Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19874)
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläisten suuri määrä suhteessa populaatioon on muuttanut yhteiskunnan sykkeen geriatriseksi. Sellainen raisu nuoruuden meno puuttuu nykyään vähän kaikkialta. Boomereiden kukoistusaikaan kolmekymppisiä oli enemmistö yhteiskunnassa, nyt kuusi-seitsemänkymppiset ovat enemmistö. Tämä on erilainen yhteiskunta kuin missä koskaan ennen on eletty.
Ensimmäistä kertaa yhteiskunnassa on pysyvä massatyöttömyys ja eläkeläiset enemmistönä joille varallisuus on kasautunut. Ennen varallisuus oli kolme-nelikymppisillä. Tämä on ihan eri kuvio, kuin mihin soppariin nimeni alle laitoin syntyessäni. Tämä on täysin perverssi yhteiskunta, jossa vanhat juovat nuorten verta pelkällä määrällään jo yksinään. Varallisuus kuuluu kasautua kolme-nelikymppisille, ei eläkeläisille.
Surullisintahan koko Suomen kannalta tässä on kaksikin asiaa. Yksi on nuorten ikäluokkien kurjistuminen ja kärsiminen vielä 10-20 vuotta, jonka jälkeen nuoret ikäluokat eivät enää edes ole nuoria, vaan keski-ikäistä kurjalistoa. Tulevaisuuden Suomessa on paljon keski-ikäistä kurjalistoa.
Edellisestä seikasta on ketjussa puhuttukin, mutta toinen asia on sitten vielä Suomen ja suomalaisen omaisuuden tuhoutuminen. Suuret ikäluokat alkavat olla pian aika seniilejä, mutta kuten koko elämänsä ajan, he tulevat alzheimeirista kärsivinä dementikkoinakin tietämään kaiken paremmin kuin muut. Tästä syystä paljon mökkejä, omakotitaloja, rivitaloja, perintötiloja, metsää jne tulee tuhoutumaan arvonsäilytysmielessä, koska suurten ikäluokkien sankarit haluavat mm. säilyttää 70-luvun öljykattilan ja 70-luvun kylpyhuonesilikonit taloissaan (" kyllä mää oon itte tätä remontoinu ja hyvin oonkin"), jonka seurauksena suurten ikäluokkien talot ovat monet täysiä homepommeja ja "remontoijan unelmakohteita", jotka on halvempi lanata maantasolle kuin laittaa nykyasuttavaan kuntoon. Tämänkin olisi voinut välttää, jos suuret ikäluokat olisivat halunneet ja haluaisivat nyt seniilivaiheen koittaessa, antaa nuorempien ammattilaisten hoitaa hommat ja maksaa näille kunnolla siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.
Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta eivät nämä tuon ikäiset tantat ja ukonjäärät seuraa maailman tapahtumia eivätkä perehdy mihinkään. Äänestetään sitä "mukavaa miestä, joka tarjosi vaaliteltalla juhla mokkaa ja Fazerin konvehtia ja joka sanoi että jokainen on itsestään vastuussa" eikä sekuntiakaan perehdytä siihen ehdokkaaseen tavoitteineen. Kunhan oli hyvä slogan ja Juhla Mokkaa. "En minä tuota politiikkaa seuraa, mutta kyllä eläkkeet pitäisi olla meillä paremmat".
Nykynuoret eivät edes tule saamaan mitään eläkkeitä, saati että jäisivät eläkkeelle 60-vuotiaina.
Sitten on tämä sodan sukupolvi, eli näiden palikoiden vanhemmat. He kyllä seuraavat politiikkaa, maailman uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä paljon aktiivisemmin, ja ennen kaikkea osaavat keskustella ilman tuomitsemista ja narsismia.
Tämän takia sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Ei niitä vanhempia ihmisiä edes kiinnosta enää kuin oma vanhuus. Jos heidän kanssaan juttelee esimerkiksi ympäristöasioista ja siitä kuinka luonto ja meret on pilattu, hyvin usein kuulee vastauksen "enhän minä ole siitä lopullisesta tuhosta kärsimässä." Niin et SINÄ ole, mutta sun lapset ja lapsenlapset. Kyllä se asia pitäisi vähän edes kiinnostaa. Minuakin kiinnostaa, vaikka olen vapaaehtoisesti lapseton.
