Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta

Vierailija kirjoitti:

He ovat jo vanhuksia. Niiden juttuja pitää jo vähän "suodattaa". Äitini juttujen perusteella voisi kuvitella, että on elänyt nuoruutensa 30-luvulla... Ovat taantuneet jonnekin kummallisiin pula-aikoihin, eikä ymmärretä mitään oman kuplan ulkopuolelta. Alkaa olla niitä hetkiä, että pitää käydä välillä tarkistamassa, mitä kummallista tänään puuhataan. :/

Hah hah. Ilmanpitävimmässä kuplassa elävät yläkouluikäiset nuoret somessaan, jotka lukevat uutisista vain otsikot, jos niitäkään. Elävät täysin tän yhteiskuntaelämän ulkopuolella omassa harhamaailmassaan, jossa ratkaisevaa on, millainen per se sulla on ja miten laitat sen esille. T. yläkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitus ansaitaan.

Tahtoisin nähdä miten valittaja tekisi töitä niissä oloissa ja ehdoilla mistä kaikki ennen aloittivat. Tekemättä jäisi. Kaikki ne työt oli nykymittareilla paskaduuneja, ja niitä sitten kadehtii.

Koskaan ei ihmisellä ole ollut niin paljon mahdollisuuksia kuin nykyään. Koskaan ei niin hyvä sosiaaliturva ja turvattu elämä.

Miksi jäisi tekemättä? Miksi te vanhemmat kuvittelette, että nykynuorisosta kukaan ei suostu tekemään "paskaduuneja"? Kyllä, ihmisellä on mahdollisuuksia, mutta työelämä on älyttömän raakaa ja kovaa. Töihin ei todellakaan vaan kävellä. Edes työharjoitteluihin ei enää vaan kävellä kysymään ja aloiteta saman tien. Voi olla useita koulutuksia ja silti tulee vaan pätkää, määräaikaisuutta, palkkakehitys junnaa jne. Siihen kun lisätään koko ajan nouseva eläkeikä, vuokrat nousee, asuntojen hinnat karkaa jne niin lopputuloksena on näköalattomuutta enkä ihmettele yhtään. Suuret ikäluokat sen sijaan saivat kokea sen, että elintaso nousi valtavaa vauhtia. Heillä oli odotettavaa. Toisin kuin monilla nuorilla. 

Niin pätkää tulee, kun ei oikein rahkeet riitä työhön. Hyvät vakinaistetaan, on kokemusta rekrytoinnista.

Eikä tasan kelpaa ne esim maataloustyöt mitä työllä ennen tarkoitettiin, niihin tuodaan nytkin väkeä ulkomailta. Ap pääsisi mansikkapellolle, mutta meneekö?Paskaduuneja on avoinna nytkin, mm hoitotyöt on liian raskaita nykymakuun.

Ainoa mitä valittaja pitää oikeana työnä on akateeminen, mielenkiintoinen hyvin palkattu sisätyö. Ei niihin hommiin päässeet ( murto-osaa lukuunottamatta ) ihmiset ennenkään, ja päässeet oli syntyjään hyväosaisia, koska muut kun rikkaan lapset ei päässeet edes opiskelemaan ja kokeilemaan, kantaako siivet.

Kyllä nykyäänkin voi valita realismin ja mennä ammattikouluun ja jo varhain töihin. Matkustelun ja elintason sijaan voi säästää asunnon käsirahan, ja saada nollakoron lainaa.

Mutta kun ne työt mitä siten saa, ei kelpaa. Pitää olla sitä itsensä toteuttamista 4000 palkalla, ei niitä töitä vaan riitä. Eikä se ole minkään yksittäisen sukupolven syy.

Höpinää. Toinen vanhemmistani luki lääkäriksi suomenkielisestä työläisperheestä, samasta taustasta perheystäväpiiriimme kuuluu useampi lääkäri, tuomareita, hallintojohtaja jne. 40-luvulla syntyneitä ihmisiä. Opintovelkaa oli toki pakko ottaa, mutta ne oli maksettu jo ennen erikoistumisen päättymistä pois. (Palkka)-inflaatio oli Suomen kasvaessa läntiseksi teollisuusmaaksi kova. Toisaalta tunnen oman työni kautta paljon mm konepajayrittäjiä, joiden isät ovat perustaneet yrityksen aikoinaan tyhjästä, vailla koulutusta. Osa toki kärsi suuren laman aikana valtavasti, mutta ne, jotka selvisivät, olivat ehtineet kasvaa nopeasti 80-luvun halvoilla valuuttalainoilla ja itänaapurin hyvin maksavilla asiakkuuksilla tukeville perustoille.

Sitten olet hyvin hyväosaiseen perheeseen syntynyt. Minä tunnen ikänsä kanslisteina, myyjinä, siivoojina ja hoitajina työskennelleitä suurten ikäluokkien naisia. Miehet (harvat) saattoi olla johtajia, naiset ei milloinkaan. Kadehditko sitäkin?

Saati jos kuului johonkin vähemmistöön, piti elää kaksoiselämää pelossa että jää kiinni, ja joutuu mielisairaalaan. Kadehdittavaa? Juorut levisi ja ympäristön kontrolli oli tarkkaa, oli vain yksi oikea tapa elää, muuten konkreettisesti hakattiin. Kadehdittavaa?

Jos vanhemmillanne on kerran niitä omaisuuksia, niin tehän ne peritte, ilman mitään omaa ansiota. Vai annatteko pois?

Kyllä minäkin tunnen näitä ihan tavallisissa töissä työuransa tehneitä nykyisiä vanhuksia. Heitä kaikkia yhdistää kuitenkin se, että uran katkaisi vain lasten tekeminen ja lopulta viim 60 vuotiaana eläke. Ei jatkuva YT uhan päällä roikkuminen. Hurjaa kuinka kukaan uskaltaa edes ottaa suuria lainoja näinä päivinä, saati kulutusluottoja. Ilmanko pian kolmanneksella aikuisista on jo maksuhäiriömerkintä.

"oli vain yksi oikea tapa elää" -eikös tämän keskustelun aihe ole juurikin se, etteivät suurten ikäluokkien edustajat tahdo ymmärtää ja sallia (olosuhteiden pakon sanelemaa) "down shiftaamista", jota nuorempi väki harrastelee?

Höpö höpö, 70-luvulla lähti 100 000 Ruotsiin kun ei päässyt töihin edes sen vertaa, että olisi yt:hen päässyt. Se aika kun töihin vaan käveltiin oli lyhyt, pelkkä 80-luvun loppu, ja muutamassa vuodessa sitten joutui työttömäksi. Huonolla tsägällä pankki vei kodin ja lopputulos elinikäinen velkavankeus.

Maksuhäiriöistä puolet on alle tonnin veloista, eli silkkaa piittaamattomuutta ja haluttomuutta hoitaa omia asioita. Kun on aina päässyt liian helpolla, vastuu omista rahoista ei kehity. Tai halutaan kaikki kerralla:iso asunto tai talo, matkoja ja uusi auto pitää ainakin saada, ihan vaan siksi kun haluaa. Ei vanhemmilla sukupolvilla sellaista ollut, ensin ostettiin se yksiö ja vasta keski-iässä oli taloon varaa. Ei mikään estä yksiötä hankkimasta nytkään, jos on yhtään järkevä ammatti.

Ei täällä vanhat pilkkaa nuoria muusta kun totaalisesta historian tietämättömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

On aivan totta, että kermapeppunuorisolle ei kelpaa pa**aduunit. Itketään, että ei saa kesätöitä ja samalla meille rahdataan lentokonelasteittain marjanpoimijoita Thaimaasta ja Ukrainasta. Raksoilla ei enää suomea kuule. Turha kadehtia, että meille riitti töitä, ne oli just noita hommia, mitä meille oli nuorina tarjolla. Useampi kaverini oli Suonenjoella mansikoita poimimassa ja nuoret miehet olivat raksoilla. Siivottiin hotelleja ja hoidettiin lapsia.

Tämä! Ei lisättävää.

[/quote]

Mun mielestä on anteeksiantamatonta, että just tällaiset tikkitakkimammat jää eläkkeelle 60-vuotiaana, ravaavat reippaana tansseissa ja matkustelevat Kanarialla, mutta kaikesta tuosta elinvoimasta huolimatta eivät lue riviäkään uutisia, eivät seuraa politiikkaa, eivät ymmärrä yhteiskunnallisia muutoksia, eivätkä osaa keskustella tai sivistää itseään. Kansakoulu käytiin aikanaan, sen jälkeen ei ole ainuttakaan kirjaa avattu, varsinkaan mitään yhteiskunnallista ja sivistävää. Ajatukset on niin omassa navassa. Sitten kyllä tuomitaan muita, varsinkin nuoria pätkätöineen.[/quote]

Jep, en kiellä, etteikö ikäisissäni (meissä viisikymmentäluvulla syntyneissä) olisi näitä jämähtäneitä konservatiiveja, joiden maailmankuva on suppea. Kannattaa kuitenkin muistaa, että puhutaan kokonaisista ikäluokista, joihin mahtuu monenlaista viheltäjää. Minäkin olen käynyt kansakoulun, mutta sen jälkeen menin oppikouluun, kirjoitin ylioppilaaksi, opiskelin yliopistossa, josta valmistuin ensin maisteriksi ja myöhemmin tohtoriksi. Olen asunut useita vuosia ulkomailla, äänestän vihreitä, olen arvoliberaali, luen paljon... saatan näyttää tikkitakkimammalta olematta kuitenkaan sellainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhempien tulisi tukea lapsiaan vaikka he olisivat jo aikuisia. 

