Lapsen kaveri 11v pelkää kellariamme, onko normaalia?

Ihan aikuisetkin pelkäävät asioita. Pelko on normaali tunne, jossa ei ole ikärajaa.

Minä pelkäsin oman talomme kellaria aikuisikään asti.

On normaalia. Teidän omalle lapselle teidän kellari on tuttu paikka. Kaverilla ri välttämättä ole kellaria lainkaan. Voi myös olla, että kellari ei pelota vaan se on tuo vankilaleikki, joka pelottaa.

Lapsella on luultavasti vilkas mielikuvitus ja/tai säikähdyskokemuksia kellareista (ehkä myös nähnyt ikäiselleen sopimatonta kauhumateriaalia), ei mitenkään kummallista. Minä olen 60, ja minulla on oikein hyvä mielikuvitus kauhuasioissa.

Kuka haluaa tulla vangituksi kellariin edes leikillään? Ei kukaan.

Minäkin pelkäisin teidän kellaria ja oon 42

Fiksu lapsi, kun ei lähde muiden kellareihin.

Vai pelkääkö kuitenkin sun lasta? Miksi lapsesi haluaa tuollaista leikkiä?

No just, kellareissahan murhataan ihmisiä. On ehkä nähnyt elokuvia joissa on jännittäviä kellarikohtauksia. Pelko on aiheellinen. Onko lapsesi jotenkin kieroutunut kun tuollaista haluaa leikkiä.

Keksikää parempia leikkejä.

Se pelkää sitä teidän häiriintynyttä kakaraanne joka tekee sille seksuaalista väkivaltaa siellä pimeässä kellarissa.

On normaalia. Itse pelkään korkeita paikkoja ja ritiläportaita, riippusiltoja yms avoimia ulkotiloja, missä ollaan reilusti maanpinnan tai lattian yläpuolella niin että näkyy, en pidä itseäni epänormaalina. 

Vierailija kirjoitti:

Ruskean talon touhuja. Lasu tulille.

Av mamman ruskea kellari.

On normaalia. Olen jo 30v ja vieläkin vähän pelkään lapsuudenkotini kellaria. Aina siellä käydessäni varmistan että ovi ei varmasti mene kiinni. En olisi ikinä suostunut leikkimään vankilaleikkiä kellarissamme.

Mistä sitä tietää ketä joseph fritziä tämäkin ap fanittaa…

J. Fritzl:kö siellä juttelee?

Ette usko, mitä kaikkea 11-vuotiaat voivat pelätä! Jokainen pelkää jotakin, toiset vaan kertoo sen. Tv ope

Ehkä se on liian nuorena nähnyt kauhuleffoja.

Minä olen 37 v. ja pelkään meidän kellariamme. Tai ehkä pelätä on liian voimakas sana, mutta joka tapauksessa en mielelläni mene sinne jos olen yksin kotona, varsinkaan iltaisin kun on pimeää. Mitään järkevää syytähän sille ei ole, mielikuvitus vaan lähtee laukalle.

Tuli mieleen lapsuuden kaveri, paria vuotta vanhempi tyttö. Halusi aina leikkiä heidän vintillään "orjaa" niin että minä olin se orja. Hitto että pelkäsin sitä leikkiä. Tai ei se edes ollut enää leikkiä vaan kiusaamista. Tämä tyttö löi minua mm. sähköjohdolla ja heitteli maahan jotain pähkinöitä jotka minun piti kontaten kerätä. Jos en suostunut, repi minua hiuksista ja huusi. En jostain syystä halunnut enää mennä hänen luokseen kylään.

Pelkään meidän kerrostalon ullakkoa.

t. 40+