Epävakaa persoonallisuushäiriö

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 03:52"]Mikä terapiamuoto on paras tai parhaimmasta päästä? Mulla oli pitkään 2-suuntainen diagnoosi,2vuotta epävakaa ja nyt etsimässä terapiaa siihen. Mistä pk-seudulta löytyy terapeutteja?
[/quote] ylös

Kela hylkäsi mun terapia hakemuksen,vaikka olen ollut työkyvötön jo pari vuotta.Eri sairauksiin on eri terapioita,minulle suositeltiin kongnitiivistä terapiaa.

ap

14: Älä luovuta! Minkä ikäinen olet? Nuorille tai nuorille aikuisille Kela määrää varmasti paremmin terapiaa kun kelalla niitä vahvana kriteerinä töihin tai opiskelemaan pääsy. Kysy mielenterveystoimistosta tieto-taitoharjoitteluryhmää?

Mulle suositeltiin ratkaisukeskeistä terapiaa,mutta käsityksen mukaan epävakaaseen on joku tietty terapiasuuntaus. Ihmeellistä vaan etteivät mtt toimistossa osanneet kertoa mikä se suuntaus on.

Kuinka paljon av:lla oikein parveilee hulluja... Tosin eipä yllätä, kun vähänkin enemmän näitä lukee.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:24"]Kuinka paljon av:lla oikein parveilee hulluja... Tosin eipä yllätä, kun vähänkin enemmän näitä lukee.
[/quote] Kyllä se elämä sinuakin tulee koulimaan. A:olet joko aivan pentu B:vajaaälyinen C:tunneälytön sekä empatiakyvytön kommenttisi perusteella. Joskus joudut kenties itse sairaalaan,mietipä miltä tuntuu kun joku sättii sinua sen sairauden takia. Empatiakyvyttömyys on ihan hirveintä maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:24"]Kuinka paljon av:lla oikein parveilee hulluja... Tosin eipä yllätä, kun vähänkin enemmän näitä lukee. [/quote] Kyllä se elämä sinuakin tulee koulimaan. A:olet joko aivan pentu B:vajaaälyinen C:tunneälytön sekä empatiakyvytön kommenttisi perusteella. Joskus joudut kenties itse sairaalaan,mietipä miltä tuntuu kun joku sättii sinua sen sairauden takia. Empatiakyvyttömyys on ihan hirveintä maailmassa.

[/quote]

Mulla on paljonkin kykyä empatiaan, mutta kokemus on todellakin opettanut ettei sitä ihan joka suuntaan kannata hassata. Se hassaaminen nimittäin on itsetuhoa, ei mitään muuta, sillä tietynlaiset häiriöiset käyttävät sen vain hyväkseen surutta ja täysin pelkät paskat välittävät muista ihmisistä, siitä, mitä muille tuottavat.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 20:58"]Mulla on koko elämää leimannut turvattomuuden tunne.Vanhempani eivät koskaan olleet kiinnostuneita voinnistani.Nyt kohdistan mieheeni jotain ihme lapsuuden "vajausta" nukun sen kainalossa, mulle tulee siitä turvallinen olo? Mulla on niin suuri epävarmuus itsestäni että pelkään raskautta hirveesti luulen etten ole tarpeeksi hyvä vaikka teen kaiken aina täydellisesti.
Ap
[/quote] Nyt kun oma lapsi on 15v on tosi rankkaa ja raskasta olla äiti. Pojille tyypillistä samaistua isään (tytöille luonnollisesti äitiin),meillä pojan isä on aina suhtautunut väheksyvästi minuun ja nyt poika tekee samaa :'( . Murrosikä on muutenkin iso koetus parisuhteelle niin omat oireet pahenee kun pelkään että erotaan ja miten sitten yksin selviän pojan kanssa.... Eli tuttua tuo turvallisuus hakuisuus. Epävakaille tyypillistä hylätyksi tulemisen pelko. Eli ei kannata yrittää lapsentekoa jollei ole varma miehestä.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:33"][quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:24"]Kuinka paljon av:lla oikein parveilee hulluja... Tosin eipä yllätä, kun vähänkin enemmän näitä lukee. [/quote] Kyllä se elämä sinuakin tulee koulimaan. A:olet joko aivan pentu B:vajaaälyinen C:tunneälytön sekä empatiakyvytön kommenttisi perusteella. Joskus joudut kenties itse sairaalaan,mietipä miltä tuntuu kun joku sättii sinua sen sairauden takia. Empatiakyvyttömyys on ihan hirveintä maailmassa.

[/quote]

Mulla on paljonkin kykyä empatiaan, mutta kokemus on todellakin opettanut ettei sitä ihan joka suuntaan kannata hassata. Se hassaaminen nimittäin on itsetuhoa, ei mitään muuta, sillä tietynlaiset häiriöiset käyttävät sen vain hyväkseen surutta ja täysin pelkät paskat välittävät muista ihmisistä, siitä, mitä muille tuottavat.
[/quote] Ok. No hyvä jos on empatiaa. Se ei välity tekstistäsi. Ymmärtämätön ja kapeakatseinen tunnit ainakin olevan. Oletan että nuori myös. Kaikkia ei kannata leimata hulluiksi tai muita hyväksikäyttäviksi. Itse olen epävakaa ja eri ryhmissä tavannut paljon mt-potilaita. Järjestään ne on tosi fiksuja ja ymmärtäväisiä ja korkeastikoulutettuja,mm.päiväsairaalassa olen tavannut.