Kuule, ei tuo ole mikään sukupolvikysymys. Olen yläkoulun opettaja ja siellä kun näistä ilmastonmuutoksista ja kuluttamisista täytyy puhua, niin olenpa laittanut oppilaita tekemään mielipidepohdintoja aiheesta. 80% prosenttia pojista on sitä mieltä, ettei heitä lainkaan kiinnosta huolestua maailman tilasta tai tehdä mitään sen eteen. Maailma ei heidän mielestään ole tuhoutumassa vielä heidän elinaikanaan, eikä heitä kiinnosta miten heidän jälkeensä tuleville käy. Tytöistä noin 20% on samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.
Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta eivät nämä tuon ikäiset tantat ja ukonjäärät seuraa maailman tapahtumia eivätkä perehdy mihinkään. Äänestetään sitä "mukavaa miestä, joka tarjosi vaaliteltalla juhla mokkaa ja Fazerin konvehtia ja joka sanoi että jokainen on itsestään vastuussa" eikä sekuntiakaan perehdytä siihen ehdokkaaseen tavoitteineen. Kunhan oli hyvä slogan ja Juhla Mokkaa. "En minä tuota politiikkaa seuraa, mutta kyllä eläkkeet pitäisi olla meillä paremmat".
Nykynuoret eivät edes tule saamaan mitään eläkkeitä, saati että jäisivät eläkkeelle 60-vuotiaina.
Sitten on tämä sodan sukupolvi, eli näiden palikoiden vanhemmat. He kyllä seuraavat politiikkaa, maailman uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä paljon aktiivisemmin, ja ennen kaikkea osaavat keskustella ilman tuomitsemista ja narsismia.
Tämän takia sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Ei niitä vanhempia ihmisiä edes kiinnosta enää kuin oma vanhuus. Jos heidän kanssaan juttelee esimerkiksi ympäristöasioista ja siitä kuinka luonto ja meret on pilattu, hyvin usein kuulee vastauksen "enhän minä ole siitä lopullisesta tuhosta kärsimässä." Niin et SINÄ ole, mutta sun lapset ja lapsenlapset. Kyllä se asia pitäisi vähän edes kiinnostaa. Minuakin kiinnostaa, vaikka olen vapaaehtoisesti lapseton.
Kuule, ei tuo ole mikään sukupolvikysymys. Olen yläkoulun opettaja ja siellä kun näistä ilmastonmuutoksista ja kuluttamisista täytyy puhua, niin olenpa laittanut oppilaita tekemään mielipidepohdintoja aiheesta. 80% prosenttia pojista on sitä mieltä, ettei heitä lainkaan kiinnosta huolestua maailman tilasta tai tehdä mitään sen eteen. Maailma ei heidän mielestään ole tuhoutumassa vielä heidän elinaikanaan, eikä heitä kiinnosta miten heidän jälkeensä tuleville käy. Tytöistä noin 20% on samaa mieltä.
Vähän offtopiccia, mutta... Pojat oppivat jo aikaisin, että tytöt pitävät nolona tyyppinä poikaa, joka osoittaa huolta yhteisistä asioista tai empatiaa eläimiä tai ihmisiä kohtaan. Ja hyvä että oppivatkin, koska jos mies aikuisena noita osoittaa, niin ei saa ikinä naista, ja tulee naisen jättämäksi jos on naisen jostain syystä onnistunut saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien nuoruudessa Suomessa tapahtui ennätyksellinen muuttoliike maalta kaupunkeihin. Oli pakko muuttaa, ei ajateltu, että kaikilla on oikeus asua siellä minne on syntynyt.
Nyt palstalla pidetään itsestäänselvyytenä, että veronmaksajien pitää elättää, jos kotipaikkakunnalta ei löydy töitä. Maristaan vain pieniä tukia.
Olen asunut elämässäni Helsingissä, Tampereella, Turussa, Lahdessa, Hämeenlinnassa, Joensuussa, Sastamalassa sekä Suolahdella. Ja olen alunperin kaupungista kotoisin, en mistään pöpeliköstä, eli Sastamala ja Suolahti ovat mukana töiden/ opiskeluiden takia, kuten yhtä lukuunottamatta muutkin paikat listalla.
