Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19903)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt -50 kolmelapsiseen perheeseen. Molemmat vanhempansa olivat koulutettuja ja ihan hyvätuloisia, erittäin sivistyneitä ihmisiä.
Isovanhempani auttoivat ja tukivat omia lapsiaan kaikessa niin kauan kuin olivat hyvässä kunnossa ja elossa. Aika muhkean perinnönkin jättivät jälkikasvulleen.
Vasta viime vuosina on käynyt ilmi, mitä kaikkea isovanhempani ovatkaan turvanneet omille lapsilleen. Äitini ja hänen sisaruksensa ovat saaneet isot rahoitukset asumiseen ja opintoihin. Lisäksi isovanhemmat hoitivat usein meitä lapsenlapsia ja käytännössä enoni lapset viettivät mummulassa kaikki kesät. Isovanhemmat ovat myös mm. pelastaneet enoni tilanteessa, jossa hän teki konkurssin, antaneet ennakkoperinnön äidilleni asunnonhankintaa varten tämän ensimmäisen avoeron jälkeen ja vaikka mitä. En edes tiedä kaikkea.
Kun isovanhempani olivat elämänsä ehtoopuolella, me lapsenlapset ja kotihoito hoidimme pääosan kaikesta. Tätini hoiti myös jonkin verran asioita, mutta oma äitini ja enoni osasivat vain arvostella ja räksyttää. Kun kotihoito ei tee sitä ja tätä...
Koko minun, sisarusteni ja serkkujeni nuoruuden ajan vanhempamme ovat korostaneet meille oikein marttyyreina, kuinka ovat kaiken tehneet ja hankkineet ihan itse. Suoranaisesti siis valehdelleet. Minulle, sisaruksilleni ja serkuilleni ei ole meidän vanhemmilta apua tai tukea herunut sen jälkeen, kun 18 täytimme. Meidän elämä ei heitä kiinnosta, paitsi arvostella ja piikitellä pitää. Apua ovat kinuamassa milloin mihinkin, kun eivät itse viitsi tai jaksa tehdä. Eno vaimoineen vähän aikaa sitten uhriutui, kun pitää varmaan toinen kesämökki myydä pois. Omat vanhempani kriiseilevät, että pitääkö se ihan maksullinen siivooja tilata, kun ei oikein itse viitsisi 160 neliön taloa itse siivota. Ja sehän ei tule kuuloonkaan, että pienempään asuntoonkin voisi vaihtaa. Aivan hirvittävä loukkaus heitä kohtaan, että pitäisi talosta luopua (sijaitsee halutulla alueella ja menisi helposti kaupaksi) . Minua ja siskoa syyllistetään kun ei ehditä heidän pihatöitä hoitaa.
Tismalleen sama kokemus. Oma äitini, 50-luvulla syntynyt myöskin, sai kaiken. Ei tarvinut opintolainaa, pappa betalar. Tuli parin viimeisen vuosikymmenen sisään kesämökki ja talo, perintöveroja ei maksanut kun sai siihen (laittoman) avustuksen sukulaiselta. Nyt hassaa kaiken isovanhempien perinnön ja huoltamattomat mökit jää aikanaan homeisena minulle. Tämähän on oma syyni, mitäs en vuorotyön, pienten lasten ja oman kodin hoitamisen ohella hoida rakennuksia, joita en saa edes käyttää (se kesämökki järven rannalla, ei saa lomailla mutta työt pitäisi tehdä).
Itsellänihän oli kymmenien tuhansien opintolainat, pätkätyöt jne. Taloudellinen avustus pyöreä nolla, fyysistä apua en ole saanut koskaan, edes vaikean raskauden loppumetreillä sillä itse pitää tehdä kaikki kuten hänkin on tehnyt. Aikoinaan esimerkiksi hoidatti meidät lapset mummoloissa kesäisin, me pidetään miehen kanssa vuositolkulla lomat eri aikaan jotta saadaan pieni koululainen hoidettua. Ja minä olen kuulemma saanut kaiken helpolla, kun nykyään ajat on niin eri. Työelämästä nyt ei tarvitse mainitakaan, miten eri tahti nykyään on.
En ihmettele, että sinusta on noin katkera tullut. Ikäviä kohtaloita ja vanhempia ihmisillä saattaa olla. Huomioi kuitenkin ettei kannata yleistää, ei todellakaan kakkien vanhemmat tuollaisia olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt -50 kolmelapsiseen perheeseen. Molemmat vanhempansa olivat koulutettuja ja ihan hyvätuloisia, erittäin sivistyneitä ihmisiä.
Isovanhempani auttoivat ja tukivat omia lapsiaan kaikessa niin kauan kuin olivat hyvässä kunnossa ja elossa. Aika muhkean perinnönkin jättivät jälkikasvulleen.
Vasta viime vuosina on käynyt ilmi, mitä kaikkea isovanhempani ovatkaan turvanneet omille lapsilleen. Äitini ja hänen sisaruksensa ovat saaneet isot rahoitukset asumiseen ja opintoihin. Lisäksi isovanhemmat hoitivat usein meitä lapsenlapsia ja käytännössä enoni lapset viettivät mummulassa kaikki kesät. Isovanhemmat ovat myös mm. pelastaneet enoni tilanteessa, jossa hän teki konkurssin, antaneet ennakkoperinnön äidilleni asunnonhankintaa varten tämän ensimmäisen avoeron jälkeen ja vaikka mitä. En edes tiedä kaikkea.
Kun isovanhempani olivat elämänsä ehtoopuolella, me lapsenlapset ja kotihoito hoidimme pääosan kaikesta. Tätini hoiti myös jonkin verran asioita, mutta oma äitini ja enoni osasivat vain arvostella ja räksyttää. Kun kotihoito ei tee sitä ja tätä...
Koko minun, sisarusteni ja serkkujeni nuoruuden ajan vanhempamme ovat korostaneet meille oikein marttyyreina, kuinka ovat kaiken tehneet ja hankkineet ihan itse. Suoranaisesti siis valehdelleet. Minulle, sisaruksilleni ja serkuilleni ei ole meidän vanhemmilta apua tai tukea herunut sen jälkeen, kun 18 täytimme. Meidän elämä ei heitä kiinnosta, paitsi arvostella ja piikitellä pitää. Apua ovat kinuamassa milloin mihinkin, kun eivät itse viitsi tai jaksa tehdä. Eno vaimoineen vähän aikaa sitten uhriutui, kun pitää varmaan toinen kesämökki myydä pois. Omat vanhempani kriiseilevät, että pitääkö se ihan maksullinen siivooja tilata, kun ei oikein itse viitsisi 160 neliön taloa itse siivota. Ja sehän ei tule kuuloonkaan, että pienempään asuntoonkin voisi vaihtaa. Aivan hirvittävä loukkaus heitä kohtaan, että pitäisi talosta luopua (sijaitsee halutulla alueella ja menisi helposti kaupaksi) . Minua ja siskoa syyllistetään kun ei ehditä heidän pihatöitä hoitaa.
