Pakkosyöttäminen!!

Pakkosyöttäminen tuskin edesauttaa sitä, että lapsi alkaa syömään itse.

Älä hemmetis ala pakkosyöttämään . Se ei tosiaa auta ja se tulee pistää vastaa joka ikinen kerta oli ihan mitä vaa syömist tarjol. Aiheutat vahinkoa vaan. Sun pitäs puhua tosta jonnekin esim neuvolaa ja jos ne sieltä eteenpäin pistää tot hommaa ja saisitte apua.

Onks sul laps aina syöny huonosti vai onko alkanu kiinteitten ruokien myötä

Älä pakkosyötä! Se vain pahentaa tilannetta. Eli jos lapsi jo nyt syö huonosti esim.allergioiden takia niin pakkosyöttämisen (tai jatkuvasti ruokailuilla hermostuneen vanhemman kohtaamisen jälkeen) ruokailuun yhdistyy myös henkisiä ongelmia.

Pienellä lapsella on todella vähän asioita, joita hän voi itse hallita. Syöminen on yksi näistä. Olen itse aina ajatellut, että kaikkia lapsen ruumiin aukkoja, myös suuta, tulee kunnioittaa, niihin ei saa laittaa mitään väkisin.

Mistä lapsesi syömättömyys johtuu? 

Terve lapsi ei kuole ruuan äärellä nälkään, luota tähän. Tarjoa säännöllisesti 5/vrk ruokaa, kannusta maistamaan (se riittää ja maistamisesta voi antaa vaikka tarran paperiin). Vasta ruuan jälkeen maito, eikä ruokailujen välissä välipaloja (maitoakaan). 

Olen kuullut, että monet kotona huonosti syövät lapset syövät hyvin hoidossa. Tämä varmaan johtuu ryhmän esimerkistä. Syötkö itse yhdessä lapsen kanssa ja samaa ruokaa? Lisäksi päiväkodin ruokailuissa on selkeät toimintatavat eikä mitään tunnelatausta.

Jos tilanne oikein kriisiytyy (esim.siihen pakkosyöttöön), niin ainakin pääkaupunkiseudulla on lastentautien ja lastenpsykiatrian yhteistyössä koordinoitua pienten lasten syömishäiriöiden hoitoa. Neuvolasi varmaan auttaa eteenpäin.

Mä en ymmärrä miten lasta voi pakkosyöttää? Jos sille huijaa ruokaa suuhun niin se sylkee sen pois, pidetäänkö huulista kiinni kunnes lapsi nielaisee?

Ei lasta voi pakkosyöttää kuin nenämahaletkun tai peg-letkun kautta.

Unohda ap se ahdistus, lapsi vaistoaa että äiti on ruoka-aikaan ajdistunut liittää äidin pahan olon ruokaan eikä ainakaan syö. Anna sen syödä itse, sormin tai lusikalla äläkä kiinnitä lapseen mitään huomiota, keskity vain omaan ruokaasi. Pari ateriaa voi huiletta jättää väliin, sittten alkaa toivottavasti jo maistumaan kun nälkä tulee.

Mikä ihmeen pakkosyöttäminen? Lapsi syö sitä mitä annetaan, jos ei ole allergioita. Rinnan ohella 6kk. vauvalle esim. kukkakaalia soseena rintamaitoon, perunaa kun on pari viikkoa totutellut kukkakaaliin. Parsakaali, porkkana, kyssäkaali, lanttu, bataatti, nauris yms. vastaavaat juurekset. Rinnasta vieroittamiseen joko tuttipullosta tai nokkamukista: äidinmaitoa, korviketta ja kukkakaalia sekaisin juotavaan muotoon +6kk vauvalle. TOIMII. Jos vauva on pelkällä rinnalla, aloita n. kk ennen antamaan iltamaito rintakumilla, niin tottuu pulloon. Tosin nokkamuki on parempi, kun hampaat voi pestä ennen nukkumista. Mun lähipiirissä vain jäätelöä, suklaata ja muuta herkkua maistelleet ovat olleet hankalia syöjiä. Kun juuresvelli menee helposti, voit antaa perheen ruoka-aikoina lapselle imeskeltäväksi esim. leipäpalaa, raakaa perunaa, kurkkutikkuja yms. ja samalla annat soseena himpun perheen ruokaa (sekoitettuna tuttuun maitoon) välillä. Aloita alle puolesta t-lusikallisesta, että vatsa tottuu normiruokaan ja lapsi tottuu teidän perheen makumaailmaan. Hedelmiä (ovat kovin makeita lapsen suuhun) anna jälkiruokana n. 9kk iässä, aloittaen taas minimaalisin määrin. Vauva ei kaipaa herkkuja.

