Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta nyt nuoret, teidän on aika tarttua ohjaksiin, ja yrittää muokata maailmaa teille ja jälkeläisillenne sopivaksi. Onhan tämä outoa, että useissa johtavissa maissakin eläkeikäiset vanhukset ovat vallankahvassa. Mistähän se johtuu? Ja yksi ensimmäisistä hoidettavista asioista Suomessa olisi eutanasian laillistaminen. Luin tänään, että Espanjassa eutanasia on laillistettu kai jo vuosi pari sitten, jäänyt huomaamatta. Kai tässä on muutettava Espanjaan, olenhan siellä asunutkin jo aiemmin.

Nuorten ei nyt missään tapauksessa pidä antaa tarttua ohjaksiin. Ajatuskin on typerä. Katso vähän tarkemmin mitä he arvostavat instagrammeissaan ja somessa? Täysin sairaita ja järjenvastaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuan ainakin sen, että maailma on mennyt huonompaan suuntaan. Olen yli 6-kymppinen 'taivaanrannan maalari' eikä minulla ole koskaan ollut vakituista työtä. Opiskelin kuitenkin korkeakoulututkinnon.

Miten voit olla elänyt aikuisuuttasi jo 1980-luvulla ilman vakituista työsuhdetta? Korkeakoulutuskin pitäisi melkein taata vakituisen työsuhteen.

Itsellä ei ole ollut vakituista työsuhdetta yliopistosta valmistumisen jälkeen. Siitä on nyt yli 20 vuotta. Johtuu siitä, että 90-luvun lopulla tuli nämä epätyypilliset työsuhteet, pätkät, yms. Pätkähommia mulla on ollut noin 17 kpl.

Millä aiot elää "työurasi" jälkeen? Eläkekertymäsi ei liene kovin kummoinen. Voi tulla äitiä ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta nyt nuoret, teidän on aika tarttua ohjaksiin, ja yrittää muokata maailmaa teille ja jälkeläisillenne sopivaksi. Onhan tämä outoa, että useissa johtavissa maissakin eläkeikäiset vanhukset ovat vallankahvassa. Mistähän se johtuu? Ja yksi ensimmäisistä hoidettavista asioista Suomessa olisi eutanasian laillistaminen. Luin tänään, että Espanjassa eutanasia on laillistettu kai jo vuosi pari sitten, jäänyt huomaamatta. Kai tässä on muutettava Espanjaan, olenhan siellä asunutkin jo aiemmin.

Nuorten ei nyt missään tapauksessa pidä antaa tarttua ohjaksiin. Ajatuskin on typerä. Katso vähän tarkemmin mitä he arvostavat instagrammeissaan ja somessa? Täysin sairaita ja järjenvastaisia asioita.

Niinpä, ja muutenkin kännykkä aina nenän alla, missä välissä asioita hoidettaisiin.

Haluavat olla työttöminä niin aikaa on näihin turhiin harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät oikeasti tajua lasten kanssa olemisesta tai kasvatuksesta mitään. Eivät osaa kohdata lapsia ja mennä mukaan heidän juttuihin. Eivät ymmärrä, että esimerkiksi ruokapöydässä keskustellaan ja otetaan lapsi mukaan ihan samaan tapaan kuin aikuisetkin. Lapsia arvostetaan. Ihme poissulkemista ja mitätöimistä ja omien juttujen tekemistä lasten seuratessa sivusta.

Vanhat miehet ovat monesti just tollasia. Eivät osaa mennä niihin lapsen asioihin ja kuulumisiin, eivät kysele mitään tai kiinnostu, mitä lapset tekevät, harrastuksia poislukien. Ovat lapsen vahtina ennemminkin, kuljettavat ja hoitavat ja ottavat siihen sivuun lapsen mukaan, kun tekevät omia juttujaan. Yhteys ja lapsen sisäinen maailma jää tästä pois.

Miksi heidän pitäisi?