Tismalleen sama kokemus. Oma äitini, 50-luvulla syntynyt myöskin, sai kaiken. Ei tarvinut opintolainaa, pappa betalar. Tuli parin viimeisen vuosikymmenen sisään kesämökki ja talo, perintöveroja ei maksanut kun sai siihen (laittoman) avustuksen sukulaiselta. Nyt hassaa kaiken isovanhempien perinnön ja huoltamattomat mökit jää aikanaan homeisena minulle. Tämähän on oma syyni, mitäs en vuorotyön, pienten lasten ja oman kodin hoitamisen ohella hoida rakennuksia, joita en saa edes käyttää (se kesämökki järven rannalla, ei saa lomailla mutta työt pitäisi tehdä).
Itsellänihän oli kymmenien tuhansien opintolainat, pätkätyöt jne. Taloudellinen avustus pyöreä nolla, fyysistä apua en ole saanut koskaan, edes vaikean raskauden loppumetreillä sillä itse pitää tehdä kaikki kuten hänkin on tehnyt. Aikoinaan esimerkiksi hoidatti meidät lapset mummoloissa kesäisin, me pidetään miehen kanssa vuositolkulla lomat eri aikaan jotta saadaan pieni koululainen hoidettua. Ja minä olen kuulemma saanut kaiken helpolla, kun nykyään ajat on niin eri. Työelämästä nyt ei tarvitse mainitakaan, miten eri tahti nykyään on.Itseäni kaivelee kuinka isä myi viisi sukupolvea suvussa kulkeneen metsän pois. Itse kaavailin sille vielä parempaa metsänhoitosuunnitelmaa ja lapsilleni lisäturvaa. Omana elinaikanakin siitä olisi vielä saanut päätehakkuun tehdyksi . Kuinka kuvaavaa on, että juuri viidestä sukupolvesta se varakkain boomer myi metsän, kun edeltävät köyhät sukupolvet sitä hoitivat ja vaalivat , sekä siirsivät eteenpäin. Siinä on jotain symboolista.
Toivottavasti käyttää kaiken myydyn omaksi hyväkseen, ja törsää kaiken eikä jätä katkeralke lapselleen yhtään mitään. Olisi tosiaan viisainta. Mehän itse kukin elämme vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt -50 kolmelapsiseen perheeseen. Molemmat vanhempansa olivat koulutettuja ja ihan hyvätuloisia, erittäin sivistyneitä ihmisiä.
Isovanhempani auttoivat ja tukivat omia lapsiaan kaikessa niin kauan kuin olivat hyvässä kunnossa ja elossa. Aika muhkean perinnönkin jättivät jälkikasvulleen.
Vasta viime vuosina on käynyt ilmi, mitä kaikkea isovanhempani ovatkaan turvanneet omille lapsilleen. Äitini ja hänen sisaruksensa ovat saaneet isot rahoitukset asumiseen ja opintoihin. Lisäksi isovanhemmat hoitivat usein meitä lapsenlapsia ja käytännössä enoni lapset viettivät mummulassa kaikki kesät. Isovanhemmat ovat myös mm. pelastaneet enoni tilanteessa, jossa hän teki konkurssin, antaneet ennakkoperinnön äidilleni asunnonhankintaa varten tämän ensimmäisen avoeron jälkeen ja vaikka mitä. En edes tiedä kaikkea.
Kun isovanhempani olivat elämänsä ehtoopuolella, me lapsenlapset ja kotihoito hoidimme pääosan kaikesta. Tätini hoiti myös jonkin verran asioita, mutta oma äitini ja enoni osasivat vain arvostella ja räksyttää. Kun kotihoito ei tee sitä ja tätä...
Koko minun, sisarusteni ja serkkujeni nuoruuden ajan vanhempamme ovat korostaneet meille oikein marttyyreina, kuinka ovat kaiken tehneet ja hankkineet ihan itse. Suoranaisesti siis valehdelleet. Minulle, sisaruksilleni ja serkuilleni ei ole meidän vanhemmilta apua tai tukea herunut sen jälkeen, kun 18 täytimme. Meidän elämä ei heitä kiinnosta, paitsi arvostella ja piikitellä pitää. Apua ovat kinuamassa milloin mihinkin, kun eivät itse viitsi tai jaksa tehdä. Eno vaimoineen vähän aikaa sitten uhriutui, kun pitää varmaan toinen kesämökki myydä pois. Omat vanhempani kriiseilevät, että pitääkö se ihan maksullinen siivooja tilata, kun ei oikein itse viitsisi 160 neliön taloa itse siivota. Ja sehän ei tule kuuloonkaan, että pienempään asuntoonkin voisi vaihtaa. Aivan hirvittävä loukkaus heitä kohtaan, että pitäisi talosta luopua (sijaitsee halutulla alueella ja menisi helposti kaupaksi) . Minua ja siskoa syyllistetään kun ei ehditä heidän pihatöitä hoitaa.
Tismalleen sama kokemus. Oma äitini, 50-luvulla syntynyt myöskin, sai kaiken. Ei tarvinut opintolainaa, pappa betalar. Tuli parin viimeisen vuosikymmenen sisään kesämökki ja talo, perintöveroja ei maksanut kun sai siihen (laittoman) avustuksen sukulaiselta. Nyt hassaa kaiken isovanhempien perinnön ja huoltamattomat mökit jää aikanaan homeisena minulle. Tämähän on oma syyni, mitäs en vuorotyön, pienten lasten ja oman kodin hoitamisen ohella hoida rakennuksia, joita en saa edes käyttää (se kesämökki järven rannalla, ei saa lomailla mutta työt pitäisi tehdä).
Itsellänihän oli kymmenien tuhansien opintolainat, pätkätyöt jne. Taloudellinen avustus pyöreä nolla, fyysistä apua en ole saanut koskaan, edes vaikean raskauden loppumetreillä sillä itse pitää tehdä kaikki kuten hänkin on tehnyt. Aikoinaan esimerkiksi hoidatti meidät lapset mummoloissa kesäisin, me pidetään miehen kanssa vuositolkulla lomat eri aikaan jotta saadaan pieni koululainen hoidettua. Ja minä olen kuulemma saanut kaiken helpolla, kun nykyään ajat on niin eri. Työelämästä nyt ei tarvitse mainitakaan, miten eri tahti nykyään on.Itseäni kaivelee kuinka isä myi viisi sukupolvea suvussa kulkeneen metsän pois. Itse kaavailin sille vielä parempaa metsänhoitosuunnitelmaa ja lapsilleni lisäturvaa. Omana elinaikanakin siitä olisi vielä saanut päätehakkuun tehdyksi . Kuinka kuvaavaa on, että juuri viidestä sukupolvesta se varakkain boomer myi metsän, kun edeltävät köyhät sukupolvet sitä hoitivat ja vaalivat , sekä siirsivät eteenpäin. Siinä on jotain symboolista.