Mikä ihmeen pakkosyöttäminen? Lapsi syö sitä mitä annetaan, jos ei ole allergioita. Rinnan ohella 6kk. vauvalle esim. kukkakaalia soseena rintamaitoon, perunaa kun on pari viikkoa totutellut kukkakaaliin. Parsakaali, porkkana, kyssäkaali, lanttu, bataatti, nauris yms. vastaavaat juurekset. Rinnasta vieroittamiseen joko tuttipullosta tai nokkamukista: äidinmaitoa, korviketta ja kukkakaalia sekaisin juotavaan muotoon +6kk vauvalle. TOIMII. Jos vauva on pelkällä rinnalla, aloita n. kk ennen antamaan iltamaito rintakumilla, niin tottuu pulloon. Tosin nokkamuki on parempi, kun hampaat voi pestä ennen nukkumista. Mun lähipiirissä vain jäätelöä, suklaata ja muuta herkkua maistelleet ovat olleet hankalia syöjiä. Kun juuresvelli menee helposti, voit antaa perheen ruoka-aikoina lapselle imeskeltäväksi esim. leipäpalaa, raakaa perunaa, kurkkutikkuja yms. ja samalla annat soseena himpun perheen ruokaa (sekoitettuna tuttuun maitoon) välillä. Aloita alle puolesta t-lusikallisesta, että vatsa tottuu normiruokaan ja lapsi tottuu teidän perheen makumaailmaan. Hedelmiä (ovat kovin makeita lapsen suuhun) anna jälkiruokana n. 9kk iässä, aloittaen taas minimaalisin määrin. Vauva ei kaipaa herkkuja.

En tiedä mitä tarkoitat pakkosyöttämisellä, mutta älä ihmeessä tee mitään sellaista, jos tosissasi tätä kysyt. Eihän sellainen voi toimia, muuten kuin ihmisarvoa loukaten ja järkyttäen.

Lapsen ruokahaluun vaikuttaa se ilmapiiri, jonka hän kokee vauvana ruokailutilanteissa: jos hän aistii vähänkin kireyttä syömiseensä liittyen, hänen ei tee mieli syödä paljon. Jos tästä ollaan vain kireämpiä, vaikutus lisääntyy entisestään. Jos hänen pituuskasvunsa on ollut ok, unohda ruokamäärät, ja keskity nauttimaan hänestä! Silloin hän rentoutuu, ja ruoka alkaa jossain vaiheessa maistua paremmin (no, ellet ole toivottoman surkea kokki...)

 Jos olet hiljattain vieroittanut hänet, suo hänelle rauhassa tottumisaikaa. Se on kuitenkin niin iso muutos.

Miksi yhdistät pakkosyöttämisen siihen, että "lapsi saa kasvamiseensa tarvittavan ravinnon"? Eivät nämä ole yhteismitallisia. Pakkosyöttämisessä laitat ruokaa väkisin lapsen suuhun ja sen jälkeen tukit kädellä sekä suun että sieraimet, jolloin lapsen on pakko nielaista refleksinomaisesti. Lapsen henkiselle kasvulle tuo on hyvä alusta.

1,5-vuotiailla on huono ruokahalu. Voi sille tarjota vaikka herkkujakin toisinaan.

Lapsille tulee vaiheita jolloin ne ei välttämättä syö lähes mitään, älä pakota ÄLÄKÄ EDES tuputa. Muista olla rentona, päätä jo etukäteen että et välitä vaikka lapsi ei söisi mitään. Juttele mukavia lapselle kun syötte. Syö itse samaa ruokaa samaan aikaan. Älä anna naposteluja. Onko lapsi alipainoinen? Lisää kaikkiin ruokiin kylmäpuristettua öljyä loraus päälle. Juokaa rasvaista maitoa. Luulen että monet lasten syömisongelmat johtuvat vanhemmista, mahtaakohan kehitysmaissa olla tälläistä syömättömyyttä..