Oletko muuten itse kovastikin kiinnostunut ja innostunut esim. sukusi vanhojen miesten asioista? Kyseletkö, menetkö mukaan heidän juttuihinsa, oletko kiinnostunut heidän sisäisestä maailmasta ja oletko aidosti yhteydessä? Kyseletkö kuulumisia, kiinnostutko heidän tekemisistään ja harrastuksistaan?

Että miten se nyt oikein menikään? Osaatko olla aidosti ja lämpimästi näiden vanhojen ihmisten kanssa?

Meillä esimerkiksi isovanhempien tapaamiset menevät suurinpiirtein niin, että minä kyllä kyselen heidän voinnit ja kuulumiset ja silloin yleensä, aika pian, aukeaa jotkut hanat. Eli selittävät kaikki muutkin asiat siihen päälle ja nekin, jotka on jo sanottu moneen kertaan. Joskus kun sanon, että olet sanonut tämän jo, niin eivät välitä, vaan jatkavat. Pääasia on se, että saa aina uudellen kertoa. Mitään eivät kysele. Katse on suunnattu vain minuun. Jos lapsi yrittää sanoa jotain, niin huutaa vain siihen päälle omia juttujaan. Kuvittelevat, että se on sitä yhdessäoloa, että keskitytään vain heidän asioihinsa. Olen havainnut tätä samaa muissakin suurten ikäluokkien ihmisissä. Ovat kohteliaita omalla tavallaan, mutta sellainen kiinnostus ja todellinen yhteys, varsinkin lasten kohdalla puuttuu täysin. Ja lasten arvostus. Ikäänkuin suljetaan lapsi pois aikuisten keskusteluista. Sitten kun lasten kanssa ollaan, niin se juuri enimmäkseen tuota, että mennäänpä kauppaan ja mustikkaan. Lapsi on siinä ihan, että kauan me ollaan täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät oikeasti tajua lasten kanssa olemisesta tai kasvatuksesta mitään. Eivät osaa kohdata lapsia ja mennä mukaan heidän juttuihin. Eivät ymmärrä, että esimerkiksi ruokapöydässä keskustellaan ja otetaan lapsi mukaan ihan samaan tapaan kuin aikuisetkin. Lapsia arvostetaan. Ihme poissulkemista ja mitätöimistä ja omien juttujen tekemistä lasten seuratessa sivusta.

Vanhat miehet ovat monesti just tollasia. Eivät osaa mennä niihin lapsen asioihin ja kuulumisiin, eivät kysele mitään tai kiinnostu, mitä lapset tekevät, harrastuksia poislukien. Ovat lapsen vahtina ennemminkin, kuljettavat ja hoitavat ja ottavat siihen sivuun lapsen mukaan, kun tekevät omia juttujaan. Yhteys ja lapsen sisäinen maailma jää tästä pois.

Miksi heidän pitäisi?

Oletko muuten itse kovastikin kiinnostunut ja innostunut esim. sukusi vanhojen miesten asioista? Kyseletkö, menetkö mukaan heidän juttuihinsa, oletko kiinnostunut heidän sisäisestä maailmasta ja oletko aidosti yhteydessä? Kyseletkö kuulumisia, kiinnostutko heidän tekemisistään ja harrastuksistaan?

Että miten se nyt oikein menikään? Osaatko olla aidosti ja lämpimästi näiden vanhojen ihmisten kanssa?

Meillä esimerkiksi isovanhempien tapaamiset menevät suurinpiirtein niin, että minä kyllä kyselen heidän voinnit ja kuulumiset ja silloin yleensä, aika pian, aukeaa jotkut hanat. Eli selittävät kaikki muutkin asiat siihen päälle ja nekin, jotka on jo sanottu moneen kertaan. Joskus kun sanon, että olet sanonut tämän jo, niin eivät välitä, vaan jatkavat. Pääasia on se, että saa aina uudellen kertoa. Mitään eivät kysele. Katse on suunnattu vain minuun. Jos lapsi yrittää sanoa jotain, niin huutaa vain siihen päälle omia juttujaan. Kuvittelevat, että se on sitä yhdessäoloa, että keskitytään vain heidän asioihinsa. Olen havainnut tätä samaa muissakin suurten ikäluokkien ihmisissä. Ovat kohteliaita omalla tavallaan, mutta sellainen kiinnostus ja todellinen yhteys, varsinkin lasten kohdalla puuttuu täysin. Ja lasten arvostus. Ikäänkuin suljetaan lapsi pois aikuisten keskusteluista. Sitten kun lasten kanssa ollaan, niin se juuri enimmäkseen tuota, että mennäänpä kauppaan ja mustikkaan. Lapsi on siinä ihan, että kauan me ollaan täällä?