Kukaan vanhempi ei voi nauttia siitä, että aikuinen lapsi kerää pulloja, jotta saa perheelleen ruokaa tai kyttää tarjouksia kaupasta koska leipäjonoon ei päivällä pääse vaikka matalapalkkaisen työn aikana.

Itse aion tukea lapsiani myös aikuisena. Käyn täyttämässä jääkaappia ruoalla ja ostelen jotain kivaa, jos eivät suoraan rahaa halua ottaa vastaan.

Köyhyys perityy, joten näiden pullonkerääjien vanhemmat olivat niitä, jotka myös keräilivät pulloja eikä heillä ole ollut mahdollisuuksia lapsiaan tukea.

Omassa elinpiirissäni tiedän olevan paljon tätä, että vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan, niin olen tehnyt itsekin ja teen edelleen.  Juuri eilen käytiin lapsenlapsen kanssa ostamassa hänelle kesävaatteita.  Joskus sitä vaan tulee mieleen, että ei minun vanhempani minulle tai lapsilleni koskaan mitään hankkineet, vaikka sen sukupolven hyvyyttä täällä nyt niin kovasti mainostetaan.  Kyllä he sijoittivat kaiken ihan vain itseensä ja omaan elämäänsä.  Minulla sen sijaan tämä tukeminen jatkuu nyt siis jo ylipolvisesti, ja tuskin koskaan loppuukaan.  

Mieheni sisko, jolla sama tukeminen kaiken aikaa, sanoi tässä kerran, että mitähän noille tytärten lapsille oikein tapahtuisi, jos minä yhtäkkiä kuolisin?  73-vuotiaalle se olisi ihan mahdollista, joku sairauskohtaus tms.  Mistä ne hakisi bensarahaa ja milloin mitäkin, kun ne on aina pee aa ja jotain vailla.  Pikku hiljaa hän on kuulemma suurin piirtein rahoittanut niiden opiskelukämppien sisustukset ja kodinkoneet ja kaiken mahdollisen, mummo pelastaa joka pulasta.  

Hyvä kysymys.

Nyt en osaa ottaa kantaa kuinka olet lapsesi kasvattanut aikoinaan. Meillä ainakin se auttaminen menee vähän toiseen suuntaan: vanhempani eivät ole taloudellisesti minua auttanut opiskelijanakaan, lahjaksi sain tosin joskus rahaa, kiitokset siitä. Nyt kun olen työelämässä ja tienaan ihan mukavasti, järjestän vanhemmilleni reissuja, illallisia ja muutenkin puuhaa, että pysyvät virkeänä. Huolehdin myös heidän mökistään, josta vastineena saan viettää siellä keväisin ja syksyisin aikaa. Taloudellista apua eivät toki tarvitse kun eläkkeensä ovat yhteensä 9000 euroa /kk ja velat on maksettu aikaa sitten. Perintönsä ei kiinnosta minua pätkän vertaa, toivoisin mieluummin, että käyttäisivät eläkettään palveluiden ostamiseen niin ei tarvitsisi valittaa kuinka raskasta on siivota tai kuinka terveyskeskuksessa on huono palvelu. Työllistäsivät samalla nuorempiaan oikealla palkkatyöllä, eikä meidän lasten tarvitsisi omien töiden päälle vielä autella heitä.

Trolli, noita eläkkeitä saa tuskin kukaan. Ihan soopaa selittää että maassa jossa mediaanipalkka on siinä 3000, tavallinen eläke olisi 4500. Ei ole, enemmistö saa sen 1200 , minkä saa tulonsiirtoina sekin joka ei ole ollut veronmaksaja 45 vuotta, vaan pelkästään nauttinut hyvinvoinnista jonka aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet. Pietarin trolli kylvää valheilla eripuraa.

Isäni eläke on yli 7000 euroa kuukaudessa. Siitä valtioneläkettä valtaosa kun on ollut johtavassa asemassa valtionhallinnossa eräässä sairaanhoitopiirissä, osa kuntaeläkettä kun on ollut työssä myös kunnallisen palvelun tuottajana, pieni osa yksityispraktiikan työnantajan maksamaa eläkettä ja vielä pieni puolustusvoimain palveluksessa tienattua eläkettä. Jos tarvitset tarkempia tietoja niin laita ihmeessä sähköpostiosoitteesi niin chattaillaan pikkuisen. 

Olen lopen kyllästynyt siihen, että jos se oman kapoisen elämänpiirin tuoma ymmärrys ei riitä pärjäämään keskustelussa niin aletaan välittömästi huutaa trollia. Tutustupa vähän tarkemmin tilastoihin suurista eläkkeistä sekä varallisuuden jakautumisesta sekä kehityksestä eri ikäluokkien välillä, sinä laput silmillä elelevä demari.

No sitten varmaan ymmärrät, että isäsi kuuluu todella pieneen vähemmistöön, eikä hänen perusteellaan pitäisi arvioida koko ikäluokkaa. Olen yli 50 ja kunnan hallinnossa esimiehenä, saan nippa nappa bruttopalkkaa sen, mitä isäsi saa eläkettä, ja tulen saamaan (67 v) eläkettä noin 2000 bruttona. Minutkin on täällä jo teilattu kermaperseboomeriksi.

Mikä v*ttu teitä 50+ tyyppejä vaivaa, että tulette tänne myötäloukkaantumaan? Ketju koskettaa pääsääntöisesti 60-80v ihmisiä, joilla on ihan tosiasiallisesti käynyt aikuisuusvuosina hillitön munkki, kun osuivat syntymään maailmanhistorian kovimpaan elintasonousuun. Tätä yrittää vanhat täällä kiistää, mutta asia on ekonomistien todistama: elintasonousu Suomessa ja monessa muussa länsimaassa välillä 1950-2000 oli hillitön, ja keskipalkkaisen ihmisen ostovoima on ollut maasta riippuen kovimmillaan 50-, 60-, 70-, tai 80-luvulla.

50-55 -vuotiaat ovat ensimmäinen ikäryhmä, joka on tässä hommassa ainakin osittain ottanut takkiin. Teissä on paljon porukkaa, jotka ovat ensimmäisinä joutuneet kokemaan maistiaiset siitä työelämästä, jossa millenniaalit ovat eläneet koko elämänsä. Miksi siis tulet myötäloukkaantumaan seitsemänkymppisten varakkaiden eläkeläisten puolesta?

Uskomatonta miten voi kadehtia oman maan/kansalaisten menestystä.

Että voi ihminen olla katkera menneistä "loiston" päivistä, voiko tuosta mitenkään päästä  yli?

Siirtyykö tuo asenne sukupolvelta toiselle myös tulevaisuudessa?

Itse pesin kesätöinä vanhusten peppuja vuodeosastolla vuonna 1982. Varmaan sieltä nytkin saisi kylvettäjänä kesätöitä, jos kävisi ajoissa kysymässä. :D

Erikoistehtävä, jota me kaikki nuoret kesäsijaiset pelättiin, oli se, jos vanhuksella on paha ummetus, silloin otettiin hanska käteen ja kaivettiin uloste varovasti sormella ulos.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi päästään kohta kapitalismista, ja kaikki saavat yhtä paljon.

Kysypä Stalin-sedältä että miten ne karkit jaetaan.

Känttyrät Hopeaketut kirjoitti:

Tämä hänen kirjoitus on nykypäivänä monen fiksun nuoren

ihmisen elämän asenne !! Hakeudutaan esim. sellaisiin

töihin joka tuntuu itsestä mielekkäälle ,, eikä sillä

perusteella millä saa vanhempiensa jumalaa , Rahaa eniten.

Nykyiset nuoremmat osaa arvostaa muutakin kuin

mammonaa ja materialismia !!

Ei jokaisen rivin

päässä tarvitse lyödä

rivinvaihtoa. Kyllä

se teksti rivittyy

oikein muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhempien tulisi tukea lapsiaan vaikka he olisivat jo aikuisia. 

Kukaan vanhempi ei voi nauttia siitä, että aikuinen lapsi kerää pulloja, jotta saa perheelleen ruokaa tai kyttää tarjouksia kaupasta koska leipäjonoon ei päivällä pääse vaikka matalapalkkaisen työn aikana.

Itse aion tukea lapsiani myös aikuisena. Käyn täyttämässä jääkaappia ruoalla ja ostelen jotain kivaa, jos eivät suoraan rahaa halua ottaa vastaan.

Köyhyys perityy, joten näiden pullonkerääjien vanhemmat olivat niitä, jotka myös keräilivät pulloja eikä heillä ole ollut mahdollisuuksia lapsiaan tukea.

Omassa elinpiirissäni tiedän olevan paljon tätä, että vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan, niin olen tehnyt itsekin ja teen edelleen.  Juuri eilen käytiin lapsenlapsen kanssa ostamassa hänelle kesävaatteita.  Joskus sitä vaan tulee mieleen, että ei minun vanhempani minulle tai lapsilleni koskaan mitään hankkineet, vaikka sen sukupolven hyvyyttä täällä nyt niin kovasti mainostetaan.  Kyllä he sijoittivat kaiken ihan vain itseensä ja omaan elämäänsä.  Minulla sen sijaan tämä tukeminen jatkuu nyt siis jo ylipolvisesti, ja tuskin koskaan loppuukaan.  

Mieheni sisko, jolla sama tukeminen kaiken aikaa, sanoi tässä kerran, että mitähän noille tytärten lapsille oikein tapahtuisi, jos minä yhtäkkiä kuolisin?  73-vuotiaalle se olisi ihan mahdollista, joku sairauskohtaus tms.  Mistä ne hakisi bensarahaa ja milloin mitäkin, kun ne on aina pee aa ja jotain vailla.  Pikku hiljaa hän on kuulemma suurin piirtein rahoittanut niiden opiskelukämppien sisustukset ja kodinkoneet ja kaiken mahdollisen, mummo pelastaa joka pulasta.  

