päästäisitkö 16-vuotiaasi ulkomaille lukioon?

Siinä vaiheessa, kun yo-tutkinnon suorittaminen on ajankohtaista, on lapsi jo täysi-ikäinen eikä äidillä ole minkäänlaista päätäntävaltaa. Toiveita voin aina esittää.

 
Hohhoijaa. Taas näitä kukkahattuja huutelemassa. Toki yo-tutkinto suoritetaan SUOMESSA useimmiten täysi-ikäisenä, mutta lukioon mnennään kuitenkin ala-ikäisenä = vanhemmat päättävät, tapahtuuko se ulkomailla vai ei.

Suomessakin on IB-lukioita. Entä sellainen? 

Ruotsin peruskoulujen opetustaso on PISA:n perusteella paljon Suomea heikompi, lukioiden opetuksesta  siellä en tiedä, mutta opiskelijoiden lähtötaso on se mikä on peruskoulussa opittu.

Kuitenkin kirjoitin nuoren päätöksestä juurikin yo-tutkinnon suorittamisen yhteydessä. Enkä voi päättää lapseni puolesta, mitä tutkintoja suorittaa, koska en itse niitä suorita. Aloituksessani kysyn ulkomaille lukioon päästämisestä. Sinne ei toivottavasti pääse ilman vanhempien lupaa.

En todellakaan päästäisi! Liian nuori asumaan niin kaukana ilman valvontaa. Voisin päästää, jos siellä asuisi esim. sukulaisperhe, joka sitten huolehtisi kuin omastaan. 16-vuotias on ihan lapsi vielä siinä, mitä tekee ja mihin menee. Viina, huumeet jne. Ne on fiksullekin teinille ihan oikeasti vaara, jos on ilman kontrollia kaukana!

Muten ap kuvittelee, että lapsi suorittaisi yo-tutkinnon Suomessa, jos menee lukioon ulkomaille?

Nuori itse asiassa lopulta todellakin päättää asian. Vanhempien on turha alkaa terrorisoimaan nuoren tulevaisuutta. Saatte vittumaisen koston tulevaisuudessa.

Lapsi ei päätä tuon suuruusluokan asiaa ja tuon ikäisillä on useinkin vääriä kuvitelmia johtuen tiedon ja kokemuksen puutteesta. Nyt olisi hyvä vain kuulka MIKSI sinne Ruotsiin tai Norjaan pitäisi päästä.

Lässynlää, 27. Jos ei esim ole varaa tällaiseen, sitä ei mikään muuksi muuta.

Äiti "ei muista", miksi sinne pitäisi päästä...

Suomessa olen päästänyt 750km päähän ja se sujui sukulaisten tuella ja lukuisilla puheluilla, kun poika opetteli itsenäistä elämää ihan Kela-asioinneista isännöitsijälle asuntonsa homeesta raportoimiseen. Olisi varmasti ollut liian haastavaa opettaa kaikki sama vieraassa maassa, jossa käytännöt ovat itsellekin uusia.

En olisi siis ulkomaille laskenut, kotimaakin oli riittävän haastava, mutta kyllä hänestä varhainen itsenäinen ja aikuinen kasvoikin.

Mielestäni jos nuoreen voi luottaa, päästäisin hänet ulkomaille. On hyvä oppia elämään yksin, tulevaisuutta varten.

Hei, ei lukioon mennä vasta opettelemaan kieltä! Jos on Suomessa lukenut yläkoulussa 2-3 vuotta ruotsia, niin edes kiitettävällä arvosanalla ei pitkälle pötkitä. Sanavarasto on aivan liian suppea, jotta esim. ymmärtäisi opetusta tai kirjoja kunnolla. Eri asia on, jos on aktiivisesti kaksikielinen. Jokunen alpinisti on aikanaan käynyt lukion Ruotsissa, kun Suomessa ei vielä ollut alppilajeihin painottavaa urheilulukiota, mutta nykyäänhän niitäkin jo on.