Olipas sekavaa,

Kauppaan ja Mustinkaan, oliko se nyt hyvä vai huono asia? 😇

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät oikeasti tajua lasten kanssa olemisesta tai kasvatuksesta mitään. Eivät osaa kohdata lapsia ja mennä mukaan heidän juttuihin. Eivät ymmärrä, että esimerkiksi ruokapöydässä keskustellaan ja otetaan lapsi mukaan ihan samaan tapaan kuin aikuisetkin. Lapsia arvostetaan. Ihme poissulkemista ja mitätöimistä ja omien juttujen tekemistä lasten seuratessa sivusta.

Vanhat miehet ovat monesti just tollasia. Eivät osaa mennä niihin lapsen asioihin ja kuulumisiin, eivät kysele mitään tai kiinnostu, mitä lapset tekevät, harrastuksia poislukien. Ovat lapsen vahtina ennemminkin, kuljettavat ja hoitavat ja ottavat siihen sivuun lapsen mukaan, kun tekevät omia juttujaan. Yhteys ja lapsen sisäinen maailma jää tästä pois.

Jos tuollaista 10-18 vuotiasta yrittää jututtaa, hän tuijottaa puhelintaan ja vastaukset ovat yksitavuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät oikeasti tajua lasten kanssa olemisesta tai kasvatuksesta mitään. Eivät osaa kohdata lapsia ja mennä mukaan heidän juttuihin. Eivät ymmärrä, että esimerkiksi ruokapöydässä keskustellaan ja otetaan lapsi mukaan ihan samaan tapaan kuin aikuisetkin. Lapsia arvostetaan. Ihme poissulkemista ja mitätöimistä ja omien juttujen tekemistä lasten seuratessa sivusta.

Vanhat miehet ovat monesti just tollasia. Eivät osaa mennä niihin lapsen asioihin ja kuulumisiin, eivät kysele mitään tai kiinnostu, mitä lapset tekevät, harrastuksia poislukien. Ovat lapsen vahtina ennemminkin, kuljettavat ja hoitavat ja ottavat siihen sivuun lapsen mukaan, kun tekevät omia juttujaan. Yhteys ja lapsen sisäinen maailma jää tästä pois.

Miksi heidän pitäisi?

Oletko muuten itse kovastikin kiinnostunut ja innostunut esim. sukusi vanhojen miesten asioista? Kyseletkö, menetkö mukaan heidän juttuihinsa, oletko kiinnostunut heidän sisäisestä maailmasta ja oletko aidosti yhteydessä? Kyseletkö kuulumisia, kiinnostutko heidän tekemisistään ja harrastuksistaan?

Että miten se nyt oikein menikään? Osaatko olla aidosti ja lämpimästi näiden vanhojen ihmisten kanssa?

Meillä esimerkiksi isovanhempien tapaamiset menevät suurinpiirtein niin, että minä kyllä kyselen heidän voinnit ja kuulumiset ja silloin yleensä, aika pian, aukeaa jotkut hanat. Eli selittävät kaikki muutkin asiat siihen päälle ja nekin, jotka on jo sanottu moneen kertaan. Joskus kun sanon, että olet sanonut tämän jo, niin eivät välitä, vaan jatkavat. Pääasia on se, että saa aina uudellen kertoa. Mitään eivät kysele. Katse on suunnattu vain minuun. Jos lapsi yrittää sanoa jotain, niin huutaa vain siihen päälle omia juttujaan. Kuvittelevat, että se on sitä yhdessäoloa, että keskitytään vain heidän asioihinsa. Olen havainnut tätä samaa muissakin suurten ikäluokkien ihmisissä. Ovat kohteliaita omalla tavallaan, mutta sellainen kiinnostus ja todellinen yhteys, varsinkin lasten kohdalla puuttuu täysin. Ja lasten arvostus. Ikäänkuin suljetaan lapsi pois aikuisten keskusteluista. Sitten kun lasten kanssa ollaan, niin se juuri enimmäkseen tuota, että mennäänpä kauppaan ja mustikkaan. Lapsi on siinä ihan, että kauan me ollaan täällä?