Hyvä kysymys.

Nyt en osaa ottaa kantaa kuinka olet lapsesi kasvattanut aikoinaan. Meillä ainakin se auttaminen menee vähän toiseen suuntaan: vanhempani eivät ole taloudellisesti minua auttanut opiskelijanakaan, lahjaksi sain tosin joskus rahaa, kiitokset siitä. Nyt kun olen työelämässä ja tienaan ihan mukavasti, järjestän vanhemmilleni reissuja, illallisia ja muutenkin puuhaa, että pysyvät virkeänä. Huolehdin myös heidän mökistään, josta vastineena saan viettää siellä keväisin ja syksyisin aikaa. Taloudellista apua eivät toki tarvitse kun eläkkeensä ovat yhteensä 9000 euroa /kk ja velat on maksettu aikaa sitten. Perintönsä ei kiinnosta minua pätkän vertaa, toivoisin mieluummin, että käyttäisivät eläkettään palveluiden ostamiseen niin ei tarvitsisi valittaa kuinka raskasta on siivota tai kuinka terveyskeskuksessa on huono palvelu. Työllistäsivät samalla nuorempiaan oikealla palkkatyöllä, eikä meidän lasten tarvitsisi omien töiden päälle vielä autella heitä.

Trolli, noita eläkkeitä saa tuskin kukaan. Ihan soopaa selittää että maassa jossa mediaanipalkka on siinä 3000, tavallinen eläke olisi 4500. Ei ole, enemmistö saa sen 1200 , minkä saa tulonsiirtoina sekin joka ei ole ollut veronmaksaja 45 vuotta, vaan pelkästään nauttinut hyvinvoinnista jonka aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet. Pietarin trolli kylvää valheilla eripuraa.

Isäni eläke on yli 7000 euroa kuukaudessa. Siitä valtioneläkettä valtaosa kun on ollut johtavassa asemassa valtionhallinnossa eräässä sairaanhoitopiirissä, osa kuntaeläkettä kun on ollut työssä myös kunnallisen palvelun tuottajana, pieni osa yksityispraktiikan työnantajan maksamaa eläkettä ja vielä pieni puolustusvoimain palveluksessa tienattua eläkettä. Jos tarvitset tarkempia tietoja niin laita ihmeessä sähköpostiosoitteesi niin chattaillaan pikkuisen. 

Olen lopen kyllästynyt siihen, että jos se oman kapoisen elämänpiirin tuoma ymmärrys ei riitä pärjäämään keskustelussa niin aletaan välittömästi huutaa trollia. Tutustupa vähän tarkemmin tilastoihin suurista eläkkeistä sekä varallisuuden jakautumisesta sekä kehityksestä eri ikäluokkien välillä, sinä laput silmillä elelevä demari.

No sitten varmaan ymmärrät, että isäsi kuuluu todella pieneen vähemmistöön, eikä hänen perusteellaan pitäisi arvioida koko ikäluokkaa. Olen yli 50 ja kunnan hallinnossa esimiehenä, saan nippa nappa bruttopalkkaa sen, mitä isäsi saa eläkettä, ja tulen saamaan (67 v) eläkettä noin 2000 bruttona. Minutkin on täällä jo teilattu kermaperseboomeriksi.

Mikä v*ttu teitä 50+ tyyppejä vaivaa, että tulette tänne myötäloukkaantumaan? Ketju koskettaa pääsääntöisesti 60-80v ihmisiä, joilla on ihan tosiasiallisesti käynyt aikuisuusvuosina hillitön munkki, kun osuivat syntymään maailmanhistorian kovimpaan elintasonousuun. Tätä yrittää vanhat täällä kiistää, mutta asia on ekonomistien todistama: elintasonousu Suomessa ja monessa muussa länsimaassa välillä 1950-2000 oli hillitön, ja keskipalkkaisen ihmisen ostovoima on ollut maasta riippuen kovimmillaan 50-, 60-, 70-, tai 80-luvulla.

50-55 -vuotiaat ovat ensimmäinen ikäryhmä, joka on tässä hommassa ainakin osittain ottanut takkiin. Teissä on paljon porukkaa, jotka ovat ensimmäisinä joutuneet kokemaan maistiaiset siitä työelämästä, jossa millenniaalit ovat eläneet koko elämänsä. Miksi siis tulet myötäloukkaantumaan seitsemänkymppisten varakkaiden eläkeläisten puolesta?

Uskomatonta miten voi kadehtia oman maan/kansalaisten menestystä.

Että voi ihminen olla katkera menneistä "loiston" päivistä, voiko tuosta mitenkään päästä  yli?

Siirtyykö tuo asenne sukupolvelta toiselle myös tulevaisuudessa?

En ole katkera "loiston päivistä", on hienoa että te saitte elää Suomen loiston päiviä. Mutta voisitteko olla hiljaa ja olla haukkumatta ja syyllistämättä, kun minä ja muut nuoremmat ihmiset yrittävät selviytyä nykyisessä vähän vähemmän loistavassa Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhempien tulisi tukea lapsiaan vaikka he olisivat jo aikuisia. 

Kukaan vanhempi ei voi nauttia siitä, että aikuinen lapsi kerää pulloja, jotta saa perheelleen ruokaa tai kyttää tarjouksia kaupasta koska leipäjonoon ei päivällä pääse vaikka matalapalkkaisen työn aikana.

Itse aion tukea lapsiani myös aikuisena. Käyn täyttämässä jääkaappia ruoalla ja ostelen jotain kivaa, jos eivät suoraan rahaa halua ottaa vastaan.

Köyhyys perityy, joten näiden pullonkerääjien vanhemmat olivat niitä, jotka myös keräilivät pulloja eikä heillä ole ollut mahdollisuuksia lapsiaan tukea.

Omassa elinpiirissäni tiedän olevan paljon tätä, että vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan, niin olen tehnyt itsekin ja teen edelleen.  Juuri eilen käytiin lapsenlapsen kanssa ostamassa hänelle kesävaatteita.  Joskus sitä vaan tulee mieleen, että ei minun vanhempani minulle tai lapsilleni koskaan mitään hankkineet, vaikka sen sukupolven hyvyyttä täällä nyt niin kovasti mainostetaan.  Kyllä he sijoittivat kaiken ihan vain itseensä ja omaan elämäänsä.  Minulla sen sijaan tämä tukeminen jatkuu nyt siis jo ylipolvisesti, ja tuskin koskaan loppuukaan.  

Mieheni sisko, jolla sama tukeminen kaiken aikaa, sanoi tässä kerran, että mitähän noille tytärten lapsille oikein tapahtuisi, jos minä yhtäkkiä kuolisin?  73-vuotiaalle se olisi ihan mahdollista, joku sairauskohtaus tms.  Mistä ne hakisi bensarahaa ja milloin mitäkin, kun ne on aina pee aa ja jotain vailla.  Pikku hiljaa hän on kuulemma suurin piirtein rahoittanut niiden opiskelukämppien sisustukset ja kodinkoneet ja kaiken mahdollisen, mummo pelastaa joka pulasta.  

Hyvä kysymys.

Nyt en osaa ottaa kantaa kuinka olet lapsesi kasvattanut aikoinaan. Meillä ainakin se auttaminen menee vähän toiseen suuntaan: vanhempani eivät ole taloudellisesti minua auttanut opiskelijanakaan, lahjaksi sain tosin joskus rahaa, kiitokset siitä. Nyt kun olen työelämässä ja tienaan ihan mukavasti, järjestän vanhemmilleni reissuja, illallisia ja muutenkin puuhaa, että pysyvät virkeänä. Huolehdin myös heidän mökistään, josta vastineena saan viettää siellä keväisin ja syksyisin aikaa. Taloudellista apua eivät toki tarvitse kun eläkkeensä ovat yhteensä 9000 euroa /kk ja velat on maksettu aikaa sitten. Perintönsä ei kiinnosta minua pätkän vertaa, toivoisin mieluummin, että käyttäisivät eläkettään palveluiden ostamiseen niin ei tarvitsisi valittaa kuinka raskasta on siivota tai kuinka terveyskeskuksessa on huono palvelu. Työllistäsivät samalla nuorempiaan oikealla palkkatyöllä, eikä meidän lasten tarvitsisi omien töiden päälle vielä autella heitä.

Trolli, noita eläkkeitä saa tuskin kukaan. Ihan soopaa selittää että maassa jossa mediaanipalkka on siinä 3000, tavallinen eläke olisi 4500. Ei ole, enemmistö saa sen 1200 , minkä saa tulonsiirtoina sekin joka ei ole ollut veronmaksaja 45 vuotta, vaan pelkästään nauttinut hyvinvoinnista jonka aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet. Pietarin trolli kylvää valheilla eripuraa.

Isäni eläke on yli 7000 euroa kuukaudessa. Siitä valtioneläkettä valtaosa kun on ollut johtavassa asemassa valtionhallinnossa eräässä sairaanhoitopiirissä, osa kuntaeläkettä kun on ollut työssä myös kunnallisen palvelun tuottajana, pieni osa yksityispraktiikan työnantajan maksamaa eläkettä ja vielä pieni puolustusvoimain palveluksessa tienattua eläkettä. Jos tarvitset tarkempia tietoja niin laita ihmeessä sähköpostiosoitteesi niin chattaillaan pikkuisen. 