Mielestäni olen muuttanut töiden ja opiskelujen perässä ihan riittävästi. t. 40v
Suurille ikäluokille työn perässä muuttaminen tarkoittaakin sitä, että on muutettu lapsuuden kodista kaupunkiin. Itse olen vaihtanut paikkakuntaa työn perässä viisi kertaa ja ikää on 48v. Onneksi ei ole lapsia, olisi ollut rankkaa heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se Alzheimer osaa iskeä teihin nykynuoriinkin sitten aikanaan. Vanhenette te ihan samalla tavalla, ette pysy nuorina, joten samat "ongelmat" teidän kanssanne tulee olemaan omilla jälkeläisillänne.
Oikeastiko luulette olevamme täysin luonnonlakien ulkopuolella, pysytte niin viisainta ja vahvoina ja osaavina?
Nyt on siinä niin tärkeätä uhota mitä kaikkea vanhempamme tekevät väärin.
Jokainen saa tehdä omalle omaisuudelleen mitä tahtoo, mistä lähtien ihmisten omaisuus on tullut
yleiseksi ja yhteiseksi?
Kannattaisi ottaa asioista selvää ensin. Jokaisella sukupolvella on omat haasteet. Me olemme maksaneet asuntolainan 10 vuodessa,10 % korolla. Ei paljon inflaatio auttanut.
Opiskeltu on enemmän kuin kansakoulu. Mikään ei ollut ilmaista siinäkään.Työn ja opiskelun perässä muutettu kaupunkeihin. Hoidettu lapset ilman isovanhempia, ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta, 3 kuukauden äitiyslomalla.
Työttömänä ei tosiaankaan ole oltu koskaan. On menty sinne missä työtä on ollut.
En ollenkaan väitä, että nuorten elämä olisi helppoa, mutta ei se ole ollut helppoa ennenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen on lähdetty töiden perässä jopa Amerikkaan ja Ruotsiin, kun kotimaasta ei löytynyt työtä kaikille. Myöskään yhteiskunta ei elättänyt, niin oli pakko lähteä.
Ehkä teille valittajille löytyisi se onnenmaa myös jostain muualta.
Ikävähän se oli, kun suuret ikäluokat aloittivat sen maaltapaon. Kyllä olisi lystiä seuraavien sukupolvien edelleen siellä ryysyrannoissa harrastaa sitä pirttiviljelyä ja vähän muutakin. Olisi kaikilla se ihan oma tupakin. Mitä menivätkään tekemään.
Ulosottovelat lisääntyneet nimenomaan eläkeläisillä. Syynä kalliit asumis- ja sairauskulut. Eläkeläisköyhyys lisääntyy. Ja täällä vaan vääristellään asiat päinvastaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.
Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta eivät nämä tuon ikäiset tantat ja ukonjäärät seuraa maailman tapahtumia eivätkä perehdy mihinkään. Äänestetään sitä "mukavaa miestä, joka tarjosi vaaliteltalla juhla mokkaa ja Fazerin konvehtia ja joka sanoi että jokainen on itsestään vastuussa" eikä sekuntiakaan perehdytä siihen ehdokkaaseen tavoitteineen. Kunhan oli hyvä slogan ja Juhla Mokkaa. "En minä tuota politiikkaa seuraa, mutta kyllä eläkkeet pitäisi olla meillä paremmat".
Nykynuoret eivät edes tule saamaan mitään eläkkeitä, saati että jäisivät eläkkeelle 60-vuotiaina.
Sitten on tämä sodan sukupolvi, eli näiden palikoiden vanhemmat. He kyllä seuraavat politiikkaa, maailman uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä paljon aktiivisemmin, ja ennen kaikkea osaavat keskustella ilman tuomitsemista ja narsismia.
Tämän takia sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Ei niitä vanhempia ihmisiä edes kiinnosta enää kuin oma vanhuus. Jos heidän kanssaan juttelee esimerkiksi ympäristöasioista ja siitä kuinka luonto ja meret on pilattu, hyvin usein kuulee vastauksen "enhän minä ole siitä lopullisesta tuhosta kärsimässä." Niin et SINÄ ole, mutta sun lapset ja lapsenlapset. Kyllä se asia pitäisi vähän edes kiinnostaa. Minuakin kiinnostaa, vaikka olen vapaaehtoisesti lapseton.
