Helvetin kova ollu tää mun elämänkoulu...
Synnyin ensinnäkin perheeseen jossa vanhemmat vaan riiteli. Olivat välinpitämättömiä mua kohtaan. Äidille puhkesi sairauksia stressin takia. Ukki ja mummo olivat taas älyttömän tiukkia ja kurittivat joskus mua väkivalloinkin. Mut aina pakotettiin pitkän aikaa menemään sinne. Mulla ei ollut sisaruksia, ei serkkuja, ei läheisiä välejä oikeen kehenkään sukulaisiin ja suku oli muutenkin aika pieni ja monilla kans jotain omia ongelmia: alkoholismia, mt-ongelmia. Mun yksi kummeistakin kuoli kun olin 6-vuotias, alkoholismiin, lääkkeiden sekakäyttöön, kukaan ei myöskään koskaan tiedä oliks se itsemurha koska hän oli hyvin yksinäinen. Olin semmonen vähän nolo, outo, nössö, herkkä äidin ja isän pikku prinsessa. Sit mua kiusattiin koulussa 5-9luokilla, mikä hajotti mut totaallisesti. En usko et mä ikinä tuun olee "täysin" ehjä... Ehkä ehjä jollain uudella tavalla, mutta jäljet ovat jääneet. Monesti olen miettinyt minkälainen mä olisin jos olisin syntynyt ehjään ja onnelliseen perheeseen. Ainut hyvä puoli tässä on että mä en oo enää se nolo, outo, nössö ja niin herkkä äidin ja isän pikku prinsessa. Mutta vaatiko se todella näin kovan elämänkoulun mun kohdalla kasvaa "cooliksi" ja sosiaalisesti taidokkaaksi ja ovelaksi? Onko jotkut jo ihan syntyessään sitä?
Kommentit (56)
TAAS tämä sama ruikuttaja! Tehtailee näitä samoja aloituksia tasaisin väliajoin. Juhannus tainnut taas laukaista itsesäälin.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 15:25"]Ei Jumala sua rankaise mistään. Se, että et ole saanut rakkautta kanssaihmisiltä, ei tarkoita, etteikö Jumala rakastaisi sinua. Ja varmasti rakastaa, koska Raamattu sanoo, että "niin on Jumala maailmaa rakastanut". Eli on jo sinuakin rakastanut, rakastaa. Ainut, jota ei tarvi pyytää; rakasta minua, on Jumala, koska hän on jo rakastanut.
Se, että joku ihminen on kyvytön rakastamaan johtuu siitä, että elämä on muokannut ihmisestä sellaisen, kuin hän on ja isiltä ja äideiltä perityt ominaisuudet. Kuitenkin Jeesus voi muuttaa tälläisen ihmisen ajatusmaailman ja ennenkaikkea sydämen, jotta tämä kykenisi rakastamaan.
Oikeastaan ihminen ei muutu. On turha painia sen rikkinäisen ihmisen kanssa.
Terapiassa kaivellaan niitä kipeitä asioita, joka on turhaa, eikä se tuo mitään parannusta.
Tie parantumiseen on Jeesus Kristus. Hän ei korjaile vanhaa, vaan hän luo uutta. Luo sinuunkin uuden puhtaan sydämen, joka vapauttaa sut kaikesta vanhasta. Niistä kipeistä muistoista ym. Ei ne mihinkään häviä, mutta sä kasvat niiden yli. Ne unohtuu. Kaikki entinen unohtuu, ja uusi tulee tilalle.
Muista rukoilla.
J-P
[/quote]
Mä en ole pahemmin uskovainen. Mutta haittaako se mitään? Hieno teksti kuitenkin sinulta oli. Auttaako se mitään, vaikka rukoilisi jos ei varsinaisesti usko jumalaan? Entä jos minun luonne on pienestä pitäen ollut jo niin kiero ja paha, ettei jumala voi sellaista sietää ja siksi on rankaissut minua kärsimyksillä?
Kuka olet J-P?
[/quote]
Aamen. Hullut ovat kohdanneet toisensa. Tästä ei hyvää seuraa.
Mulla on suomi24:ssa profiili nimim. jari-pekka65. Sieltä näet kuvani ja asuinkuntani. Muuta esittelyä ei ole, kun vihdoin tässä taannoin uuden profiilin.
Ei haittaa, jos ei ole uskovainen.
Monet on rukoilleet, minä mukaanlukien niin, että jos sinä Jumala olet olemassa, niin todista se minulle.