Olen lopen kyllästynyt siihen, että jos se oman kapoisen elämänpiirin tuoma ymmärrys ei riitä pärjäämään keskustelussa niin aletaan välittömästi huutaa trollia. Tutustupa vähän tarkemmin tilastoihin suurista eläkkeistä sekä varallisuuden jakautumisesta sekä kehityksestä eri ikäluokkien välillä, sinä laput silmillä elelevä demari.

No sitten varmaan ymmärrät, että isäsi kuuluu todella pieneen vähemmistöön, eikä hänen perusteellaan pitäisi arvioida koko ikäluokkaa. Olen yli 50 ja kunnan hallinnossa esimiehenä, saan nippa nappa bruttopalkkaa sen, mitä isäsi saa eläkettä, ja tulen saamaan (67 v) eläkettä noin 2000 bruttona. Minutkin on täällä jo teilattu kermaperseboomeriksi.

Mikä v*ttu teitä 50+ tyyppejä vaivaa, että tulette tänne myötäloukkaantumaan? Ketju koskettaa pääsääntöisesti 60-80v ihmisiä, joilla on ihan tosiasiallisesti käynyt aikuisuusvuosina hillitön munkki, kun osuivat syntymään maailmanhistorian kovimpaan elintasonousuun. Tätä yrittää vanhat täällä kiistää, mutta asia on ekonomistien todistama: elintasonousu Suomessa ja monessa muussa länsimaassa välillä 1950-2000 oli hillitön, ja keskipalkkaisen ihmisen ostovoima on ollut maasta riippuen kovimmillaan 50-, 60-, 70-, tai 80-luvulla.

50-55 -vuotiaat ovat ensimmäinen ikäryhmä, joka on tässä hommassa ainakin osittain ottanut takkiin. Teissä on paljon porukkaa, jotka ovat ensimmäisinä joutuneet kokemaan maistiaiset siitä työelämästä, jossa millenniaalit ovat eläneet koko elämänsä. Miksi siis tulet myötäloukkaantumaan seitsemänkymppisten varakkaiden eläkeläisten puolesta?

Se vaivaa, että me olemme eläneet jo 70-luvulla, me tiedämme kokemuksesta millaista 'auvoa' se elämä oli ennen. Millainen oli elintaso, ja sekin oli parempi kun mitä suuret ikäluokat sai. Mutta nykyaikaan verrattuna elettiin köyhyysrajan alla.

Haluamme pysyä faktassa, eikä lietsoa turhaa sukupolviriitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitus ansaitaan.

Tahtoisin nähdä miten valittaja tekisi töitä niissä oloissa ja ehdoilla mistä kaikki ennen aloittivat. Tekemättä jäisi. Kaikki ne työt oli nykymittareilla paskaduuneja, ja niitä sitten kadehtii.

Koskaan ei ihmisellä ole ollut niin paljon mahdollisuuksia kuin nykyään. Koskaan ei niin hyvä sosiaaliturva ja turvattu elämä.

Miksi jäisi tekemättä? Miksi te vanhemmat kuvittelette, että nykynuorisosta kukaan ei suostu tekemään "paskaduuneja"? Kyllä, ihmisellä on mahdollisuuksia, mutta työelämä on älyttömän raakaa ja kovaa. Töihin ei todellakaan vaan kävellä. Edes työharjoitteluihin ei enää vaan kävellä kysymään ja aloiteta saman tien. Voi olla useita koulutuksia ja silti tulee vaan pätkää, määräaikaisuutta, palkkakehitys junnaa jne. Siihen kun lisätään koko ajan nouseva eläkeikä, vuokrat nousee, asuntojen hinnat karkaa jne niin lopputuloksena on näköalattomuutta enkä ihmettele yhtään. Suuret ikäluokat sen sijaan saivat kokea sen, että elintaso nousi valtavaa vauhtia. Heillä oli odotettavaa. Toisin kuin monilla nuorilla. 

Niin pätkää tulee, kun ei oikein rahkeet riitä työhön. Hyvät vakinaistetaan, on kokemusta rekrytoinnista.

Eikä tasan kelpaa ne esim maataloustyöt mitä työllä ennen tarkoitettiin, niihin tuodaan nytkin väkeä ulkomailta. Ap pääsisi mansikkapellolle, mutta meneekö?Paskaduuneja on avoinna nytkin, mm hoitotyöt on liian raskaita nykymakuun.

Ainoa mitä valittaja pitää oikeana työnä on akateeminen, mielenkiintoinen hyvin palkattu sisätyö. Ei niihin hommiin päässeet ( murto-osaa lukuunottamatta ) ihmiset ennenkään, ja päässeet oli syntyjään hyväosaisia, koska muut kun rikkaan lapset ei päässeet edes opiskelemaan ja kokeilemaan, kantaako siivet.

Kyllä nykyäänkin voi valita realismin ja mennä ammattikouluun ja jo varhain töihin. Matkustelun ja elintason sijaan voi säästää asunnon käsirahan, ja saada nollakoron lainaa.

Mutta kun ne työt mitä siten saa, ei kelpaa. Pitää olla sitä itsensä toteuttamista 4000 palkalla, ei niitä töitä vaan riitä. Eikä se ole minkään yksittäisen sukupolven syy.

Höpinää. Toinen vanhemmistani luki lääkäriksi suomenkielisestä työläisperheestä, samasta taustasta perheystäväpiiriimme kuuluu useampi lääkäri, tuomareita, hallintojohtaja jne. 40-luvulla syntyneitä ihmisiä. Opintovelkaa oli toki pakko ottaa, mutta ne oli maksettu jo ennen erikoistumisen päättymistä pois. (Palkka)-inflaatio oli Suomen kasvaessa läntiseksi teollisuusmaaksi kova. Toisaalta tunnen oman työni kautta paljon mm konepajayrittäjiä, joiden isät ovat perustaneet yrityksen aikoinaan tyhjästä, vailla koulutusta. Osa toki kärsi suuren laman aikana valtavasti, mutta ne, jotka selvisivät, olivat ehtineet kasvaa nopeasti 80-luvun halvoilla valuuttalainoilla ja itänaapurin hyvin maksavilla asiakkuuksilla tukeville perustoille.

No minä puolestani en tunne meidän suvuista enkä ystäväperheistä yhtään lääkäriä, hallintojohtajaa enkä rikasta yrittäjää. Olen sukujen toinen ylioppilas ja ensimmäinen akateeminen. Suvussa on sen sijaan huutolaislapsia, meren takana siirtolaisena käyneitä, orpoja, tehtaalaisia, elintarviketyöläisiä, kirvesmiehiä, kodinhoitajia, mekaanikkoja, pienen mökin mummoja. Sinä katselet maailmaa hyvin etuoikeutetusta ylähyllystä, ja luulet että se on kaikkien Suomi.

En todellakaan luule ja sinähän et minun elämästäni kertomani lisäksi tiedä mitään. Vastasin yllä väitteeseen, jonka mukaan 40-luvulla syntyneen ei olisi ollut mahdollista opiskella ellei ollut varakkaasta, etuoikeutetusta perheestä. Ennemmin kyse oli siitä minne maantieteellisesti synnyit kuin siitä kuinka varakkaaseen perheeseen. Tuntemani työläis -tai pienviljelijäperheiden akateemiset lapset olivat kotoisin läheltä etelän suuria kaupunkeja, mutta eivät todella mistään rikkaasta taustasta. Oma vanhempanikin tukevasti punikkiperheestä. Ja sama koskee valtaosaa meidän jo menneistä ministereistä. Suomessa varakkaita sukuja on aina ollut kovin vähän.

Enkä edelleen käsitä missä on näitä nuoria aikuisia kenelle ei kelpaa kuin johtajan työt. Minulle työssäni teollisuudessa ja palveluissa, joita käytän tulee kokoajan aivan erilaisella asenteella työtään tekeviä nuoria vastaan. Vai olisiko kyse siitä mikä on oma suhtautuminen jo lähtökohtaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat jo vanhuksia. Niiden juttuja pitää jo vähän "suodattaa". Äitini juttujen perusteella voisi kuvitella, että on elänyt nuoruutensa 30-luvulla... Ovat taantuneet jonnekin kummallisiin pula-aikoihin, eikä ymmärretä mitään oman kuplan ulkopuolelta. Alkaa olla niitä hetkiä, että pitää käydä välillä tarkistamassa, mitä kummallista tänään puuhataan. :/

Hah hah. Ilmanpitävimmässä kuplassa elävät yläkouluikäiset nuoret somessaan, jotka lukevat uutisista vain otsikot, jos niitäkään. Elävät täysin tän yhteiskuntaelämän ulkopuolella omassa harhamaailmassaan, jossa ratkaisevaa on, millainen per se sulla on ja miten laitat sen esille. T. yläkoulun ope

En tiedä missä päin Suomea opetat, mutta minulla on kyllä täysin eri käsitys tämän päivän teini-ikäisistä. 

Keskustelemme usein omien lasten ja heidän kavereiden kanssa erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä, historiasta, tieteestä, jne. Nolona joudun joskus toteamaan, että kun keskustelu kääntyy mm. astrofysiikkaan, tms. putoan kärryiltä niin että kolisee...

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tällä hetkellä meidän kaikkien toivo on juurikin alle 25 -vuotiaissa. Uskon ja luotan vahvasti siihen, että heissä on tulevaisuus ja he näkevät asiat aivan eri mittakaavassa ja laajuudessa mitä itse aikoinaan heidän ikäisenä. T. äiti 50v

Vierailija kirjoitti:

Känttyrät Hopeaketut kirjoitti:

Tämä hänen kirjoitus on nykypäivänä monen fiksun nuoren

ihmisen elämän asenne !! Hakeudutaan esim. sellaisiin

töihin joka tuntuu itsestä mielekkäälle ,, eikä sillä

perusteella millä saa vanhempiensa jumalaa , Rahaa eniten.