Olipas sekavaa,

Kauppaan ja Mustinkaan, oliko se nyt hyvä vai huono asia? 😇

Tämä kommentti vastaa hyvin otsikon toteamukseen. Ei osata olla lasten kanssa. Kun lasten kanssa ollaan, niin tehdään vain itseä kiinnostavia tai arkisia juttuja, esim. käydään ruokakaupassa vaikka yhteistä aikaa olisi rajallisesti. On niitäkin, jotka esimerkiksi leikkivät. Eli menevät sinne lapsen maailmaan ja hänelle tärkeisiin asioihin. Kohtaavat, ovat kiinnostuneita siitä, mikä lapselle tärkeää. Mutta harvemmin näin. Eivät isovanhemmat esimerkiksi kyläillessään kauaa siellä lastenhuoneessa viihdy. Kännykät kiinnostaa enemmän ja just se niiden omien tarinoiden ja naapurien kuulumisten selittäminen, aikuisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuan ainakin sen, että maailma on mennyt huonompaan suuntaan. Olen yli 6-kymppinen 'taivaanrannan maalari' eikä minulla ole koskaan ollut vakituista työtä. Opiskelin kuitenkin korkeakoulututkinnon.

Miten voit olla elänyt aikuisuuttasi jo 1980-luvulla ilman vakituista työsuhdetta? Korkeakoulutuskin pitäisi melkein taata vakituisen työsuhteen.

Itsellä ei ole ollut vakituista työsuhdetta yliopistosta valmistumisen jälkeen. Siitä on nyt yli 20 vuotta. Johtuu siitä, että 90-luvun lopulla tuli nämä epätyypilliset työsuhteet, pätkät, yms. Pätkähommia mulla on ollut noin 17 kpl.

Millä aiot elää "työurasi" jälkeen? Eläkekertymäsi ei liene kovin kummoinen. Voi tulla äitiä ikävä.

Suomessa kaikki saavat minimieläkkeen 850 netto kuukaudessa ja yksinasuva saa tuohon lisäksi eläkeläisen asumistuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuan ainakin sen, että maailma on mennyt huonompaan suuntaan. Olen yli 6-kymppinen 'taivaanrannan maalari' eikä minulla ole koskaan ollut vakituista työtä. Opiskelin kuitenkin korkeakoulututkinnon.

Miten voit olla elänyt aikuisuuttasi jo 1980-luvulla ilman vakituista työsuhdetta? Korkeakoulutuskin pitäisi melkein taata vakituisen työsuhteen.

Itsellä ei ole ollut vakituista työsuhdetta yliopistosta valmistumisen jälkeen. Siitä on nyt yli 20 vuotta. Johtuu siitä, että 90-luvun lopulla tuli nämä epätyypilliset työsuhteet, pätkät, yms. Pätkähommia mulla on ollut noin 17 kpl.

Millä aiot elää "työurasi" jälkeen? Eläkekertymäsi ei liene kovin kummoinen. Voi tulla äitiä ikävä.

Suomessa kaikki saavat minimieläkkeen 850 netto kuukaudessa ja yksinasuva saa tuohon lisäksi eläkeläisen asumistuen.

2200 brutto tienaavat saavat saman eläkkeen kuin ne joilla ei ole ollut paljon töitä.

Osa eläkeläisistä saa myös toimeentulotukea lääkkeisiin. Jos on kesämökki niin ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuan ainakin sen, että maailma on mennyt huonompaan suuntaan. Olen yli 6-kymppinen 'taivaanrannan maalari' eikä minulla ole koskaan ollut vakituista työtä. Opiskelin kuitenkin korkeakoulututkinnon.