Kannattaa tehdä selväksi tyttöselle, että on kallista toteuttaa hänen päähänpistojaan, ellei niillä ole mitään realistista pohjaa. 

16-vuotiaan ei tarvitse oppia elämään vielä yksin. Lukion jälkeenkin on erittäin nuori ja yksin oloa ehtii opetella. Mitä kauemmin vanhempien valvonnassa, sen parempi. 

31? Torniosta Helsinkiin paljon parempi kuin Torniosta vaikka Haaparannalla itsenäisesti asumaan?

Yo-tutkinnon voi suorittaa myös esim. ruotsalaisen lukion opinnoilla.

Lapsi todellakin päättää. Vanhemmat voivat arpeuttaa lapsen loppuelämän antamalla "hyviä määräyksiä" (esim. kieltäen seurustelun tai opiskelun ulkomailla). Jos vähän panee liiaksi ja tulee tauti tai menee ryyppäämiseksi se vuosi niin ne on niitä elämän oppirahoja. Ottakaa se halko pois sieltä perseestä....

Mitä järkisyitä näin isoon päätökseen on esitetty? Miten rahoitatte tuon lukioajan (matkat, asuminen)? Millaiset asumisjärjestelyt teillä olisi tarkoitus toteuttaa?

Vai onko tarkoitus alunperinkin lähteä vain viihteelle jonnekin, missä siihen tarjoutuu Suomea monipuolisemmat mahdollisuudet?

Alkuperäiseen kysymykseen  vastaus meidän perheessä ja annetuilla parametreillä olisi "emme päästäisi".. Tosin nuori ei tällaista ehdottaisikaan. Opiskelijavaihto yliopistossa on jo toinen juttu.

Meillä käytiin vuoden alussa vastaava keskustelu, kun nuorukaisemme halusi ulkomaille suorittamaan yo-tutkintoa. Kävimme tarkkaan ja realistisesti läpi taloudellinen puolen. Ja myös kuinka paljon perhe voi antaa elämiseen rahaa ja kuinka monta tuntia viikossa nuoren pitää tehdä töitä elääkseen. Nuoren mieli onneksi sitten muuttui. Hänellä oli myös hyvä kielitaito, kohdemaan kielessä äidinkielentasoinen.

En siis sutautunut myönteisesti, mutta nuorukaisemme tuntien vältin totaalikieltämistä. Mielestäni ehtona ulkomaille opiskelemaan muuttamiselle alle 18-vuotiaalla on:

- kiitettävä kielitaito

- kiitettävä koulumenestys

- rohkeus & järkevyys & henkinen itsenäisyys

- kyky elättää itsensä

- vanhempien mahdollisuus vierailla lapsen luona säännöllisesti ja aina tarvittaessa / asuminen lähisukulaisen luona

En kuitenkaan usko, että lukiolainen hyötyisi ulkomailla yksin elämisestä. Lukion jälkeen voi sitten lähteä valloittamaan maailmaa.

Ahdasmielisiä mammoja. Kateellisuutta on väittää ettikö nuori pärjäisi ulkomailla, nuoret sopeutuu ja vaikka itse ette pärjäisikään, niin nuorisonne pärjäisi. On niitä vaaroja ja huumeita siellä kotikulmillannekin, ette te missään lintukodossa asu ja lapsenne alkaa käyttämään jos niikseen tulee, halusitte tai ette.

Itse päästäisin ehdottomasti jos tilanne vain olisi mahdollinen esimerkiksi taloudellisesti. Tekisi lapselle todella hyvää päästä kokeilemaan siipiään ja jos menisi vituiksi, maitojunalla kotiin ja uuden suunntitelman alkuun,

40, sinun kannattaa kokeilla sitä sitten omien lastesi kohdalla. Muiden ratkaisut ovat aina perhe- ja lapsikohtaisia ja todellakin rahakysymyksiä. Kirjoitusten aikaan tulee monta kertaa ns. äitiä ikävä jossakin -mahdollisesti- satojen tai tuhannen kilometrin päässä. Minkä ikäinen itse olet, milloin kirjoitit?