Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ootko nähnyt ufoja Suomessa?
Kommentit (55)
Pyyvaaran peltipata 14.6.1967
Suomussalmella tehtiin kesällä 1967 monessa suhteessa varsin erikoislaatuinen ufohavainto: nähty tuntematon esine edusti harvinaista tyyppiä, sitä pystyttiin tarkastelemaan lähietäisyydeltä kirkkaassa päivänvalossa, sillä oli useita silminnäkijöitä ja tapausta selvittelemässä oli monipuolinen ja edustava asiantuntijajoukko - ilman tulosta.
Kesäkuun 14. päivänä puolipäivän maissa maanviljelijä Arvi Juntunen oli rasvailemassa äestään talonsa pihamaalla. Hänen veljensä Veikko puolestaan tervasi reenjalaksia muutaman metrin päässä. Sää oli aurinkoinen ja tyyni. äkkiä taivaalta kuului voimakasta kohinaa, ikään kuin pyörremyrsky olisi ollut tulossa. Sitten Arvi Juntunen huomasi, miten pihalla kasvavan pihlajan latva alkoi heilua voimakkaasti.
Hän kääntyi katsomaan kohinan suuntaan. Silloin hän havaitsi, että vain noin kuuden tai seitsemän metrin päähän hänestä oli yllättäen laskeutunut pieni, ylösalaisin käännetyn padan muotoinen esine, joka leijui nyt osapuilleen puolen metrin korkeudella maasta. Esineen läpimitaksi Juntunen arvioi noin 70-80 senttiä ja korkeudeksi puolet siitä. Aurinko kimalteli sen ruskehtavalta pinnalta ja sen sivussa oli jokin siipeä muistuttava uloke. Esineen erillinen alaosa näytti pyörivän nopeasti.
Aluksi Arvi Juntunen ajatteli, että maahan tullut kapine oli jokin pyörremyrskyn mukanaan tuoma esine. Niinpä hän päätti ottaa sen kiinni. Kun hän oli päässyt suunnilleen kolmen metrin päähän tavoitteestaan, esineen sivusta putkahti esiin kolme antennilta näyttävää ohutta lankaa. Tuota pikaa reunimmaiset antennit kääntyivät keskimmäisen suuntaiseksi ja vaikka ne eivät koskettaneetkaan Juntusta, hän tunsi saavansa sähköiskun tapaisen "tykyttävän iskun".
Juntunen tietysti pelästyi hieman, mutta kun esine alkoi taas osoittaa liikkumisen aikeita, hän tempaisi hatun päästään ja nakkasi sen kohti antenneja. Teolla ei ollut muuta vaikutusta, kuin että esinettä ympäröivä voimakas ilmanpaine sinkosi hatun yli kymmenen metrin päähän.
Nyt seurasi täysin tarkoituksettomalta näyttävä ohjelmanumero. Esine nousi ylemmäksi ja alkoi kuin äkäinen paarma lennellä antennit eteenpäin sojottaen ympäriinsä pihapiirissä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, niin ylös ja alas kuin sivullekin. Juntunen äkkäsi, että nyt olisi muillakin nähtävää ja huusi sisällä olevaa emäntäväkeä ja lapsia katsomaan. Nämä eivät kuitenkaan kuulleet. Sen sijaan viereisen talon vanhaemäntä Liisa Keränen ja nuorempi emäntä Sirkka Keränen, kuulivat huudon ja tulivat ulos. Viisivuotias Aarne Keränen oli jo oikeastaan ehättänyt käydä kertomassa heille kummallisesta lentävästä esineestä, mutta ilmeisesti niin nuoren todistajan kuvaus ei herättänyt aikuisissa riittävää kiinnostusta.
jatkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyyvaaran peltipata 14.6.1967
...jatkuu
Viisi silminnäkijää sai nyt seurata varmaankin elämänsä kummallisinta näytöstä. Pikkualuksen sekoilevaa lentoa kesti niin kauan että se olisi mainiosti ehditty kuvata, mutta epäonneksi kameraa ei ollut käytettävissä. Lopulta esine alkoi nousta loivasti johonkin luoteen suuntaan ja katosi sitten taivaan sineen. Koko äänetön sirkus oli kestänyt arviolta viisitoista minuuttia.
On mahdollista, että samainen kummitus oli liikuskellut talon tienoilla jo ennen puoltapäivää, sillä Pyyvaaran talon lapset olivat äkkiä tupsahtaneet sisään ja pyytäneet aikuisia katsomaan "helikopteria". Mitään ei kuitenkaan ehditty sillä erää nähdä eikä kuulla.
