Olin lapsi huonosta perheestä, ja sain tuntea sen nahoissani
Äitini oli alkoholisti, ja lähti kun olin kuudennella luokalla. Isästä tuli yksinhuoltaja, ja asuttiin pienessä kaksiossa vuokralla. Isällä ei ollut vanhemmuuteen otetta, ja vietin yksin viikonloppuja jo alakouluikäisenä. Yläkoululaisena sain kotona juoda lasin viiniä ja sain polttaa.
Ymmärrän todella hyvin, miksi en ollut muiden vanhempien mielestä hyvää seuraa. Olin kuitenkin hiljainen ja kohtelias, ja todella ujo ja epävarma aikuisten seurassa. Luin paljon erilaista kirjallisuutta (siitä varmaan ne käytöstavat tarttui), katsoin paljon elokuvia, soitin kitaraa ja piirsin. En viihtynyt missään porukoissa, enkä ollut millään tavalla koulukielteinen.
Muistan miten kamalan pahalta tuntui kuulla, että "meidän äiti sanoi että sä et ole hyvää seuraa mulle" kaverin suusta. Tai kun ensimmäisen poikaystävän äiti ei halunnut tavata, vaan oli todennut pojalleen että "sen kaltaisista ei koskaan tiedä". En valinnut perhettäni enkä osaani enkä sitä, että vaikka kuinka yritin, en pärjännyt koulussa pahojen pelkojen ja ahdistuksen vuoksi.
Koskaan en houkutellut ketään juomaan tai polttamaan tai lopettamaan koulujaan kesken. Olin itse se, jolle näin puhuttiin. Jolle opettaja huusi, ettei "sinusta tule koskaan yhtään mitään".
Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole sattumaa. Pidemmälle päässeet ovat keskimäärin laadukkaampia ihmisiä, kuin huono-osaisimmat. Ongelma tuossa on ennemminkin paikkakunnan pienuus, ei kohtelu sinänsä. Se on aina vaikeaa, kun yläluokkaisempien pitää kohdata low-lifeja. Isommissa ympyröissä ei tarvitse kohdata.
-Perusteluja kiitos.
Yläluokkainen odottaa ja edellyttää tiettyjä tapoja ja maneereita, joita köyhemmät eivät osaa. Esim. tervehdyksiin vastaaminen ei suju matalasti koulutetuilta lainkaan hyvin,osa ei osaa tavatessa itselleen uusia ihmisiä edes avata suutaan sanoakseen nimensä saati muuten puhua niitä näitä.
Siitä tulee tasokkaalle vaivautunut olo ja haluaa pitää kanssakäymisen i d i o o t t i e n kanssa mahdollisimman lyhyenä.
En usko, että olet todellista yläluokkaa koskaan tavannutkaan, ja heitä on Suomessa muutenkin vähän verrattuna vanhojen kulttuurimaiden yläluokkaan jossa aateliset voivat sanoa polveutuvansa suoraan alenevassa polvessa jo varhaisen keskiajan merkkihenkilöistä. Näissä piireissä lienee tavallisella suomalaisella, hyväosaisellakin, aika ulkopuolinen olo.
Sitten jos puhutaan ihan tavallisista, sivistyneistä ihmisistä niin siinä porukassa kyllä yleensä ymmärretään, että matalasti koulutettu ei ole synonyymi käytöstavattomalle moukalle. Kyllä minullekin on opetettu jo ihan lapsena kauniita käytöstapoja ja toisten ihmisten huomioimista. Eikä siihen oikein sovi low-lifeistä puhuminen.
Terveisin matalasti koulutettu köyhä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole sattumaa. Pidemmälle päässeet ovat keskimäärin laadukkaampia ihmisiä, kuin huono-osaisimmat. Ongelma tuossa on ennemminkin paikkakunnan pienuus, ei kohtelu sinänsä. Se on aina vaikeaa, kun yläluokkaisempien pitää kohdata low-lifeja. Isommissa ympyröissä ei tarvitse kohdata.
-Perusteluja kiitos.
Yläluokkainen odottaa ja edellyttää tiettyjä tapoja ja maneereita, joita köyhemmät eivät osaa. Esim. tervehdyksiin vastaaminen ei suju matalasti koulutetuilta lainkaan hyvin,osa ei osaa tavatessa itselleen uusia ihmisiä edes avata suutaan sanoakseen nimensä saati muuten puhua niitä näitä.
Siitä tulee tasokkaalle vaivautunut olo ja haluaa pitää kanssakäymisen i d i o o t t i e n kanssa mahdollisimman lyhyenä.En usko, että olet todellista yläluokkaa koskaan tavannutkaan, ja heitä on Suomessa muutenkin vähän verrattuna vanhojen kulttuurimaiden yläluokkaan jossa aateliset voivat sanoa polveutuvansa suoraan alenevassa polvessa jo varhaisen keskiajan merkkihenkilöistä. Näissä piireissä lienee tavallisella suomalaisella, hyväosaisellakin, aika ulkopuolinen olo.