Täytyyhän jonkun saada jo nauttia. Itse meinaan antaakaiken ajoissa pojalle.
Nykynuoret alle 40v ei tiedä Suomen historiasta mitään. Heilläkin taitaa olla vanhemmat, joilla on vapaa kasvatus tyyli. Jos sukulaiset ei miellytä on keinoja, joilla pääsee kuulemisesta eroon. Nämäkään valittajat eivät ilman isovanhempiaan asuisi vapaassa maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt -50 kolmelapsiseen perheeseen. Molemmat vanhempansa olivat koulutettuja ja ihan hyvätuloisia, erittäin sivistyneitä ihmisiä.
Isovanhempani auttoivat ja tukivat omia lapsiaan kaikessa niin kauan kuin olivat hyvässä kunnossa ja elossa. Aika muhkean perinnönkin jättivät jälkikasvulleen.
Vasta viime vuosina on käynyt ilmi, mitä kaikkea isovanhempani ovatkaan turvanneet omille lapsilleen. Äitini ja hänen sisaruksensa ovat saaneet isot rahoitukset asumiseen ja opintoihin. Lisäksi isovanhemmat hoitivat usein meitä lapsenlapsia ja käytännössä enoni lapset viettivät mummulassa kaikki kesät. Isovanhemmat ovat myös mm. pelastaneet enoni tilanteessa, jossa hän teki konkurssin, antaneet ennakkoperinnön äidilleni asunnonhankintaa varten tämän ensimmäisen avoeron jälkeen ja vaikka mitä. En edes tiedä kaikkea.
Kun isovanhempani olivat elämänsä ehtoopuolella, me lapsenlapset ja kotihoito hoidimme pääosan kaikesta. Tätini hoiti myös jonkin verran asioita, mutta oma äitini ja enoni osasivat vain arvostella ja räksyttää. Kun kotihoito ei tee sitä ja tätä...
Koko minun, sisarusteni ja serkkujeni nuoruuden ajan vanhempamme ovat korostaneet meille oikein marttyyreina, kuinka ovat kaiken tehneet ja hankkineet ihan itse. Suoranaisesti siis valehdelleet. Minulle, sisaruksilleni ja serkuilleni ei ole meidän vanhemmilta apua tai tukea herunut sen jälkeen, kun 18 täytimme. Meidän elämä ei heitä kiinnosta, paitsi arvostella ja piikitellä pitää. Apua ovat kinuamassa milloin mihinkin, kun eivät itse viitsi tai jaksa tehdä. Eno vaimoineen vähän aikaa sitten uhriutui, kun pitää varmaan toinen kesämökki myydä pois. Omat vanhempani kriiseilevät, että pitääkö se ihan maksullinen siivooja tilata, kun ei oikein itse viitsisi 160 neliön taloa itse siivota. Ja sehän ei tule kuuloonkaan, että pienempään asuntoonkin voisi vaihtaa. Aivan hirvittävä loukkaus heitä kohtaan, että pitäisi talosta luopua (sijaitsee halutulla alueella ja menisi helposti kaupaksi) . Minua ja siskoa syyllistetään kun ei ehditä heidän pihatöitä hoitaa.
Tismalleen sama kokemus. Oma äitini, 50-luvulla syntynyt myöskin, sai kaiken. Ei tarvinut opintolainaa, pappa betalar. Tuli parin viimeisen vuosikymmenen sisään kesämökki ja talo, perintöveroja ei maksanut kun sai siihen (laittoman) avustuksen sukulaiselta. Nyt hassaa kaiken isovanhempien perinnön ja huoltamattomat mökit jää aikanaan homeisena minulle. Tämähän on oma syyni, mitäs en vuorotyön, pienten lasten ja oman kodin hoitamisen ohella hoida rakennuksia, joita en saa edes käyttää (se kesämökki järven rannalla, ei saa lomailla mutta työt pitäisi tehdä).
Itsellänihän oli kymmenien tuhansien opintolainat, pätkätyöt jne. Taloudellinen avustus pyöreä nolla, fyysistä apua en ole saanut koskaan, edes vaikean raskauden loppumetreillä sillä itse pitää tehdä kaikki kuten hänkin on tehnyt. Aikoinaan esimerkiksi hoidatti meidät lapset mummoloissa kesäisin, me pidetään miehen kanssa vuositolkulla lomat eri aikaan jotta saadaan pieni koululainen hoidettua. Ja minä olen kuulemma saanut kaiken helpolla, kun nykyään ajat on niin eri. Työelämästä nyt ei tarvitse mainitakaan, miten eri tahti nykyään on.Miksi edes ottaisit jotain homemökkejä vastaan?
Kerro toki miten saan perinnöstä kieltäytyä siirtämättä ongelmaa omille lapsilleni? Elinaikanaan kun äiti ei noista kuulemma aio luopua, hän on ne ansainnut. Olen konkurssissa aikanaan perintöverojen ja noiden rakennusten kulujen takia - viimeinen kosto vielä haudan takaa.
Miksi ketään kiinnostaisi lapsesi ongelmat? Eihän se ole ollut teillä tapana muutenkaan.
Ohhoh. Katsos kun minua kiinnostaa. Ei ole tapana maksattaa jälkipolvilla omia ongelmia. Sinä ilmeisesti vihaan omia lapsiasi niin paljon että pelastaisit oman p*rseesi ennen heitä?
Meillä ei ole tuollaisia miljoonaperintöjä tulossa joten eipä tarvitse miettiä.
Äitisi on alle 70 vuotta. Lapsesi on kouluikäinen. Onko joku erityinen pelko siitä, että äitisi kuolee ennen hänen täysi-ikäisyyttään?
”Miljoonaperinnöt” ovat rintamamiestalo muuttotappiokunnassa ja kesämökin ainoa arvokas asia on tontti. Edes jätelakia ei ole siellä noudattu, tuhansien eurojen remontit odottaa.
