Tehnyt jotain oikeinkin... :)

Fiksuin valintani on ollut käsistään kätevä aviomies (kaikin tavoin, heh) ja hankkia hänen kanssaan 3 loistavaa lasta. Kaksi poikaa ja yksi tytön tylleröinen. Olen onnellinen :)

Ap:lle: Ja pian huomaat kuinka helvetin yksinäistä elämäsi lopulta on. On ystäviä jo, mutta heillä kaikilla on kuitenkin oma, rikas elämänsä - johon kuuluvat lapset ja pian jo lapsen lapsetkin. Sinä olet vain se "ystävä". Vuosien varrella heidän päivällispöytänsä ääreen kokoontuu joukko keskenään rakkaita ihmisiä - sukua - tukena ja turvana elämän myrskyissä ja illassa.

Sinä vietät iltaa yksin Netflixin ja viinilasin kanssa. Mahdollinen kumppani on jo vaihtanut nuorempaan ja perustanut tämän kanssa perheen.

Vanhuus ei myöskään näytä kohdallasi kovin kaksiselta. Ja mitä sinusta jää jäljelle. Hiukan materiaa (joka unohtuu parissa kuukaudessa) - ei mitään muuta. Perheellisillä elämä jatkuu jälkipolvissa. Heidän puheissaan ja muistoissaan elämä jatkuu ja saa merkityksensä vuosikymmeniä, jopa satoja. Just think about it.

Minä olisin todella ahdistunut, jos huomaisin olevani nelikymppinen lapseton nainen. Säälittävistä säälittävin kohtalo. Juna jo mennyt yhden elämän merkityksellisimmän asian kohdalla...

Sorry ap, mutta pakko oli tämä sanoa suoraan.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 21:51"]

Minä olisin todella ahdistunut, jos huomaisin olevani nelikymppinen lapseton nainen. Säälittävistä säälittävin kohtalo. Juna jo mennyt yhden elämän merkityksellisimmän asian kohdalla...

Sorry ap, mutta pakko oli tämä sanoa suoraan.

[/quote]

Hei, ei nyt tuoda please tuota iänikuista negailua ja kateutta tähän ketjuun, keskitytään niihin positiivisiin valintoihin, eikö yeah?! pus

Hmm, tämä positiivinen ketju ei nyt jotenkin ota av-palstalla tulta alleen. Olen vasta ainoa, joka on kertonut hyvästä elämänalinnastaan ja vastauksena tullut kaksi negailijaa, jotka epätoivoisesti yrittävät kumota elämänvalintani positiivisuuden ja hyvyyden. Ei nyt oikeasti tsempataan kaikki ja positiivisia elämänvalintoja kehiin!!!!!!

Näytetään kaikille, että täällä voi ja saa olla positiivinenkin vaihteeksi! Ja jos kukaan kertoo mistään iloisesta ja onnea tuottavasta elämänvalinnastaan, sitä ei saa yrittää kumota ja negailla, oli se millainen valinta vaan,se olkoon sääntönä tässä nyt :)

Olen onnellinen siitä, että sain löysin miehen ja sain lapsen nuorena. On ihanaa, kun on oma perhe :)

Olen onnellinen siitä, että sain löysin miehen ja sain lapsen nuorena. On ihanaa, kun on oma perhe :)

Jotkut ei vaan tajua, että kaikki ei niitä lapsia halua. Ihan niinku jollekin maailman tärkein asia on saada lapsia... eipä äiditkään saa tästä elämästä mitalia. Yksin täältä lähdetään.

Oma asiani on, että olen uskaltanut tehdä asiat kuten itse haluan. Ja siten olen onnellinen. En todellakaan niin, miten yhteiskunta olisi halunnut. Ja näin minusta on lopulta enemmän hyötyä kaikille.

Olen tyytyväinen että opiskelin hyvän ammatin ja nautin siitä joka päivä. Saan työstäni joka päivä tyydytystä ja tunnen olevani tärkeä.

Lisäksi olen onnellinen että löysin mieheni kauan sitten ja että olemme yhdessä kasvaneet aikuisiksi. Kumppanini on paras kaverini ja olemme yhdessä kokeneet ylä- ja alamäkiä. Lisäksi nyt meillä on 3lasta, joiden kanssa aika ei käy pitkäksi. Elämä on kohdellut meitä hyvin, vaikka vaikeaakin on ollut (talon rakennus yms).

Minä olen onnellinen. Bonuksena minulla on viisi ihanaa lasta ja esikoinen tekee minusta isoäidin viikon päästä. Hyvä työ, paljon mielenkiintoista tekemistä ja tapaan ihania ihmisiä joka päivä ja lisäbonuksena jalkapallon mm-kisat. Elämä on ihanaa.

Juuri tällä hetkellä olen todella onnellinen! Muutamme tulevan aviomieheni kanssa ensimmäiseen omaan asuntoomme, aiemmin olemme asuneet vuokralla. Olen julmetun onnellinen että meille myönnettiin asuntolaina, olen naurettavan tyytyväinen toisinaan yksitoikkoiseen työhöni ja tosiaan, menen kolmen viikon kuluttua naimisiin. Mies vakinaistettiin juuri. Elämä hymyilee ja minunkin on pakko!

Kyllä jossain vaiheessa tipun korkealta ja kovaa, mutta juuri nyt meillä on täydellinen elämä.

Jos ap ei halua lapsia, niin eikös joku muu keskustelupalsta olis parempi paikka kuin vauva.fi ;)

Aloitin kirjojen lukemisen aikuisiällä uudelleen.

Olen maailman onnellisin nainen omasta rakkaasta aviomiehestäni. Joka päivä jaksan ihmetellä, miten voinkin olla tällainen onnentyttö. Olen ollut mieheni kanssa koko aikuisikäni, lähes 30 vuotta. Meillä on ihanat, terveet lapset ja elämä mallillaan.

Minä olen tehnyt paljon asioita oikein: selvisin koulukiusaamishelvetistä. Löhdin opiskelemaan, opiskelin itseäni kiinnostavaa alaa vaikka se ei ollutkaan erityisen varma työllistäjä ja siellä vielä valitsin sen kaikkein epävarmimman ja kilpailluimman suuntauksen, enkä esim opettajaopintoja. Nyt mulla on hyvä ammatti, jossa pärjään loistavasti ja joka ei tympäise. Valitsin hyvän miehen, jonka kanssa on ollut hyvä perustaa perhe, johon on voinut luottaa ja joka on jakanut arjen ja juhlan tasaveroisna kumppanina. Tein lapseni aikaisin ja jatkoin sitten uraani. Kun lapsi sairastui, ymmärsin kuunnella asiantuntioita ja tehdä sitten itse päätökset lapsen kuntoutuksesta koska minä hänet parhaiten tunsin. Uskalsin heittäytyä taloudellisessti uhkarohkeisiin yrityksiin, jotka nyt on tuottaneet hedelmää. 

Tosin on sanottava, että en välttämättä ota kaikista hyvistä ja onnistuneista päätöksistäni kovin suurta kunniaa itselleni. Vaikka olen tietysti joka kohdassa yrittänyt parhaani, on monesti myös aika lailla säkää ollut mukana. mutta ehkä kaikkein tärkeintä on ollut se - ja tästä kyllä otan kunnian - että kun asiat ovat menneet pieleen, en ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan kerännyt palaset ja yrittänyt uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, aina vähän toisin, kunnes homma on saatu jotenkin järjestykseen. Koska kyllähn sina välillä vaan menee pieleen. Mut niin kuin sanotaan, ei sotaa voita se, joka voittaa taistelun, vaan se, joka nousee useammasta häviöstä.