Miten voit olla elänyt aikuisuuttasi jo 1980-luvulla ilman vakituista työsuhdetta? Korkeakoulutuskin pitäisi melkein taata vakituisen työsuhteen.

Itsellä ei ole ollut vakituista työsuhdetta yliopistosta valmistumisen jälkeen. Siitä on nyt yli 20 vuotta. Johtuu siitä, että 90-luvun lopulla tuli nämä epätyypilliset työsuhteet, pätkät, yms. Pätkähommia mulla on ollut noin 17 kpl.

Millä aiot elää "työurasi" jälkeen? Eläkekertymäsi ei liene kovin kummoinen. Voi tulla äitiä ikävä.

Suomessa kaikki saavat minimieläkkeen 850 netto kuukaudessa ja yksinasuva saa tuohon lisäksi eläkeläisen asumistuen.

Työttömyyskorvaus on 540 netto eli monella rahatilanne eläkkeellä paranee.

Ymmärtääkö nämä nuoret narsistit että te todenäköisesti olette tilanteessa jossa Brasilian kaltaiselta mailta pyydetään RAHAA? Näin kävi 90-luvulla. 

Sanna Marin saataa joutua pyytämääm Kiinalta rahaa hyvinkin pian.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö nämä nuoret narsistit että te todenäköisesti olette tilanteessa jossa Brasilian kaltaiselta mailta pyydetään RAHAA? Näin kävi 90-luvulla. 

Sanna Marin saataa joutua pyytämääm Kiinalta rahaa hyvinkin pian.

Suomen budjetista suurin osa menee eläkeläisiin.

Eläkkeitä maksetaan 33 miljardia, eläkeläisten hoitokoteja 5 miljardia, eläkeläisten terveydenhoitoa 6500 / 1 eläkeläinen vuodessa ja eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta. 200 000 eläkeläistä saa asumistukea. Lisäksi eläkeläisille maksetaan kelatakseja, lääkkeitä (lääkekatto 600 vuodessa), kodinhoitajia, palveluseteleitä.

Työttömyyskorvauksia maksetaan 4,9 miljardia vuodessa ja osa tutkinnon suorittaneista työttömistä tekee työttömyyskorvauksella töitä esim. hyllyttää tavaroita kaupoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö nämä nuoret narsistit että te todenäköisesti olette tilanteessa jossa Brasilian kaltaiselta mailta pyydetään RAHAA? Näin kävi 90-luvulla. 

Sanna Marin saataa joutua pyytämääm Kiinalta rahaa hyvinkin pian.

Suomen budjetista suurin osa menee eläkeläisiin.

Eläkkeitä maksetaan 33 miljardia, eläkeläisten hoitokoteja 5 miljardia, eläkeläisten terveydenhoitoa 6500 / 1 eläkeläinen vuodessa ja eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta. 200 000 eläkeläistä saa asumistukea. Lisäksi eläkeläisille maksetaan kelatakseja, lääkkeitä (lääkekatto 600 vuodessa), kodinhoitajia, palveluseteleitä.

Työttömyyskorvauksia maksetaan 4,9 miljardia vuodessa ja osa tutkinnon suorittaneista työttömistä tekee työttömyyskorvauksella töitä esim. hyllyttää tavaroita kaupoissa.

Eläke on sama kuin palkka eli pidätettyä palkkaa - ihan lakimääräisesti.

Ei niitä eläkkeitä suurimmalta osalta mistään Suomen budjetista makseta. Eläkerahastot niitä maksavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö nämä nuoret narsistit että te todenäköisesti olette tilanteessa jossa Brasilian kaltaiselta mailta pyydetään RAHAA? Näin kävi 90-luvulla. 

Sanna Marin saataa joutua pyytämääm Kiinalta rahaa hyvinkin pian.

Suomen budjetista suurin osa menee eläkeläisiin.