Kyllä, äitini on alle 70v, tuskin kymmentä vuotta elintavoista päätellen elää. Ei ole mikään vireä eläkeläinen, edes nurmikkoa ei ole pystynyt ajamaan vuosiin. Oliko lasteni täysi-ikäisyydellä joku merkitys tässä? Mikä on ettet halua ymmärtää sitä taloudellista ahdinkoa mihin tuo eukko minua, omaa lastaan ajaa? Puhumattakaan paletin reiluudesta. Että ihminen, jonka ei itse tarvinut ponnistella yhtään mitään, ei koskaan auttanut, sai tuosta vaan kaiken. Eläke on tietenkin hyvä, eläkeikä matala ja itsehän saan tuostakin aikanaan vain murusia, eläkeikä karkaa vuosi vuodelta.Eihän noilla ole mitään arvoa. Et varmasti mene konkurssiin. Aikuiset lapset voivat myös kieltäytyä miljoonista.
Jos omaa äitiään kutsuu eukoksi, niinon ollut tosiaan huono äiti-lapsi- suhde. Tuollaisia lapsista sitten tulee. Onneksi tämä ei ole yleistä, vaan harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt -50 kolmelapsiseen perheeseen. Molemmat vanhempansa olivat koulutettuja ja ihan hyvätuloisia, erittäin sivistyneitä ihmisiä.
Isovanhempani auttoivat ja tukivat omia lapsiaan kaikessa niin kauan kuin olivat hyvässä kunnossa ja elossa. Aika muhkean perinnönkin jättivät jälkikasvulleen.
Vasta viime vuosina on käynyt ilmi, mitä kaikkea isovanhempani ovatkaan turvanneet omille lapsilleen. Äitini ja hänen sisaruksensa ovat saaneet isot rahoitukset asumiseen ja opintoihin. Lisäksi isovanhemmat hoitivat usein meitä lapsenlapsia ja käytännössä enoni lapset viettivät mummulassa kaikki kesät. Isovanhemmat ovat myös mm. pelastaneet enoni tilanteessa, jossa hän teki konkurssin, antaneet ennakkoperinnön äidilleni asunnonhankintaa varten tämän ensimmäisen avoeron jälkeen ja vaikka mitä. En edes tiedä kaikkea.
Kun isovanhempani olivat elämänsä ehtoopuolella, me lapsenlapset ja kotihoito hoidimme pääosan kaikesta. Tätini hoiti myös jonkin verran asioita, mutta oma äitini ja enoni osasivat vain arvostella ja räksyttää. Kun kotihoito ei tee sitä ja tätä...
Koko minun, sisarusteni ja serkkujeni nuoruuden ajan vanhempamme ovat korostaneet meille oikein marttyyreina, kuinka ovat kaiken tehneet ja hankkineet ihan itse. Suoranaisesti siis valehdelleet. Minulle, sisaruksilleni ja serkuilleni ei ole meidän vanhemmilta apua tai tukea herunut sen jälkeen, kun 18 täytimme. Meidän elämä ei heitä kiinnosta, paitsi arvostella ja piikitellä pitää. Apua ovat kinuamassa milloin mihinkin, kun eivät itse viitsi tai jaksa tehdä. Eno vaimoineen vähän aikaa sitten uhriutui, kun pitää varmaan toinen kesämökki myydä pois. Omat vanhempani kriiseilevät, että pitääkö se ihan maksullinen siivooja tilata, kun ei oikein itse viitsisi 160 neliön taloa itse siivota. Ja sehän ei tule kuuloonkaan, että pienempään asuntoonkin voisi vaihtaa. Aivan hirvittävä loukkaus heitä kohtaan, että pitäisi talosta luopua (sijaitsee halutulla alueella ja menisi helposti kaupaksi) . Minua ja siskoa syyllistetään kun ei ehditä heidän pihatöitä hoitaa.
Tismalleen sama kokemus. Oma äitini, 50-luvulla syntynyt myöskin, sai kaiken. Ei tarvinut opintolainaa, pappa betalar. Tuli parin viimeisen vuosikymmenen sisään kesämökki ja talo, perintöveroja ei maksanut kun sai siihen (laittoman) avustuksen sukulaiselta. Nyt hassaa kaiken isovanhempien perinnön ja huoltamattomat mökit jää aikanaan homeisena minulle. Tämähän on oma syyni, mitäs en vuorotyön, pienten lasten ja oman kodin hoitamisen ohella hoida rakennuksia, joita en saa edes käyttää (se kesämökki järven rannalla, ei saa lomailla mutta työt pitäisi tehdä).
Itsellänihän oli kymmenien tuhansien opintolainat, pätkätyöt jne. Taloudellinen avustus pyöreä nolla, fyysistä apua en ole saanut koskaan, edes vaikean raskauden loppumetreillä sillä itse pitää tehdä kaikki kuten hänkin on tehnyt. Aikoinaan esimerkiksi hoidatti meidät lapset mummoloissa kesäisin, me pidetään miehen kanssa vuositolkulla lomat eri aikaan jotta saadaan pieni koululainen hoidettua. Ja minä olen kuulemma saanut kaiken helpolla, kun nykyään ajat on niin eri. Työelämästä nyt ei tarvitse mainitakaan, miten eri tahti nykyään on.Itseäni kaivelee kuinka isä myi viisi sukupolvea suvussa kulkeneen metsän pois. Itse kaavailin sille vielä parempaa metsänhoitosuunnitelmaa ja lapsilleni lisäturvaa. Omana elinaikanakin siitä olisi vielä saanut päätehakkuun tehdyksi . Kuinka kuvaavaa on, että juuri viidestä sukupolvesta se varakkain boomer myi metsän, kun edeltävät köyhät sukupolvet sitä hoitivat ja vaalivat , sekä siirsivät eteenpäin. Siinä on jotain symboolista.
Toivottavasti käyttää kaiken myydyn omaksi hyväkseen, ja törsää kaiken eikä jätä katkeralke lapselleen yhtään mitään. Olisi tosiaan viisainta. Mehän itse kukin elämme vain kerran.
On tosiaan eri maata kuin esivanhempamme ja minä. Ei ole sattumaa, että se on juuri boomer, joka itsekkäästi pisti suvun metsän sileäksi.
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret alle 40v ei tiedä Suomen historiasta mitään. Heilläkin taitaa olla vanhemmat, joilla on vapaa kasvatus tyyli. Jos sukulaiset ei miellytä on keinoja, joilla pääsee kuulemisesta eroon. Nämäkään valittajat eivät ilman isovanhempiaan asuisi vapaassa maassa.