Tiedätkö, että Jumalan rakkautta ei tarvi ansaita, eikä sitä voikkaan ansaita. Se on hyvin vapauttavaa. Kaikkia Jumala rakastaa, sinuakin.
J-P
Kirjoitustyyli vaikuttaa kyllä samanlaiselta, kuin sillä yhdellä ruikuttajalla.
Hei ap. Unohda jo se menneisyydessä rypeminen - niitä asioita ja ihmisiä et voi muuttaa enää - ole se ihminen joka haluat äläkä se jonka uskot että sinun "täytyy" olla menneisyytesi perusteella. Aikuistu vähän ja ota vastuu omasta elämästäsi. Niin kyllä se siitä.
Ja en nyt kyllä havainnut sussa kieroa pahaa luonnetta. Uskoviin suhtaudutaan tänä päivänä melko nurjasti, mutta sä suhtaudut tosi hyvin. Ennakkoluulottomasti.
Se juuri paljasti sun hyvän luonteesi.
J-P
Älä nyt vitun prinsessa TAAS jaksa... Sua on neuvottu niin helvetin paljon, mutta et halua mitään ymmärtää. Jankkaat paskaa ja vaahtoat ikävästä menneisyydestäsi, joka ei edes oikeastaan ole mitenkään erityisen kehno. Sun ongelma on sinä itse. Et voi aina vain syyttää ongelmistasi muita. Oot varmaan huomannut, ettei se ole auttanut yhtään mitään. Kasva aikuiseksi ja ala ottamaan vastuu itsestäsi ja tekemisistäsi. Se ei ole enää vanhempiesi eikä varsinkaan sossun tehtävä, vaikka niin tunnut olettavan.
Elämä ei ole aina helppoa. Jotta siitä saa tehtyä miellyttävää itselleen, on tehtävä uhrauksia ja paskalta tuntuvia asioita. Ei opiskelukaan aina kivaa ole. Eikä työnteko. Mutta jos kerran haluat ne "hienot huonekalut" ja kaikkea, niin niitä ei tule kukaan sulle hyvää hyvyyttään antamaan, koska kenenkään ei tarvitse. Semmoiset asiat täytyy itse ansaita.
AP, ystävällinen neuvo ohikulkijalta: älä lähde J-Pn matkaan. Kohta ruikuttelet täällä, miten vanhempi, karismaattinen, uskossa oleva mies petti sinut ja käytti sinua hyväksi kun olit niin hyväuskoinen. Kasva ensin itsenäiseksi ihmiseksi ennen kuin ripustaudut toiseen.
Ei pahalla, mutta vaikutat vaan valittavalta kakaralta jolla ei ole mitään käsitystä millaista on jos on oikeasti rankka lapsuus/nuoruus..
AP, mäkin mietin joskus, että entä jos jään aina jotenkin ahdistuneeksi ja säälittäväksi tapaukseksi. En väitä, että minulla olisi ollut lapsuus ja nuoruus pahimmasta päästä, mutta ei kyllä helpoimmastakaan. Lapsuudenkodissa koin mm. perheväkivaltaa, seksuaalista ahdistelua jajatkuvaa henkistä väkivaltaa. Perheenjäsenillä oli alkoholismia ja muuta mielenterveyshäikkää. Koko peruskoulun ajan kiusattiin, niin henkisesti kuin fyysisesti. Teininä olin jo aika sekaisin, mutta minulla auttoi lopulta vahva tahto päästää irti menneisyydestäni ja ottaa elämä haltuuni. Sinäkin pystyt siihen aivan varmasti!
Suosittelen perehtymään kirjallisuuteen, joka keskittyy ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Näitä on kirjastoissa paljon. Osa on hengellisiä, osa ei, siitä voi makunsa mukaan valita. Kannattaa ajatella myos sitä, että tämä on ainoa elämäsi, ja jos olet onneton ja heikko, juuri ne, jotka ovat sinulle tehneet eniten pahaa, saavat voittonsa ja tahtonsa läpi. Jossittelu siitä, millaista elämäsi olisi voinut olla, jos asiat olisivat olleet toisin, kannattaa lopettaa heti, koska se on aivan turhaa, eikä hyodytä sinua mitenkään (päinvastoin). Sen sijaan kannattaa ajatella, miten haluat jatkossa elää ja suunnitella, miten sellaisen elämän voisi toteuttaa.
