitenkään helpolta, pitää koko ajan miettiä, että mitä katsojat haluavat nähdä ja suunnitella tarkkaan mitä videoillaan sanoo, sekä täyttää koko ajan videoillaan sitä roolia minkä on itselleen valinnut esim. jos on valinnut jonkun hyväntuulisen roolin, niin sitä täytyy pitää yllä vaikka kuinka väsyttäisi/olisi omassa elämässä vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinun ulosannistasi todella huomaa, että olet lähäri. Oletko koskaan kuullut isoista alkukirjaimista ja välimerkeistä?

Pidä sinä katkeroitunut paskahousu turpasi kiinni. Et ole minkään arvoinen, pelkkää saastaa saatana.

-ohis

Sinähän sivistyneeltä vaikutat, oletko ap vai toinen lähärikoulun juuri ja juuri läpäissyt häviäjä? Onko sinulla niin paha krapula, että pistää noin kiukuttamaan? En ole millään tavalla katkera - elämäni on oikein hyvää - halveksin vain ihmisiä, jotka eivät edes osaa kirjoittaa äidinkieltään oikein. No, ap:n tekstissä näkyy valkearoskaisuus muutenkin niin vahvana, etten yhtään ihmettele.

Älä jauha paskaa, pelle. Olet juuri näitä luusereita jotka alkavat huutelemaan vieraisiin pöytiin ja kun tulee nenään, uhriudut. 

Ensimmäistä kertaa kurjassa ja merkityksettömässä elämässäsi: yritä olla selkärankainen. Älä ole tuollainen veltto pelkuri. 

Kalevauvalle biisimatskuu.

Vierailija kirjoitti:

Kun joitakin näitä kommentteja lukee, ymmärtää taas kerran paremmin, miksi tosielämässä kohtaamistani lähihoitajista osa on sellaisia kuin on. Paremmin tajuaa myös sen, miksi hoitoalan työyhteisöt ovat monille rankkoja ihan kollegojen ansiosta.

-sivusta-

Toisaalta jos nuo saavat oikeassa elämässäkin osakseen tällaista ylimielistä ja alentuvaa halveksuntaa, niin en yhtään ihmettele että siellä nuppi sekoaa ja kilahtaa.

Parhaita influenssereita ovat ne yli 30v, jotka huomaavat että aika alkaa olla ohi ja herutuskuvat lisääntyy.

Samalla kertovat olevansa kovin päteviä työssä x, y ja z, mutta kuitenkaan niissä ei jostain syystä työllisty. Jatkossa varmasti vielä vähemmän kun on jokaisen ruumiin aukkonsa paljastanut netissä, ei siinä helposti päästä tasolle, jossa vakavia liikeneuvotteluita setämiesten kanssa. Näin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin hiljan analyysin, että puhuminen "white priviledgesta" pitäisi lopettaa, koska tämän ajan oikea epätasa-arvoistaja on "priviledge of looks". 

Sillä tarkoitetaan sitä, että erityisesti naisten mahdollisuuksiin elämässä ulkonäöllä on ennennäkemättömän suuri vaikutus. Paljon suurempi kuin sukupuolell tai ihonvärillä. 

Ulkonäköhän on samalla tavalla itsestä riippumaton asia kuin ihonvärikin. 

Joo niinpä on, kauniit naiset syntyvät hoikaksi ja treenatuiksi, hiukset on ihan itsestään hyvin hoidetut, samaten hampaat / kynnet / meikit ja tyylikkäät vaatteet vain ilmestyvät kaappiin.

Jep jep. Vaikka olisi miten epäsymmetriset kasvot, valtava nenä tai mulkosilmät niin muuttuu kaunottareksi laihduttamalla, ostamalla nätit vaatteet, ottamalla pidennykset ja meikkaamalla

Kauniimmaksi ainakin, mutta tehän ette viitsi edes yrittää.

Lisää liksaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis ap ne ovat sua fiksumpia. Se on se mitä sä et ymmärrä.

Sullakin on mahis vaurastua jos laitat ansitsemasi rahan töihin. Toki voisit myös tajuta ettei sun ole mikään pakko olla lähihoitaja loppuelämääsi. Aina voi kouluttautua lisää.

Tahdon asia tämä.

