Lue keskustelun säännöt.
Äitini kanssa meni välit kai lopullisesti.
22.06.2014 |
Kaksi naista on kasvattanut minut pienestä pitäen. Toinen heistä on synnyttänyt minut. He ovat aina kierrelleet isä kysymystä. Ainoa vastaus on ollut, ettei minulla ole isää, vaan kaksi äitiä. En kumminkaan ole ikinä tykännyt ajatella niin, vaan toista naista kutsun nimellä ja kaipaan isää elämääni.
Tänään äiti sai aivan mielettömät kilarit, kun tuli juttua ja kerroin, etten laittanut nimeäni tahdon-kamppanian adressiin, enkä tule laittamaan jatkossakaan mihinkään vastaavaan. Hän alkoi avautua, kuinka minun pitäisi olla ylpeä perhetaustoistani. Suutuspäissäni sanoin, etten puolla homoavioliittoja, koska sen pelleilyn takia olen isätön.
Nyt kaduttaa jo hieman sanomiset, mutta äidilläni on sekopäinen, ärsyttävä ja katkera luonne kaikkea heterouteen liittyvää kohtaan. Hänestä se on suunnilleen ensinnäkin jo yksistään takinkääntö homoja kohtaan, että minä, hyvänen aika kahden naisen tytär, olen visusti hetero. Vituttaa myös, etten saa itse päättää, olenko yhteydessä isääni.
En ainakaan ekana pyydä anteeksi.
Kommentit (115)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 12:48"]
Lesboissa on havaittavissa paljonkin katkeruutta ja vihaa.. väkisinkin se heijastuu lapsiin.. voin perustella.
Olin itse ennen lesbo ja parisuhteessa naisen kanssa. Ikäkriisin myötä tajusin, että lesbouteni johtui ennen kaikkea vihasta miessukupuolta kohtaan. Kun työstin asiaa aloin kiinnostua miehistä ja olen nykyään heterosuhteessa. Monet lesbotutut katkaisivat välit ja pitävät mua hirviönä ja takinkääntäjänä. Kun olen yrittänyt selittää mistä muutokseni johtui niin useasti tuloksena on raivarit. He eivät halua kuulla mitään vaihtoehtoa lesboudelleen. 'Minä synnyin näin' huudetaan ja jatketaan miesten ja heteroiden vihaamista. Olkoon mun puolesta. Ite ennemmin olen vihaamatta ketään..
[/quote]
Missä nämä kaikki miljoonat heteroita ja varsinkin miehiä vihaavat lesbot pyörivät, kun omaan ystävä- ja tuttavapiiriini ei (ainakaan tietääkseni) kuulu yhtäkään. Jännä.
Sitäpaitsi te heteronaisethan niitä miehiä joudutte "sietämään", ei lesbojen tarvitse miesten kanssa elää, olla suhteissa ja parisuhdeongelmissa :) joten ei ole mitään syytä vihaankaan: ei katkeria eroja, ei huoltajuuskiistoja, ei pettämisiä, ei perheväkivaltaa miesten tekemänä jne jne. Lesboille miehet ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, ystäviä, veljiä, isejä, lapsia, työkavereita, naapureita, satunnaisia ohikulkijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä jos ap on saanut alkunsa anonyymin luovuttajan siittiöistä? Ei ole montaa vuotta siitä kun tuli laki että lapsella on 18-vuotiaana oikeus saada tietää kuka on sukusolujen luovuttaja
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 15:40"]Entäpä jos ap on saanut alkunsa anonyymin luovuttajan siittiöistä? Ei ole montaa vuotta siitä kun tuli laki että lapsella on 18-vuotiaana oikeus saada tietää kuka on sukusolujen luovuttaja
[/quote]
Miksi tuolloin olisi mitään syytä "kierrellä isä kysymystä"? Tarinassa on outoja epäloogisuuksia, minkä takia se tosiaan kuulostaa keksityltä.
Taisi noilla anonyymeillä sukusoluilla ehtiä syntyä enemmän lapsia heteroille kuin lesboille.