Sitten jos puhutaan ihan tavallisista, sivistyneistä ihmisistä niin siinä porukassa kyllä yleensä ymmärretään, että matalasti koulutettu ei ole synonyymi käytöstavattomalle moukalle. Kyllä minullekin on opetettu jo ihan lapsena kauniita käytöstapoja ja toisten ihmisten huomioimista. Eikä siihen oikein sovi low-lifeistä puhuminen.
Terveisin matalasti koulutettu köyhä
Millä mittarilla olisin tavallinen, sivistynyt ihminen, koska en todellakaan ymmärrä säälittäviä ressukoita, jotka eivät osaa tervehtimistapoja ja aukaista suutaan? Nimenomaan yläluokkaa ei kiinnosta sillälailla käyttäytymättömien autistien seura.
Nimenomaan surkimuksia se ei haittaa, koska eivät itsekään ole niin kauhean kasvatettuja.
Itsekin oon havainnut kaikenlaista. Meidän luokalla alasteella oli 90-luvulla oppilas köyhästä perheestä. Istui huonon kuulonsa vuoksi etupenkissä. Opettaja ei ollut luokassa lähes koskaan, kun tämä oppilas oli koulussa. Myöhemmin saimme toki useita sijaisia opettamaan. Oli tosi hyvä koulussa, kiitettäviä sai.
Tilastothan kertoo, ettei köyhät lisäänny tätä nykyä enää - onneksi. Mutta ihmettelen lehtijuttuja lapsiperheköyhyydestä, joka kuulemma iso ongelma. Ongelmatapauksia toki kai tarvitaan suuren julkkissektorin vuoksi. Itse en ole omaa perhettä koskaan uskaltanut hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole sattumaa. Pidemmälle päässeet ovat keskimäärin laadukkaampia ihmisiä, kuin huono-osaisimmat. Ongelma tuossa on ennemminkin paikkakunnan pienuus, ei kohtelu sinänsä. Se on aina vaikeaa, kun yläluokkaisempien pitää kohdata low-lifeja. Isommissa ympyröissä ei tarvitse kohdata.
-Perusteluja kiitos.
Yläluokkainen odottaa ja edellyttää tiettyjä tapoja ja maneereita, joita köyhemmät eivät osaa. Esim. tervehdyksiin vastaaminen ei suju matalasti koulutetuilta lainkaan hyvin,osa ei osaa tavatessa itselleen uusia ihmisiä edes avata suutaan sanoakseen nimensä saati muuten puhua niitä näitä.
Siitä tulee tasokkaalle vaivautunut olo ja haluaa pitää kanssakäymisen i d i o o t t i e n kanssa mahdollisimman lyhyenä.En usko, että olet todellista yläluokkaa koskaan tavannutkaan, ja heitä on Suomessa muutenkin vähän verrattuna vanhojen kulttuurimaiden yläluokkaan jossa aateliset voivat sanoa polveutuvansa suoraan alenevassa polvessa jo varhaisen keskiajan merkkihenkilöistä. Näissä piireissä lienee tavallisella suomalaisella, hyväosaisellakin, aika ulkopuolinen olo.
Sitten jos puhutaan ihan tavallisista, sivistyneistä ihmisistä niin siinä porukassa kyllä yleensä ymmärretään, että matalasti koulutettu ei ole synonyymi käytöstavattomalle moukalle. Kyllä minullekin on opetettu jo ihan lapsena kauniita käytöstapoja ja toisten ihmisten huomioimista. Eikä siihen oikein sovi low-lifeistä puhuminen.
Terveisin matalasti koulutettu köyhä
Millä mittarilla olisin tavallinen, sivistynyt ihminen, koska en todellakaan ymmärrä säälittäviä ressukoita, jotka eivät osaa tervehtimistapoja ja aukaista suutaan? Nimenomaan yläluokkaa ei kiinnosta sillälailla käyttäytymättömien autistien seura.
Nimenomaan surkimuksia se ei haittaa, koska eivät itsekään ole niin kauhean kasvatettuja.
Autismi on synnynnäinen neuropsykiatrinen häiriö jolle ihminen itse ei voi mitään eikä se myöskään ole kasvatuksen tulos. Sivistymätöntä on käyttää autistia pilkkasanana.
Ymmärrän hyvin.
Minulla ei ollut juuri koskaan kavereita alkoholistivanhempieni takia ja varmaan olin myös jollain tavalla outo, koska elin niin epänormaalin lapsuuden. Muistan kun yritin antaa ”kavereille” kutsuja synttäreilleni, mutta he ajoivat vaan karkuun pyörillä. Minulla ei siis ollut koskaan kaverisynttäreitä.