Kuule, ei tuo ole mikään sukupolvikysymys. Olen yläkoulun opettaja ja siellä kun näistä ilmastonmuutoksista ja kuluttamisista täytyy puhua, niin olenpa laittanut oppilaita tekemään mielipidepohdintoja aiheesta. 80% prosenttia pojista on sitä mieltä, ettei heitä lainkaan kiinnosta huolestua maailman tilasta tai tehdä mitään sen eteen. Maailma ei heidän mielestään ole tuhoutumassa vielä heidän elinaikanaan, eikä heitä kiinnosta miten heidän jälkeensä tuleville käy. Tytöistä noin 20% on samaa mieltä.
Vähän offtopiccia, mutta... Pojat oppivat jo aikaisin, että tytöt pitävät nolona tyyppinä poikaa, joka osoittaa huolta yhteisistä asioista tai empatiaa eläimiä tai ihmisiä kohtaan. Ja hyvä että oppivatkin, koska jos mies aikuisena noita osoittaa, niin ei saa ikinä naista, ja tulee naisen jättämäksi jos on naisen jostain syystä onnistunut saamaan.
Ei pidä paikkaansa, eivät kaikki tytöt ja naiset haluavat turpaan. Poikani oli empaattinen jo lapsena. Kun ajelimme kevätaamuisin yhdessä tarhaan, hän kolmipyöräisellään vieressäni, meinasimme törmätä toisiimme. Syyksi kiemurtelulleen hän kertoi ettei halua ajaa matojen päälle.
Opettaja kertoo, että koulussa ilmaston muutotoksista ja kuluttamisesta TÄYTYY kertoa. Hurjaa, että jo lasten niskaan sälytetään kaikkea, usein soopaa, kauhukuvia joille tämä pieni ihminen ei mahda mitään. Eläimiä on kuollut aina sukupuuttoon ja ilmasto muuttuu. Samaan aikaan hoilataan, kuinka BKT laskee, kuluttakaa ihmiset kuluttakaa, ostakaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ottaa asioista selvää ensin. Jokaisella sukupolvella on omat haasteet. Me olemme maksaneet asuntolainan 10 vuodessa,10 % korolla. Ei paljon inflaatio auttanut.
Opiskeltu on enemmän kuin kansakoulu. Mikään ei ollut ilmaista siinäkään.Työn ja opiskelun perässä muutettu kaupunkeihin. Hoidettu lapset ilman isovanhempia, ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta, 3 kuukauden äitiyslomalla.
Työttömänä ei tosiaankaan ole oltu koskaan. On menty sinne missä työtä on ollut.
En ollenkaan väitä, että nuorten elämä olisi helppoa, mutta ei se ole ollut helppoa ennenkään.
Tajuatko, että tuo, että teillä on ollut aina töitä, on mahdollistanut kaiken tuon? Teillä on ollut perusturvallisuus kunnossa talouden osalta. Nyt, kun sellaista EI OLE, mikään muukaan noista asioista ei toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.
Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta eivät nämä tuon ikäiset tantat ja ukonjäärät seuraa maailman tapahtumia eivätkä perehdy mihinkään. Äänestetään sitä "mukavaa miestä, joka tarjosi vaaliteltalla juhla mokkaa ja Fazerin konvehtia ja joka sanoi että jokainen on itsestään vastuussa" eikä sekuntiakaan perehdytä siihen ehdokkaaseen tavoitteineen. Kunhan oli hyvä slogan ja Juhla Mokkaa. "En minä tuota politiikkaa seuraa, mutta kyllä eläkkeet pitäisi olla meillä paremmat".
Nykynuoret eivät edes tule saamaan mitään eläkkeitä, saati että jäisivät eläkkeelle 60-vuotiaina.
Sitten on tämä sodan sukupolvi, eli näiden palikoiden vanhemmat. He kyllä seuraavat politiikkaa, maailman uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä paljon aktiivisemmin, ja ennen kaikkea osaavat keskustella ilman tuomitsemista ja narsismia.
Tämän takia sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Ei niitä vanhempia ihmisiä edes kiinnosta enää kuin oma vanhuus. Jos heidän kanssaan juttelee esimerkiksi ympäristöasioista ja siitä kuinka luonto ja meret on pilattu, hyvin usein kuulee vastauksen "enhän minä ole siitä lopullisesta tuhosta kärsimässä." Niin et SINÄ ole, mutta sun lapset ja lapsenlapset. Kyllä se asia pitäisi vähän edes kiinnostaa. Minuakin kiinnostaa, vaikka olen vapaaehtoisesti lapseton.