Juu juu eihän nyt mitenkään voi olla mahdollista että joku lesbojen lapsi on vihainen kun ei tiedä isäänsä. Lesbothan on niin täydellisiä ja hienompia kuin heterot.
Hanki aivot... Taidat olla se telaketjulepakko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 15:15"][quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 12:48"]
Lesboissa on havaittavissa paljonkin katkeruutta ja vihaa.. väkisinkin se heijastuu lapsiin.. voin perustella.
Olin itse ennen lesbo ja parisuhteessa naisen kanssa. Ikäkriisin myötä tajusin, että lesbouteni johtui ennen kaikkea vihasta miessukupuolta kohtaan. Kun työstin asiaa aloin kiinnostua miehistä ja olen nykyään heterosuhteessa. Monet lesbotutut katkaisivat välit ja pitävät mua hirviönä ja takinkääntäjänä. Kun olen yrittänyt selittää mistä muutokseni johtui niin useasti tuloksena on raivarit. He eivät halua kuulla mitään vaihtoehtoa lesboudelleen. 'Minä synnyin näin' huudetaan ja jatketaan miesten ja heteroiden vihaamista. Olkoon mun puolesta. Ite ennemmin olen vihaamatta ketään..
[/quote]
Missä nämä kaikki miljoonat heteroita ja varsinkin miehiä vihaavat lesbot pyörivät, kun omaan ystävä- ja tuttavapiiriini ei (ainakaan tietääkseni) kuulu yhtäkään. Jännä.
Sitäpaitsi te heteronaisethan niitä miehiä joudutte "sietämään", ei lesbojen tarvitse miesten kanssa elää, olla suhteissa ja parisuhdeongelmissa :) joten ei ole mitään syytä vihaankaan: ei katkeria eroja, ei huoltajuuskiistoja, ei pettämisiä, ei perheväkivaltaa miesten tekemänä jne jne. Lesboille miehet ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, ystäviä, veljiä, isejä, lapsia, työkavereita, naapureita, satunnaisia ohikulkijoita.
[/quote]
Minäkin mietin samaa, että missäköhän ne miehille katkerat lesbot luuraavat. Okei, yhden tunsin joskus, mutta hän olikin viettänyt suurimman osan elämästään ilmeisesti vähän renttumaisten miesten kanssa ennen naiselaan siirtymistään. Sen sijaan valtaosa meistä suhtautuu miehiin aivan kuten muihinkin ihmisiin. Mutta riippuu kai siitä, millaisissa ympyröissä pyörii, millaisiin ihmisiin törmää. Pubiruusuissa on kai keskimäärin katkerampaa ja vihaisempaa porukkaa suuntautumisesta riippumatta, mikä on tietysti surullista.
Kommentoin jo mutta laitanpa tämän uudestaan. Olen lukenut tätä keskustelua suu auki.. Ovatko ihmiset tällä vuosituhannella vielä näin suvaitsemattomia ja tunteettomia?
Olen nuori nainen, ollut jo monta vuotta parisuhteessa elämäni ihmisen kanssa..nainen hänkin, eli kyllä kuuluun vihaamiinne lesboihin. Miksi olen lesbo? En todella osaa vastata tuohon. Minulla on rakastavat heterovanhemmat (hieman ex-homofoobinen isä:D ) ja olen aina elänyt ns. hyvintoimeentulevassa perheessä kivalla alueella, hoitanut koulut kunnolla ja nyt toimin opettajana. Eli päällisin puolin voisi kai sanoa ettei minussa ole mitään suoranaisesti joka olisi edesauttanut tai ollut auttamatta ns. lesbouttani. En usko että tämä on valinta tai että minussa on jotain vialla. En vain tunne samoin miesten kanssa kuin naisten. En ole koskaan ollut miehen kanssa juuri tästä syystä. Miehissä ei ole mitään vikaa ja olen tietysti imarreltu jos joku mies kiinnostuu minusta. Ihan vastaavasti kuin jos joku nainen kiinnostuu. Silloin sanon kiitos, mutta olen varattu ja ehdottoman yksiavioista sorttia:)
En vihaa miehiä ja en tiedä yhtään lesboa joka vihaa! Miehet ovat ihania: minulla on ihana isä, maailman kultaisin veli ja puolisoni pikkuveli kuuluu myös ihanat miehet elämässäni- listalle:) puhumattakaan kaveripojistani. Maailmassa tarvitaan hyviä ihmisiä; niin miehiä kuin naisiakin!
