Miksi introverttiyttä pitää hävetä?
Itse en pidä ihmisistä juurikaan, totta kai läheisimmistä, mutta muuten en halua tutustua uusiin ihmisiin. Miksi sitä pitää hävetä ja puolustella?
Kommentit (29)
Ei pidäkään hävetä, mut usein ekstrovertimmat ihmiset luo helposti sen fiiliksen
"Sä oot nii hiljanen".
Muistan, kun riparilla pienryhmätehtävässä isonen tölväs tylyyn sävyyn: "puhuisit enemmän!". Joo, tosi rohkasevaa. Heti olin puheliaampi.
Mä olen enimmäkseen introvertti, mutta osaan olla myös extrovertti. Palautumisessa haluan olla yksin ja inhoan kaikkia kissanristiäisiä sun muita pakollisia juhlia. En ole yhtään pahoillani siitä, että olen nyt juhannuksena ihan yksin kotona. Tämä on minulle laatuaikaa. Voin palautua, latautua ja hoitaa itseäni monin tavoin. Tarvitsen tätä, mutta tätä on liian harvoin. Olisi hyvä, etteivät niin monet olisi suuttuneet siitä kun perun menoja tai en monesti suostu kaikkeen. Esim. lapsenvahtina olo vapaapäivinäni estää minua palautumasta töistäni ja siitä suututaan. Teem kluitenkin raskasta 3-vuorotyötä. N51
Oon introvertti ja tiedän monia muita samanlaisia. Ja monella kyllä on ikävä tapa ilmaista asia jotenkin niin, että muiden seura "ei kelpaa". En osaa selittää, mutta valitsevat saat niin, että tulee tunne että oma seura ei kelpaa heille. Tästä monelle syntyy mielikuva, jossa introvertit ovat olevinaan muiden yläpuolella.
Vähän sama ilmiö kun joillakin naisilla on kova tarve kovaan ääneen selittää tulevansa juttuun enemmän miesten kanssa ja meikeistä ym puhuminen on niiiiiiin ikävystyttävää. Kyllä minä sen naisena otan itseeni. Olen niin paljon muutakin kuin meikit. Samalla tavoin eksovertit voivat loukkantua introverttien tavasta puhua asiasta, sillä ovathan hekin paljon muuta kuin hölöttäviä tyhjäpäitä.
Vierailija kirjoitti:
En minä häpeile. Usein sanonkin että oon introvertti ja en hirveesti keskustele enkä muutoinkaan esillä halua olla.
Minä olen introvertti, joka pitää hyvistä ja pitkistä keskusteluista. Turhaa lätisemistä, joka ei johda minnekään, en voi sietää.
Ainoa somekanava, jota kokeilin muiden painostuksesta oli FB. Poistuin sieltä siksi, etten halua tuhlata ainutkertaisesta elämästäni aikaa juuri siihen turhaan lätisemiseen. Pidin myös järkyttävänä, että peukutusten laskeminen ja peukutusmääristä kilpailu oli niin tärkeää ikänsä puolesta aikuisille naisille.
Kerran yksi FB-kaveri aloitti riidan siitä, etten käy peukuttamassa tarpeeksi nopeasti hänen päivityksiään ja en ole Messengerissä paikalla ratkomassa tätä ”kriisiä”. Minä en käyttänyt FB:a puhelimessani vaan kotona koneella.
Lopulta koin pakollisen peukutusurakan taakkana ja päätin poistua palvelusta. Iltalehdestä löytyy artikkeli, jonka mukaan se on merkki psykopatiasta. Huh huh!
Vierailija kirjoitti:
No onhan se aika heikkoa ja itsekästä että kaikki kanssakäyminen on aina intron ehdoilla. Ei yhtään tasapuolista. Lisäksi monet antavat itsestään tosi ylimielisen kuvan, "olen parempi kuin muut, ja omat ajatukseni ovat maailman kiehtovimmat." Introt itse yrittävät saada muut häpeämään itseään ja sitä että tykkäävät olla seurassa.
Tuo on sinun korviesi välissä oleva ajatus. Ei vastaa todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti. Luultavasti kukaan ei pidä minua sosiaalisesti kömpelönä eikä epäsosiaalisena. Toimin sellaisissa tehtävissä, jotka edellyttävät jatkuvaa toisten ihmisten kanssa olemista ja vuorovaikutusta. Pärjään töissäni oikein hyvin. Mutta väsyn toisten seurassa. Töiden jälkeen ei tulisi mieleenikään lähteä esimerkiksi kyläilemään tai ravintolaan. Haluan olla rauhassa kotona enkä mielelläni puhu esimerkiksi puhelimessa. En ole tunkemassa koskaan mihinkään kissanristiäisiin enkä muiden seuraan, mutta jos kutsu käy, niin yleensä menen kyllä ja pidän sujuvasti seuraa. En kuitenkaaan erityisemmin pidä sellaisesta. Olen muutenkin mieluummin pienissä porukoissa, kaikkein mieluiten kahden kesken toisen ihmisen kanssa. Suuret ihmisjoukot saavat minun hermostumaan, vaikkei se kaiketi näy päällepäin.
Olet ambivertti. Monet introvertit ovat itseasiassa ambiverttejä, mutta eivät sitä tiedä tai sitä tunnusta.
Ei ollut tullut vastaan että pitäisi puolustella. Eikä ole tullut kenenkään deitin kanssa edes keskustelua aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tullut vastaan että pitäisi puolustella. Eikä ole tullut kenenkään deitin kanssa edes keskustelua aiheesta.
Minulta kysyttiin työhaastattelussa ja kerroin olevani introvertti, joka esimerkiksi lukee, valokuvaa luontoa ja liikkuu yksilöllisesti ulkona. Se oli paha virhe! Olisi pitänyt valehdella.
Minä olen introvertti. Luultavasti kukaan ei pidä minua sosiaalisesti kömpelönä eikä epäsosiaalisena. Toimin sellaisissa tehtävissä, jotka edellyttävät jatkuvaa toisten ihmisten kanssa olemista ja vuorovaikutusta. Pärjään töissäni oikein hyvin. Mutta väsyn toisten seurassa. Töiden jälkeen ei tulisi mieleenikään lähteä esimerkiksi kyläilemään tai ravintolaan. Haluan olla rauhassa kotona enkä mielelläni puhu esimerkiksi puhelimessa. En ole tunkemassa koskaan mihinkään kissanristiäisiin enkä muiden seuraan, mutta jos kutsu käy, niin yleensä menen kyllä ja pidän sujuvasti seuraa. En kuitenkaaan erityisemmin pidä sellaisesta. Olen muutenkin mieluummin pienissä porukoissa, kaikkein mieluiten kahden kesken toisen ihmisen kanssa. Suuret ihmisjoukot saavat minun hermostumaan, vaikkei se kaiketi näy päällepäin.