Eläkkeitä maksetaan 33 miljardia, eläkeläisten hoitokoteja 5 miljardia, eläkeläisten terveydenhoitoa 6500 / 1 eläkeläinen vuodessa ja eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta. 200 000 eläkeläistä saa asumistukea. Lisäksi eläkeläisille maksetaan kelatakseja, lääkkeitä (lääkekatto 600 vuodessa), kodinhoitajia, palveluseteleitä.

Työttömyyskorvauksia maksetaan 4,9 miljardia vuodessa ja osa tutkinnon suorittaneista työttömistä tekee työttömyyskorvauksella töitä esim. hyllyttää tavaroita kaupoissa.

Eläkkeitä ei makseta suinkaan valtion budjetista, kuin hyvin pieniosa eli kansaneläkkeet.

Eläkkeet maksetaan yksityisistä eläkevak.yhtiöistä esim. Tapiola, Ilmarinen jne. joihin työnantajat maksavat eläkevak.maksut palkkojen suhteessa.

Työttömyyskorvaukset taas maksavat ammattiliitot (jäsenmaksut), työnantajat maksettujen palkkojen suhteessa ja loput valtio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät oikeasti tajua lasten kanssa olemisesta tai kasvatuksesta mitään. Eivät osaa kohdata lapsia ja mennä mukaan heidän juttuihin. Eivät ymmärrä, että esimerkiksi ruokapöydässä keskustellaan ja otetaan lapsi mukaan ihan samaan tapaan kuin aikuisetkin. Lapsia arvostetaan. Ihme poissulkemista ja mitätöimistä ja omien juttujen tekemistä lasten seuratessa sivusta.

Vanhat miehet ovat monesti just tollasia. Eivät osaa mennä niihin lapsen asioihin ja kuulumisiin, eivät kysele mitään tai kiinnostu, mitä lapset tekevät, harrastuksia poislukien. Ovat lapsen vahtina ennemminkin, kuljettavat ja hoitavat ja ottavat siihen sivuun lapsen mukaan, kun tekevät omia juttujaan. Yhteys ja lapsen sisäinen maailma jää tästä pois.

Miksi heidän pitäisi?

Oletko muuten itse kovastikin kiinnostunut ja innostunut esim. sukusi vanhojen miesten asioista? Kyseletkö, menetkö mukaan heidän juttuihinsa, oletko kiinnostunut heidän sisäisestä maailmasta ja oletko aidosti yhteydessä? Kyseletkö kuulumisia, kiinnostutko heidän tekemisistään ja harrastuksistaan?

Että miten se nyt oikein menikään? Osaatko olla aidosti ja lämpimästi näiden vanhojen ihmisten kanssa?

Meillä esimerkiksi isovanhempien tapaamiset menevät suurinpiirtein niin, että minä kyllä kyselen heidän voinnit ja kuulumiset ja silloin yleensä, aika pian, aukeaa jotkut hanat. Eli selittävät kaikki muutkin asiat siihen päälle ja nekin, jotka on jo sanottu moneen kertaan. Joskus kun sanon, että olet sanonut tämän jo, niin eivät välitä, vaan jatkavat. Pääasia on se, että saa aina uudellen kertoa. Mitään eivät kysele. Katse on suunnattu vain minuun. Jos lapsi yrittää sanoa jotain, niin huutaa vain siihen päälle omia juttujaan. Kuvittelevat, että se on sitä yhdessäoloa, että keskitytään vain heidän asioihinsa. Olen havainnut tätä samaa muissakin suurten ikäluokkien ihmisissä. Ovat kohteliaita omalla tavallaan, mutta sellainen kiinnostus ja todellinen yhteys, varsinkin lasten kohdalla puuttuu täysin. Ja lasten arvostus. Ikäänkuin suljetaan lapsi pois aikuisten keskusteluista. Sitten kun lasten kanssa ollaan, niin se juuri enimmäkseen tuota, että mennäänpä kauppaan ja mustikkaan. Lapsi on siinä ihan, että kauan me ollaan täällä?