Tiedostan, että haluan itse vielä kasvaa ja kypsyä, samalla vahvistaa parisuhdettani entisestään ennen kuin haluan lapsia. Mutta haluan lapsia. Olen kai yhtä itsekäs kuin joku joka niitä ei halua ja ymmärrän tämänkin näkökannan. Itse koen että lapsien aika on ajankohtainen kun tulotaso on ok(tämä on vain henk. Koht mielipide), parisuhde on vakaa ja itse olen henkisesti valmis olemaan äiti. Mielestäni hyvä vanhempi tekee parhaansa, kukaan meistä ri ole täydellinen. Niinpä usein puhun pk lasteni vanhemmille riittävän hyvästä vanhemmuudesta. Siihen ei tarvita suurta tilipussia, ulkomaanmatkoja, mannaa ja materiaa vaan hoivaa, huolenpitoa sekä rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa.. Näin lyhyesti sanottuna.
Tiedän että joudumme käyttämään luovuttajaa lasta hankkiessamme ja tiedän että lapseni tulee kasvamaan ilman biologista vanhempaansa. Pyrin tarjoamaan lapselleni mieshahmoja elämäänsä, yhtä lailla kuin naispuoleisiakin. Haluan että hän kasvaa turvallisessa ja rakastavassa perheessä jossa kaikista asioista uskalletaan keskustella.
Maailmaan mahtuu niin paljon oikeasti pahoja asioita. Lapsia joilla ei ole lainkaan vanhempia, lapsia joiden vanhemmat eivät pysty olemaan vanhempia lapsilleen, vanhempia jotka tekevät väärin lapsiaan kohtaan, ihmisiä jotka elävät lapsineen absoluuttisessa köyhyydessä jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin...
onko tähän verrattuna oikeasti paha asia että maailmassa on erilaisia perheitä? Syyttelyn sijaan voisimmeko kannustaa toisiamme?
Tapoja kasvattaa lapsi on varmasti yhtä monta kuin vanhempiakin. Itse haluan kasvattaa lapseni maailmankansalaiseksi joka uskaltaa kyseenalaistaa, on rohkea, uskaltaa rakastaa ihmistä joka tekee hänet onnelliseksi(oli sitten mies tai nainen, asialla ei ole minulle merkitystä), tekee parhaansa, jaksaa yrittää vaikka epäonnistuisi, kunnioittaa vanhempiaan mutta etsii silti itse oman polkunsa jne..
Tästä tuli pitkä teksti mutta toivon että se kannustaisi ihmisiä mielummin ojentamaan käden kuin kivittämään lähimmäisiään erilaisten elämänvalintojen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää puhua tämä asia äitisi kanssa. Miltä äitisi aktivismi sinusta tuntuu sekä miten koet isäkeskustelut. Sinulla on oikeus tietää, kuka isäsi on. Ei auta mikään muu kuin rehellinen keskustelu.
Ihan satavarmaa on, että tasapainoisia aikuisia voi kasvaa homo- ja heteroperheissä yhtälailla kuten myös yksinhuoltajaperheissä.
Jos homosuhde tai homoseksi herättää isoja tunteita, esimerkiksi ällöttää tai puistattaa, ei tuntija ole sinut heteroutensa kanssa ja länkyttämisen sijaan pitäisi katsoa peiliin.
Olen lukenut tätä keskustelua suu auki.. Ovatko ihmiset tällä vuosituhannella vielä näin suvaitsemattomia ja tunteettomia?