Ai että paljon hulluja. Joka vuosi noin 4000 alle 35 vuotiasta saa eläkepaperit mt-syistä ja suurin syy on masennus. Sitten on nämä persoonallisuushäiriöt. Että olisi se ihme jos ei täällä olisi yhtään mt ongelmaista. Sairaus se on siinä kuin muutkin.

Terveisin skitsofrenikon tytär.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 03:52"]Mikä terapiamuoto on paras tai parhaimmasta päästä? Mulla oli pitkään 2-suuntainen diagnoosi,2vuotta epävakaa ja nyt etsimässä terapiaa siihen. Mistä pk-seudulta löytyy terapeutteja?
[/quote] ylös

Hakeudu terapiaan. Lääkkeet helpottavat epävakaan olo, mutta eivät ratkaise mitään. Itsellä hieman alle 5 vuotta diagnoosin saamisesta. Hyvän terapian ansiosta elän tasaista ja suht normaalia elämää ensimmäistä kertaa elämässäni.

T. Yh 30

Tosi erilaiset persoonallisuudet voivat olla epävakaita. Ei mun elämä koskaan niin huimaa ollut kuin monilla epävakailla, mutta hyvä terapia teki musta... oon varovainen sanomaan näin, mutta miltei onnellisen.

Miten tuo näkyy elämässäsi

Oma sisu auttaa valtavasti! Päätät että teet elämästäsi niin hyvän kuin noilla eväillä pystyt. Itse elän ahdistuneisuushäiriön kanssa ja hoidan itseni valitettavasti alkoholilla. Silti yritän löytää iloa ja energiaa, urheilla muutaman kerran viikossa kunnolla, nauttia ihmissuhteista ja hyvästä työpaikastani.

Onhan tämä vaikeaa, taistella negatiivista ja vihan täyttämää minää vastaan, minää, joka haluaa velloa samoissa inhon kasvoissa. En halua olla sellainen ihminen ja teen parhaani etten ole! Onnistun sitten siinä toisina päivinä paremmin, toisina huonommin. Pitää olla itselleen armollinen. Pärjäät kun päätät niin! Älä uhriudu.

Olen käynyt kelan tukemana kolme vuotisen terapian läpi mutta silloin ei ollut tietoa tästä epävakaisuudesta.Voikohan vaikeat kokemukset esim.lapsuudessa aiheuttaa tämän? Ap

Mulla on amk koulutus mutta en jaksa olla työpaikoissa kuin vähän aikaa.Innostun helposti ja mieliala menee ylös ja alas.Itken helposti,luulen että olen yliherkkä.Minäkin hoidan itseäni viinillä.Mulla on välillä niin ahdistunu olo että hirvittää..

Ap

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 20:24"]

Olen käynyt kelan tukemana kolme vuotisen terapian läpi mutta silloin ei ollut tietoa tästä epävakaisuudesta.Voikohan vaikeat kokemukset esim.lapsuudessa aiheuttaa tämän? Ap

[/quote]

Nimen omaan ne. jatkaa 3

Itse olen juuri eroamassa rakkaasta miehestäni tämän vuoksi. Kiroan sairauden alimpaan helvettiin ja miehen isän, joka ongelman aiheutti, sinne myös.

Niin hirveitä ongelmia ihmisuhteessa tämän takia ettei lapsia pysty tässä ilmapiirissä kasvattaa. Itsekin olen hyvin herkkä ja henkinen hyvinvointini on ollut koetuksella ja jopa ihan musertunut. Mies luulee olevansa ihan ok eikä näe sairauttaan kovin objektiivisesti. Mies ei edes uskonut diagnoosiin ennen kuin sain kiristettyä hänet psykiatriselle. Olin odottanut miehen hoitoonmenemistä jo 4 vuotta, diagnoosi oli mulle helpotus.

Ainoa vaan, että miehen elämää se ei juuri muuttanut. Kyllä hän yrittää käyttäytyä normaalisti, mutta kuka tahansa joka tuntee epävakaita tai on itse, tietää ettei tästä parannuta yrittämällä kotona olla ihmisiksi.

Olen ihan rikki ja joudun varmaan miljoona kertaa kertomaan uudestaan mikä on syy meidän eroon. Mies ei tunnu ymmärtävän, vaikka vuosia olen hokenut että kärsin käytöksestään. Joskus ymmärtää miltä musta tuntuu mutta se menee katumuksen myötä ohi. Ja siihen liittyy aina myös syyllisyyttä ja sen aiheuttamaa huono ihminen-oloa.

Mulla on koko elämää leimannut turvattomuuden tunne.Vanhempani eivät koskaan olleet kiinnostuneita voinnistani.Nyt kohdistan mieheeni jotain ihme lapsuuden "vajausta" nukun sen kainalossa, mulle tulee siitä turvallinen olo? Mulla on niin suuri epävarmuus itsestäni että pelkään raskautta hirveesti luulen etten ole tarpeeksi hyvä vaikka teen kaiken aina täydellisesti.

Ap