Ja vastaus kysymykseesi. Vanhemman ehdoton tehtävä on suojella tätä traumalta!!!!!!! Vanhemman tehtävä on myös TARJOTA lapselle ravinteikasta ja energiapitoista ruokaa, mutta syömään pakottaminen johtaa todennäköisesti lopunelämän jatkuvaan syömishäiriöön.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:20"]

Mikä ihmeen pakkosyöttäminen? Lapsi syö sitä mitä annetaan, jos ei ole allergioita. Rinnan ohella 6kk. vauvalle esim. kukkakaalia soseena rintamaitoon, perunaa kun on pari viikkoa totutellut kukkakaaliin. Parsakaali, porkkana, kyssäkaali, lanttu, bataatti, nauris yms. vastaavaat juurekset. Rinnasta vieroittamiseen joko tuttipullosta tai nokkamukista: äidinmaitoa, korviketta ja kukkakaalia sekaisin juotavaan muotoon +6kk vauvalle. TOIMII. Jos vauva on pelkällä rinnalla, aloita n. kk ennen antamaan iltamaito rintakumilla, niin tottuu pulloon. Tosin nokkamuki on parempi, kun hampaat voi pestä ennen nukkumista. Mun lähipiirissä vain jäätelöä, suklaata ja muuta herkkua maistelleet ovat olleet hankalia syöjiä. Kun juuresvelli menee helposti, voit antaa perheen ruoka-aikoina lapselle imeskeltäväksi esim. leipäpalaa, raakaa perunaa, kurkkutikkuja yms. ja samalla annat soseena himpun perheen ruokaa (sekoitettuna tuttuun maitoon) välillä. Aloita alle puolesta t-lusikallisesta, että vatsa tottuu normiruokaan ja lapsi tottuu teidän perheen makumaailmaan. Hedelmiä (ovat kovin makeita lapsen suuhun) anna jälkiruokana n. 9kk iässä, aloittaen taas minimaalisin määrin. Vauva ei kaipaa herkkuja.

[/quote]

Hyvä kirjoitus. Mammat alapeukuttaa, koska ravintotiedot hukassa.

Sokeri olisi ollut hyväksyttävää, mutta ei oikea ruoka.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:06"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:20"]

Mikä ihmeen pakkosyöttäminen? Lapsi syö sitä mitä annetaan, jos ei ole allergioita. Rinnan ohella 6kk. vauvalle esim. kukkakaalia soseena rintamaitoon, perunaa kun on pari viikkoa totutellut kukkakaaliin. Parsakaali, porkkana, kyssäkaali, lanttu, bataatti, nauris yms. vastaavaat juurekset. Rinnasta vieroittamiseen joko tuttipullosta tai nokkamukista: äidinmaitoa, korviketta ja kukkakaalia sekaisin juotavaan muotoon +6kk vauvalle. TOIMII. Jos vauva on pelkällä rinnalla, aloita n. kk ennen antamaan iltamaito rintakumilla, niin tottuu pulloon. Tosin nokkamuki on parempi, kun hampaat voi pestä ennen nukkumista. Mun lähipiirissä vain jäätelöä, suklaata ja muuta herkkua maistelleet ovat olleet hankalia syöjiä. Kun juuresvelli menee helposti, voit antaa perheen ruoka-aikoina lapselle imeskeltäväksi esim. leipäpalaa, raakaa perunaa, kurkkutikkuja yms. ja samalla annat soseena himpun perheen ruokaa (sekoitettuna tuttuun maitoon) välillä. Aloita alle puolesta t-lusikallisesta, että vatsa tottuu normiruokaan ja lapsi tottuu teidän perheen makumaailmaan. Hedelmiä (ovat kovin makeita lapsen suuhun) anna jälkiruokana n. 9kk iässä, aloittaen taas minimaalisin määrin. Vauva ei kaipaa herkkuja.