Olen nuori nainen, ollut jo monta vuotta parisuhteessa elämäni ihmisen kanssa..nainen hänkin, eli kyllä kuuluun vihaamiinne lesboihin. Miksi olen lesbo? En todella osaa vastata tuohon. Minulla on rakastavat heterovanhemmat (hieman ex-homofoobinen isä:D ) ja olen aina elänyt ns. hyvintoimeentulevassa perheessä kivalla alueella, hoitanut koulut kunnolla ja nyt toimin opettajana. Eli päällisin puolin voisi kai sanoa ettei minussa ole mitään suoranaisesti joka olisi edesauttanut tai ollut auttamatta ns. lesbouttani. En usko että tämä on valinta tai että minussa on jotain vialla. En vain tunne samoin miesten kanssa kuin naisten. En ole koskaan ollut miehen kanssa juuri tästä syystä. Miehissä ei ole mitään vikaa ja olen tietysti imarreltu jos joku mies kiinnostuu minusta. Ihan vastaavasti kuin jos joku nainen kiinnostuu. Silloin sanon kiitos, mutta olen varattu ja ehdottoman yksiavioista sorttia:)
En vihaa miehiä ja en tiedä yhtään lesboa joka vihaa! Miehet ovat ihania: minulla on ihana isä, maailman kultaisin veli ja puolisoni pikkuveli kuuluu myös ihanat miehet elämässäni- listalle:) puhumattakaan kaveripojistani. Maailmassa tarvitaan hyviä ihmisiä; niin miehiä kuin naisiakin!
Tiedostan, että haluan itse vielä kasvaa ja kypsyä, samalla vahvistaa parisuhdettani entisestään ennen kuin haluan lapsia. Mutta haluan lapsia. Olen kai yhtä itsekäs kuin joku joka niitä ei halua ja ymmärrän tämänkin näkökannan. Itse koen että lapsien aika on ajankohtainen kun tulotaso on ok(tämä on vain henk. Koht mielipide), parisuhde on vakaa ja itse olen henkisesti valmis olemaan äiti. Mielestäni hyvä vanhempi tekee parhaansa, kukaan meistä ri ole täydellinen. Niinpä usein puhun pk lasteni vanhemmille riittävän hyvästä vanhemmuudesta. Siihen ei tarvita suurta tilipussia, ulkomaanmatkoja, mannaa ja materiaa vaan hoivaa, huolenpitoa sekä rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa.. Näin lyhyesti sanottuna.
Tiedän että joudumme käyttämään luovuttajaa lasta hankkiessamme ja tiedän että lapseni tulee kasvamaan ilman biologista vanhempaansa. Pyrin tarjoamaan lapselleni mieshahmoja elämäänsä, yhtä lailla kuin naispuoleisiakin. Haluan että hän kasvaa turvallisessa ja rakastavassa perheessä jossa kaikista asioista uskalletaan keskustella.
Maailmaan mahtuu niin paljon oikeasti pahoja asioita. Lapsia joilla ei ole lainkaan vanhempia, lapsia joiden vanhemmat eivät pysty olemaan vanhempia lapsilleen, vanhempia jotka tekevät väärin lapsiaan kohtaan, ihmisiä jotka elävät lapsineen absoluuttisessa köyhyydessä jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin...
onko tähän verrattuna oikeasti paha asia että maailmassa on erilaisia perheitä? Syyttelyn sijaan voisimmeko ns, kannustaa toisiamme?
Tapoja kasvattaa lapsi on varmasti yhtä monta kuin vanhempiakin. Itse haluan kasvattaa lapseni maailmankansalaiseksi joka uskaltaa kyseenalaistaa, on rohkea, uskaltaa rakastaa ihmistä joka tekee hänet onnelliseksi(oli sitten mies tai nainen, asialla ei ole minulle merkitystä), tekee parhaansa, jaksaa yrittää vaikka epäonnistuisi, kunnioittaa vanhempiaan mutta etsii silti itse oman polkunsa jne..