Uppouduin kirjojen maailmaan, luin, luin ja luin. Menin yliopistoon ja tapasin mieheni, jonka perhe on ylempää keskiluokkaa. Vasta kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen kehtasin edes kertoa heille, että vanhempani ovat alkoholisteja.
Elän nyt keskiluokkaista elämää, ihme kyllä. Jostain syystä olin vaan fiksumpi kuin muut perheenjäseneni, kai olin onnekas edes geenien suhteen, joten älyn avulla pystyin pinnistelemään sieltä ahdingosta pois. Mutta haavat ei koskaan parane, pelkään aika paljon muita ihmisiä ja tunnen olevani aina muita huonompi. Mielenterveys on huteralla pohjalla, masennus puhkeaa helposti uudelleen ja lapsuuden kauhut seuraa mukana aina.
Ikinä ei ole tarvinnut kieltää omia lapsiani leikkimästä/olemasta kenenkään kanssa, olen yrittänyt heille opettaa suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä muita kohtaan.
Tsemppiä Ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole sattumaa. Pidemmälle päässeet ovat keskimäärin laadukkaampia ihmisiä, kuin huono-osaisimmat. Ongelma tuossa on ennemminkin paikkakunnan pienuus, ei kohtelu sinänsä. Se on aina vaikeaa, kun yläluokkaisempien pitää kohdata low-lifeja. Isommissa ympyröissä ei tarvitse kohdata.
-Perusteluja kiitos.
Yläluokkainen odottaa ja edellyttää tiettyjä tapoja ja maneereita, joita köyhemmät eivät osaa. Esim. tervehdyksiin vastaaminen ei suju matalasti koulutetuilta lainkaan hyvin,osa ei osaa tavatessa itselleen uusia ihmisiä edes avata suutaan sanoakseen nimensä saati muuten puhua niitä näitä.
Siitä tulee tasokkaalle vaivautunut olo ja haluaa pitää kanssakäymisen i d i o o t t i e n kanssa mahdollisimman lyhyenä.En usko, että olet todellista yläluokkaa koskaan tavannutkaan, ja heitä on Suomessa muutenkin vähän verrattuna vanhojen kulttuurimaiden yläluokkaan jossa aateliset voivat sanoa polveutuvansa suoraan alenevassa polvessa jo varhaisen keskiajan merkkihenkilöistä. Näissä piireissä lienee tavallisella suomalaisella, hyväosaisellakin, aika ulkopuolinen olo.
Sitten jos puhutaan ihan tavallisista, sivistyneistä ihmisistä niin siinä porukassa kyllä yleensä ymmärretään, että matalasti koulutettu ei ole synonyymi käytöstavattomalle moukalle. Kyllä minullekin on opetettu jo ihan lapsena kauniita käytöstapoja ja toisten ihmisten huomioimista. Eikä siihen oikein sovi low-lifeistä puhuminen.
Terveisin matalasti koulutettu köyhä
Millä mittarilla olisin tavallinen, sivistynyt ihminen, koska en todellakaan ymmärrä säälittäviä ressukoita, jotka eivät osaa tervehtimistapoja ja aukaista suutaan? Nimenomaan yläluokkaa ei kiinnosta sillälailla käyttäytymättömien autistien seura.
Nimenomaan surkimuksia se ei haittaa, koska eivät itsekään ole niin kauhean kasvatettuja.
Luulisi noinkin tasokkaan henkilön katsovan sitä, minkälainen toinen ihminen on ja valitsevan seuransa sen perusteella, sen sijaan että niputtaa vähemmän koulutetun jo häntä tuntematta alkeellisimpiakaan käytöstapoja osaamattomien joukkoon. Siitähän tuossa edellisessä viestissä puhuttiin.
Kuvitteleeko kaikki, että alkoholistiperheessä ollaan köyhiä ja huonosti kouluttautuneita? Kyllä ne varakkaatkin osaa juoda ja koulutus ei valitettavasti suojaa päihdeongelmalta. Tämä maa on myös täynnä niitä alkoholisteja, jotka käy tunnollisesti töissä mutta viimeistään perjantai-iltana korkki aina aukeaa eikä se sitten ennen sunnuntai-iltaa sulkeudukaan.
Uskomattoman tökeröä käytöstä sinua kohtaan ap, sydämen sivistys, sitä joko on tai ei ole, sitä ei voi opiskella eikä rahalla ostaa, tänä päivänä se tuntuu puuttuvan monelta ihmiseltä, ei ihme, että ihmiset voi niin huonosti, sairastuu, kun ei välitetä ihmisestä eikä ihmisen tunteista. Halaus sinulle ap.
Vierailija kirjoitti:
Itellä sama.