Olipas sekavaa,

Kauppaan ja Mustinkaan, oliko se nyt hyvä vai huono asia? 😇

Tämä kommentti vastaa hyvin otsikon toteamukseen. Ei osata olla lasten kanssa. Kun lasten kanssa ollaan, niin tehdään vain itseä kiinnostavia tai arkisia juttuja, esim. käydään ruokakaupassa vaikka yhteistä aikaa olisi rajallisesti. On niitäkin, jotka esimerkiksi leikkivät. Eli menevät sinne lapsen maailmaan ja hänelle tärkeisiin asioihin. Kohtaavat, ovat kiinnostuneita siitä, mikä lapselle tärkeää. Mutta harvemmin näin. Eivät isovanhemmat esimerkiksi kyläillessään kauaa siellä lastenhuoneessa viihdy. Kännykät kiinnostaa enemmän ja just se niiden omien tarinoiden ja naapurien kuulumisten selittäminen, aikuisille.

Suuret ikäluokat ovat syntyneet 1945-1950-luvulla eli ovat nyt 72-77v ja ovat oman aikakautensa lapsia.

Ja jos tarkastelet asiaa historian valossa, myös lapsen asema on valtavasti muuttunut, jopa heillä on ihmisarvo ja lain antamat oikeudet ja turva, toisin kuin vielä sodan jäljeisessä Suomessa. Ja ei siitä ole kuin vajaa sata vuotta, kun lapsia Suomessakin huutokaupattiin työvoimaksi.

Jokainen sukupolvi käyttäytyy oman aikansa mukaisesti, kuten me kaikki ja ihan samalla tavalla voidaan ihmetellä meidän käytöstä 50v päästä, kun ei osata olla samalla tavalla kuin nuoremmat sukupolvet, jotka taas ovat oman kautensa lapsia.

Aloittajan vuodatukseen sanon, koska en jaksa lukea aivan kaikkia kommentteja, ettet kehtaisi yleistää. Mainitsemiasi kommentteja ei tietenkään ole mukava kuunnella, mutta aloituksesi loppuosa meni kyllä metsään. Suuret ikäluokat eli jtn 40-luvun lopulla ja 50-luvulla syntyneet ovat enimmäkseen perusterveitä, aktiivisia, vielä osittain työssäkin käyviä ja itsestään huolehtivia, jotka eivät tarvitse hoitokoteja eivätkä terveyspalveluja. Toki poikkeuksiakin on. Eikä kaikilla ole taloja/mökkejä/kalliita autoja/ulkomaan matkoja yms.

Ja mitä on helpolla saatu, no, sekin on tapauskohtaista. Vaikka omalta kohdaltani jos sanon, pienestä asti maatalossa töitä, lukion jälkeen opiskelemaan, 3,5 vuotta meni siinä, kesät maataloustöissä. Työuraa 42 vuotta, jona aikana kasvatin lapset yksinhuoltajana irrottauduttuani sairaasta parisuhteesta. Kaikista tuli hyviä veronmaksajia. Ei ollut sukulaisten tukiverkkoja eikä asumistukia. Itse selvisin kaikesta, yhden ihmisen palkalla. Nyt NAUTIN ansaitusta eläkkeestäni, joka ei kovin suuri ole, mutta pärjään nuukasti eläen.

Eli rakas aloittaja, ota asioista selvää ja yritä kehittää asennettasi myönteisempään suuntaa, sinunkin on helpompi elää. Mieti samalla, mitä kaikkea olet valmiina saanut.

Tulevan laman jälkeen AP ymmärtäneet mitä velan korot ja kulut vaikuttavat häneenkin. Kuka luulee pärjäävänsä jos asuntovelka huitelee 10-15 prosentin hujakoilla. 

---------------------------------------------

Tämä on kolmas lamani ja aina ennen sitä on otettu liikaa velkaa. Täälläkin on porukkaa varmaan läsä joiden lainakorko on ollut 15 prosenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät oikeasti tajua lasten kanssa olemisesta tai kasvatuksesta mitään. Eivät osaa kohdata lapsia ja mennä mukaan heidän juttuihin. Eivät ymmärrä, että esimerkiksi ruokapöydässä keskustellaan ja otetaan lapsi mukaan ihan samaan tapaan kuin aikuisetkin. Lapsia arvostetaan. Ihme poissulkemista ja mitätöimistä ja omien juttujen tekemistä lasten seuratessa sivusta.