Tästä tuli pitkä teksti mutta toivon että se kannustaisi ihmisiä mielummin ojentamaan käden kuin kivittämään lähimmäisiään erilaisten elämänvalintojen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 08:15"]
Tiedän että joudumme käyttämään luovuttajaa lasta hankkiessamme ja tiedän että lapseni tulee kasvamaan ilman biologista vanhempaansa. ---
Maailmaan mahtuu niin paljon oikeasti pahoja asioita. Lapsia joilla ei ole lainkaan vanhempia, lapsia joiden vanhemmat eivät pysty olemaan vanhempia lapsilleen, vanhempia jotka tekevät väärin lapsiaan kohtaan, ihmisiä jotka elävät lapsineen absoluuttisessa köyhyydessä jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin...
onko tähän verrattuna oikeasti paha asia että maailmassa on erilaisia perheitä?
[/quote]
Pahaa ei ole se, jos lapsi kasvaa ilman isää tai äitiä vanhemman kuoleman takia, koska tälle vanhemmat eivät voi mitään. Pahaa ei ole myöskään se, jos ihminen elää lapsineen köyhyydessä, koska he eivät voi sille mitään.
Pahaa on se, jos vanhemmat pahoinpitelevät lapsiaan, koska se on heidän oma valintansa.
Pahaa on se, jos tarkoituksella asetat oman etusi lapsesi edun edelle.
Pahaa on se, jos hankit tarkoituksella lapsen, jolta viet oikeuden tuntea isäänsä. Lapsen etu ei ole saada syntyä sinulle ja lesbokumppanillesi ja kasvaa ilman isäänsä. Et ole sen parempi kuin mies, joka jättää perheensä, ja päättää ettei hänen lapsillaan ole oikeutta isään.
Lapsi kyllä sopeutuu ihan samalla lailla, kuin moni lapsi joutuu sopeutumaan vanhempien alkoholinkäyttöön tai äidin vaihtuviin poikaystäviin. Olet kuitenkin väärässä, jos kuvittelet olevasi jotenkin parempi kuin tällaiset vanhemmat.
Lapsen rakkaus on ehdotonta ja hän on täysin riippuvainen sinusta, joten hän sopeutuu elämään "kahden äidin" kanssa ja oppii puolustelemaan teitä, samalla tavalla kuin alkoholistivanhempien lapset oppivat salailemaan ja puolustelemaan vanhempiaan.
Sääli, etteivät lapset voi valita vanhempiaan! Kaikkein säälittävintä on joutua lesbo/homoparin lapseksi. Teillä homostelijoilla ei ole alkuunkaan tietoa, miltä normaalista heterolapsesta tuntuu asua teidän kanssanne! Usein itken itseni uneen huoneessani ja mietin pyrkisinkö lastenkotiin asumaan. Lukio pitäisi vielä käydä, mutta en kestä lesboäitiäni enkä hänen rakastajatartaan. Kavereillani on normaalit kodit ja joskus voin olla ysävien luona yötä. Viikonloppuisin kun äiti ottaa viiniä naisensa kanssa, niin siinä he sitten rakastelevat silmieni edessä kuin ei mitään. Häpeän ja vihaan heitä!
Isäni on italialainen, mutta en voi mennä sinnekään, kun hänellä on perhe. En siis kuulu minnekään. Haaveilen omasta normaalista perheestä. Nais- ja miesparien yhdyntöjä ei kenenkään lapsen pitäisi nähdä !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai kenenkään seksiä kuulu ulkopuolisten, varsinkaan lasten nähdä!
On ihmeellistä, miten ihmiset yhdistävät homouden irstailuun. Miksi homopari seksualusoisi lapsiaan sen enempää kuin heterotkaan? Sekopäät niin tekee riippumatta siitä, ketä ne tykkää panna.
Olisin noin miljoona kertaa mieluummin kasvanut (onnellisessa) sateenkaariperheessä kuin sen isän kanssa, jonka lapseksi minulle oli "ilo" syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 15:15"]
Missä nämä kaikki miljoonat heteroita ja varsinkin miehiä vihaavat lesbot pyörivät, kun omaan ystävä- ja tuttavapiiriini ei (ainakaan tietääkseni) kuulu yhtäkään. Jännä.