Kerrotko minulle, mitä minä olen tehnyt tai tahtonut väärin, kun minua ei ole auttanut elämänmuutokset, vaurastumisyritykset ja koulutukset? 

Olen kommentoija 17. 

Et ole tehnyt niitä. Jos säästät 10 vuotta joka kuukausi 200e ja ostat niillä osinko osakkeita saat passiivista tuloa n.1000e vuodessa. 50v päästä saat jo 5000e.

Miten niin en ole tehnyt? Luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? Yhdet säästöt olen käyttänyt siihen, että aloitin kaiken eron jälkeen alusta. Toiset säästöt olen käyttänyt yritystoiminnan aloittamiseen. Mistäs minä olisin nämä asiat rahoittanut, ellen säästöistäni? (Ja tällä hetkellä 200 euroa kuukaudessa ei ole mitenkään mahdollinen, kun tulot on noin 1000 euroa kuukaudessa ja pitää elättää tässä kaksi teiniäkin.)  

No oletko pistänyt 200e joka kuukausi sijoituksiin? Et. Eli et ole tehnyt.

20 vuotta työkokemusta, AMK-tutkinto. Perusmenojen ( asuntolaina, yhtiövastike, sähkö, vesi, vakuutus, netti ja puhelin. Ei autoa, ei lehtitilauksia ym.) jälkeen jää noin toimeentulotuen verran. Kiva olisi 200 euroa kuukaudessa sijoittaa, mutta realiteetit ovat aika karut. Onneksi teen täyttä työviikkoa ja opiskelen maisterivaiheessa samalla. Palkka nousee sitten joskus ja ehkä sitten pystyy tuollaisia summia sijoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis ap ne ovat sua fiksumpia. Se on se mitä sä et ymmärrä.

Sullakin on mahis vaurastua jos laitat ansitsemasi rahan töihin. Toki voisit myös tajuta ettei sun ole mikään pakko olla lähihoitaja loppuelämääsi. Aina voi kouluttautua lisää.

Tahdon asia tämä.

Kerrotko minulle, mitä minä olen tehnyt tai tahtonut väärin, kun minua ei ole auttanut elämänmuutokset, vaurastumisyritykset ja koulutukset? 

Olen kommentoija 17. 

Et ole tehnyt niitä. Jos säästät 10 vuotta joka kuukausi 200e ja ostat niillä osinko osakkeita saat passiivista tuloa n.1000e vuodessa. 50v päästä saat jo 5000e.

Miten niin en ole tehnyt? Luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? Yhdet säästöt olen käyttänyt siihen, että aloitin kaiken eron jälkeen alusta. Toiset säästöt olen käyttänyt yritystoiminnan aloittamiseen. Mistäs minä olisin nämä asiat rahoittanut, ellen säästöistäni? (Ja tällä hetkellä 200 euroa kuukaudessa ei ole mitenkään mahdollinen, kun tulot on noin 1000 euroa kuukaudessa ja pitää elättää tässä kaksi teiniäkin.)  

No oletko pistänyt 200e joka kuukausi sijoituksiin? Et. Eli et ole tehnyt.

En vaan 50 euroa. Katsos kun ne tulot ovat aina olleet pienet. Mielestäni tämän tuossa jo kerroin, mutta ei lukutaito näytä olevan kovin vahvalla pohjalla. 

Selitykset löytyy kaikilta joka lähtöön toki. Vastaus kysymykseesi: Olet tehnyt väärin sen ettet ole tehnyt tarvittavia uhrauksia.

Kysyin, mitä olen tehnyt väärin. Mitä uhrauksia minun olisi mielestäni pitänyt tehdä ja millaisia uhrauksia esimerkiksi sinä olet tehnyt? 3000 euron kuukausipalkasta 200 euron säästäminen ei ole mielestäni kovin suuri uhraus verrattuna siihen, että minä olen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa (toisen työn ohella), eronnut alkoholistimiehestä ja perustanut yrityksen. Mutta kerro toki mitä esimerkiksi sinä olet tehnyt paljon minua paremmin. 

No et ole säästänyt ja sijoittanut sitä 200e. Montako kertaa se pitää kirjoittaa? Se mikset ole niin tehnyt on sinun asiasi. Minun elämäni ei kuulu tähän millään tavalla, en ole kysynyt neuvoja mihinkään.

