Kitupiikit! MIKSI äidin/isän hautaaminen pitäisi olla mahdollisimman halpaa?

Pihit nyt ovat pihejä aina, tunteissakin. Onneksi olen välttynyt tuolta kiroukselta, se on maanpäällinen pitkä helvetti.

No mitä se kuollut siitä nyt välittää? Olet töissä hautaustoimistossa, arvaan ma. Pahvilaatikko olisi paras arkku ja luonnonkukkia siihen päälle. Ja luonnonkiva johon pieni laatta. Näin omalle kohdalle.

Hautauskulut on ihan oikeasti törkeää rahastamista. Ainakin minä jätän mieluummin jokaisen ylimääräisen sentin jälkikasvulle. Yksinkertainen boxi, johon pari sinistä orvokkia ja jolla polttouuniin ja tuhkat möksän maille tai järveen, minä en muuta kaipaa. Iso ilmo Hesarissa imeline värssyineen ja jokainen lemmikkikoirakin lueteltuna kaipaajana, ihan turhaa. Kiiltelevä kivi, pahimmassa tapauksessa paikkakunnalla jossa kukaan läheinen ei asu, ihan turhaa.

No, mahtaisko johtua siitä, että useimmat kuolleet eivät ikinä haluaisi tuhlata rahojaan turhaan eli johonkin luksusarkkuun. Omat vanhempani ovat suunnitelleet välillä puoliksi leikillä, että hommaavat netistä halpisarkut valmiiksi, niin hautaustoimisto ei pääse kiskomaan ylihintaa arkuista. Kivestä ensin miettivät, että laatta riittäisi, mutta nyt ovat päätyneet siihen, että järkevä olisi ns. sukuhauta eli paljon nimiä samaan ja uurnapaikkoja. Tulee halvemmaksi ylläpitääkin.

Mua ainakin lohdutti surussa valita äidille kauniit kukat, arkku ja asu - koska hän oli sellainen ihminen, jolle ne merkitsivät jotain - hän rakasti kaikkea kaunista. Tämä oli viimeinen palvelukseni hänelle tyttärenä. Minä sain vielä muistella äitiäni ja hänen persoonaansa, kun mietin mistä kukista hän pitäisi.

Kyllähän se maksoi hieman enemmän, mutta raha on maallista. Vainajan kunnioittaminen näin on mielestäni kaunis tapa surra.

Isän toive oli mahdollisimman halvat hautajaiset. Ei kuitenkaan otettu halvimman mukaan, vaikka persaukisia oltiin.

Ei, ei saatu mitään avustuksia.

Mun vanhemmilla on valmiina jo hautapaikat ja kivi (samaan hautaan isovanhempien kanssa). Eipähän tartte huolehtia kuin kaiverruksesta :)

Onko AP hautaustoimistoyrittäjä vai miksi risoo?

Voisi melkein muuten uskoa, mutta "Ne on sen vainajan rahoja." on kirjoitettu "on" kun piti kirjoittaa "oli".

Hittoako niitä rahoja kirjaimellisesti polttamaan ja/tai hautaamaan maahan mätänemään.

Minun äitini haudalla on ilmaiseksi saatu luonnonkivi ja se on koko hautausmaan kaunein kivi. Äidin hyvä ystävä sen antoi omalta tontiltaan, heille oli kivi löytynyt sieltä itselleenkin, ja otimme vastaan, koska oli niin kaunis. 

Muistotilaisuuteen kyllä panostettiin ja vieraita oli paljon. Halusimme, että äidit lukuisat ystävät saivat tulla muistamaan, koska niin moni halusi ja äiti oli itse niin sosiaalinen. 

Aikanaan kun mummoni haudattiin hänen toiveensa oli, että hautajaisista tehtäisiin mahdollisimman vaatimattomat. Pula-aikaan oli elänyt, varmaan sekin osaltaan vaikutti. Mummoltani jäi PALJON perintöä, mutta halusi, että jälkeläiset ostavat itselleen muistoksi esimerkiksi jonkin korun tai lähtisivät matkalle, josta jäisi paljon konkreettisempi muisto, kuin esimerkiksi tammiarkusta lastulevyarkun sijaan.

Pitää tuntea vainaja. Aika moni varmaan tietää omien vanhempiensa olevan vaatimattomia ja inhoavan koreita kruusailuja. Hautajaisista järjestetään sitten sellaiset luonnonmukaisemmat. Onhan sellainen kallis ökyarkku tosi mauton. Ja ne kukat! Hirveitä kransseja ja seppeleitä, kuin amerikkalaisissa presidentinvaaleissa konsanaan. Onko siinä sitten mitään tunnetta mukana...

No, meidän suvussa on ainakin kaikki korostaneet, että halpa arkku, ei kalliita kukkia, max 10 ihmistä hautajaisiin, kahvit kotona itsetehdyin kahvileivin. Ja ei missään nimessä kuolinilmoitusta.