[/quote]

Hyvä kirjoitus. Mammat alapeukuttaa, koska ravintotiedot hukassa.

Sokeri olisi ollut hyväksyttävää, mutta ei oikea ruoka.

[/quote]

Olisipa jännää tavata vauva, jonka ensimmäisiä maistiaisia ovat suklaa, jäätelö ja muut herkut. Lisäksi sillä herkkujen maistelulla ei ole mitään merkitystä huonosti tai hyvin syömiselle: annoit suklaata tai kukkakaalia, maistelukertoja tarvitaan noin 50, ennen kuin makuun tottuu.

Mammat alapeukuttaa, koska 1,5v on jo varmaan totutettu "perheen normaaliin ruokaan"...

Ei se pakkosyöttäminen ratkaise mitään, vaikka myönnän sortuneeni siihen muutaman kerran itsekin. Lapsen mahdollisen trauman lisäksi se on vaikuttanut muutenkin negatiivisesti tunteisiini lastani kohtaan. Pahinta on se, että joka ateriasta tulee henkinen taistelu. Väistämättä joka aterian lähestyessä ahdistun, että taasko tämä sama taistelu alkaa. :(

Suurinpiirtein normaalipainoisen lapsen vanhemmat eivät ymmärrä mitä se on kun lapsi kieltäytyy syömästä toistuvasti. Tarjoat kuukaudesta toiseen 5 ateriaa turhaan ja lapsi syö korkeintaan pari kolme kertaa päivässä jotain pientä ja on painossa monta kiloa muita jäljessä. Joka paikassa hössötetään omia teorioita, jotka eivät toimi.

Se on ehkä totta, ettei lapsi taistele vieraita vastaan, mutta pitäisikö vanhempien luovuttaa ja laittaa lapsi vieraan hoitoon vain siksi että lapsi uhmaa ruokatilanteissa.

Itse olen katsonut tätä ruokahelvettiä jo pari vuotta. Ehkä vähän helpottanut. Olen oman mielenterveyteni vuoksi jättänyt muiden neuvot omaan arvoonsa, etten sekoaisi. Lapseni syö noin 3-4 kertaa päivässä. Piste. Lapseni on hoikka, mutta olkoon. Pahinta on, että terveysalan ammattilaiset tuomitsevat lapseni fyysisen olemuksen sairaalloiseksi eivätkä ole antaneet minunkaan hyväksyä lastani omana itsenään.

Kommentti kehitysmaista oli idioottimainen. Siellä on paljon muutakin mietittävää kuin ruoka. Jos joku ei syö, niin antavat olla syömättä. Tavoitteena on hengissä pysyminen. Täällä hyvinvoinnin keskellä ihmiset puhuvat vitamiineista ja ruokamääristä että mikä on normaalia. Ei saa olla lihava eikä laiha. Kaikkien pitäisi olla tasapaksua massaa, joka syö tasan yhtä paljon yhtä usein.

Minun neuvoni on: älä kuuntele muita ihmisiä. Jos lapsesi ei ole aivan luuranko ja on muuten virkeä, niin ei syytä huoleen. Oikeasti minä otin neuvolaämmän puheet liian vakavasti. Toivon, että lapseni unohtaisi nämä ensimmäiset vuotensa ruokailun osalta.

Jos joku neuvolaämmä lukee tämän niin miettikää useampi kerta mitä alatte puhua jo vauvavuoden aikana. Ensin hiillostatte vauvavuotena joka kuukausi ja sitten jätätte heitteille. Lähetteitäkään ette kirjoita. Nekin pitää itse vaatia terveyskeskuslääkäriltä. Ja mikä on terveyskeskuslääkärin tuomio? Lääkäri nauraa. Toteaa, että otetaan labroja ja konsultoidaan erikoislääkäriä. Ehkä kaikki on kuitenkin normaalin rajoissa. :/ Mitä tämä neuvolan palvonta on? Ei neuvolasta saa mitään konkreettista apua. En minä ainakaan ole saanut kuin pahan mielen.