Kuule, ei tuo ole mikään sukupolvikysymys. Olen yläkoulun opettaja ja siellä kun näistä ilmastonmuutoksista ja kuluttamisista täytyy puhua, niin olenpa laittanut oppilaita tekemään mielipidepohdintoja aiheesta. 80% prosenttia pojista on sitä mieltä, ettei heitä lainkaan kiinnosta huolestua maailman tilasta tai tehdä mitään sen eteen. Maailma ei heidän mielestään ole tuhoutumassa vielä heidän elinaikanaan, eikä heitä kiinnosta miten heidän jälkeensä tuleville käy. Tytöistä noin 20% on samaa mieltä.
Vähän offtopiccia, mutta... Pojat oppivat jo aikaisin, että tytöt pitävät nolona tyyppinä poikaa, joka osoittaa huolta yhteisistä asioista tai empatiaa eläimiä tai ihmisiä kohtaan. Ja hyvä että oppivatkin, koska jos mies aikuisena noita osoittaa, niin ei saa ikinä naista, ja tulee naisen jättämäksi jos on naisen jostain syystä onnistunut saamaan.
En oikein ymmärrä väitettäsi, koska enemmistö tytöistä on sitä mieltä että kyseiset välinpitämättömät pojat ovat tyhmiä ja noloja. No, ehkä nämä pojat ovatkin kiinnostuneita vain siitä pissis-vähemmistöstä. En itsekään jaksa henkilökohtaisessa elämässäni välittää ilmastosta, mutta kyllä silti minunkin silmissäni empaattinen mies on mukavampi kuin epäempaattinen, jos ei nyt ihan viherhippiradikaali ole. Näitä mietteitäni en tietenkään sano ääneen luokassa :D
t. se opettaja
Sanoitko äidillesi monta kertaa olet kusipää miksi synnytit minut tähän kurjaan maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ottaa asioista selvää ensin. Jokaisella sukupolvella on omat haasteet. Me olemme maksaneet asuntolainan 10 vuodessa,10 % korolla. Ei paljon inflaatio auttanut.
Opiskeltu on enemmän kuin kansakoulu. Mikään ei ollut ilmaista siinäkään.Työn ja opiskelun perässä muutettu kaupunkeihin. Hoidettu lapset ilman isovanhempia, ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta, 3 kuukauden äitiyslomalla.
Työttömänä ei tosiaankaan ole oltu koskaan. On menty sinne missä työtä on ollut.
En ollenkaan väitä, että nuorten elämä olisi helppoa, mutta ei se ole ollut helppoa ennenkään.
Jos asuntolainan korko on ollut 10% niin samaan aikaan on ollut reipas inflaatio. Kannattaisi nyt vähän kuitenkin tarkistaa faktoja, ennekuin ihan puhuu reikiä päähänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne fossiilit eli suuret ikäluokat elävät omassa maailmassaa eivätkä ymmärrä nykypäivän työelämästä mitään, tosin moni niistä lähti heti eläkkeelle kun vain oli mahdollista ja kommenttina oli monella seuraavanlainen "Työkuormitus kasvoi kokoajan ja piti tehdä jo muidenkin työt" joten osalla niistä on kosketus mihin työelämä on jo mennyt mutta kuitenkin olivat suurimman ajan elämästään kevyemmällä työkuormalla työelämässä ja kuitenkin pitää syyllistää itseä nuorempiaan jopa työttömyydestä.
Ei ne ole kartalla ja oma kokemus työttömyydestä puuttuu monelta joten asenneongelma on monella todella suuri.
Älä höpötä! Monet juuri suurista ikäluokista lähtivät esimerkiksi Ruotsiin töiden perässä. Monella tutullani on Ruotsiin 70-luvulla muuttaneita sukulaisia. Lähdettiin, koska työttömyys.
Työttömyys ei ollut useinkaan ainoa syy lähteä, syynä oli myös Ruotsin paremmat palkat. Lomaltapaluurahankin idea oli houkutella työntekijöitä palaamaan lomiltaan vanhaan työhön, moni kun jätti palaamatta ja lähti Ruotsiin.
