Rakastan edelleen exääni
Erottiin 2v sitten, kun rakastuin päätä pahkaa toiseen mieheen. Olin puhunut erosta jo pitemmän aikaa, mutta tuo toinen mies lopulta sai minut irtaantumaan exästäni. Exässä ei ollut muuta suurempaa vikaa kuin se, että jokin suurempi tunne puuttui koko ajan. Nyt kuitenkin kaipaan exääni päivittäin ja itken viikoittain, sydämeen sattuu, kun mietin häntä ja ikävöin. Nykyinen suhde ei anna samaa syvyyttä, mitä exän kanssa oli. Arvostan exääni ihan eri tavalla nyt jälkeen päin enkä kaipaa enää suurempaa tunnetta, vaan sellaista aikaa ja kiinnostusta, jota hän minua kohtaan osoitti ja viisautta, jota hänestä imin.
Ei kiitos moraalisaarnoja, olen kärsinyt tästä kaksi vuotta itse ja nyt tunne on voimistunut viime viikot, kun on "eron vuosipäivä nro 2". Onko teillä samanlaista ja mitä minun kannattaisi tehdä?? Onko tämä normaalia? Olimme 3v yhdessä.
Mietin pitäisikö minun
A. Soittaa hänelle, ehdottaa tapaamista ja kertoa tunteista(jos uskallan.. Ja muutenkin aistia onko tämä vain mielikuvitusta, mikä elämäntilanne hänellä on jne)
B. Blokata joka paikasta
C. Mennä tapahtumaan, jossa tiedän hänen olevan, ja "törmätä sattumalta"
D. Jokin muu, mikä?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Oletteko pitäneet yhteyttä näiden kahden vuoden aikana? Ottiko exäsi eron raskaasti?
Itse toivon, että oma exäni havahtuisi näin jälkikäteen arvostamaan minun panostustani suhteeseemme, vaikken enää yhteenpaluuta toivokaan.
Ekana erovuonna nähtiin välillä, juteltiin. Ex otti eron raskaasti ja minä en ole nukkunut kahteen vuoteen kuin muutaman tunnin yössä tämän takia. Unilääkkeet vähän auttaa, mutta tilanne todella vaivaa minua. En usko, että haluaisin takaisin. En tiedä olisiko hän sellainen isä lapsille, mitä toivoisin. Jos olisimme lapsettomia, ottaisin varmasti.
Äh, en tiedä mitä tehdä. Jos tapaamme niin tiedän, että minun on kerrottava siitä, että rakastan häntä edelleen, arvostan jne, mutta siinä varmaan kaikki. Näillä näkymin haluan lapsia. Ajatus lapsista hänen kanssaan ei vain tunnu oikealta. Outo tilanne. Onko joku kokenut samankaltaisia ajatuksia?
Minä myös, vaikka ero tuli minun aloitteestani. Mies oli sairaalloisen mustasukkainen.
Tapasin hänet taas tänään yhteisen harrastuksen tiimoilta ja ihan yhtä rakas on kuin ennenkin. Ikävää, että mustasukkaisuus pilasi avioliittomme ja hajotti perheen.
Lohduttavaa, että joku muukin kaipaa. Minulla on muutama ex, mutta tämä viimeisin on ainoa, jota olen kaivannut päivittäin kahden vuoden ajan. Piinallista.
Tietääkö teidän kaipaamanne exät, että kaipaatte heitä? Oletteko kertoneet vai tietävätkö esim käytöksestänne tms?
Ap
Ei kannata olla joka tunteen vietävissä oleva tuuliviiri. Kärsimystä seuraa, kuten huomaat.
Et oo ainut, mäkin eronnut 2v sitten ja edelleen kaipaan exää. Tää tunne on välillä ihan järjetön.
Minä jätin, koska hän oli vaan niin hiton hankala usein eikä mikään mitä tein tuntunut kelpaavan. Mutta oudolla tavalla kaipaan silti, vaikkei siitä mitään olisi tullutkaan. Välillä käy mielessä, että mitä jos laittaisi viestin, mutta se on onneksi korjaantunut pian ajatuksella "niin että, miksi?". Kuten sanottu niin ei jätetty ja suhdetta jatkaa halunnut enää jättäjää katselisi hetkeäkään.