Lue keskustelun säännöt.
Lapsen käytös pilasi reissun
25.06.2021 |
Istun hotellin kylppärissä ja itken. Järjestin kahdelle lapselleni kauan odotetun Tampereen matkan, ja isompi poika, 10 v pilasi sen meiltä kaikilta kolmelta. Hänen käytöksensä on ollut vaikeaa jo lähes vuoden. Ei pidä sanaansa, valehtelee, jättää tulematta kotiin, ei tee läksyjään tai yritä koulussa. Silti aiattelin, että yritetään vielä, luodaan hyviä muistoja yhdessä. Ja tietysti pikkuveli, 6 v ansaitsi lomansa.
Yritin parhaani, että olisi kivaa. Tehtiin mitä
lapset halusi, syötiin missä halusivat. Kerrankin lasten ehdoilla.
Vaan ei. Tietysti hotellin puuhakirja oli vääränlainen ja poika sai hysteerisen huutokohtauksen. Huusi niin kovaa kuin pystyi ja syytti minua. Nyt odotan, lennetäänkö ulos hotellista.
Apuahan tuo lapsi tarvitsee. Psykiatrista hoitoa. Ei voi olla, että 10 v taantuu kolmevuotiaan tasolle jonkun saamarin puuhakirjan vuoksi. Seuraavaksi hän alkoi vainoharhaisesti syytellä minua, että kuvaan tai nauhoitan häntä. En ollut tehnyt tai sanonut mitään.
Jo keväällä ehdotin lapsen isälle, että poika tarvitsee hoitoa. Myös koulu oli tuolla kannalla. Isänsä ei ole siihen suostunut. Ja nytkin kun otin yhteyden lapsen isään, laittoi hän tämän syykseni. Painoi tilanteen villaisella ja sanoi, että kaikki on hyvin jos et huuda. Vaan ainahan ei voi mennä niin, että veli pilaa pikkuveljenkin matkan ja se on ”ihan ok”.
Huomenna lähdetään kotiin etuajassa. Tekisi mieli mennä pienemmän kanssa kahden sinne luvattuun Särkänniemeen, mutta pelkään taas uutta hulluuskohtausta. Se on varmaa, että tätä käytöstä ei voi palkita millään huvipuistoreissulla.
En kestä enää. Rankka vuosi, ja minulla ei äitini hiljattain kuoltua ole mitään tukijoukkoja. Tällaisiin reissuihin ei todella usein edes ole varaa. Itkettää, harmittaa myös sen pikkuveljen puolesta.
Kommentit (128)
Nyt hyvin äkkiä haet tuohon apua. Isommalla on suoraan sanoen jotain pahasti päässä vialla, ja siihen täytyy puuttua ja yrittää korjata jos mahdollista.
Eniten käy sääliksi viaton pienempi lapsi, jonka elämän ja elämykset hullu isoveli tällä hetkellä pilaa. Älä anna sen jatkua enää yhtään pidempään. Ei siis päiväkään enää. 6-vuotias ymmärtää yllättävän paljon. Olisiko tätä pilalle mennyttä reissua mahdollista korvata pikkuveljelle joskus lähitulevaisuudessa?
Terveisin pikkusisko, joka kärsi 18-vuotiaaksi asti isoveljen sairaasta ja väkivaltaisesta käytöksestä (diagnoosina mm. autismi). Minulla ei ollut oikeaa lapsuutta koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lasu itsestäsi, sitä exä ei voi estää. Parhaassa tapauksessa hullu lapsi tyrkätään äijälle hoitoon.
Ei se lapsi tahallaan noin käyttäydy. Haette heti maanantaina apua
Vierailija kirjoitti:
Oho! Mies ei pilannut reissua? Jotain aivan uutta!
Eipä tässä ole miestä, joka sen reissun pilaisi.
Menkää nyt kuitenkin sinne Särkänniemeen. Teidän kaikkien vuoksi. Maanantaina haette apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt hyvin äkkiä haet tuohon apua. Isommalla on suoraan sanoen jotain pahasti päässä vialla, ja siihen täytyy puuttua ja yrittää korjata jos mahdollista.
Eniten käy sääliksi viaton pienempi lapsi, jonka elämän ja elämykset hullu isoveli tällä hetkellä pilaa. Älä anna sen jatkua enää yhtään pidempään. Ei siis päiväkään enää. 6-vuotias ymmärtää yllättävän paljon. Olisiko tätä pilalle mennyttä reissua mahdollista korvata pikkuveljelle joskus lähitulevaisuudessa?
Terveisin pikkusisko, joka kärsi 18-vuotiaaksi asti isoveljen sairaasta ja väkivaltaisesta käytöksestä (diagnoosina mm. autismi). Minulla ei ollut oikeaa lapsuutta koskaan.