Niin isovanhempia. Suurilla ikäluokilla ei ole sen enenpää tekemistä Suomen vapauden kanssa, kuin muillakaan sodan jälkeisillä sukupolvilla. No jos jotain niin vähemmän. He pilkkasivat sotaveteraaneja ja varsin suuri osa haihatteli Suomesta Neuvostoliiton tasavaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret alle 40v ei tiedä Suomen historiasta mitään. Heilläkin taitaa olla vanhemmat, joilla on vapaa kasvatus tyyli. Jos sukulaiset ei miellytä on keinoja, joilla pääsee kuulemisesta eroon. Nämäkään valittajat eivät ilman isovanhempiaan asuisi vapaassa maassa.
Niin isovanhempia. Suurilla ikäluokilla ei ole sen enenpää tekemistä Suomen vapauden kanssa, kuin muillakaan sodan jälkeisillä sukupolvilla. No jos jotain niin vähemmän. He pilkkasivat sotaveteraaneja ja varsin suuri osa haihatteli Suomesta Neuvostoliiton tasavaltaa.
Älä hyvä ihminen sekoile noin pahasti. No eihän sinua voi tosissaan ottaa kun tuollaisia höpiset.
No jos sinun vanhempasi olivat tuollaisia, niin ei ihme sinustakin on tullut samanlainen, vai mikä lie trolli olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt täysin liity aiheeseen mutta siis isovanhempani ovat syntyneet sodan jälkeen eli he kuuluvat suuriin ikäluokkiin, minä olen 30 vuotias.
He ovat alkaneet painostamaan ja utelemaan minulta milloin hankin kumppanin ja milloin teen lapsia, mökillä mummo tokaisi minulle että olisi kiva jos täällä pihalla juoksisi sinun lapsia.
Olen yrittänyt kertoa heille että nykyisin pystyy elämään hyvin ilman kumppania eikä kaikki edes halua lapsia ja että kumppania ei nykyisin edes tarvitse koska on ystäviä kenen kanssa jutella.
Ei oikein enää edes kiinnostaisi tavata isovanhempia koska he painostavat liikaa kyseisessä asiassa.
Autan heitä, pilkon puita,haen vettä kaivosta.. jne mökillä ja saan kiitokseksi jatkuvaa painostusta, en koe asiaa reiluksi vaan lähinnä vastenmieliseksi kiusaamiseksi.No älä mene sinne. Jos ovat noin höppänöitä niin kuuluvat laitokseen. Omat vanhemmat ovat suurta ikäluokkaa ymmärtävät puhetta.
Onnea sinulle. Jos en mene sinne niin he soittelevat perään että olenko tulossa mökille.
En usko että minusta on siihen että täysin katkaisen välit heihin mutta olen ajatellut että otan etäisyyttä heihin ja vietän lomat mieluummin kotona kuin mökillä.
Nyt on todella keksityt ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuvitella, mutta jotenkin tuntuu että jopa isovanhempieni sotasukupolvi oli ymmärtävämpää ja mukavampaa kuin lapsensa, eli suuret ikäluokat. Ehkä se ylimielisyys on tullut helpon materian mukana. Asuntolainan söi inflaatio ja kansakoulupohjalla pääsi etenemään johtajan hommiin.
Eipä tainnut enää 60-luvun lopulla päästä ilman tekua pomoksi, ei ainakaan isommissa firmoissa. Meillä ainakin paperitehtaalla viimeiset ns työteknikot oli kasarilla jo lähellä eläkeikää, eli 1920-luvulla syntyneitä.
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret alle 40v ei tiedä Suomen historiasta mitään. Heilläkin taitaa olla vanhemmat, joilla on vapaa kasvatus tyyli. Jos sukulaiset ei miellytä on keinoja, joilla pääsee kuulemisesta eroon. Nämäkään valittajat eivät ilman isovanhempiaan asuisi vapaassa maassa.
Niin isovanhempia. Suurilla ikäluokilla ei ole sen enenpää tekemistä Suomen vapauden kanssa, kuin muillakaan sodan jälkeisillä sukupolvilla. No jos jotain niin vähemmän. He pilkkasivat sotaveteraaneja ja varsin suuri osa haihatteli Suomesta Neuvostoliiton tasavaltaa.
Tyyppi haluaa provosoida ja ärsyttää, hah hah, aika huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus myös minulla. Omien vanhempieni vanhemmat tekivät kovasti töitä. Äitini etenkin sai vanhemmiltaan todella paljon. Minua ei auttanut koskaan täytettyäni 15-vuotias vaan kehotti minua menemään töihin. Vanhempani hävittivät elinaikanaan koko omaisuuden. Olivat sitä mieltä että Suomen valtio on heille velkaa. Nyt ovat olleet haudassa jo vuosia, ja edelleen selvitellään heidän sotkuja. Hautajaiset ja muut piti toki maksaa muiden kuin kuolinpesästä koska siellä ei ollut riittävästi varoja. Heidän velkojat lähettävät haasteita ja perintäkirjeitä edelleen minulle.
Tähän sepustukseesi en usko lainkaan. Jos sinulle tulee haasteita ja perintä kirjeitä vielä vuosien jälkeen, olet laiminlyönyt perunkirjoituksen. Kun perunkirjoitus tehdään ajoissa ja siinä selvitetään vainajan varat ja velat, perilliset vapautuvat vainajan veloista.
Eikö lakimies tätä sinulle selvittänyt?
Velat eivät periydy, jos vain toimitaan oikein.
Älä keksi tänne omiasi, tai syytä sitten itseäsi jos et ole älynnyt tehdä asioita oikein.
Minä olen jo antanut. Itselleni jäi asunto ja auto. He nyt tarvitsevat. Mahdollisesti vaihdan vielä pienempään asuntoon, kun voimat ehtyvät. Kuulun suuriin ikäluokkiin, mutta silti ymmärrän nuoria. Alkuelämäni, sodan jälkeen, oli köyhää, oppikoulu piti itse maksaa jne. Se siitä. Lapseni, 50++, eivät ole koskaan valittaneet elämästään, päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt -50 kolmelapsiseen perheeseen. Molemmat vanhempansa olivat koulutettuja ja ihan hyvätuloisia, erittäin sivistyneitä ihmisiä.
Isovanhempani auttoivat ja tukivat omia lapsiaan kaikessa niin kauan kuin olivat hyvässä kunnossa ja elossa. Aika muhkean perinnönkin jättivät jälkikasvulleen.
Vasta viime vuosina on käynyt ilmi, mitä kaikkea isovanhempani ovatkaan turvanneet omille lapsilleen. Äitini ja hänen sisaruksensa ovat saaneet isot rahoitukset asumiseen ja opintoihin. Lisäksi isovanhemmat hoitivat usein meitä lapsenlapsia ja käytännössä enoni lapset viettivät mummulassa kaikki kesät. Isovanhemmat ovat myös mm. pelastaneet enoni tilanteessa, jossa hän teki konkurssin, antaneet ennakkoperinnön äidilleni asunnonhankintaa varten tämän ensimmäisen avoeron jälkeen ja vaikka mitä. En edes tiedä kaikkea.