Sitäpaitsi te heteronaisethan niitä miehiä joudutte "sietämään", ei lesbojen tarvitse miesten kanssa elää, olla suhteissa ja parisuhdeongelmissa :) joten ei ole mitään syytä vihaankaan: ei katkeria eroja, ei huoltajuuskiistoja, ei pettämisiä, ei perheväkivaltaa miesten tekemänä jne jne. Lesboille miehet ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, ystäviä, veljiä, isejä, lapsia, työkavereita, naapureita, satunnaisia ohikulkijoita.
[/quote]
Huoltajuuskiistoista en tiedä, mutta eiköhän katkeria eroja ja pettämisiä ole lesboilla ja homoillakin. Miesten tekemästä perheväkivallasta ei varmaan kärsi lesbot vaan homot ja heteronaiset ja vastaavasti naisten tekemä perheväkivalta koskee lesboja ja heteromiehiä ei homoja.
Anteeksi, mutta kun en millään usko, että seksuaalisella suuntautumisella olisi mitään tekemistä ihmissuhdetaitojen tai väkivaltaisuuden kanssa.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 12:48"]
Lesboissa on havaittavissa paljonkin katkeruutta ja vihaa.. väkisinkin se heijastuu lapsiin.. voin perustella.
Olin itse ennen lesbo ja parisuhteessa naisen kanssa. Ikäkriisin myötä tajusin, että lesbouteni johtui ennen kaikkea vihasta miessukupuolta kohtaan. Kun työstin asiaa aloin kiinnostua miehistä ja olen nykyään heterosuhteessa. Monet lesbotutut katkaisivat välit ja pitävät mua hirviönä ja takinkääntäjänä. Kun olen yrittänyt selittää mistä muutokseni johtui niin useasti tuloksena on raivarit. He eivät halua kuulla mitään vaihtoehtoa lesboudelleen. 'Minä synnyin näin' huudetaan ja jatketaan miesten ja heteroiden vihaamista. Olkoon mun puolesta. Ite ennemmin olen vihaamatta ketään..
[/quote]
Missä nämä kaikki miljoonat heteroita ja varsinkin miehiä vihaavat lesbot pyörivät, kun omaan ystävä- ja tuttavapiiriini ei (ainakaan tietääkseni) kuulu yhtäkään. Jännä.
Sitäpaitsi te heteronaisethan niitä miehiä joudutte "sietämään", ei lesbojen tarvitse miesten kanssa elää, olla suhteissa ja parisuhdeongelmissa :) joten ei ole mitään syytä vihaankaan: ei katkeria eroja, ei huoltajuuskiistoja, ei pettämisiä, ei perheväkivaltaa miesten tekemänä jne jne. Lesboille miehet ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, ystäviä, veljiä, isejä, lapsia, työkavereita, naapureita, satunnaisia ohikulkijoita.
[/quote]
No, minun laajassa tuttavapiirissä on vain yksi homoseksuaaleihin ikävästi suhtautuva eikä yhtään perheväkivaltaan syyllistyvää miestä. Eli tämän perusteella homojen/lesbojen syrjintä ja meisten harjoittama perheväkivalta on todella harvinaista. Sen sijaan pettäviä naisia tiedän useampia eli se taitaa olla isokin ongelma. Näihän se sinunkin logiikka toimi :)
Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, onko ilman toista vanhempaa kasvanut lapsi hetero- vai sateenkaariperheestä. Eikä sillä ole väliä, onko puuttuva vanhempi äiti tai isä. Biologialla on ihmiselle ISO merkitys, ja sen kieltäminen on julmaa.
Vai miksi yleisemmin hyväksytään adoptiolapsen biologisten vanhempien kaipuu, mutta ei sateenkaariperheen lapsen kaipuuta tietää toinen vanhempansa? Kummassakaan tapauksessa lapsi itse ei ole valinnut tilannettaan, mutta vanhempien asenteella on suuri merkitys. Halu tietää ei poistu tasa-arvo-propagandalla ja lyttäyksellä, että sinulla nyt vain on kaksi äitiä ja piste. Yhtä julmaa on olla kertomatta lapselle, että tämä on adoptoitu. Ja yhtä julmaa on kieltää lapselta tieto, kuka/keitä hänen biologiset vanhempansa ovat.