Mutta minä kysyin neuvoja! :D Kerro, mitä sinä olet suuressa viisaudessasi tehnyt. Vai onko se sinun viisautesi lopulta isin ja aviomiehen kukkaro? 

Olen säästänyt ja sijoittanut sen 200e (käytännössä paljon enemmänkin) ja saanut tätä kautta passiivisia tuloja, palkan lisäksi. Niin, sinä kysyit mitä olet tehnyt väärin ja minä kerroin ja nyt suutuit siitä.

Mistä olisit siis ottanut sen 150 euroa kuukaudessa minun tilanteessani? Olisit jättänyt syömättä? Vuokran tai laskut maksamatta? Pyytänyt isiltä? 

Olisin jättänyt siiderit ja tupakat kauppaan.

Ohis

Niin minäkin jätin. Onko muita ideoita, mistä pienituloinen noin vain repäisee 50 euron sijaan 200 euroa säästöön joka kuukausi? 

Mistä me voisimme tietää sinun rahankäytöstäsi? Toiset tekevät uhrauksia ja saavat sen säästöön ja varaustuvat, toiset vaan valittavat vuodesta toiseen. Se on sellaista.

No esimerkiksi siitä, kun tuolla ihan alussa sanoin, että olen elänyt hyvin säästeliäästi ja pienestä palkasta olen aina säästänyt niin paljon kuin pystyn. 

Voisiko mitenkään avainsana olla se pienempi palkka eikä tupakkaostokset? Vai miten ihmeessä nyt yhtäkkiä ajatellaankin, että kaikilla onkin tasan saman verran rahaa käytettävissään vaikka tässä kiljutaan koko ajan, että palkkaa on mahdollisuus parantaa eikä ole pakko olla lähihoitaja. Eli onko joillakin nyt isompi palkka kuin lähihoitajalla tai kaupan kassalla vai ei? 

Tätä minäkin näissä keskusteluissa ihmettelen, että hyvätuloiset eivät tunnu käsittävän (tai halua käsittää, go figure), ettei todella pienituloisella ole sitä valinnanmahdollisuutta että käyttääkö kuussa 200 euroa siideriin vai laittaako sen säästöön, koska sitä kahtasataa euroa EI OLE kun on maksettu välttämättömät laskut. Sitä ei näinollen voi laittaa sen enempää siideriin kuin säästöönkään. Kaikkein pienimmät palkat menevät jo melkein kokonaan vuokraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis ap ne ovat sua fiksumpia. Se on se mitä sä et ymmärrä.

Sullakin on mahis vaurastua jos laitat ansitsemasi rahan töihin. Toki voisit myös tajuta ettei sun ole mikään pakko olla lähihoitaja loppuelämääsi. Aina voi kouluttautua lisää.

Tahdon asia tämä.

Kerrotko minulle, mitä minä olen tehnyt tai tahtonut väärin, kun minua ei ole auttanut elämänmuutokset, vaurastumisyritykset ja koulutukset? 

Olen kommentoija 17. 

Et ole tehnyt niitä. Jos säästät 10 vuotta joka kuukausi 200e ja ostat niillä osinko osakkeita saat passiivista tuloa n.1000e vuodessa. 50v päästä saat jo 5000e.

Miten niin en ole tehnyt? Luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? Yhdet säästöt olen käyttänyt siihen, että aloitin kaiken eron jälkeen alusta. Toiset säästöt olen käyttänyt yritystoiminnan aloittamiseen. Mistäs minä olisin nämä asiat rahoittanut, ellen säästöistäni? (Ja tällä hetkellä 200 euroa kuukaudessa ei ole mitenkään mahdollinen, kun tulot on noin 1000 euroa kuukaudessa ja pitää elättää tässä kaksi teiniäkin.)  

No oletko pistänyt 200e joka kuukausi sijoituksiin? Et. Eli et ole tehnyt.

En vaan 50 euroa. Katsos kun ne tulot ovat aina olleet pienet. Mielestäni tämän tuossa jo kerroin, mutta ei lukutaito näytä olevan kovin vahvalla pohjalla. 

Selitykset löytyy kaikilta joka lähtöön toki. Vastaus kysymykseesi: Olet tehnyt väärin sen ettet ole tehnyt tarvittavia uhrauksia.