"Tiesitkö muuten, että eläkeläisen verotus on huomattavasti kireämpää kuin palkansaajan.".
yawn.. totta, eläkkeestä ei saa tulonhankkimisvähennystä, koska tulon hankkimiseksi ei katsota lottokupongin tai sudokun täyttämistä, golfaamista, kutomista, konjamiinikahvien nautiskelua ym ym millä eläkeläiset aikansa kuluttavat.
Tulonhankkimisvähennyksen saa kun on ostanut käydäkseen työssä sukkahousuja, salkkuja, polkupyörän, vastamelukuulokkeet, hyttyskarkoitetta, eväsrasioita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ottaa asioista selvää ensin. Jokaisella sukupolvella on omat haasteet. Me olemme maksaneet asuntolainan 10 vuodessa,10 % korolla. Ei paljon inflaatio auttanut.
Opiskeltu on enemmän kuin kansakoulu. Mikään ei ollut ilmaista siinäkään.Työn ja opiskelun perässä muutettu kaupunkeihin. Hoidettu lapset ilman isovanhempia, ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta, 3 kuukauden äitiyslomalla.
Työttömänä ei tosiaankaan ole oltu koskaan. On menty sinne missä työtä on ollut.
En ollenkaan väitä, että nuorten elämä olisi helppoa, mutta ei se ole ollut helppoa ennenkään.Tajuatko, että tuo, että teillä on ollut aina töitä, on mahdollistanut kaiken tuon? Teillä on ollut perusturvallisuus kunnossa talouden osalta. Nyt, kun sellaista EI OLE, mikään muukaan noista asioista ei toteudu.
Mikäs perusturvallisuus nyt puuttuu? Tässäkin ketjussa on lueteltu selityksiä sille, miksi ei muuteta työn perässä. Todellinen syy taitaa olla se, että ei ole pakko koska tuet. Ennen oli pakko. Se oli sen ajan perusturvaa että mentiin ja toimittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne suuret ikäluokat ovat olleet työelämässä yli 40 vuotta, ja ovat aikanaan rakentaneet tätä yhteiskuntaa ja perustaneet perheitä. Heidän työnsä satoa on ihmisten hyvinvointi nyky-yhteiskunnassa.
Nämä 30-vuotiaat nippanappa-maisterit ja insinöörit eivät tule koskaan pystymään samaan.
Ai jaa, helppoahan se oli kun hoidatitte lapsenne yhteiskunnalla ja kesälomat eri leireillä sekä isovanhemmilla. Kaikenlaisia kerhoja oli myös olemassa seurakuntien taholta ym. ja naapurit avuliaita.
Lapset myös kulkivat itsenäisesti pitkiäkin koulumatkoja satoi tai paistoi ja olivat koulun jälkeen yksikseen/keskenään kotona jopa tunteja. Nyt sellaisesta tehtäisiin lasu!Ja kyllä, olin silminnäkijä ja ihmettelin sitä jo silloin.
---
Nythän sitä vasta helpolla pääsee: kaikki lapset ovat oikeutettuja halpaan tai ilmaiseen päiväkotiin, toisin kuin esim. 70 ja 80 luvuilla ja sitä ennen jolloin sinne oli tulorajat ja pääsivät vain pienituloisten perheiden lapset. Myös työttömien lapset pääsee nykyisin, ennen ei. Kerhoja ja leirejä on jokalähtöön ympärivuoden niin että lapset ovat täystyöllistettyjä harrastuksissaan. Töitä ei tarvitse ottaa vastaan vaan saa hyvät päivärahat kotona makoillessaan ja netflixiä katsellessa. Nykyisin myös lukiot ja ammattiopistot ova ilmaisia toisin kuin ennen jolloin oli lukukausimaksut, kaikki kirjat piti maksaa ja ostaa kirjakaupasta itse, myös ruuasta piti maksaa tsi ottaa eväät kouluun.
Ja tosiaan lamavuosina kymmeniä tuhansia meni Ruotsiin tehtaisiin töihin ja hyvin ovat pärjänneet.
Kannattaisi oikiasti ottaa selvää asioista ennen kuin alkaa tietämättömänä vaahtoamaan. Toki kaikki on jo historiaa, mutta mikään ei valittamalla parane. Ja töitä tekevälle riittää, jos on valmis tekemään eikä jämähdä entiseen (työhön).