Tällä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon tai avioliittolain kanssa! Lapsi ei halua mitätöidä vanhempiaan eikä poistaa heitä elämästään, vaikka haluaa tietää alkuperänsä. Hän ei ole sosiaalisia/kasvattivanhempiaan vastaan vaan hän vain haluaa tietää.
Se on lapsen oikeus. Ja sellaisen oikeus, joka ei voi itsestään ja elämästään päättää, menee aikuisen oikeuksien edelle.
t: adoptiolapsi
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 15:15"]
Missä nämä kaikki miljoonat heteroita ja varsinkin miehiä vihaavat lesbot pyörivät, kun omaan ystävä- ja tuttavapiiriini ei (ainakaan tietääkseni) kuulu yhtäkään. Jännä.
Sitäpaitsi te heteronaisethan niitä miehiä joudutte "sietämään", ei lesbojen tarvitse miesten kanssa elää, olla suhteissa ja parisuhdeongelmissa :) joten ei ole mitään syytä vihaankaan: ei katkeria eroja, ei huoltajuuskiistoja, ei pettämisiä, ei perheväkivaltaa miesten tekemänä jne jne. Lesboille miehet ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, ystäviä, veljiä, isejä, lapsia, työkavereita, naapureita, satunnaisia ohikulkijoita.
[/quote]
Huoltajuuskiistoista en tiedä, mutta eiköhän katkeria eroja ja pettämisiä ole lesboilla ja homoillakin. Miesten tekemästä perheväkivallasta ei varmaan kärsi lesbot vaan homot ja heteronaiset ja vastaavasti naisten tekemä perheväkivalta koskee lesboja ja heteromiehiä ei homoja.
Anteeksi, mutta kun en millään usko, että seksuaalisella suuntautumisella olisi mitään tekemistä ihmissuhdetaitojen tai väkivaltaisuuden kanssa.
[/quote]
Ei tietenkään seksuaalisella suuntautumisella ole noiden kanssa mitään tekemistä. Pointti, jonka hukkasit, oli se, että lesboilla ei ole syytä vihata miehiä edes noiden asioiden takia, kun eivät miesten kanssa parisuhteissa elä.
Heteroperheissä ei ole koskaan mitään ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:28"]
Ap, mitä isä sinulle merkitsee? Tajuathan, että sinun tapauksessasi isä on vain joku henkilö jolla puolet samoja geenejä sinun kanssasi. Ihan sama jos alkaisin haikailemaan sellaisten ihmisten perään joilla on sama hiustenväri.
[/quote]
Sulla varmaan molemmat vanhemmat? Minä en tunne isääni, koska olen ns yhden illan jutun tulos ja se on painanut minua nyt 30 vuotta. Ei kannata puhua asiasta mistä ei mitään ymmärrä.
[/quote]
Ajattele, että jossain afrikassa koko kylä kasvattaa ja lapsen elämässä on mukana sedät, tädit ja kumminkaimat. Pitäisikö tässä nyt alkaa suremaan sitä etten isosetäni ollut koskaan elämässäni?
[/quote]
On käynyt hyvin selväksi, että sä et tajua tästä mitään. Voisitko lopettaa.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 08:20"][quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 08:15"]
Ymmärrän kyllä äitiäsi, että suuttui kun sinä ilmaisit ehdottoman kantasi Tahdon 2013 -kampanjasta. Onhan se surullista, että oma lapsi ei halua puolustaa äidin oikeuksia. Mietipä asiaa siltä kantilta.
[/quote]
Minä en tiedä äidin oikeuksista, mutta olisin pettynyt minäkin, jos lapseni ei kannattaisi ihmisoikeuksia.
[/quote]
Entäs sitten lapsen oikeus isään? Eikös sekin ole ihmisoikeus, ja silti ap:n äit on sitä räikeästi rikkonut.
[/quote]
Entäpä jos isää ei kiinnosta? Ap taitaa olla jo aikuinen, joten isä olisi halutessaan voinut ottaa yhteyttä lapseensa jo vuosien ajan.