Tapaus herätti varsin runsaasti huomiota ja silminnäkijöitä kävivät haastattelemassa mm. Kainuun rajavartioston edustajat, oululaiset ufotutkijat ja lehtimiehet. Kaikki tapausta selvitelleet tutkijat jäivät ymmälle. Myöhemmin kävi ilmi, että samanlainen esine oli nähty kuusi viikkoa aikaisemmin Kuusamon Vuosselinjärvellä, jossa kolme kuusamolaismiestä oli ollut kalastamassa. He katsoivat kuitenkin viisaimmaksi pitää tapauksen omana tietonaan ja kertoivat siitä vasta pari vuotta myöhemmin - ilmeisesti saatuaan tiedon Pyyvaaran tapauksesta.
Porin seitsemän ilmapalloa 12.4.1969
"Ammattilentäjät eivät koskaan ole nähneet ufoja." Tämä aikoinaan hyvin suosittu päivälehtiväittämä on onneksi jo lähes tyystin hävinnyt pois käytöstä. Seuraava kymmenien suomalaisten lentäjien havainto on saattanut olla omalta osaltaan vaikuttamassa asiaan.
Huhtikuun 12. päivänä vuonna 1969 oli Ilmavoimissa palveleva Jouko Kuronen lähdössä Porin lentokentältä suorittamaan lentäjätoverinsa kanssa Kuopioon aiottua suunnistuslentoa joskus puolen päivän paikkeilla. Sää oli kirkas ja aurinkoinen. Maan pinnalla kävi heikko tuuli, mutta tarkemmat säätiedot kertoivat, että jo kolmen kilometrin korkeudessa vallitsi voimakas, noin 185 tuntikilometrin pohjoistuuli.
Kuronen rullasi koneensa lennonjohdon antamien ohjeiden mukaisesti kiitoradalle noustakseen lentoon. Silloin hän tuli kiinnittäneeksi huomionsa radiosta kuuluvaan keskusteluun, jota kävivät tähtäysharjoituksia paraikaa suorittavien Fouga Magister -koneiden valvoja ja eräs juuri tähtäyssyöksyä aloittava ohjaaja, taistelulentäjä Tarmo Tukeva. " Hei 286, keskeytäpä syöksysi ja katso, mitä noin seitsemän ilmapalloa yläpuolellasi ovat", viestitti valvoja. Radiosta kuului Tukevan kuittaus: "Selvä, keskeytän - kaarran niitä kohti oikean kautta". "Ne seisovat paikallaan tässä kentän päällä - olisiko korkeus joku 1500-3000 metriä - ja niitä näyttää olevan seitsemän kappaletta". "Selvä, aloitan nousun."
Keskustelua kuunnellessaan Kuronen ohjasi oman, kentällä olevan koneensa pieneen käännökseen saadakseen "ilmapallot" näkyviin. Siinä samassa hän havaitsikin seitsemän keltaisen, pallon tai levyn muotoisen esineen ryhmän leijuvan ikään kuin tarkkailuasemissa kentän yläpuolella. Sitten hän huomasi Fougan lähestyvän esineitä ja kuuli radioliikenteen taas heräävän henkiin. Ensin lennonjohto ja heti perään tutka ilmoittivat saaneensa kohteisiin tarkkailukosketuksen.
Käskyn saatuaan Tukeva käänsi koneensa kohti Porin kaupunkia mennäkseen ottamaan selvää tilanteesta. Saadessaan pallot näkyviin hän totesi ne yleismuodoltaan pyöreiksi, mutta hahmoltaan hieman epätarkoiksi. Kiintopisteiden puuttuessa oli etäisyyttä niihin mahdotonta arvioida. Sitten tapahtui yllättävä käänne. äkkiä esineet asettuivat muodostelmaan ja läksivät liikkeelle kohti pohjoista nopeasti kiihtyvällä vauhdilla. Kovalla vastatuulella ei näyttänyt olevan minkäänlaista vaikutusta niiden hurjaan menoon. "Et sä saa niitä enää kiinni", ilmoitti valvoja Tukevalle, "ne häipyvät pohjoisen taivaalle". Ja aivan oikein: "ilmapallojen" vaihti oli kohonnut niin huimaavaksi että niitä 700 tuntikilometrin vauhdilla lähestyvä kone jäi kuin seisomaan. Esineiden käsittämättömän nopeaa menoa kuvaa parhaiten se, että samalla minuutilla ne havaittiin jo Vaasassa, vajaat 200 kilometriä pohoisempana.
Porin merkillisten ilmapallojen lentonäytöksessä oli erinomainen yhteensattuma se, että silminnäkijöiden havaintoja oli tukemassa kehittynein sen aikainen tekninen välineistö. Sen avulla voitiin varmistua siitä, että tavallisimmat virhetulkinnat, kuten lentokoneet, sääluotaimet ja optiset näköharhat, putosivat pois laskuista. Mutta "ilmapallot" jäivät selitystä vaille.