Nykyiset nuoremmat osaa arvostaa muutakin kuin

mammonaa ja materialismia !!

Ei jokaisen rivin

päässä tarvitse lyödä

rivinvaihtoa. Kyllä

se teksti rivittyy

oikein muutenkin.

eikö

parempaa

argumenttia

löytynyt?

Mammona

ja

materialismiko

sekoittivat

pään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhempien tulisi tukea lapsiaan vaikka he olisivat jo aikuisia. 

Kukaan vanhempi ei voi nauttia siitä, että aikuinen lapsi kerää pulloja, jotta saa perheelleen ruokaa tai kyttää tarjouksia kaupasta koska leipäjonoon ei päivällä pääse vaikka matalapalkkaisen työn aikana.

Itse aion tukea lapsiani myös aikuisena. Käyn täyttämässä jääkaappia ruoalla ja ostelen jotain kivaa, jos eivät suoraan rahaa halua ottaa vastaan.

Köyhyys perityy, joten näiden pullonkerääjien vanhemmat olivat niitä, jotka myös keräilivät pulloja eikä heillä ole ollut mahdollisuuksia lapsiaan tukea.

Omassa elinpiirissäni tiedän olevan paljon tätä, että vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan, niin olen tehnyt itsekin ja teen edelleen.  Juuri eilen käytiin lapsenlapsen kanssa ostamassa hänelle kesävaatteita.  Joskus sitä vaan tulee mieleen, että ei minun vanhempani minulle tai lapsilleni koskaan mitään hankkineet, vaikka sen sukupolven hyvyyttä täällä nyt niin kovasti mainostetaan.  Kyllä he sijoittivat kaiken ihan vain itseensä ja omaan elämäänsä.  Minulla sen sijaan tämä tukeminen jatkuu nyt siis jo ylipolvisesti, ja tuskin koskaan loppuukaan.  

Mieheni sisko, jolla sama tukeminen kaiken aikaa, sanoi tässä kerran, että mitähän noille tytärten lapsille oikein tapahtuisi, jos minä yhtäkkiä kuolisin?  73-vuotiaalle se olisi ihan mahdollista, joku sairauskohtaus tms.  Mistä ne hakisi bensarahaa ja milloin mitäkin, kun ne on aina pee aa ja jotain vailla.  Pikku hiljaa hän on kuulemma suurin piirtein rahoittanut niiden opiskelukämppien sisustukset ja kodinkoneet ja kaiken mahdollisen, mummo pelastaa joka pulasta.  

Hyvä kysymys.

Nyt en osaa ottaa kantaa kuinka olet lapsesi kasvattanut aikoinaan. Meillä ainakin se auttaminen menee vähän toiseen suuntaan: vanhempani eivät ole taloudellisesti minua auttanut opiskelijanakaan, lahjaksi sain tosin joskus rahaa, kiitokset siitä. Nyt kun olen työelämässä ja tienaan ihan mukavasti, järjestän vanhemmilleni reissuja, illallisia ja muutenkin puuhaa, että pysyvät virkeänä. Huolehdin myös heidän mökistään, josta vastineena saan viettää siellä keväisin ja syksyisin aikaa. Taloudellista apua eivät toki tarvitse kun eläkkeensä ovat yhteensä 9000 euroa /kk ja velat on maksettu aikaa sitten. Perintönsä ei kiinnosta minua pätkän vertaa, toivoisin mieluummin, että käyttäisivät eläkettään palveluiden ostamiseen niin ei tarvitsisi valittaa kuinka raskasta on siivota tai kuinka terveyskeskuksessa on huono palvelu. Työllistäsivät samalla nuorempiaan oikealla palkkatyöllä, eikä meidän lasten tarvitsisi omien töiden päälle vielä autella heitä.

Trolli, noita eläkkeitä saa tuskin kukaan. Ihan soopaa selittää että maassa jossa mediaanipalkka on siinä 3000, tavallinen eläke olisi 4500. Ei ole, enemmistö saa sen 1200 , minkä saa tulonsiirtoina sekin joka ei ole ollut veronmaksaja 45 vuotta, vaan pelkästään nauttinut hyvinvoinnista jonka aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet. Pietarin trolli kylvää valheilla eripuraa.

Isäni eläke on yli 7000 euroa kuukaudessa. Siitä valtioneläkettä valtaosa kun on ollut johtavassa asemassa valtionhallinnossa eräässä sairaanhoitopiirissä, osa kuntaeläkettä kun on ollut työssä myös kunnallisen palvelun tuottajana, pieni osa yksityispraktiikan työnantajan maksamaa eläkettä ja vielä pieni puolustusvoimain palveluksessa tienattua eläkettä. Jos tarvitset tarkempia tietoja niin laita ihmeessä sähköpostiosoitteesi niin chattaillaan pikkuisen. 

Olen lopen kyllästynyt siihen, että jos se oman kapoisen elämänpiirin tuoma ymmärrys ei riitä pärjäämään keskustelussa niin aletaan välittömästi huutaa trollia. Tutustupa vähän tarkemmin tilastoihin suurista eläkkeistä sekä varallisuuden jakautumisesta sekä kehityksestä eri ikäluokkien välillä, sinä laput silmillä elelevä demari.

No sitten varmaan ymmärrät, että isäsi kuuluu todella pieneen vähemmistöön, eikä hänen perusteellaan pitäisi arvioida koko ikäluokkaa. Olen yli 50 ja kunnan hallinnossa esimiehenä, saan nippa nappa bruttopalkkaa sen, mitä isäsi saa eläkettä, ja tulen saamaan (67 v) eläkettä noin 2000 bruttona. Minutkin on täällä jo teilattu kermaperseboomeriksi.

Mikä v*ttu teitä 50+ tyyppejä vaivaa, että tulette tänne myötäloukkaantumaan? Ketju koskettaa pääsääntöisesti 60-80v ihmisiä, joilla on ihan tosiasiallisesti käynyt aikuisuusvuosina hillitön munkki, kun osuivat syntymään maailmanhistorian kovimpaan elintasonousuun. Tätä yrittää vanhat täällä kiistää, mutta asia on ekonomistien todistama: elintasonousu Suomessa ja monessa muussa länsimaassa välillä 1950-2000 oli hillitön, ja keskipalkkaisen ihmisen ostovoima on ollut maasta riippuen kovimmillaan 50-, 60-, 70-, tai 80-luvulla.

50-55 -vuotiaat ovat ensimmäinen ikäryhmä, joka on tässä hommassa ainakin osittain ottanut takkiin. Teissä on paljon porukkaa, jotka ovat ensimmäisinä joutuneet kokemaan maistiaiset siitä työelämästä, jossa millenniaalit ovat eläneet koko elämänsä. Miksi siis tulet myötäloukkaantumaan seitsemänkymppisten varakkaiden eläkeläisten puolesta?

Se vaivaa, että me olemme eläneet jo 70-luvulla, me tiedämme kokemuksesta millaista 'auvoa' se elämä oli ennen. Millainen oli elintaso, ja sekin oli parempi kun mitä suuret ikäluokat sai. Mutta nykyaikaan verrattuna elettiin köyhyysrajan alla.

Haluamme pysyä faktassa, eikä lietsoa turhaa sukupolviriitaa.

Yksinkertaisesti ei ole totta. Ainakin 80-luvun alussa elettiin jo varsin paksusti. Oli omakotitaloa ja mökkiä ja venettä. Olen 43v. En voi ymmärtää miksi yritetään valehdella, etteikö varsinkin 70-80 -luku olisi ollut todella kovaa elintasoa suurimmalle osalle ihmisiä, ja 90-lukukin kaikille muille paitsi niille jotka 91-94 tipahtivat kyydistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhempien tulisi tukea lapsiaan vaikka he olisivat jo aikuisia. 

Kukaan vanhempi ei voi nauttia siitä, että aikuinen lapsi kerää pulloja, jotta saa perheelleen ruokaa tai kyttää tarjouksia kaupasta koska leipäjonoon ei päivällä pääse vaikka matalapalkkaisen työn aikana.

Itse aion tukea lapsiani myös aikuisena. Käyn täyttämässä jääkaappia ruoalla ja ostelen jotain kivaa, jos eivät suoraan rahaa halua ottaa vastaan.

Köyhyys perityy, joten näiden pullonkerääjien vanhemmat olivat niitä, jotka myös keräilivät pulloja eikä heillä ole ollut mahdollisuuksia lapsiaan tukea.

Omassa elinpiirissäni tiedän olevan paljon tätä, että vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan, niin olen tehnyt itsekin ja teen edelleen.  Juuri eilen käytiin lapsenlapsen kanssa ostamassa hänelle kesävaatteita.  Joskus sitä vaan tulee mieleen, että ei minun vanhempani minulle tai lapsilleni koskaan mitään hankkineet, vaikka sen sukupolven hyvyyttä täällä nyt niin kovasti mainostetaan.  Kyllä he sijoittivat kaiken ihan vain itseensä ja omaan elämäänsä.  Minulla sen sijaan tämä tukeminen jatkuu nyt siis jo ylipolvisesti, ja tuskin koskaan loppuukaan.  