Kun isovanhempani olivat elämänsä ehtoopuolella, me lapsenlapset ja kotihoito hoidimme pääosan kaikesta. Tätini hoiti myös jonkin verran asioita, mutta oma äitini ja enoni osasivat vain arvostella ja räksyttää. Kun kotihoito ei tee sitä ja tätä...
Koko minun, sisarusteni ja serkkujeni nuoruuden ajan vanhempamme ovat korostaneet meille oikein marttyyreina, kuinka ovat kaiken tehneet ja hankkineet ihan itse. Suoranaisesti siis valehdelleet. Minulle, sisaruksilleni ja serkuilleni ei ole meidän vanhemmilta apua tai tukea herunut sen jälkeen, kun 18 täytimme. Meidän elämä ei heitä kiinnosta, paitsi arvostella ja piikitellä pitää. Apua ovat kinuamassa milloin mihinkin, kun eivät itse viitsi tai jaksa tehdä. Eno vaimoineen vähän aikaa sitten uhriutui, kun pitää varmaan toinen kesämökki myydä pois. Omat vanhempani kriiseilevät, että pitääkö se ihan maksullinen siivooja tilata, kun ei oikein itse viitsisi 160 neliön taloa itse siivota. Ja sehän ei tule kuuloonkaan, että pienempään asuntoonkin voisi vaihtaa. Aivan hirvittävä loukkaus heitä kohtaan, että pitäisi talosta luopua (sijaitsee halutulla alueella ja menisi helposti kaupaksi) . Minua ja siskoa syyllistetään kun ei ehditä heidän pihatöitä hoitaa.
Tismalleen sama kokemus. Oma äitini, 50-luvulla syntynyt myöskin, sai kaiken. Ei tarvinut opintolainaa, pappa betalar. Tuli parin viimeisen vuosikymmenen sisään kesämökki ja talo, perintöveroja ei maksanut kun sai siihen (laittoman) avustuksen sukulaiselta. Nyt hassaa kaiken isovanhempien perinnön ja huoltamattomat mökit jää aikanaan homeisena minulle. Tämähän on oma syyni, mitäs en vuorotyön, pienten lasten ja oman kodin hoitamisen ohella hoida rakennuksia, joita en saa edes käyttää (se kesämökki järven rannalla, ei saa lomailla mutta työt pitäisi tehdä).
Itsellänihän oli kymmenien tuhansien opintolainat, pätkätyöt jne. Taloudellinen avustus pyöreä nolla, fyysistä apua en ole saanut koskaan, edes vaikean raskauden loppumetreillä sillä itse pitää tehdä kaikki kuten hänkin on tehnyt. Aikoinaan esimerkiksi hoidatti meidät lapset mummoloissa kesäisin, me pidetään miehen kanssa vuositolkulla lomat eri aikaan jotta saadaan pieni koululainen hoidettua. Ja minä olen kuulemma saanut kaiken helpolla, kun nykyään ajat on niin eri. Työelämästä nyt ei tarvitse mainitakaan, miten eri tahti nykyään on.Miksi edes ottaisit jotain homemökkejä vastaan?
Kerro toki miten saan perinnöstä kieltäytyä siirtämättä ongelmaa omille lapsilleni? Elinaikanaan kun äiti ei noista kuulemma aio luopua, hän on ne ansainnut. Olen konkurssissa aikanaan perintöverojen ja noiden rakennusten kulujen takia - viimeinen kosto vielä haudan takaa.
Miksi ketään kiinnostaisi lapsesi ongelmat? Eihän se ole ollut teillä tapana muutenkaan.
Ohhoh. Katsos kun minua kiinnostaa. Ei ole tapana maksattaa jälkipolvilla omia ongelmia. Sinä ilmeisesti vihaan omia lapsiasi niin paljon että pelastaisit oman p*rseesi ennen heitä?
Meillä ei ole tuollaisia miljoonaperintöjä tulossa joten eipä tarvitse miettiä.
Äitisi on alle 70 vuotta. Lapsesi on kouluikäinen. Onko joku erityinen pelko siitä, että äitisi kuolee ennen hänen täysi-ikäisyyttään?
”Miljoonaperinnöt” ovat rintamamiestalo muuttotappiokunnassa ja kesämökin ainoa arvokas asia on tontti. Edes jätelakia ei ole siellä noudattu, tuhansien eurojen remontit odottaa.
Kyllä, äitini on alle 70v, tuskin kymmentä vuotta elintavoista päätellen elää. Ei ole mikään vireä eläkeläinen, edes nurmikkoa ei ole pystynyt ajamaan vuosiin. Oliko lasteni täysi-ikäisyydellä joku merkitys tässä? Mikä on ettet halua ymmärtää sitä taloudellista ahdinkoa mihin tuo eukko minua, omaa lastaan ajaa? Puhumattakaan paletin reiluudesta. Että ihminen, jonka ei itse tarvinut ponnistella yhtään mitään, ei koskaan auttanut, sai tuosta vaan kaiken. Eläke on tietenkin hyvä, eläkeikä matala ja itsehän saan tuostakin aikanaan vain murusia, eläkeikä karkaa vuosi vuodelta.Eihän noilla ole mitään arvoa. Et varmasti mene konkurssiin. Aikuiset lapset voivat myös kieltäytyä miljoonista.
Jos omaa äitiään kutsuu eukoksi, niinon ollut tosiaan huono äiti-lapsi- suhde. Tuollaisia lapsista sitten tulee. Onneksi tämä ei ole yleistä, vaan harvinaista.
Anteeksi, rakas ihana kultamussukkahan tuo on. Unohdin että kaiken tämän lisäksi näitä pitää vielä palvoa, kun heidän takiaan ollaan saatu syntyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt -50 kolmelapsiseen perheeseen. Molemmat vanhempansa olivat koulutettuja ja ihan hyvätuloisia, erittäin sivistyneitä ihmisiä.
Isovanhempani auttoivat ja tukivat omia lapsiaan kaikessa niin kauan kuin olivat hyvässä kunnossa ja elossa. Aika muhkean perinnönkin jättivät jälkikasvulleen.