Tiedän, adoptioveljeni pilasi minun lapsuuteni. Koskaan ei voinut tietää, mitä tuleman piti. Esim. juuri lomareissut pilasi. Kerran jäi koko perheeltä etelän matka kun veli tahallaan katosi, emmekä voineet lähteä muutkaan. Elin täysin hänen varjossaan. Että kyllä tiedän hyvin.
Ap
Oletko varma että et tee itse jotain vahingossa "väärin" kommunikaatiossa lapsen kanssa. Koska lapsi heijastaa käytöstä takaisin, hermostuneisuutta tai negatiivisuutta esimerkiksi. Eikö lapselle voi sanoa että otetaan huomenna uusi värityskirja kirjakaupasta, niin saa hyvän ja asiat voi sanoa puhumalla, ei tarvitse huutaa kovaa. Kokeeko lapsi ettei hänen tunteita /sanoja ole aiemmin aina kuultu, vaan ohitettu. Jos lapsi pelkää että joku "kuvaa tai nauhoittaa" voi olla syvä luottamuspula, oletko riidellyt lapsen kanssa usein? Vai onko asia selvitetty rauhassa, rennosti. Onko elämässäsi huumoria tai iloa, vai liikaa suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitaanko avun hakemiseen isän suostumus? Mitä tapahtui ennen, kuin poika alkoi oireilla? Voimia! <3
On ollut aina, pienestä saakka vaikea lapsi. Tilanne paheni kun pikkuveli syntyi ja joutui jakamaan huomion. Varsinainen paha oireilu alkoi vanhempien eron myötä. Tiedän, että ex on katkeruuksissaan syyttänyt minua ”perheen hajottamisesta”, vaikka näin ei ollutkaan. Poika on siitä lähtien kapinoinut minua ja muitakin (isänsä, opettaja) vastaan.
Nyt rauhoitut ja vedät vähän happea. Jos pojan käytös on ollut haastavaa jo vuoden, niin tarvitsette apua. Mutta nyt ei ole sen aika, vaan teillä on pieni loma. Mieti vaan, miten selviätte tästä viikonlopusta, edes jotenkin kaikki hyvillä mielin. Älä odota pojan käytökseltä mitään, häntäkin varmasti jännittää, ja koska hänellä on haasteita, niin ei hän varmasti jännittävässä tilanteessa pysty itseään hillitsemään. Älkää lähtekö aiemmin kotiin, kyllä tähän maailmaan lasten huutoa mahtuu. Nyt vaan kokoat itsesi, huomenna on uusi päivä! Nauti niistä pienistä hetkistä, kun menee hyvin, äläkä jää kiinni niihin huonoihin hetkiin. Niitä ehdit miettiä sitten kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko jo teini-ikä alkanut?
Rauhoituhan nyt, kyllä maailmaan meteliä mahtuu.
Menkää särkkikseen, yritä otta rennosti ja sit kotiin.
Ja varaa aika lastenneuvolaan, avaudut siellä ja saat apuja.
Siitä se lähtee.
Hyvää Jussia teille kaikille ja yritä nukkua 💕
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että et tee itse jotain vahingossa "väärin" kommunikaatiossa lapsen kanssa. Koska lapsi heijastaa käytöstä takaisin, hermostuneisuutta tai negatiivisuutta esimerkiksi. Eikö lapselle voi sanoa että otetaan huomenna uusi värityskirja kirjakaupasta, niin saa hyvän ja asiat voi sanoa puhumalla, ei tarvitse huutaa kovaa. Kokeeko lapsi ettei hänen tunteita /sanoja ole aiemmin aina kuultu, vaan ohitettu. Jos lapsi pelkää että joku "kuvaa tai nauhoittaa" voi olla syvä luottamuspula, oletko riidellyt lapsen kanssa usein? Vai onko asia selvitetty rauhassa, rennosti. Onko elämässäsi huumoria tai iloa, vai liikaa suorittamista.
Sori, mutta tähän mulla ei ollut osaa eikä arpaa. En sanonut ja tehnyt mitään, raivokohtaus vaan taas tuli. Ei minusta normaalia, että 10 v kokee 6 vuotiaalle suunnatut tehtävät niin haastavaksi, että täytyy tuhota ja huutaa, ja pudota parivuotiaan tasolle. Minusta ongelma on juuri tuo, että huono käytös sallitaan. Siitä ei seuraa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu itsestäsi, sitä exä ei voi estää. Parhaassa tapauksessa hullu lapsi tyrkätään äijälle hoitoon.