Mieheni sisko, jolla sama tukeminen kaiken aikaa, sanoi tässä kerran, että mitähän noille tytärten lapsille oikein tapahtuisi, jos minä yhtäkkiä kuolisin?  73-vuotiaalle se olisi ihan mahdollista, joku sairauskohtaus tms.  Mistä ne hakisi bensarahaa ja milloin mitäkin, kun ne on aina pee aa ja jotain vailla.  Pikku hiljaa hän on kuulemma suurin piirtein rahoittanut niiden opiskelukämppien sisustukset ja kodinkoneet ja kaiken mahdollisen, mummo pelastaa joka pulasta.  

Hyvä kysymys.

Nyt en osaa ottaa kantaa kuinka olet lapsesi kasvattanut aikoinaan. Meillä ainakin se auttaminen menee vähän toiseen suuntaan: vanhempani eivät ole taloudellisesti minua auttanut opiskelijanakaan, lahjaksi sain tosin joskus rahaa, kiitokset siitä. Nyt kun olen työelämässä ja tienaan ihan mukavasti, järjestän vanhemmilleni reissuja, illallisia ja muutenkin puuhaa, että pysyvät virkeänä. Huolehdin myös heidän mökistään, josta vastineena saan viettää siellä keväisin ja syksyisin aikaa. Taloudellista apua eivät toki tarvitse kun eläkkeensä ovat yhteensä 9000 euroa /kk ja velat on maksettu aikaa sitten. Perintönsä ei kiinnosta minua pätkän vertaa, toivoisin mieluummin, että käyttäisivät eläkettään palveluiden ostamiseen niin ei tarvitsisi valittaa kuinka raskasta on siivota tai kuinka terveyskeskuksessa on huono palvelu. Työllistäsivät samalla nuorempiaan oikealla palkkatyöllä, eikä meidän lasten tarvitsisi omien töiden päälle vielä autella heitä.

Trolli, noita eläkkeitä saa tuskin kukaan. Ihan soopaa selittää että maassa jossa mediaanipalkka on siinä 3000, tavallinen eläke olisi 4500. Ei ole, enemmistö saa sen 1200 , minkä saa tulonsiirtoina sekin joka ei ole ollut veronmaksaja 45 vuotta, vaan pelkästään nauttinut hyvinvoinnista jonka aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet. Pietarin trolli kylvää valheilla eripuraa.

Isäni eläke on yli 7000 euroa kuukaudessa. Siitä valtioneläkettä valtaosa kun on ollut johtavassa asemassa valtionhallinnossa eräässä sairaanhoitopiirissä, osa kuntaeläkettä kun on ollut työssä myös kunnallisen palvelun tuottajana, pieni osa yksityispraktiikan työnantajan maksamaa eläkettä ja vielä pieni puolustusvoimain palveluksessa tienattua eläkettä. Jos tarvitset tarkempia tietoja niin laita ihmeessä sähköpostiosoitteesi niin chattaillaan pikkuisen. 

Olen lopen kyllästynyt siihen, että jos se oman kapoisen elämänpiirin tuoma ymmärrys ei riitä pärjäämään keskustelussa niin aletaan välittömästi huutaa trollia. Tutustupa vähän tarkemmin tilastoihin suurista eläkkeistä sekä varallisuuden jakautumisesta sekä kehityksestä eri ikäluokkien välillä, sinä laput silmillä elelevä demari.

No sitten varmaan ymmärrät, että isäsi kuuluu todella pieneen vähemmistöön, eikä hänen perusteellaan pitäisi arvioida koko ikäluokkaa. Olen yli 50 ja kunnan hallinnossa esimiehenä, saan nippa nappa bruttopalkkaa sen, mitä isäsi saa eläkettä, ja tulen saamaan (67 v) eläkettä noin 2000 bruttona. Minutkin on täällä jo teilattu kermaperseboomeriksi.

Mikä v*ttu teitä 50+ tyyppejä vaivaa, että tulette tänne myötäloukkaantumaan? Ketju koskettaa pääsääntöisesti 60-80v ihmisiä, joilla on ihan tosiasiallisesti käynyt aikuisuusvuosina hillitön munkki, kun osuivat syntymään maailmanhistorian kovimpaan elintasonousuun. Tätä yrittää vanhat täällä kiistää, mutta asia on ekonomistien todistama: elintasonousu Suomessa ja monessa muussa länsimaassa välillä 1950-2000 oli hillitön, ja keskipalkkaisen ihmisen ostovoima on ollut maasta riippuen kovimmillaan 50-, 60-, 70-, tai 80-luvulla.

50-55 -vuotiaat ovat ensimmäinen ikäryhmä, joka on tässä hommassa ainakin osittain ottanut takkiin. Teissä on paljon porukkaa, jotka ovat ensimmäisinä joutuneet kokemaan maistiaiset siitä työelämästä, jossa millenniaalit ovat eläneet koko elämänsä. Miksi siis tulet myötäloukkaantumaan seitsemänkymppisten varakkaiden eläkeläisten puolesta?

Uskomatonta miten voi kadehtia oman maan/kansalaisten menestystä.

Että voi ihminen olla katkera menneistä "loiston" päivistä, voiko tuosta mitenkään päästä  yli?

Siirtyykö tuo asenne sukupolvelta toiselle myös tulevaisuudessa?

En ole katkera "loiston päivistä", on hienoa että te saitte elää Suomen loiston päiviä. Mutta voisitteko olla hiljaa ja olla haukkumatta ja syyllistämättä, kun minä ja muut nuoremmat ihmiset yrittävät selviytyä nykyisessä vähän vähemmän loistavassa Suomessa?

Nämä syyllistämis- ja haukkumistapaukset tuodaan aina esille teidän pajamäkeläisten toimesta.

Sadut, joiden varjolla päästään AINA itse asiaan, eli suurten ikäluokkien syyllistämiseen omista epäonnistumisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhempien tulisi tukea lapsiaan vaikka he olisivat jo aikuisia. 

Kukaan vanhempi ei voi nauttia siitä, että aikuinen lapsi kerää pulloja, jotta saa perheelleen ruokaa tai kyttää tarjouksia kaupasta koska leipäjonoon ei päivällä pääse vaikka matalapalkkaisen työn aikana.

Itse aion tukea lapsiani myös aikuisena. Käyn täyttämässä jääkaappia ruoalla ja ostelen jotain kivaa, jos eivät suoraan rahaa halua ottaa vastaan.

Köyhyys perityy, joten näiden pullonkerääjien vanhemmat olivat niitä, jotka myös keräilivät pulloja eikä heillä ole ollut mahdollisuuksia lapsiaan tukea.

Omassa elinpiirissäni tiedän olevan paljon tätä, että vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan, niin olen tehnyt itsekin ja teen edelleen.  Juuri eilen käytiin lapsenlapsen kanssa ostamassa hänelle kesävaatteita.  Joskus sitä vaan tulee mieleen, että ei minun vanhempani minulle tai lapsilleni koskaan mitään hankkineet, vaikka sen sukupolven hyvyyttä täällä nyt niin kovasti mainostetaan.  Kyllä he sijoittivat kaiken ihan vain itseensä ja omaan elämäänsä.  Minulla sen sijaan tämä tukeminen jatkuu nyt siis jo ylipolvisesti, ja tuskin koskaan loppuukaan.  

Mieheni sisko, jolla sama tukeminen kaiken aikaa, sanoi tässä kerran, että mitähän noille tytärten lapsille oikein tapahtuisi, jos minä yhtäkkiä kuolisin?  73-vuotiaalle se olisi ihan mahdollista, joku sairauskohtaus tms.  Mistä ne hakisi bensarahaa ja milloin mitäkin, kun ne on aina pee aa ja jotain vailla.  Pikku hiljaa hän on kuulemma suurin piirtein rahoittanut niiden opiskelukämppien sisustukset ja kodinkoneet ja kaiken mahdollisen, mummo pelastaa joka pulasta.  

Hyvä kysymys.

Nyt en osaa ottaa kantaa kuinka olet lapsesi kasvattanut aikoinaan. Meillä ainakin se auttaminen menee vähän toiseen suuntaan: vanhempani eivät ole taloudellisesti minua auttanut opiskelijanakaan, lahjaksi sain tosin joskus rahaa, kiitokset siitä. Nyt kun olen työelämässä ja tienaan ihan mukavasti, järjestän vanhemmilleni reissuja, illallisia ja muutenkin puuhaa, että pysyvät virkeänä. Huolehdin myös heidän mökistään, josta vastineena saan viettää siellä keväisin ja syksyisin aikaa. Taloudellista apua eivät toki tarvitse kun eläkkeensä ovat yhteensä 9000 euroa /kk ja velat on maksettu aikaa sitten. Perintönsä ei kiinnosta minua pätkän vertaa, toivoisin mieluummin, että käyttäisivät eläkettään palveluiden ostamiseen niin ei tarvitsisi valittaa kuinka raskasta on siivota tai kuinka terveyskeskuksessa on huono palvelu. Työllistäsivät samalla nuorempiaan oikealla palkkatyöllä, eikä meidän lasten tarvitsisi omien töiden päälle vielä autella heitä.

Trolli, noita eläkkeitä saa tuskin kukaan. Ihan soopaa selittää että maassa jossa mediaanipalkka on siinä 3000, tavallinen eläke olisi 4500. Ei ole, enemmistö saa sen 1200 , minkä saa tulonsiirtoina sekin joka ei ole ollut veronmaksaja 45 vuotta, vaan pelkästään nauttinut hyvinvoinnista jonka aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet. Pietarin trolli kylvää valheilla eripuraa.