Niin ja vielä, kaikki äidit ovat ärsyttäviä näyttää että teineille ja 40 - 50 kymppisillekin. Jokainen saa saman kohtelun jälkeläisiltään vuorollaan, opittuavarmaan!!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ottaa asioista selvää ensin. Jokaisella sukupolvella on omat haasteet. Me olemme maksaneet asuntolainan 10 vuodessa,10 % korolla. Ei paljon inflaatio auttanut.
Opiskeltu on enemmän kuin kansakoulu. Mikään ei ollut ilmaista siinäkään.Työn ja opiskelun perässä muutettu kaupunkeihin. Hoidettu lapset ilman isovanhempia, ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta, 3 kuukauden äitiyslomalla.
Työttömänä ei tosiaankaan ole oltu koskaan. On menty sinne missä työtä on ollut.
En ollenkaan väitä, että nuorten elämä olisi helppoa, mutta ei se ole ollut helppoa ennenkään.
Voit verrata sitä näin, että kuinka moni pelkän peruskoulun käynyt nykyään saisi töitä tai asuntolainan (puhumattakaan siitä, että asuntolainan voisi maksaa kymmenessä vuodessa).
Kaikki ei ole ihan niin yksinkertaista jos vähänkin ajattelee.
Niinkuin ketjun aloittajakin pohti, näen itsekin suurimpana ongelmana äitini (s.1949) ikäisissä kapeakatseisuuden ja muiden valintojen jatkuvan arvostelun. Näin kesäisin, kun ehkä ollaan enemmän yhdessä, asiat muistuvat taas mieleen. Aivan kuin oliis vain yksi ainoa oikea elämänpolku ja se on se heidän ikäluokalleen tyypillinen ja siihne pitäisi jälkikasvun ja kaikkien muidenkin pyrkiä, vaikka maailma ja yhteiskunta on muuttunut.
Nykyisin asuntolainan ottaminen on iso riski, koska työelämä on epävarmempaa. Enää ei ollenkaan niin monelle ole tarjolla 40v työuraa saman työnantajan palveluksessa. Jopa yliopistomaailmaan on valunut yhä enemmän jonkinlainen pakko etsiä rahoitusta tutkimuksilleen ja se rajaa aiheita vain yritysmaailmaa kiinnostaviin ja vie tottakai aikaakin.
Puhumattakaan nollatuntisopimuksista ja pätkätöistä, jotka vaieuttavat mm perhe-elämän ja lastenhoidon järjestämistä.
Moni on siis päätynyt asumaan vuokralla ja olemaan hankkimatta lapsia. Osa pyrkii aloittamaaan taloutensa turvaamisen jo nuorena mm. sijoittamisella.. Maailma muuttuu, ihmisten arvot ja valinnat sen mukana.
Ehkä juurikin näissä nyt alla 25-vuotiaissa on toivomme; heille ympäristöasiat ovta tärkeämpiä, he eivät ehkä halua uhrata terveyttään ja ihmissuhteitaan riistotyönantajien eteen, koska ei näiltä tai yhteiskunnaltakaan heru apua tai lohtua, kun loppuunkäytetty työntekijä viskataan roskiin ja otetaan uusi tilalle.
Sukulaisten tapaamisissa on raskainta se, etteä omia elämänvalintoja (mm. minimalismi, veganismi. lapsettomuus) ei välttämättä hyväksytä ja niiden arvostelu vie tilan mukavalta yhdessäololta, eikä niiden ruotimiselta saa hetkenkään rauhaa. Siksipä välttelen nykyisin koko tapaamisia.. ja sen seurauksena kuuntelen syyllistämistä, kuinka olen hylännyt vanhempani ja marinaa kuka heidät hoitaa.
Minuakaan ei liiemmin lapsena hoidettu koska vanhemmat oivat aina töissä. Vanhempani eivät hoitaneet omiakaan vanhempiaan näiden viime vuosina vaan mummut ja papat olivat laitoksessa. Eli vaikkei ole ketään paneutunut hoitamaan, on varsinkin äidilläni pokkaa vaatia hoitoa itselleen. Saa minun puolestani maksaa hoitonsa itse, varsinkin kun nalkuttaa ja marisee kaikesta kaiken aikaa.