Vanhat miehet ovat monesti just tollasia. Eivät osaa mennä niihin lapsen asioihin ja kuulumisiin, eivät kysele mitään tai kiinnostu, mitä lapset tekevät, harrastuksia poislukien. Ovat lapsen vahtina ennemminkin, kuljettavat ja hoitavat ja ottavat siihen sivuun lapsen mukaan, kun tekevät omia juttujaan. Yhteys ja lapsen sisäinen maailma jää tästä pois.

Miksi heidän pitäisi?

Oletko muuten itse kovastikin kiinnostunut ja innostunut esim. sukusi vanhojen miesten asioista? Kyseletkö, menetkö mukaan heidän juttuihinsa, oletko kiinnostunut heidän sisäisestä maailmasta ja oletko aidosti yhteydessä? Kyseletkö kuulumisia, kiinnostutko heidän tekemisistään ja harrastuksistaan?

Että miten se nyt oikein menikään? Osaatko olla aidosti ja lämpimästi näiden vanhojen ihmisten kanssa?

Meillä esimerkiksi isovanhempien tapaamiset menevät suurinpiirtein niin, että minä kyllä kyselen heidän voinnit ja kuulumiset ja silloin yleensä, aika pian, aukeaa jotkut hanat. Eli selittävät kaikki muutkin asiat siihen päälle ja nekin, jotka on jo sanottu moneen kertaan. Joskus kun sanon, että olet sanonut tämän jo, niin eivät välitä, vaan jatkavat. Pääasia on se, että saa aina uudellen kertoa. Mitään eivät kysele. Katse on suunnattu vain minuun. Jos lapsi yrittää sanoa jotain, niin huutaa vain siihen päälle omia juttujaan. Kuvittelevat, että se on sitä yhdessäoloa, että keskitytään vain heidän asioihinsa. Olen havainnut tätä samaa muissakin suurten ikäluokkien ihmisissä. Ovat kohteliaita omalla tavallaan, mutta sellainen kiinnostus ja todellinen yhteys, varsinkin lasten kohdalla puuttuu täysin. Ja lasten arvostus. Ikäänkuin suljetaan lapsi pois aikuisten keskusteluista. Sitten kun lasten kanssa ollaan, niin se juuri enimmäkseen tuota, että mennäänpä kauppaan ja mustikkaan. Lapsi on siinä ihan, että kauan me ollaan täällä?

Olipas sekavaa,

Kauppaan ja Mustinkaan, oliko se nyt hyvä vai huono asia? 😇

Tämä kommentti vastaa hyvin otsikon toteamukseen. Ei osata olla lasten kanssa. Kun lasten kanssa ollaan, niin tehdään vain itseä kiinnostavia tai arkisia juttuja, esim. käydään ruokakaupassa vaikka yhteistä aikaa olisi rajallisesti. On niitäkin, jotka esimerkiksi leikkivät. Eli menevät sinne lapsen maailmaan ja hänelle tärkeisiin asioihin. Kohtaavat, ovat kiinnostuneita siitä, mikä lapselle tärkeää. Mutta harvemmin näin. Eivät isovanhemmat esimerkiksi kyläillessään kauaa siellä lastenhuoneessa viihdy. Kännykät kiinnostaa enemmän ja just se niiden omien tarinoiden ja naapurien kuulumisten selittäminen, aikuisille.

Miksi lasten pitäisi olla kaiken keskipisteenä ja isovanhempien viettää aikaansa lastenhuoneessa, jos he ovat tulleet perheen luokse kylään?

Ei kait muutkaan vieraat linnoudu lastenhuoneeseen, vaan seurustellaan ja keskustellaan yhdessä. Siinä annetaan kasvatuksellinen malli ja esimerkki myös lapselle vuorovaikuttamisesta ja kyläilystä.

Ketju onkin tasan vuoden vanha!