Tämä on tyhmä idea. Lasujen tekeminen vie vaan äidiltä loputkin energiat ja häntähän sossut tästä syyttävät tyhmiä kun ovat. Pahimmassa tapauksessa myös pienempi lapsi otetaan huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että et tee itse jotain vahingossa "väärin" kommunikaatiossa lapsen kanssa. Koska lapsi heijastaa käytöstä takaisin, hermostuneisuutta tai negatiivisuutta esimerkiksi. Eikö lapselle voi sanoa että otetaan huomenna uusi värityskirja kirjakaupasta, niin saa hyvän ja asiat voi sanoa puhumalla, ei tarvitse huutaa kovaa. Kokeeko lapsi ettei hänen tunteita /sanoja ole aiemmin aina kuultu, vaan ohitettu. Jos lapsi pelkää että joku "kuvaa tai nauhoittaa" voi olla syvä luottamuspula, oletko riidellyt lapsen kanssa usein? Vai onko asia selvitetty rauhassa, rennosti. Onko elämässäsi huumoria tai iloa, vai liikaa suorittamista.
Sori, mutta tähän mulla ei ollut osaa eikä arpaa. En sanonut ja tehnyt mitään, raivokohtaus vaan taas tuli. Ei minusta normaalia, että 10 v kokee 6 vuotiaalle suunnatut tehtävät niin haastavaksi, että täytyy tuhota ja huutaa, ja pudota parivuotiaan tasolle. Minusta ongelma on juuri tuo, että huono käytös sallitaan. Siitä ei seuraa mitään.
Aikuisen esimerkki määrittää. Hyväkäytöksisellä kivalla vanhemmalla on usein kiva lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska koulukin jo ehdotellut hoitoa, tutkimuksia yms.niin tilanne on se, että lapsen isä saa nyt mukautua siihen. Voimia!
Saako lapsi näitä hepuleitaan ollessaan isällään? Jos ei,sitten saa luvan muuttaa sinne loman ajaksi tms? Ja syksyllä sitten apuja ulkopuolelta kuten koulukin ehdottanut. Voi alan ihmisenä kertoa,että ei ihan hevillä näitä hoito ja tutkimuskeskus koulusta ehdoteta.
Kuulostaa minun kummitytöltä. Koulussa meni ok, mutta kotielämä oli yhtä rääkymistä alusta alkaen. Lapsi muutti maalle 12 vuotiaana ja koko perheen elämä rauhottuu paljon. Toki sitä huutoa on edelleen välillä, mutta kuulemma niitä on noin 80% vähemmän ja isot raivot on muuttuneet lähinnä kiukutteluksi. Ehkä kuviot olivat kaupungissa liian isot (koulu, kaupunkiympäristö, kiire), että kuormitus oli korkealla ja kuppi meni vaan nurin.
Samaa ratkaisua voisin suositella muillekin erityislapsiperheille. No ymmärrän, että voi olla vaikeaa muuttaa, mutta Kai sen raivoavan lapsen kanssa joka päivä eläminen on myös vaikeaa.
Ja mikä lapsella on? On ollut kaikenlaista tukea, perneneuvolaa ym. Mutta diagnoosia ei ole. Perheen kaksi muuta lasta käyttäytyvät ihan normaalisti,ja nykyään myös viihtyvät maalla.
Jos toinen lapsi käyttäytyy normaalisti ja toinen on vaikea, miten syy voisi olla äidin käytöksessä, jos hän kohtelee molempia samalla tavalla?
Niin... Avioero. Se koettelee lapsia valtavasti, paljon enemmän kuin nykymaailman uutisoinnissa ja erojen normalisoinnissa annetaan ymmärtää. Eroperheenä lapsilla on paljon erilaisia ongelmia. 70% pitkästä parisuhteesta eron ottavia on naisia.
Pitäisikö joskus miettiä sitä perhettä ja lapsiakin, ennenkuin vain itseään eroa harkitessa? Tai ylipäätään perheen perustamista, jos ei pidä todennäköisenä, että kasvatetaan lapset yhdessä aikuiseksi?
Meillä ex vaimo teki päätöksen erosta yksin, meidän (mun ja lasten) puolestamme. Lasten kanssa itkettiin, kun perheemme hajosi. Uusi mies astui tilalle uusperhekuvioineen. Minä menetin kotini, perheeni ja elämäni perheen isänä. Ei tässä lapsillakaan ole helppoa ollut.
Anteeksi nyt vain, mutta sama puuhakirja 10-vuotiaalle ja 6-vuotiaalle? Minäkin raivostuisin.
Tarvitaanko avun hakemiseen isän suostumus? Mitä tapahtui ennen, kuin poika alkoi oireilla? Voimia! <3