Vasta viime vuosina on käynyt ilmi, mitä kaikkea isovanhempani ovatkaan turvanneet omille lapsilleen. Äitini ja hänen sisaruksensa ovat saaneet isot rahoitukset asumiseen ja opintoihin. Lisäksi isovanhemmat hoitivat usein meitä lapsenlapsia ja käytännössä enoni lapset viettivät mummulassa kaikki kesät. Isovanhemmat ovat myös mm. pelastaneet enoni tilanteessa, jossa hän teki konkurssin, antaneet ennakkoperinnön äidilleni asunnonhankintaa varten tämän ensimmäisen avoeron jälkeen ja vaikka mitä. En edes tiedä kaikkea.
Kun isovanhempani olivat elämänsä ehtoopuolella, me lapsenlapset ja kotihoito hoidimme pääosan kaikesta. Tätini hoiti myös jonkin verran asioita, mutta oma äitini ja enoni osasivat vain arvostella ja räksyttää. Kun kotihoito ei tee sitä ja tätä...
Koko minun, sisarusteni ja serkkujeni nuoruuden ajan vanhempamme ovat korostaneet meille oikein marttyyreina, kuinka ovat kaiken tehneet ja hankkineet ihan itse. Suoranaisesti siis valehdelleet. Minulle, sisaruksilleni ja serkuilleni ei ole meidän vanhemmilta apua tai tukea herunut sen jälkeen, kun 18 täytimme. Meidän elämä ei heitä kiinnosta, paitsi arvostella ja piikitellä pitää. Apua ovat kinuamassa milloin mihinkin, kun eivät itse viitsi tai jaksa tehdä. Eno vaimoineen vähän aikaa sitten uhriutui, kun pitää varmaan toinen kesämökki myydä pois. Omat vanhempani kriiseilevät, että pitääkö se ihan maksullinen siivooja tilata, kun ei oikein itse viitsisi 160 neliön taloa itse siivota. Ja sehän ei tule kuuloonkaan, että pienempään asuntoonkin voisi vaihtaa. Aivan hirvittävä loukkaus heitä kohtaan, että pitäisi talosta luopua (sijaitsee halutulla alueella ja menisi helposti kaupaksi) . Minua ja siskoa syyllistetään kun ei ehditä heidän pihatöitä hoitaa.
Tismalleen sama kokemus. Oma äitini, 50-luvulla syntynyt myöskin, sai kaiken. Ei tarvinut opintolainaa, pappa betalar. Tuli parin viimeisen vuosikymmenen sisään kesämökki ja talo, perintöveroja ei maksanut kun sai siihen (laittoman) avustuksen sukulaiselta. Nyt hassaa kaiken isovanhempien perinnön ja huoltamattomat mökit jää aikanaan homeisena minulle. Tämähän on oma syyni, mitäs en vuorotyön, pienten lasten ja oman kodin hoitamisen ohella hoida rakennuksia, joita en saa edes käyttää (se kesämökki järven rannalla, ei saa lomailla mutta työt pitäisi tehdä).
Itsellänihän oli kymmenien tuhansien opintolainat, pätkätyöt jne. Taloudellinen avustus pyöreä nolla, fyysistä apua en ole saanut koskaan, edes vaikean raskauden loppumetreillä sillä itse pitää tehdä kaikki kuten hänkin on tehnyt. Aikoinaan esimerkiksi hoidatti meidät lapset mummoloissa kesäisin, me pidetään miehen kanssa vuositolkulla lomat eri aikaan jotta saadaan pieni koululainen hoidettua. Ja minä olen kuulemma saanut kaiken helpolla, kun nykyään ajat on niin eri. Työelämästä nyt ei tarvitse mainitakaan, miten eri tahti nykyään on.Miksi edes ottaisit jotain homemökkejä vastaan?
Kerro toki miten saan perinnöstä kieltäytyä siirtämättä ongelmaa omille lapsilleni? Elinaikanaan kun äiti ei noista kuulemma aio luopua, hän on ne ansainnut. Olen konkurssissa aikanaan perintöverojen ja noiden rakennusten kulujen takia - viimeinen kosto vielä haudan takaa.
Miksi ketään kiinnostaisi lapsesi ongelmat? Eihän se ole ollut teillä tapana muutenkaan.
Ohhoh. Katsos kun minua kiinnostaa. Ei ole tapana maksattaa jälkipolvilla omia ongelmia. Sinä ilmeisesti vihaan omia lapsiasi niin paljon että pelastaisit oman p*rseesi ennen heitä?
Meillä ei ole tuollaisia miljoonaperintöjä tulossa joten eipä tarvitse miettiä.
Äitisi on alle 70 vuotta. Lapsesi on kouluikäinen. Onko joku erityinen pelko siitä, että äitisi kuolee ennen hänen täysi-ikäisyyttään?
”Miljoonaperinnöt” ovat rintamamiestalo muuttotappiokunnassa ja kesämökin ainoa arvokas asia on tontti. Edes jätelakia ei ole siellä noudattu, tuhansien eurojen remontit odottaa.
Kyllä, äitini on alle 70v, tuskin kymmentä vuotta elintavoista päätellen elää. Ei ole mikään vireä eläkeläinen, edes nurmikkoa ei ole pystynyt ajamaan vuosiin. Oliko lasteni täysi-ikäisyydellä joku merkitys tässä? Mikä on ettet halua ymmärtää sitä taloudellista ahdinkoa mihin tuo eukko minua, omaa lastaan ajaa? Puhumattakaan paletin reiluudesta. Että ihminen, jonka ei itse tarvinut ponnistella yhtään mitään, ei koskaan auttanut, sai tuosta vaan kaiken. Eläke on tietenkin hyvä, eläkeikä matala ja itsehän saan tuostakin aikanaan vain murusia, eläkeikä karkaa vuosi vuodelta.Eihän noilla ole mitään arvoa. Et varmasti mene konkurssiin. Aikuiset lapset voivat myös kieltäytyä miljoonista.
Jos omaa äitiään kutsuu eukoksi, niinon ollut tosiaan huono äiti-lapsi- suhde. Tuollaisia lapsista sitten tulee. Onneksi tämä ei ole yleistä, vaan harvinaista.
Anteeksi, rakas ihana kultamussukkahan tuo on. Unohdin että kaiken tämän lisäksi näitä pitää vielä palvoa, kun heidän takiaan ollaan saatu syntyä!
Vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa, ei tartte palvoa.Jos oma vanhempi on ollut paskiainen eukko, väärä luulo et kaikki olisivat samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret alle 40v ei tiedä Suomen historiasta mitään. Heilläkin taitaa olla vanhemmat, joilla on vapaa kasvatus tyyli. Jos sukulaiset ei miellytä on keinoja, joilla pääsee kuulemisesta eroon. Nämäkään valittajat eivät ilman isovanhempiaan asuisi vapaassa maassa.