Isot hautajaiset ovat vain elossa olevien keino lepyttää omaatuntoa kun ei elävänä omaisesta välitetty. Lisäksi tapa leveillä sukulaisille, että meilläpä on rahaa

Aika monella on toiveita omien hautajaistensa suhteen ja niitä kunnioitetaan. En minä ainakaan haluaisi ilmoitusta minnekään lehteen tai nimeä kiveen.  

Vainajan toivomuksesta, eikä muuten järjestetty edes hautajaisia.

Papalleni järjestettiin kaunis muistotilaisuus ja pitopalvelu oli hautaustoimiston järjestämä. Osa sukulaisista yllättyi, kun oli kallista :) saimme kiitosta hienosta tilaisuudesta ja osa otti myöhemmin omille sukulaisille samasta paikasta. Minulle oli tärkeää, että papan muistotilaisuus on kaunis ja ei säästellä sen takia, että jaettavaa jäisi enemmän. 

Mä olen itse jo sanonut miehelle että jos ennen häntä kuolen nin mahdollisimman halvalla koko paketti, mies on omasta puolestaan sanonut sitä samaa. 

Kun anoppi kuoli varattomana molemmat lapsensa olivat pienituloisia opiskelijoita, meillä kaksi pientä lasta. Kyllä ne pienetkin hautajaiskulut kirpaisivat, varsinkin kun matkaa hautajaispaikkakunnalle oli ja majoitus oli hankittava itse. Ei haluttu lainaa ottaa enää tuota varten. 

Kun mun äiti kuoli, hän oli koko sairautensa ajan vannottanut että mahdollisimman halvat hautajaiset ja käyttäkää vaikka lapsiinne se mitä perintöä jää. Jos haluatte muistella niin tehkää vaikka yhdessä joku lomamatka. Kaksi sisarusta kuitenkin halusi pitää mahdollisimman kalliit hautajaiset ökyarkkuineen jne, just jotain mitä äiti olisi inhonnut. Eihän siitä enempää viittinyt vastaan pistää ettei ahneeksi leimattaisi mutta koko hautajaisten ajan pudistelin mielessä päätäni ja tuntui ettei tilaisuudella ole mitään tekemistä vainajan kanssa. Edes muistotilaisuudessa en päässyt yhtään tunnelmaan, aivan kuin olisin ollut ventovieraan ihmisen hautajaisissa. Kai sen muutkin sitten huomasivat kun päätettiin sisarusten ja ukin & äidin veljen kanssa kokoontua meille pitämään oma "muistotilaisuus" myöhemmin. Siellä oli jo sitä tunnelmaa mitä äitikin olisi halunnut. 

Miten hyvin sanottu! Näin minäkin olen monta kertaa ajatellut. Olin äitini kokopäiväis-omaishoitaja (muutin Suomeen tätä varten toisesta maasta) seitsemän vuotta. Ennen äidin pois nukkumista muutimme toiselle paikkakunnalle putkiremonttia pakoon. Täällä ehdimme asua vain muutaman kuukauden, kun äitini juuri ennen täytettyään 93 vuotta jätti fyysisen kehonsa. Hänen toivomuksensa oli, että saisin hänet vain kunniallisesti hautaan. Hän toivoi polttohautausta. Jos halusin pitää  muistohetken kotona, voisin sen tehdä itseni takia, mutta hän ei enää kuoltuaan siitä paljoa hyötyisi. Valitsin kauniin, valkoisen arkun, uurnaa en valinnut halvimmasta päästä, vaan sen, minkä katsoin kauneimmaksi. Kukat, seppeleet, ja muut. Äidin uurna haudattiin veteraanilehtoon. Kaikki hänen toivomuksensa mukaan.

Mitä ihmettä ihmiset pröystäilevät hautajaisilla? Onko se todellakin omaisten huonoa omatuntoa kun sillä yritetään paikata? Kun ei elossa välitetä, niin ainakin sitten kun toinen on kuollut! Ei se sielu niitä hautajaisia arvosta, mutta se ihmisen fyysinen keho kyllä arvostaa, jos omaisilta tulee tukea ja apua kun on hätätilanne.

Meillä ainakin jokainen sukulainen on toivonut, ettei hautajaisiin laiteta rahaa vaan mielummin perilliset saa nekin rahat. Yksikin täti valmiiksi jo hommasi/tinkasi ihan pienen kiven itselleen, kun tiesi kuolevansa sairauteensa. Korosti lapsilleen, että hautajaisiin ei saa käyttää yhtään ylimääräistä rahaa, kun ne on vaan turhaa ja mielummin rahat menee lasten elämään.

Äitini toive, että tuhkataan ja uurna isän viereen. Ei hautajaisia, vaan lapset perheineen käydään laskemassa uurna.

Kunnioitamme uskoisin äidin toivetta, emmekä ihmisten paheksumisen pelossa ala järjestämään isoja hautajaisia, vaikka hautaustoimisto niin haluaisikin.