Kysyin, mitä olen tehnyt väärin. Mitä uhrauksia minun olisi mielestäni pitänyt tehdä ja millaisia uhrauksia esimerkiksi sinä olet tehnyt? 3000 euron kuukausipalkasta 200 euron säästäminen ei ole mielestäni kovin suuri uhraus verrattuna siihen, että minä olen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa (toisen työn ohella), eronnut alkoholistimiehestä ja perustanut yrityksen. Mutta kerro toki mitä esimerkiksi sinä olet tehnyt paljon minua paremmin. 

No et ole säästänyt ja sijoittanut sitä 200e. Montako kertaa se pitää kirjoittaa? Se mikset ole niin tehnyt on sinun asiasi. Minun elämäni ei kuulu tähän millään tavalla, en ole kysynyt neuvoja mihinkään.

Mutta minä kysyin neuvoja! :D Kerro, mitä sinä olet suuressa viisaudessasi tehnyt. Vai onko se sinun viisautesi lopulta isin ja aviomiehen kukkaro? 

Olen säästänyt ja sijoittanut sen 200e (käytännössä paljon enemmänkin) ja saanut tätä kautta passiivisia tuloja, palkan lisäksi. Niin, sinä kysyit mitä olet tehnyt väärin ja minä kerroin ja nyt suutuit siitä.

Mistä olisit siis ottanut sen 150 euroa kuukaudessa minun tilanteessani? Olisit jättänyt syömättä? Vuokran tai laskut maksamatta? Pyytänyt isiltä? 

Olisin jättänyt siiderit ja tupakat kauppaan.

Ohis

Niin minäkin jätin. Onko muita ideoita, mistä pienituloinen noin vain repäisee 50 euron sijaan 200 euroa säästöön joka kuukausi? 

Mistä me voisimme tietää sinun rahankäytöstäsi? Toiset tekevät uhrauksia ja saavat sen säästöön ja varaustuvat, toiset vaan valittavat vuodesta toiseen. Se on sellaista.

No esimerkiksi siitä, kun tuolla ihan alussa sanoin, että olen elänyt hyvin säästeliäästi ja pienestä palkasta olen aina säästänyt niin paljon kuin pystyn. 

Voisiko mitenkään avainsana olla se pienempi palkka eikä tupakkaostokset? Vai miten ihmeessä nyt yhtäkkiä ajatellaankin, että kaikilla onkin tasan saman verran rahaa käytettävissään vaikka tässä kiljutaan koko ajan, että palkkaa on mahdollisuus parantaa eikä ole pakko olla lähihoitaja. Eli onko joillakin nyt isompi palkka kuin lähihoitajalla tai kaupan kassalla vai ei? 

Tätä minäkin näissä keskusteluissa ihmettelen, että hyvätuloiset eivät tunnu käsittävän (tai halua käsittää, go figure), ettei todella pienituloisella ole sitä valinnanmahdollisuutta että käyttääkö kuussa 200 euroa siideriin vai laittaako sen säästöön, koska sitä kahtasataa euroa EI OLE kun on maksettu välttämättömät laskut. Sitä ei näinollen voi laittaa sen enempää siideriin kuin säästöönkään. Kaikkein pienimmät palkat menevät jo melkein kokonaan vuokraan.

No sepä juuri! En ymmärrä, miten näiden logiikkaan ei mahdu, että jos sinulla on vaikka palkka 2000 euroa ja sinä käytät elämiseen 1800 ja 200 euroa sitten laitat säästöihin, sillä 1800 euroa tienaavalla menee myös todennäköisesti siihen elämiseen 1800 euroa, joten mistä hitosta siinä laitetaan säästöön 200 euroa. Sitten kun otetaan vielä tilanne, että se palkkaero on oikeasti 1000 euroa eikä se 200 euroa, niin millä hiton logiikalla tulee mieleen antaa neuvo, että jätä siiderit ostamatta? Mitkä siiderit? Käyttääkö se parempituloinen kaiken yli 800 euron yli menevän rahan siideriin, vai mistä tulee oletus, että tuhannen euron tuloista voi jättää 200 euron siiderit ostamatta? 

"Somevaikuttajat" ja muut nykypäivän tyhjäntoimittajat on enimmäkseen tähdenlentoja jotka ei muutaman vuoden kuluttua kiinnosta enää ketään ja joilla ei ole järkeviä työllistymismahdollisuuksia siinä vaiheessa.