Tulin pienenä, yh-äidin lapsena uudelle paikkakunnalle, uuteen kouluun. Isää ei ole koskaam ollut. Arvatkaa kiusattiinko? Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tulla tunnekylmäksi kovikseksi. Opettajatkin muuten kiusasivat.
Voitteko vipata vaikka vitosen mun hesburger tilille, kun olen aivan PA?
Älä ota henkilökohtaisesti, kaikki ei vaan tajua miten karua elämä on.
https://www.hesburger.fi/bonusklubi/bonuslataus/?ref=app&bonuskorttinro…
Mä laitoin 7€
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole sattumaa. Pidemmälle päässeet ovat keskimäärin laadukkaampia ihmisiä, kuin huono-osaisimmat. Ongelma tuossa on ennemminkin paikkakunnan pienuus, ei kohtelu sinänsä. Se on aina vaikeaa, kun yläluokkaisempien pitää kohdata low-lifeja. Isommissa ympyröissä ei tarvitse kohdata.
-Perusteluja kiitos.
Yläluokkainen odottaa ja edellyttää tiettyjä tapoja ja maneereita, joita köyhemmät eivät osaa. Esim. tervehdyksiin vastaaminen ei suju matalasti koulutetuilta lainkaan hyvin,osa ei osaa tavatessa itselleen uusia ihmisiä edes avata suutaan sanoakseen nimensä saati muuten puhua niitä näitä.
Siitä tulee tasokkaalle vaivautunut olo ja haluaa pitää kanssakäymisen i d i o o t t i e n kanssa mahdollisimman lyhyenä.En usko, että olet todellista yläluokkaa koskaan tavannutkaan, ja heitä on Suomessa muutenkin vähän verrattuna vanhojen kulttuurimaiden yläluokkaan jossa aateliset voivat sanoa polveutuvansa suoraan alenevassa polvessa jo varhaisen keskiajan merkkihenkilöistä. Näissä piireissä lienee tavallisella suomalaisella, hyväosaisellakin, aika ulkopuolinen olo.
Sitten jos puhutaan ihan tavallisista, sivistyneistä ihmisistä niin siinä porukassa kyllä yleensä ymmärretään, että matalasti koulutettu ei ole synonyymi käytöstavattomalle moukalle. Kyllä minullekin on opetettu jo ihan lapsena kauniita käytöstapoja ja toisten ihmisten huomioimista. Eikä siihen oikein sovi low-lifeistä puhuminen.
Terveisin matalasti koulutettu köyhä
Millä mittarilla olisin tavallinen, sivistynyt ihminen, koska en todellakaan ymmärrä säälittäviä ressukoita, jotka eivät osaa tervehtimistapoja ja aukaista suutaan? Nimenomaan yläluokkaa ei kiinnosta sillälailla käyttäytymättömien autistien seura.
Nimenomaan surkimuksia se ei haittaa, koska eivät itsekään ole niin kauhean kasvatettuja.
Entä ujo akateemisen suvun vesa?
Et voi luokitella ihmisiä noin.
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman tökeröä käytöstä sinua kohtaan ap, sydämen sivistys, sitä joko on tai ei ole, sitä ei voi opiskella eikä rahalla ostaa, tänä päivänä se tuntuu puuttuvan monelta ihmiseltä, ei ihme, että ihmiset voi niin huonosti, sairastuu, kun ei välitetä ihmisestä eikä ihmisen tunteista. Halaus sinulle ap.
Luulen, että äidit, jotka pelkäävät alkoholistiperheen lasta, pelkäävät esim lapsensa vierailuja tuolla perheessä. Humalaiset ovat arvaamattomia. Eli jos oma lapsi kaveraa alkkisperheen lapsen kanssa, tulee nitä ongelmia.
Oman lapseni lähimmän kaverin isä oli alkoholisti. Onneksi ei mitään tapahtunut lapseni ollessa yökylässä. Mutta siellä talossa meni ikkunoita, ovi jne rikki vähän turhan tiheään. Mies makoili usein kylppärin lattialla ja lapset eivät päässeetvessaan. No, ne sen vanhemmat erosivat ja kaveri muutti kauas.
Entä sitten? Mitä näistä vanhojen ikävien asioiden vatvomisesta saa?
Itellä sama.
Tulin pienenä, yh-äidin lapsena uudelle paikkakunnalle, uuteen kouluun. Isää ei ole koskaam ollut. Arvatkaa kiusattiinko? Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tulla tunnekylmäksi kovikseksi. Opettajatkin muuten kiusasivat.
Voitteko vipata vaikka vitosen mun hesburger tilille, kun olen aivan PA?
Älä ota henkilökohtaisesti, kaikki ei vaan tajua miten karua elämä on.
https://www.hesburger.fi/bonusklubi/bonuslataus/?ref=app&bonuskorttinro…