Mieheni sanoi että olen päästänyt itseni karmeaan kuntoon

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:16"]

Asian voi tietenkin ilmaista monella eri tapaa. Jos itse treenaa niin onhan se kiva että puolisokin tykkäis urheilla.

[/quote]

Kannattaisiko silloin alunperinkin ottaa sellainen vaimo, joka on liikunnallinen ja tykkää treenata? En mä ole ollut sellainen koskaan! Kohtuutonta minusta mieheltä nyt vaatia, että mun pitäis ryhtyä liikunnalliseksi!

Aikoinaan mieskin makoili sohvalla, katsoi telkkaria, istui tietokoneella. Ihminen muuttuu, halut ja kiinnostuksen kohteet muuttuu, mutta ei voi vaatia puolisoa muuttumaan samaan suuntaan kuin itsekin! En mä voi ryhtyä liikunnalliseksi vain miehen pyynnöstä. Eikä se sitä varmaan vaatiskaan, jos olisin pysynyt laihana, saisin rauhassa istua sohvan nurkassa telkkaria tuijotellen!

Normaalipainoisena kai olisi pitänyt pysytellä, kun sellainen olin tavatessa. Naimisiin mennessä olin lihonut jo paljon, miksi se silloin meni naimisiin mun kanssa jos lihominen oli niin hirveää, eikä mun lihoessa sanonut mitään? Nyt vasta vuosien päästä moitti.

-ap

Kaikille niille, jotka ehdottaa ap:lle eroamista miehestään, voisin antaa yhden vinkin;

Lihavan naisen on todella hankala löytää uutta puolisoa.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:34"]Kaikille niille, jotka ehdottaa ap:lle eroamista miehestään, voisin antaa yhden vinkin;

Lihavan naisen on todella hankala löytää uutta puolisoa.

[/quote]

Tai sitten ap eroaa, treenaa itsensä missinmittoihin miehensä kostoksi ja etsii uuden miehen. Tosin luultavasti se uusikin mies olisi pinnallisesti mittojen perässä ja närkästyisi pienestäkin painonnoususta.

No eiks se olis helpompaa treenata itsensä missiksi nyt parisuhteessa?

Jatka kuule sitä sohvalla löhöämistä ja karkin syöntiä, kerrytä lisää painoa ja iloitse läskeistäsi, kukaan muu niitä ei ihaile.

Omaa tyhmyyttä on päästää itsensä tuollaiseen tilaan, tyhmä ja laista pitää olla.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:47"]No eiks se olis helpompaa treenata itsensä missiksi nyt parisuhteessa?

[/quote]

Sehän tarkoittaisi että tekisit sen täysin sen takia, koska miehesi tahtoo sinun olevan pantava ja kuten joku jo tokaisi, ansaitsisit miehen arvostuksen laihduttamalla ja ulkonäöllä. Eikö ollenkaan ajatuksena särähdä edes pikkuisen? Voipi olla ettei motivaatio olisi kauhean korkea, toisin kuin jos se lähtisi omasta sisäisestä halusta.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:07"]Paljonkos niitä ylikiloja on ap:lle kertynyt? Pidätkö muuten itsestäsi huolta? Liikutko? Miten pukeudut? Miten hiukset entä meikkaus?

[/quote]

Mies sanoikin, että ainoa tapa jolla pidän itsestäni huolta, on meikkaus. Käyn säännöllisesti myös kampaajalla ja laitan hiukseni joka aamu. Vaatteet on siistit, ehjät ja tavalliset, pukeudun tilanteen vaatimalla tavalla. Lenkkeilen kävelyvauhtia koiran kanssa 45 min 4-7 kertaa viikossa. Syön runsaasti, sekä tavallista ruokaa että karkkia... -ap

[/quote]

Pituus ja paino? Painon muutos?

Jos painoa on huomaamatta jo lähtenyt (siis mies ei ole huomannut) 12 kg, niin ap on tainnut olla aika lähellä sitä 100 kg, ellei ylikin... Itsensä takia kannattaa kyllä laihduttaa. Miestä voi huolettaa tulevaisuus ja vanhuus lihavan ja huonokuntoisen vaimon kanssa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:07"]

Jos aloittaja on jo laihtunut 12 kiloa, niin moite on myöhässä ja turha. Haiskahtaa siltä, että mies on kiukkuinen aiemmasta ylipainosta, ja nyt pelottaa, että muija laihtuessaan nostaa omaa arvoaan ja mies yrittää nitistää, jotta tuo ei lähtisi kokonaan lentoon. Tai joka tapauksessa jotain aika häiriintynyttä.

Kyllähän me vähemmän ulkonäkökeskeiset ihmettelemme, miksi sitä epätoivoista nuoruuden teeskentelyä pitää harrastaa. Nyt on taidettu päästä tekosyiden läpi: jotta ei koskaan menettäisi arvoaan puolison silmissä. Tavallisen surullista, jos ajatellaan, että nimenomaan puoliso on se ihminen, joka on vannonut haluavansa rakastaa loppuun asti. Eikö teitä hävetä tuollainen lapsellisuus? Eikö huolestuta se, että eihän sitä taistelua kuitenkaan voi voittaa, mutta puolisoksi on tullut valittua joku, joka erittäin todennäköisesti kuitenkin lähtee nuoremman kelkkaan?