Isäni eläke on yli 7000 euroa kuukaudessa. Siitä valtioneläkettä valtaosa kun on ollut johtavassa asemassa valtionhallinnossa eräässä sairaanhoitopiirissä, osa kuntaeläkettä kun on ollut työssä myös kunnallisen palvelun tuottajana, pieni osa yksityispraktiikan työnantajan maksamaa eläkettä ja vielä pieni puolustusvoimain palveluksessa tienattua eläkettä. Jos tarvitset tarkempia tietoja niin laita ihmeessä sähköpostiosoitteesi niin chattaillaan pikkuisen. 

Olen lopen kyllästynyt siihen, että jos se oman kapoisen elämänpiirin tuoma ymmärrys ei riitä pärjäämään keskustelussa niin aletaan välittömästi huutaa trollia. Tutustupa vähän tarkemmin tilastoihin suurista eläkkeistä sekä varallisuuden jakautumisesta sekä kehityksestä eri ikäluokkien välillä, sinä laput silmillä elelevä demari.

No sitten varmaan ymmärrät, että isäsi kuuluu todella pieneen vähemmistöön, eikä hänen perusteellaan pitäisi arvioida koko ikäluokkaa. Olen yli 50 ja kunnan hallinnossa esimiehenä, saan nippa nappa bruttopalkkaa sen, mitä isäsi saa eläkettä, ja tulen saamaan (67 v) eläkettä noin 2000 bruttona. Minutkin on täällä jo teilattu kermaperseboomeriksi.

Mikä v*ttu teitä 50+ tyyppejä vaivaa, että tulette tänne myötäloukkaantumaan? Ketju koskettaa pääsääntöisesti 60-80v ihmisiä, joilla on ihan tosiasiallisesti käynyt aikuisuusvuosina hillitön munkki, kun osuivat syntymään maailmanhistorian kovimpaan elintasonousuun. Tätä yrittää vanhat täällä kiistää, mutta asia on ekonomistien todistama: elintasonousu Suomessa ja monessa muussa länsimaassa välillä 1950-2000 oli hillitön, ja keskipalkkaisen ihmisen ostovoima on ollut maasta riippuen kovimmillaan 50-, 60-, 70-, tai 80-luvulla.

50-55 -vuotiaat ovat ensimmäinen ikäryhmä, joka on tässä hommassa ainakin osittain ottanut takkiin. Teissä on paljon porukkaa, jotka ovat ensimmäisinä joutuneet kokemaan maistiaiset siitä työelämästä, jossa millenniaalit ovat eläneet koko elämänsä. Miksi siis tulet myötäloukkaantumaan seitsemänkymppisten varakkaiden eläkeläisten puolesta?

Uskomatonta miten voi kadehtia oman maan/kansalaisten menestystä.

Että voi ihminen olla katkera menneistä "loiston" päivistä, voiko tuosta mitenkään päästä  yli?

Siirtyykö tuo asenne sukupolvelta toiselle myös tulevaisuudessa?

En ole katkera "loiston päivistä", on hienoa että te saitte elää Suomen loiston päiviä. Mutta voisitteko olla hiljaa ja olla haukkumatta ja syyllistämättä, kun minä ja muut nuoremmat ihmiset yrittävät selviytyä nykyisessä vähän vähemmän loistavassa Suomessa?

Kuka tahansa suomalainen työtön pääsee elämään sitä "loiston elintasoa", joka oli ihan normaali vielä 70-luvun työssäkäyvissä perheissä.

Jonnet vaan luulee, että kaikilla oli talot ja matkat, eikä töitä tarvinnut tehdä. Me ajan eläneet tiedämme, miten "loistokasta" se työelämä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitus ansaitaan.

Tahtoisin nähdä miten valittaja tekisi töitä niissä oloissa ja ehdoilla mistä kaikki ennen aloittivat. Tekemättä jäisi. Kaikki ne työt oli nykymittareilla paskaduuneja, ja niitä sitten kadehtii.

Koskaan ei ihmisellä ole ollut niin paljon mahdollisuuksia kuin nykyään. Koskaan ei niin hyvä sosiaaliturva ja turvattu elämä.

Miksi jäisi tekemättä? Miksi te vanhemmat kuvittelette, että nykynuorisosta kukaan ei suostu tekemään "paskaduuneja"? Kyllä, ihmisellä on mahdollisuuksia, mutta työelämä on älyttömän raakaa ja kovaa. Töihin ei todellakaan vaan kävellä. Edes työharjoitteluihin ei enää vaan kävellä kysymään ja aloiteta saman tien. Voi olla useita koulutuksia ja silti tulee vaan pätkää, määräaikaisuutta, palkkakehitys junnaa jne. Siihen kun lisätään koko ajan nouseva eläkeikä, vuokrat nousee, asuntojen hinnat karkaa jne niin lopputuloksena on näköalattomuutta enkä ihmettele yhtään. Suuret ikäluokat sen sijaan saivat kokea sen, että elintaso nousi valtavaa vauhtia. Heillä oli odotettavaa. Toisin kuin monilla nuorilla. 

Niin pätkää tulee, kun ei oikein rahkeet riitä työhön. Hyvät vakinaistetaan, on kokemusta rekrytoinnista.

Eikä tasan kelpaa ne esim maataloustyöt mitä työllä ennen tarkoitettiin, niihin tuodaan nytkin väkeä ulkomailta. Ap pääsisi mansikkapellolle, mutta meneekö?Paskaduuneja on avoinna nytkin, mm hoitotyöt on liian raskaita nykymakuun.

Ainoa mitä valittaja pitää oikeana työnä on akateeminen, mielenkiintoinen hyvin palkattu sisätyö. Ei niihin hommiin päässeet ( murto-osaa lukuunottamatta ) ihmiset ennenkään, ja päässeet oli syntyjään hyväosaisia, koska muut kun rikkaan lapset ei päässeet edes opiskelemaan ja kokeilemaan, kantaako siivet.

Kyllä nykyäänkin voi valita realismin ja mennä ammattikouluun ja jo varhain töihin. Matkustelun ja elintason sijaan voi säästää asunnon käsirahan, ja saada nollakoron lainaa.

Mutta kun ne työt mitä siten saa, ei kelpaa. Pitää olla sitä itsensä toteuttamista 4000 palkalla, ei niitä töitä vaan riitä. Eikä se ole minkään yksittäisen sukupolven syy.

Höpinää. Toinen vanhemmistani luki lääkäriksi suomenkielisestä työläisperheestä, samasta taustasta perheystäväpiiriimme kuuluu useampi lääkäri, tuomareita, hallintojohtaja jne. 40-luvulla syntyneitä ihmisiä. Opintovelkaa oli toki pakko ottaa, mutta ne oli maksettu jo ennen erikoistumisen päättymistä pois. (Palkka)-inflaatio oli Suomen kasvaessa läntiseksi teollisuusmaaksi kova. Toisaalta tunnen oman työni kautta paljon mm konepajayrittäjiä, joiden isät ovat perustaneet yrityksen aikoinaan tyhjästä, vailla koulutusta. Osa toki kärsi suuren laman aikana valtavasti, mutta ne, jotka selvisivät, olivat ehtineet kasvaa nopeasti 80-luvun halvoilla valuuttalainoilla ja itänaapurin hyvin maksavilla asiakkuuksilla tukeville perustoille.

Sitten olet hyvin hyväosaiseen perheeseen syntynyt. Minä tunnen ikänsä kanslisteina, myyjinä, siivoojina ja hoitajina työskennelleitä suurten ikäluokkien naisia. Miehet (harvat) saattoi olla johtajia, naiset ei milloinkaan. Kadehditko sitäkin?

Saati jos kuului johonkin vähemmistöön, piti elää kaksoiselämää pelossa että jää kiinni, ja joutuu mielisairaalaan. Kadehdittavaa? Juorut levisi ja ympäristön kontrolli oli tarkkaa, oli vain yksi oikea tapa elää, muuten konkreettisesti hakattiin. Kadehdittavaa?

Jos vanhemmillanne on kerran niitä omaisuuksia, niin tehän ne peritte, ilman mitään omaa ansiota. Vai annatteko pois?

Kyllä minäkin tunnen näitä ihan tavallisissa töissä työuransa tehneitä nykyisiä vanhuksia. Heitä kaikkia yhdistää kuitenkin se, että uran katkaisi vain lasten tekeminen ja lopulta viim 60 vuotiaana eläke. Ei jatkuva YT uhan päällä roikkuminen. Hurjaa kuinka kukaan uskaltaa edes ottaa suuria lainoja näinä päivinä, saati kulutusluottoja. Ilmanko pian kolmanneksella aikuisista on jo maksuhäiriömerkintä.

"oli vain yksi oikea tapa elää" -eikös tämän keskustelun aihe ole juurikin se, etteivät suurten ikäluokkien edustajat tahdo ymmärtää ja sallia (olosuhteiden pakon sanelemaa) "down shiftaamista", jota nuorempi väki harrastelee?

Höpö höpö, 70-luvulla lähti 100 000 Ruotsiin kun ei päässyt töihin edes sen vertaa, että olisi yt:hen päässyt. Se aika kun töihin vaan käveltiin oli lyhyt, pelkkä 80-luvun loppu, ja muutamassa vuodessa sitten joutui työttömäksi. Huonolla tsägällä pankki vei kodin ja lopputulos elinikäinen velkavankeus.

Maksuhäiriöistä puolet on alle tonnin veloista, eli silkkaa piittaamattomuutta ja haluttomuutta hoitaa omia asioita. Kun on aina päässyt liian helpolla, vastuu omista rahoista ei kehity. Tai halutaan kaikki kerralla:iso asunto tai talo, matkoja ja uusi auto pitää ainakin saada, ihan vaan siksi kun haluaa. Ei vanhemmilla sukupolvilla sellaista ollut, ensin ostettiin se yksiö ja vasta keski-iässä oli taloon varaa. Ei mikään estä yksiötä hankkimasta nytkään, jos on yhtään järkevä ammatti.