Kadun ikuisesti etten suojellut lastani ja antanut lapseni olla rauhassa. Edelleen tapellaan lapsen kanssa perusasioista kuten siitä, ettei lapsi rauhoitu syömään ruokapöydän ääressä, vaan poistuu toistuvasti. Puolen tunnin sisällä haukkaa pari palasta. Ehkä lapseni on ylivilkas? Ehkä lapsi oireilee tylsyyttä? Lapseni kaipaa aika paljon viihdettä ja elämyksiä.

Näyttää siltä että aloitukseni ymmärrettiin väärin vaikka yritinkin muotoilla sen niin, että viesti menee perille. Eli en ole koskaan harkinnutkaan pakkosyöttämistä, halusin vain keskustelua aiheesta, koska syömiseen liittyvät asiat ovat olleet niin pinnalla elämässä nyt.. Pahoittelut jos joku tästä hiiltyi.

ap

Afrikan maissa on kuulemani mukaan pakkosyöttäminen aivan normaalia. Täällä taas vanhemmat juoksevat kaupoissa ja miettivät minkä muotoinen on se makaroni jota huonosti syövä lapsi suostuisi syömään.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:48"]

Ei se pakkosyöttäminen ratkaise mitään, vaikka myönnän sortuneeni siihen muutaman kerran itsekin. Lapsen mahdollisen trauman lisäksi se on vaikuttanut muutenkin negatiivisesti tunteisiini lastani kohtaan. Pahinta on se, että joka ateriasta tulee henkinen taistelu. Väistämättä joka aterian lähestyessä ahdistun, että taasko tämä sama taistelu alkaa. :(

Suurinpiirtein normaalipainoisen lapsen vanhemmat eivät ymmärrä mitä se on kun lapsi kieltäytyy syömästä toistuvasti. Tarjoat kuukaudesta toiseen 5 ateriaa turhaan ja lapsi syö korkeintaan pari kolme kertaa päivässä jotain pientä ja on painossa monta kiloa muita jäljessä. Joka paikassa hössötetään omia teorioita, jotka eivät toimi.

Se on ehkä totta, ettei lapsi taistele vieraita vastaan, mutta pitäisikö vanhempien luovuttaa ja laittaa lapsi vieraan hoitoon vain siksi että lapsi uhmaa ruokatilanteissa.

Itse olen katsonut tätä ruokahelvettiä jo pari vuotta. Ehkä vähän helpottanut. Olen oman mielenterveyteni vuoksi jättänyt muiden neuvot omaan arvoonsa, etten sekoaisi. Lapseni syö noin 3-4 kertaa päivässä. Piste. Lapseni on hoikka, mutta olkoon. Pahinta on, että terveysalan ammattilaiset tuomitsevat lapseni fyysisen olemuksen sairaalloiseksi eivätkä ole antaneet minunkaan hyväksyä lastani omana itsenään.

Kommentti kehitysmaista oli idioottimainen. Siellä on paljon muutakin mietittävää kuin ruoka. Jos joku ei syö, niin antavat olla syömättä. Tavoitteena on hengissä pysyminen. Täällä hyvinvoinnin keskellä ihmiset puhuvat vitamiineista ja ruokamääristä että mikä on normaalia. Ei saa olla lihava eikä laiha. Kaikkien pitäisi olla tasapaksua massaa, joka syö tasan yhtä paljon yhtä usein.

Minun neuvoni on: älä kuuntele muita ihmisiä. Jos lapsesi ei ole aivan luuranko ja on muuten virkeä, niin ei syytä huoleen. Oikeasti minä otin neuvolaämmän puheet liian vakavasti. Toivon, että lapseni unohtaisi nämä ensimmäiset vuotensa ruokailun osalta.

Jos joku neuvolaämmä lukee tämän niin miettikää useampi kerta mitä alatte puhua jo vauvavuoden aikana. Ensin hiillostatte vauvavuotena joka kuukausi ja sitten jätätte heitteille. Lähetteitäkään ette kirjoita. Nekin pitää itse vaatia terveyskeskuslääkäriltä. Ja mikä on terveyskeskuslääkärin tuomio? Lääkäri nauraa. Toteaa, että otetaan labroja ja konsultoidaan erikoislääkäriä. Ehkä kaikki on kuitenkin normaalin rajoissa. :/ Mitä tämä neuvolan palvonta on? Ei neuvolasta saa mitään konkreettista apua. En minä ainakaan ole saanut kuin pahan mielen.