Jos ufolla tarkoitetaann tunnistamatonta lentävää esinettä, niin kyllä, olen nähnyt ja kaveri myös. En ala tässä sen tarkemmin selvittää millaisen ihmeen näimme, mutta keskellä kirkasta talvipäivää eikä siinä mitään valoja näkynyt. Lensi jyrkässä kulmassa kovaa vauhtia kohti järven jäätä mutta ei se jäälle kuitenkaan laskeutunut. Minä pysyttelin hiljaa, mutta kaveri kysyi "mikäs toi oli" ja minä vastasin, että "en tiiä". Sen jälkeen emme ole asiasta keskustelleet ja vaikka kuinka olen miettinyt niin en ole keksinyt minkä vehkeen näimme. Emme siis tunnistaneet tätä lentävää esinettä, mutta en väitä, että sillä olisi maapallon ulkopuolisen elämän kanssa mitään tekemistä. Oli mikä oli, ei se elämääni ole millään lailla vaikuttanut, mutta tulipa vain nähtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nähnyt ufoja, mutta uskon niihin. Emme todellakaan ole universumissa yksin, edes omassa galaksissamme. Meillä on satoja miljardeja tähtiä, elämää löytyy sieltä sun täältä, takuulla. Uskon, että myös kehittyneempää, se tullaan näkemään ennemmin tai myöhemmin, ei välttämättä tätä lukevan elinaikana.
Ufot ovat jo keskuudessamme (kuvainnollisesti), ne on tuotu osaksi viihdettä, elokuvissa, leluina, vitseinä. Nyt ufoille ja ufohavainnoille on helpompi nauraa, tehdä niistä vitsin ja viihteen elementti, kuin ottaa ne tosissaan ja vakavasti. Kun avaruusoliot ja ufot on luokiteltu tämän kautta hauskaksi huuhaaksi, asioita ei tutkita vaan kaikelle etsitään selitys. Ehkä maapallo ja kansat voivat paremmin kun suljemme silmälle emmekä usko totuutta.
Näin Siuntiossa pimeänä syysiltana taivaalka todella nopeasti liikkuvan erittäin kirkkaan valon, joka lensi korkealla. Lentokone se ei voinut olla, koska niitä lentää tästä usein yli (kaukolentoja ja Suomeen tuleva) ja lentävät paljon hitaammin, tuo valo liikkui moninkertaisesti niiden vauhdilla. Satelliiksi epäilin, mutta vauhti oli niin kova, että jäin ihmettelemään. Ääntä ei kuulunut. Kesken lennon se muutti äkkiä suuntaa ja kääntyi takaisin, horisontissa taas uudelleen vaihtoi suuntaa ja lensi kokonaan taivaankaaren yli. Jos joku osaa selittää mikä voisi olla, jäi arvoitukseksi, joten u.f.o. eli tuntematon lentävä esine se on minulle, kunnes joku antaa paremman selityksen.
Yleensäkin on tyhmää, kun joku sanoo ettei usko ufoihin, ufohan on vain tunnistamaton lentävä esine, se onko ne ulkoavaruudesta, on sitten eri juttu uskooko sellaiseen mahdollisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt kahdesti. Ja teille jotka kohta aikovat väittää mua psykoosihörhöksi olen yliopistolla post-doc tutkija, äo 140, tieteellisen koulutuksen saanut ja osannut arvioida ilmiöitä objektiivisesti, eli yksi kerrallaan käynyt läpi vaihtoehdot voi olla asia x, y, z jne (eli esim lennokki, sääpallo, riippuliidin jne).
Siihen en ota kantaa mistä nuo tulivat. Saattavat olla myös erittäin kehittynyttä aseteknologiaa maasta tjsp.
Jokainen joka liikkuu paljon luonnossa/ulkona eritoten hämärän aikaan on varmaan nähnyt, jos on vaan tajunnut katsoa taivaalle. Normisettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin Siuntiossa pimeänä syysiltana taivaalka todella nopeasti liikkuvan erittäin kirkkaan valon, joka lensi korkealla. Lentokone se ei voinut olla, koska niitä lentää tästä usein yli (kaukolentoja ja Suomeen tuleva) ja lentävät paljon hitaammin, tuo valo liikkui moninkertaisesti niiden vauhdilla. Satelliiksi epäilin, mutta vauhti oli niin kova, että jäin ihmettelemään. Ääntä ei kuulunut. Kesken lennon se muutti äkkiä suuntaa ja kääntyi takaisin, horisontissa taas uudelleen vaihtoi suuntaa ja lensi kokonaan taivaankaaren yli. Jos joku osaa selittää mikä voisi olla, jäi arvoitukseksi, joten u.f.o. eli tuntematon lentävä esine se on minulle, kunnes joku antaa paremman selityksen.