[/quote]

Miten hoikkana, timminä ja huoliteltuna säilyminen/pysyminen on kadonneen nuoruuden tavoittelua?? Mun mielestä em sopii ihan hyvin myös 80v:lle eikä vain parikymppisille. Ei tuossa ole mitään ulkonäkökeskeisyyttä mun mielestä vaan tervettä itsekunnioitusta.

Ja vaikka te lihavat ette olisi ollenkaan "ulkonäkökeskeisiä" vaan hyväksyisitte myös puolisossa lösähtämisen ja ennenaikaisen tarpeettoman rupsahtamisen älkää odottako sitä puolisoiltanne. Ehkä he haluavat että te näytätte hyviltä myös muiden silmissä eikä vain heidän - on ilo näyttäytyä komean/viehättävän puolison kanssa ystäväpiirissä tai virallisissa kekkereissä.

Kyllä minua häiritsisi, jos mieheni lihoaisi. En koe vetoa ylipainoisiin.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:47"]No eiks se olis helpompaa treenata itsensä missiksi nyt parisuhteessa?

[/quote]

Sehän tarkoittaisi että tekisit sen täysin sen takia, koska miehesi tahtoo sinun olevan pantava ja kuten joku jo tokaisi, ansaitsisit miehen arvostuksen laihduttamalla ja ulkonäöllä. Eikö ollenkaan ajatuksena särähdä edes pikkuisen? Voipi olla ettei motivaatio olisi kauhean korkea, toisin kuin jos se lähtisi omasta sisäisestä halusta.

[/quote]

No onks se motivaatio sitten parempi kostonhalusta?

Miltä miehesi näyttää?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:33"]Pidän itsestäni huolta, mutta en tiennyt laihana pysymisen olevan tärkein tapa pitää itsestään huolta. Toki olin normaalipainoinen tavatessamme mieheni kanssa, muttanaimisiin mennessämme olin jo kerännyt jonkin verran ylipainoa, eikä mies silloin 10 vuotta sitten sanonut mitään, ja halusi kuitenkin kanssani naimisiin. Oletin ettei laihuus tai paino ole hänellekään naisessa tärkein asia.

Nyt lähinnä mietinkin, haluanko laihduttaa toisen ihmisen vuoksi? Jotta kelpaan hänelle? Arvostanko sen jälkeen enää itseäni, tai arvostanko miestäni? Onko mieheni törkeän käytöksen taustalla todellakin pelkästään ulkonäköni, vai muutakin kyllästymistä? En ole luonnostani liikunnallinen ihminen, jollaisen mies haluaisi, pitääkö siis yrittää muuttua kuitenkin? Olemme tainneet kumpikin huijata toistamme tässä liitossa. -ap

[/quote]

Älä tee toisen takia yhtään mitään, jos tuntuu että siitä jää vain paska maku suuhun. Et voi toisen takia muuttua ja jos yrität, muutos ei ole aito ja aiheuttaa katkeruutta. Meillä mies on katsellut 8 vuotta tupakointiani, koska alkuun yritti painostaa lopettamaan ja menin jotenkin lukkoon ja muutuin kamalaksi. Arvostelin miestä ja tarkkailin hänen jokaista liikettään. Lakkasin saamasta orgasmeja seksissä ja monet kerrat sanoin, että lopetetaan ei tunnu miltään. Mietin vain jatkuvasti onko tuo todella NIIN upea mies, että hänellä on varaa vaatia minulta mitään. Halusin jättää ja jatkaa matkaa, mutta jostakin syystä mies halusi terapiaan. Vaikka oltiin seurusteltu vasta 2 vuotta.

Terapian kautta suhde taas paremmalle polulle. Nyt tuosta sotkusta on 7 vuotta aikaa ja se saa vieläkin vihaiseksi ja katkeraksi. Lapsiakin on jo kolme ja vasta nyt alan ihan itse pikku hiljaa tympääntymään aina haista tuhkakupille ja flunssatkin pitkittyvät.

Mitään hyvää et siis koskaan saavuta muuttamalla itseäsi toisen vuoksi. Vain itsesi vuoksi voit tehdä isoja muutoksia.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 12:07"]Kyllä minua häiritsisi, jos mieheni lihoaisi. En koe vetoa ylipainoisiin.

[/quote]

Ai kuinka söpöä:) RAKKAUS kukoistaa! Herran siunausta.

En sanoisi, että lihavuus on mikään syy jättää ketään, tai perimmiltään kenenkään muun kuin lihavan itsensä asia, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Tuskin moni hyväksyisi sitä, jos kumppani olisi astmaatikko, ja silti polttaisi tupakkaa.  Tai sitä, jos pahasta nivelrikosta kärsivä kumppani viettäisi vapaa-aikansa asfaltilla juosten. Samalla tavalla en ymmärrä, miksi kumppanin pitäisi hyväksyä se, jos joku ylipainostaan huolimatta lappaisi ruokaa kitaansa entiseen malliin ja/tai liikkuisi liian vähän. Ketään ei voi pakottaa muuttamaan tapojaan, mutta ei itsetuhoiselle käytökselle tarvitse antaa siunaustansa tai ymmärrystänsä.