Kadun ikuisesti etten suojellut lastani ja antanut lapseni olla rauhassa. Edelleen tapellaan lapsen kanssa perusasioista kuten siitä, ettei lapsi rauhoitu syömään ruokapöydän ääressä, vaan poistuu toistuvasti. Puolen tunnin sisällä haukkaa pari palasta. Ehkä lapseni on ylivilkas? Ehkä lapsi oireilee tylsyyttä? Lapseni kaipaa aika paljon viihdettä ja elämyksiä.

[/quote]

Tämä on niin totta! Neuvolaämmät saa itse päättää, haluaako ne nähdä vauvoja kerran kuussa vai harvemmin ja sama taaperoiden kanssa. Laiskat paskat on päättäneet, että niitä ei taaperot kiinnosta ja siksi keksineet, että kertakäynti vuodessa riittää. Niillä mahtaa olla todella leppoisat oltavat siinä vaiheessa, kun kaikki vauvaperheasiakkaat on siirtyneet taaperovaiheeseen, varmaan jotain 2 asiakasta viikossa ja muuten saa lakata kynsiään ja lorvia.

Kukaan lapsi ei kyllä nälkään kuole, jos ruokaa on saatavilla. Uskon, että on stressaavaa ja ärsyttävää jos lapsi ei syö juuri mitään, mutta kyllä nekin lapset kasvavat ja kehittyvät, vaikka sitten hitaasti ja omaan tahtiinsa. Kyllä neuvolassa seurataan painoa ja jos on jotain huolestuttavaa niin kyllä ne siihen puuttuvat. Hyvin harvoin vaan oikeasti kasvu häiriintyy vähäisen syömisen takia niin pahasti, että asialle pitäisi tehdä jotain.

Serkkuni oli pienenä sellainen, joka ei syönyt juuri mitään. Vieläkin sukulaiset välillä puhuvat siitä ja taivastelevat kuinka serkku pysyi edes hengissä niin vähällä syömisellä. Mutta niin vaan ihan täyskasvuinen ja hyvän ruokahalun omaava mies siitäkin kasvoi.

Pakkosyöttäminen pahentaa varmasti ongelmaa ja aiheuttaa lapselle vielä suurempaa stressiä ja inhoa ruokailutilanteita kohtaan. Todennäköisesti äiti on jo nyt hankaloittanut tilannetta todella paljon omalla käytöksellään. Harva pystyy olemaan siinä tilanteessa rauhallinen ja kärsivällinen ja valittamatta lapselle syömättömyydestä.

ET PAKKOSYÖTÄ!

Se on varma tapa pahentaa ongelmia entisestään.

Puolitoistavuotias ei kuole nälkään, mutta jos stressaat vieressä ja kyttäät joka suupalaa, syömisestä tosiaan saa kehitettyä melkoisen taistelun. Ja tätä en sano vittuillakseni, sorruin samaan esikoiseni kanssa, mutta fakta on, että syömisongelmien pääsyy on se äiti/isä.

Nyt pyrit tarkkailemaan, mitä ja missä tilanteissa ongelmia esiintyy. Miksi koet paineita lapsen syömisistä - onko teillä tosiaan neuvolassa terkkari narissut painosta (jos se kehittyy omalla käyrällään loogisesti, sellaisesta ei kannata piitata, kunhan paino ei yhtäkkiä romahda)? Vai koeko, että lapsen syömät määrät ovat vähäisempiä kuin oppaissa neuvotaan tai muut lapset syövät? Älä siitä piittaa, lapset ovat siinä yksilöitä. Jos lapsi kasvaa ja leikkii normaalilla tarmolla, hänen vähäisemmästä syömisestään ei kannata ottaa stressiä.

Pyri tarjoamaan tasapainoista ruokaa säännöllisillä aterioilla, salli lapsen syödä itse, vaikka sotkisikin. Älä anna epäterveellisiä välipaloja, älä lahjo herkuilla.

Jos vielä sen lisäksi kaipaat tukea, pyydä neuvolasta lähete ravitsemusterapeutille, saat sen kyllä.