Niin isovanhempia. Suurilla ikäluokilla ei ole sen enenpää tekemistä Suomen vapauden kanssa, kuin muillakaan sodan jälkeisillä sukupolvilla. No jos jotain niin vähemmän. He pilkkasivat sotaveteraaneja ja varsin suuri osa haihatteli Suomesta Neuvostoliiton tasavaltaa.
Älä hyvä ihminen sekoile noin pahasti. No eihän sinua voi tosissaan ottaa kun tuollaisia höpiset.
No jos sinun vanhempasi olivat tuollaisia, niin ei ihme sinustakin on tullut samanlainen, vai mikä lie trolli olet.
Kyllähän se olet sinä joka ei tiedä historiasta ainakaan 70-luvun historiasta. Valikoiva muisti? Hippiliike, taistolaisuus jne.. Varsin oli vasemmistolaista ja neukkumyönteistä se aika. Kunhan arkistot vapautuu, niin monta boomeri vaikuttajaa on lirissä epäisänmaallista toiminnastaan.
Mummu56 kirjoitti:
Mitä te täällä omien vanhempienne aiheuttamia traumoja puratte muita syyttämällä. Näitä kommentteja lukiessa minulle on tullut käsitys, että katkerimmat ja kateellisimmat täällä ovat ns. paremmista perheistä, joissa raha on kaiken mittari ja lapset ovat jääneet vaille vanhempiensa rakkautta.
Jos johonkin pitää kiukkua purkaa, niin purkakaa niihin työnantajiin, jotka tehostavat toimintaa vähentämällä työntekijöitä ja repimällä lopuista viimeisetkin hikitipat, jotta "amerikkalaiset eläkeläismummot" ja muut ökyrikkaat sijoittajat saisivat mahdollisimman suuret voitot. Siinä on syy, miksi töitä ei riitä kaikille.
Toiminnan tehostaminen on ainoa tapa yrittää pärjätä kilpailussa tällaisessa tilanteessa, jossa eläkemaksut on 24,4 % palkoista. Tällainen sivukulu vaikuttaa väistämättä siihen, kannattaako Suomeen investoida. Ei kannata.
Tuo on tosiasia, joka kannattaa ymmärtää, vaikka ei jotain ikäluokkaa sinänsä haukkuisi. Sen ymmärtäminen ja sanominen ei ole katkeruutta, vaan puhdas fakta. Suomi ei pärjää kilpailussa, vaan näivettyy hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret alle 40v ei tiedä Suomen historiasta mitään. Heilläkin taitaa olla vanhemmat, joilla on vapaa kasvatus tyyli. Jos sukulaiset ei miellytä on keinoja, joilla pääsee kuulemisesta eroon. Nämäkään valittajat eivät ilman isovanhempiaan asuisi vapaassa maassa.
Niin isovanhempia. Suurilla ikäluokilla ei ole sen enenpää tekemistä Suomen vapauden kanssa, kuin muillakaan sodan jälkeisillä sukupolvilla. No jos jotain niin vähemmän. He pilkkasivat sotaveteraaneja ja varsin suuri osa haihatteli Suomesta Neuvostoliiton tasavaltaa.
Älä hyvä ihminen sekoile noin pahasti. No eihän sinua voi tosissaan ottaa kun tuollaisia höpiset.
No jos sinun vanhempasi olivat tuollaisia, niin ei ihme sinustakin on tullut samanlainen, vai mikä lie trolli olet.
Kerro toki miten suuret ikäluokat takasivat Suomen vapauden? Pitääkö sekin omia teidän vanhemmiltanne? Ehkä suurten ikäluokkien hankaluus juontaa juurensa tuosta dilemmasta, että eidän vanhemmat olivat Suomen historian merkityksellisin ikäluokka. Sotivat, maksoivat sotakorvaukset ja jälleenrakensivat. Siinä on ollut liian isot saappaat boomerille täytettäväksi ja se näkyy sitten tällaisena suuruuden hulluutena ja näiden asioiden lukemista omiksi ansioiksi. Alemmuuskompleksi siis. Pätemistä, suoranaista valehtelua ja muiden vähättelyä. Asioihin perspektiiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin nyt kun on jälleen kerran sivukaupalla kinattu kummalla on
v*ttumaisempi elämä alle vai yli 40 vuotiailla ( tai mikä ikäryhmä nyt on kyseessä ei ole mulle ihan selvinnyt ) niin kertokaa mitä te haluatte meidän syytettyjen tekevän ?
Anteeksipyyntö a'la Petelius, ennakkoperintö, puolet eläkkeestä Hurstille , mitä ?
Olen tosissani joten en halua mitään uhriutumis kliseitä vaan vastauksia miten me voisimme muuttaa menneisyyttä, siinä ei tiettävästi ole onnistuttu kuin kommunismissa ja diktatuureissa.Boomereilla tarkoitetaan suuria ikäluokkia tai väljemmin noin 45-55 syntyneitä. Nykyiset 40-vuotiaat ovat millenniaaleja, he ovat syntyneet vuonna 1981. :)
Toisen maailmansodan aikaan tai kohta sen jälkeen syntyneet eivät enää ole suurin ikäluokka. Heistä on jo suuri osa "mennyt manan majoille".
Nyt puhuttiion boomereista eli ns. suurista ikäluokista. Jos haluat puhua nykyisestä suurimmasta ikäluokista eli noin 1964 syntyneistä, kerro se toki.
Fake news. 1983 on suurin.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/nyt-tulevat-kasarin-lapset-vuonna-1983…
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005954628.html
Vuonna 2019 oli eniten elossa 1963 ja 1948 syntyneitä ja heidän jälkeen kolmanneksi eniten on 1964 syntyneitä. Mitalikolmikon ulkopuolelle jäävien lista on tämä: 1949 syntyneet, 1956 syntyneet, 1962 syntyneet ja 1983 syntyneet.
Suunnilleen pari vuotta sitten vuonna 1983 syntyneet olivat vielä seitsemännelle sijalla, joten eri ikäluokkiin kokoerot alkavat olla aika pieniä kun puhutaan elossaolevista ihmisistä.
Maailmaa ei paranneta täällä somessa märisemällä, joten tämä mummu (joka ei kuulu suuriin ikäluokkiin, eläke 1000€/kk) lähtee pitämään huolta lapsenlapsistaan ja nauttimaan kauniista kesäpäivästä tuntematta kateutta tai katkeruutta ketään kohtaan. Elämä menee niinkuin menee, jonkin verran siihen pystyy itse vaikuttamaan, mutta se milloin syntyy, minkälaisiin olosuhteisiin syntyy yms ovat hyvää tai huonoa tuuria.