Miksi mies ei saisi sanoa mitä ajattelee? Mun mielestä se on rakkautta!

Mun mielestä tämä kuulostaa enemmän siltä että ap:n mies ei ole tajunnut edes kuinka lihava ja huonossa kunnossa vaimo on ollut. Se on selvinnyt vasta nyt kun pitkällisen laihdutuksen ja -12kg jälkeen vaimo on edelleen lihava. 

Mun mies plösähti viidessä vuodessa aika paljon ja nyt olen laittanut hänet dieetille ja kuntokuurille, ihan suoraan sanoin että nyt olis sen aika jos haluut elää viiskymppiseksi. Kannatteli himppasen kaljamahaansa ja sanoi että voishan tosta 10 kiloa olla hyvä hävitä ja hieman nihkeen alun jälkeen ollaan kumpikin löydetty uutta puhtia joka iltaisista kävelylenkeistä ja uudesta terveellisemmästä ruokavaliosta. Miehen maha on tiessään ja hormonitkin hyrrää ihan eri tahtiin- meillä kummallakin! Rakkautta!

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:33"]

Pidän itsestäni huolta, mutta en tiennyt laihana pysymisen olevan tärkein tapa pitää itsestään huolta. Toki olin normaalipainoinen tavatessamme mieheni kanssa, muttanaimisiin mennessämme olin jo kerännyt jonkin verran ylipainoa, eikä mies silloin 10 vuotta sitten sanonut mitään, ja halusi kuitenkin kanssani naimisiin. Oletin ettei laihuus tai paino ole hänellekään naisessa tärkein asia.

Nyt lähinnä mietinkin, haluanko laihduttaa toisen ihmisen vuoksi? Jotta kelpaan hänelle? Arvostanko sen jälkeen enää itseäni, tai arvostanko miestäni? Onko mieheni törkeän käytöksen taustalla todellakin pelkästään ulkonäköni, vai muutakin kyllästymistä? En ole luonnostani liikunnallinen ihminen, jollaisen mies haluaisi, pitääkö siis yrittää muuttua kuitenkin? Olemme tainneet kumpikin huijata toistamme tässä liitossa. -ap

[/quote]

Useimmat miehet tietää, ettei naisen ikää, painoa tai ulkonäköä muutenkaan saa kommentoida. Jos siihen kuitenkin on tarvetta. Runsaalla ylipainolla kun on mm. useita terveydellisiä seurauksia ja vaikuttaa se jaksamiseen ja useimmiten itsetuntoonkin.

Miehesi taisi töksäyttää aika törkeästi. Ehkä hän ei ole keksinyt muuta tapaa tuoda esille. Ainakin minulle on käynyt niin, että kun yritän vihjailla hienovaraisesti, olen niin hienovarainen, ettei kukaan edes huomaa vihjettäni. Aikani yritettyäni töksäytän suoraan ja sitten riidellään. Viimeksi aiheena oli vaimon laihdutus. Jättää kokonaisia aterioita väliin ja popsii sitten tilalle sipsejä/jäätelöä/karkkia. Jännä juttu ettei laihdu.

Voisitteko naiset nyt auttaa meitä poloisia? Kertokaa miten vaimon ylipainosta / huonosta kunnosta voisi kertoa niin, että viesti huomataan, mutta rakas ei loukkaannu.

Ei lihomista mielestäni voi kommentoida mitenkään niin, että se otettaisiin vastaan loukkaantumatta. On siis vain hypättävä heikoille jäille ja sanottava asia, vaikka tietää, ettei siitä välttämättä kiitoksia seuraa.

Sinkkumiehenä rellestin itselleni +15 kg lisää painoa... sitten kun alkoi tuntua, että voisin etsiä jotain pysyvämpää niin en todellakaan laihduttanut! Jätin painon tuohon ja etsin kumppanin "en niin vetävän näköisenä"... löysinkin aivan mahtavan naisen ja tutustumisen jälkeen otin kilot pois. Nyt on ainakin varmuus, että muutaman kilon painonheilahdukset ei hänelläkään vaikuta suhteeseen vaan se perustuu aivan muuhun. Ja toisaalta -  uusi kumppani on aivan liekeissä uudesta kevyemmästä olemuksesta ja sen kyllä huomaa ;)

Sille nyt ei voi mitään että varmaan 95% miehistä syttyy visuaalisista virikkeistä, se on vähän niinku ohjelmoitu sinne putkiaivoihin. Paras tapa saada mies pysymään tyytyväisenä on pysyä kunnossa ja kauniina. Ikävää että näin on, mutta se on fakta. Samoin kuin että Afrikassa on nälänhätä. Minkäs teet.

Turhaa ruikuttaa että rakastakaa mun läskejä, kun ihmisluonne on niin kieroutunut kuin se on.