Ei täällä vanhat pilkkaa nuoria muusta kun totaalisesta historian tietämättömyydestä.

tutustupa työllisyystilastoihin kautta vuosikymmenien, ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Itse pesin kesätöinä vanhusten peppuja vuodeosastolla vuonna 1982. Varmaan sieltä nytkin saisi kylvettäjänä kesätöitä, jos kävisi ajoissa kysymässä. :D

Erikoistehtävä, jota me kaikki nuoret kesäsijaiset pelättiin, oli se, jos vanhuksella on paha ummetus, silloin otettiin hanska käteen ja kaivettiin uloste varovasti sormella ulos.

Ei ole enää erikseen kylvettäjiä. Lähihoitajat hoitavat myös suihkutukset ja onneksi ummetuksen hoitoon löytyy tehokkaita lääkkeitä, ei tarvitse enää kaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä noin uskoo ne, joilla on kapea elämänkokemusta. En ylestäisi. Ainoa ero minun nuoruuden ja nykysukupolven välillä on tuet. Kukaan ei silloin saanut asumistukea eli kimppakömpät oli tavallisia asumismuoto nuorilla aikuisilla. Eikä sosiaalitukea. Moni teki silloin " paskaduuneja paskapalkalla". Joka ikinen ystäväni on ollut siivooja jossaina vaiheessa. Ja suurin osa mansikkamaalla kesätöissä yms. Sosiaalitukea ei haettu, vaikka siihen olisis ollut oikeus. Mentiin takaisin kotiin asumaan.

Ööö... tukijärjestelmää luotiin 1970- luvulla. Omaa tyhmyyttä, jos jätti sen käyttämättä.

Opiskelijoiden asumistuki tuli 1975. Milloin muiden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhempien tulisi tukea lapsiaan vaikka he olisivat jo aikuisia. 

Kukaan vanhempi ei voi nauttia siitä, että aikuinen lapsi kerää pulloja, jotta saa perheelleen ruokaa tai kyttää tarjouksia kaupasta koska leipäjonoon ei päivällä pääse vaikka matalapalkkaisen työn aikana.

Itse aion tukea lapsiani myös aikuisena. Käyn täyttämässä jääkaappia ruoalla ja ostelen jotain kivaa, jos eivät suoraan rahaa halua ottaa vastaan.

Köyhyys perityy, joten näiden pullonkerääjien vanhemmat olivat niitä, jotka myös keräilivät pulloja eikä heillä ole ollut mahdollisuuksia lapsiaan tukea.

Omassa elinpiirissäni tiedän olevan paljon tätä, että vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan, niin olen tehnyt itsekin ja teen edelleen.  Juuri eilen käytiin lapsenlapsen kanssa ostamassa hänelle kesävaatteita.  Joskus sitä vaan tulee mieleen, että ei minun vanhempani minulle tai lapsilleni koskaan mitään hankkineet, vaikka sen sukupolven hyvyyttä täällä nyt niin kovasti mainostetaan.  Kyllä he sijoittivat kaiken ihan vain itseensä ja omaan elämäänsä.  Minulla sen sijaan tämä tukeminen jatkuu nyt siis jo ylipolvisesti, ja tuskin koskaan loppuukaan.  

Mieheni sisko, jolla sama tukeminen kaiken aikaa, sanoi tässä kerran, että mitähän noille tytärten lapsille oikein tapahtuisi, jos minä yhtäkkiä kuolisin?  73-vuotiaalle se olisi ihan mahdollista, joku sairauskohtaus tms.  Mistä ne hakisi bensarahaa ja milloin mitäkin, kun ne on aina pee aa ja jotain vailla.  Pikku hiljaa hän on kuulemma suurin piirtein rahoittanut niiden opiskelukämppien sisustukset ja kodinkoneet ja kaiken mahdollisen, mummo pelastaa joka pulasta.  

Hyvä kysymys.

Nyt en osaa ottaa kantaa kuinka olet lapsesi kasvattanut aikoinaan. Meillä ainakin se auttaminen menee vähän toiseen suuntaan: vanhempani eivät ole taloudellisesti minua auttanut opiskelijanakaan, lahjaksi sain tosin joskus rahaa, kiitokset siitä. Nyt kun olen työelämässä ja tienaan ihan mukavasti, järjestän vanhemmilleni reissuja, illallisia ja muutenkin puuhaa, että pysyvät virkeänä. Huolehdin myös heidän mökistään, josta vastineena saan viettää siellä keväisin ja syksyisin aikaa. Taloudellista apua eivät toki tarvitse kun eläkkeensä ovat yhteensä 9000 euroa /kk ja velat on maksettu aikaa sitten. Perintönsä ei kiinnosta minua pätkän vertaa, toivoisin mieluummin, että käyttäisivät eläkettään palveluiden ostamiseen niin ei tarvitsisi valittaa kuinka raskasta on siivota tai kuinka terveyskeskuksessa on huono palvelu. Työllistäsivät samalla nuorempiaan oikealla palkkatyöllä, eikä meidän lasten tarvitsisi omien töiden päälle vielä autella heitä.

Trolli, noita eläkkeitä saa tuskin kukaan. Ihan soopaa selittää että maassa jossa mediaanipalkka on siinä 3000, tavallinen eläke olisi 4500. Ei ole, enemmistö saa sen 1200 , minkä saa tulonsiirtoina sekin joka ei ole ollut veronmaksaja 45 vuotta, vaan pelkästään nauttinut hyvinvoinnista jonka aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet. Pietarin trolli kylvää valheilla eripuraa.

Isäni eläke on yli 7000 euroa kuukaudessa. Siitä valtioneläkettä valtaosa kun on ollut johtavassa asemassa valtionhallinnossa eräässä sairaanhoitopiirissä, osa kuntaeläkettä kun on ollut työssä myös kunnallisen palvelun tuottajana, pieni osa yksityispraktiikan työnantajan maksamaa eläkettä ja vielä pieni puolustusvoimain palveluksessa tienattua eläkettä. Jos tarvitset tarkempia tietoja niin laita ihmeessä sähköpostiosoitteesi niin chattaillaan pikkuisen. 

Olen lopen kyllästynyt siihen, että jos se oman kapoisen elämänpiirin tuoma ymmärrys ei riitä pärjäämään keskustelussa niin aletaan välittömästi huutaa trollia. Tutustupa vähän tarkemmin tilastoihin suurista eläkkeistä sekä varallisuuden jakautumisesta sekä kehityksestä eri ikäluokkien välillä, sinä laput silmillä elelevä demari.

No sitten varmaan ymmärrät, että isäsi kuuluu todella pieneen vähemmistöön, eikä hänen perusteellaan pitäisi arvioida koko ikäluokkaa. Olen yli 50 ja kunnan hallinnossa esimiehenä, saan nippa nappa bruttopalkkaa sen, mitä isäsi saa eläkettä, ja tulen saamaan (67 v) eläkettä noin 2000 bruttona. Minutkin on täällä jo teilattu kermaperseboomeriksi.

Mikä v*ttu teitä 50+ tyyppejä vaivaa, että tulette tänne myötäloukkaantumaan? Ketju koskettaa pääsääntöisesti 60-80v ihmisiä, joilla on ihan tosiasiallisesti käynyt aikuisuusvuosina hillitön munkki, kun osuivat syntymään maailmanhistorian kovimpaan elintasonousuun. Tätä yrittää vanhat täällä kiistää, mutta asia on ekonomistien todistama: elintasonousu Suomessa ja monessa muussa länsimaassa välillä 1950-2000 oli hillitön, ja keskipalkkaisen ihmisen ostovoima on ollut maasta riippuen kovimmillaan 50-, 60-, 70-, tai 80-luvulla.

50-55 -vuotiaat ovat ensimmäinen ikäryhmä, joka on tässä hommassa ainakin osittain ottanut takkiin. Teissä on paljon porukkaa, jotka ovat ensimmäisinä joutuneet kokemaan maistiaiset siitä työelämästä, jossa millenniaalit ovat eläneet koko elämänsä. Miksi siis tulet myötäloukkaantumaan seitsemänkymppisten varakkaiden eläkeläisten puolesta?

Se vaivaa, että me olemme eläneet jo 70-luvulla, me tiedämme kokemuksesta millaista 'auvoa' se elämä oli ennen. Millainen oli elintaso, ja sekin oli parempi kun mitä suuret ikäluokat sai. Mutta nykyaikaan verrattuna elettiin köyhyysrajan alla.

Haluamme pysyä faktassa, eikä lietsoa turhaa sukupolviriitaa.

Yksinkertaisesti ei ole totta. Ainakin 80-luvun alussa elettiin jo varsin paksusti. Oli omakotitaloa ja mökkiä ja venettä. Olen 43v. En voi ymmärtää miksi yritetään valehdella, etteikö varsinkin 70-80 -luku olisi ollut todella kovaa elintasoa suurimmalle osalle ihmisiä, ja 90-lukukin kaikille muille paitsi niille jotka 91-94 tipahtivat kyydistä.

Niin 80-luvulla oli muutama hullu vuosi, kun kaikilla oli velaksi talot ja veneet. Mutta se ei montaa vuotta kestänyt, 90-luvun alussa oli enää leipäjono ja velkavankeus.

70-luvulla ei ollut mitään kulutusjuhlaa, hyvin harvat oli käyneet edes Tukholmassa.

Yläluokka on aina elänyt omaa elämäänsä, turha vetää sitä tavallisen ihmisen elämään.