Mä oon 16v ja koko lapsuuden katsoin äitin alkoholismia ja lääkkeiden käyttöä sitten tuli epilepsia ja masennus.mua kiusattiin jokapuolella sen takia. Isällä tapeltiin aina hoidin mun pikkusiskon ja kaikki äitini kuoli viimevuonna na muutin yksin asumaan. Nyt kun olen käsitellyt asioita voin sanoa että olen vahvempi kun koskaan. Älä missään nimessä luovuta vaan yrität tallata kivistä polkua ja haet apua mikään polku ei kestä ikuisuuksiin voimia sinulle!
Av mammat vähättelee, koska et ole traumatiositunut uimahallikävijöistä, pillusta ei ole tullut outoa kökköä, miehesi ei ole pakottanut anaaliseksiin, et ole kateellinen bloggaajille, paras kaverisi ei ole syönyt teillä paria voileipää, ja ehkä sulla ei ole masentuneita ystäviä, joihin pitää laittaa heti välit poikki tai ei edes köyhiä sukulaisia, jotka traumatisoi jo pelkällä olemassaololla. Et ole saanut vielä rumaa ja ahnetta hääkutsua. Voi olla, ettei sukulaisesi ole ängennyt kylään. Olet siis säästynyt paljolta elämässäsi.
Oliko tää aloittaja sama kuin se oppisopimuskoulutusvinkuja? Voisko joku linkata sen oppisopimuskeskustelun, jos muistaa sen. Itse en löytänyt haulla.
[/quote]
Jaa-a. No aina jauhetaan niistä lapsista jotka saa alkoholisti-huumeongelmais-spurgu vanhemmiltaan himassa turpaansa ja päätyvät sit huostaanottoon. Mut se on niille monille onni ja pelastaa ne, useimmiten vielä ajoissa.
Mut mitä käy ihmiselle jota on pistetty vuosia henkisesti turpaan, eikä huostaanottoa? Ei hyvää. Joskus on jopa parempi ottaa rehellisesti kerran tai pari turpaansa vaikka sairaalahoitoon asti ja päätyä sitten huostaanottoon, kuin helvetti se että kestää vuosikaudet kotona henkistä väkivaltaa, epävakaata kasvualustaa ja kiusaamista...
[/quote]
Niinpä. Mä en käsitä miksi aloittajaa dissataan niin saatanasti. Miksi ei sais surra sitä että on ollu vaikeeta, vaikka ei olekaan kokenu esim. seksuaalista hyväksikäyttöä tai muuta vaan ongelmat on ollu lievempiä kuin ääritapauksissa. Kyllä ne silti jättää jälkensä, varsinkin yksinäisyys lapsena. Mulla on ollu vähän samanlaista kuin aloittajalla.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 17:03"]
Av mammat vähättelee, koska et ole traumatiositunut uimahallikävijöistä, pillusta ei ole tullut outoa kökköä, miehesi ei ole pakottanut anaaliseksiin, et ole kateellinen bloggaajille, paras kaverisi ei ole syönyt teillä paria voileipää, ja ehkä sulla ei ole masentuneita ystäviä, joihin pitää laittaa heti välit poikki tai ei edes köyhiä sukulaisia, jotka traumatisoi jo pelkällä olemassaololla. Et ole saanut vielä rumaa ja ahnetta hääkutsua. Voi olla, ettei sukulaisesi ole ängennyt kylään. Olet siis säästynyt paljolta elämässäsi.
[/quote]
Jos olisit lukenut kaikki viestit, jotka tämä tyttö on tänne lähettänyt, niin tietäisit kuinka paljon häntä on kannustettu ja neuvottu. Ongelmia ei olla vähetelty, mutta jos esim (tämän tytön mukaan) vuokranantajan pitää hyväksyä, että tyttö maksaa vain osan vuokrasta, koska hänellä on ollut niin vaikea lapsuus, niin pakkohan jonkun on vähän heräteltävä tyttöä tähän maailmaan!
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 15:29"]Taas sinä:(
Et ilmeisesti vielä päässyt terapiaan? Entä oppisopimuspaikka? Asunto?
Koita jo päästä tästä yli! Sun elämä ei ollut täydellistä, mutta todella paljon helpompaa/parempaa, kuin monella (esim. minulla.)
Et voi mennä elämässä eteenpäin, jos et jätä menneisyyttä taaksesi. Ota vastuu omasta elämästä, äläkä vain syytä muita. Tätä on sulle sanottu lukemattomissa ketjuissa satoja kertoja. Hyväksy todellisuus jo.
[/quote]
Nyt tuskin puhutaan samasta henkilöstä.