Yleensäkin on tyhmää, kun joku sanoo ettei usko ufoihin, ufohan on vain tunnistamaton lentävä esine, se onko ne ulkoavaruudesta, on sitten eri juttu uskooko sellaiseen mahdollisuuteen.
Samanlaisen nähnyt. Juuri tuo erikoista että lentää kovaa, pysähtyy, lentääkin äkkiä eri suuntaan (”peruuttaa”). Siihen ei peruslentokoneet pysty.
Näin 9vuotiaana äitini kanssa klassisen lentävän lautasen mallisen esineen puiden latvojen päällä, asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa (7 kerros). Oli hyvin varhainen aamu, äidin oli herättänyt vatsassa myllertävä pikkuveljeni ja minut varmaan tv:n lastenohjelmat. Muistan miten lusikoin muroja ja katsein tuota outoa puiden päällä riippuvaa lautasta, äitini lähti etsimään kiikareita ja silloin esine ampaisi vauhdilla ylöspäin kadoten näkyvistä. En muista pelänneeni, lapsi kun olin enkä ollut nähnyt mitään ohjelmia ufosieppauksista ym.
Tässä Vesa-Matti Loiri kertoo oman ufokokemuksen jonka koki lapsena. Alkaa kertomaan noin 3 minuutin kohdalla.
onkohan amerikan valvonnan henkilöstö niin "pilvessä" kun niitä näkevät täytyy olla kun muualla niitä ei ole näkynyt. suomesta ainoastaan kulmuni on nähnyt siksi piti suomenkin lähettää finnautti n.3miljardilla.
Alue: Aihe vapaa
Kallaveden ufonpalanen 29.8.1964
...jatkuu
Tässä tapauksessa tutkijoita kiinnosti erityisesti juuri ufosta pudonnut möhkäle, olihan se ensimmäinen laatuaan suomalaisen ufotutkimuksen historiassa. Sitä tutkittiin ainakin kahdessa yliopistossa ja neljässä metallurgian laboratoriossa Pohjanlahden molemmin puolin. Kappaleesta löytyi kaikkiaan 25 alkuainetta, suuremmassa määrin kahtatoista. Se ei ollut epätavallisen radioaktiivinen, sen sähkönjohtavuus oli yhtä huono kuin eristeillä, mutta se oli selvästä magneettinen.
Ensimmäiseksi oletettiin, että kyseessä olisi "luonnollinen" geologinen tuote. Tämän olettamuksen kumosi professori Edelman Åbo Akademin geologiselta laitokselta kuultuaan, mistä kappale oli löydetty. Mutta olisiko kysymyksessä meteoriitti? Tämän mahdollisuuden puolestaan torjui esitetyn alkuaineanalyysin perusteella Turun yliopiston meteoriittiasiantuntija professori Papunen. Nyt voitiin olla täysin varmoja siitä, että kysymyksessä oli ns. tekninen kappale eli teollisen valmisteen osa. Jatkotutkimukset paljastivat, ettei se voinut olla avaruusromua eikä normaalia käyttömetallia. Loppujen lopuksi tutkimuksissa ei ilmennyt mitään, mikä olisi ollut ristiriidassa havainnontekijän esittämien tietojen kanssa. Kappaleen alkuperällle ei siten löydetty mitään tavanomaista selitystä.
Raimo Blomqvistin havaintokertomuksessa on yksi erityisen kiinnostava yksityiskohta, joka antaa hänen kokemukselleen lisää uskottavuutta ikäänkuin mutkan kautta. Ensi kuulemalta havainto lautasen reunan vääntyneisyydestä vaikuttaa aivan pähkähullulta, mutta havainto on oikeastaan verraten tavallinen. Vastaavanlaisia piirteitä on nähtävissä esimerkiksi eräissä kuvissa, joita kiistelty George Adamski otti muutaman kymmenen metrin etäisyydeltä Marylandissa Yhdysvalloissa puoli vuotta myöhemmin. Ilmiön aiheuttajaksi on arveltu esineen ympärillä olevaa voimakasta sähkömagneettista kenttää, joka toimii linssin tavoin ja varsinkin lähietäisyydellä vääristää esineestä syntyvää näkövaikutelmaa. Raimo Blomqvistin maininta voimakentässä olemisesta sopii hyvin tähän kuvaan.
Miksi vieras alus kävi tipauttamassa metallinmakuisia terveisiään Kallaveden yksinäisen saaren rantaan? Kappaleen säännöttömän muodon perusteella on vaikea kuvitella, että se olisi jokin huolto- tai korjausoperaatiossa korvattu kulunut tai rikkoutunut osa.