Millä tavoin puhuisitte tässä tilanteessa? (nimiasiaa)

Mitäpä jos alkaisit ehdottaa omasta mielestäsi yhtäkamalaa nimeäihan tosissasi, "kun juttelit oman äitisi kanssa ja kävi ilmi että teidän suvussa on kanssa kulkenut aivan ihana nimi. Mymmeli/Salme/Maikki/Terttu/mitä nyt keksitkään ja äidin kanssa olette nyt sitä mieltä että tämä on PAKKO valita". Ja jatkat niin kauan kunnes pääsette miehesi kanssa ihan oikeasti yhteisymmärrykseen?

Miksi ette anna lapselle nimestä modernimpaa versioa? Yhdistätte sen vaikka toiseen nimeen tyyliin Anna-Gitta.

Tuntuu tyhmältä, että joku äidin sana tässä painaa enemmän kuin mun. Jos asiasta oltais juteltu paremmalla hengellä jo aikasemmin niin se Birgitta olis nyt vaikka toisena nimenä. On mullakin aika erikoinen toinen nimi suvusta mutta ei sitä nyt voi oikeasti vaatia meidän lapselle joku anoppi... Tyhmää kun alkanut vaan mielivaltasesti puhumaan jo vaikka sanonut sata kertaa ettei olla päätetty vielä yhtikäs mitään!

aloittaja

Älä anna sitä nimeä lapselle ollenkaan! Mitkään sukulaiset eivät mielestäni saa edes vaatia mitään nimeä.

No etkö nyt millään voi näpäyttää anoppia ja sanoa tiukasti ettei nimi tule meidän lapselle ja piste? Sanot anopille, että hankkikoot itse vielä lapsen ja antaa nimen minkä tahtoo, mutta te päätätte lapsenne nimen. Miten vaikeeta se voi olla? Miehelles sanot, että koska sun suvusta ei tule mitään suvussa kulkevaa nimeä, ei myöskään miehen suvusta. Ja sitten alatte miettimään muita vaihtoehtoja. Ja jos mies ja anoppi loukkaantuvat/suuttuvat, niin ei elämä siihen kaadu, vaan päätät nimen sitten yksinäs.

Birgitta on ehkä yksi rumimmista nimistä mitä on...

En suostunut isän ehdottamaan suvussa kulkevaan toiseen nimeen kun se oli niin järkyttävän ruma mielestäni. Sitä paitsi lapsen isä ja isänisä on täysiä juoppoja enkä halunnut sellaista leimaa lapsellenikin. 

Käskepä miestä kokeilemaan kuinka kivalta se nimi tuntuu käytössä; pihalle huutamaan kymmenisen kertaa, että "Birgittaa, ruoka on valmista, tule sisälle! ja taivuttamaan nimeä eri lauseisiin "Birgitan kenkä on hukassa", "Birgittaa harmittaa, kun ulkona on huono sää" ja "Birgitalle, Birgitalta, Birgitalla" - lauseita harjoittelemaan. Voi jokin Piia tuntua mukavammalta...

Kiasus perkele jotta on typerä syy laittaa lapselle nimeksi joku kammotus vain siksi että anoppi haluaa koska suku.

Huh huh.. ymmärrän vielä että suku haluaisi "oman nimen" toiseksi tai kolmanneksi nimeksi, mutta että ihan etunimeksi vaativat! Sano suoraan, että valitettavasti Birgitta ei miellytä ja miehen kuuluu päättää nimestä sinun, ei äitinsä kanssa! Inhottava tilanne. :(

No nyt on niin, että Birgitta sopis heidän mielestä siinä tapauksessa toiseks nimeksi,  että sitä käytetään kutsumanimenä. Esim Anna _Birgitta_ Maria Virtanen. Sekin on ihan hölmöä, että kaikki muut meidän miettimät nimet ovat tosi suomalaisia ja toi Birgitta välissäkin tuntuu kököltä. No en suostunut tähänkään ja nyt oon kamala itsekäs paholainen, vaan saitte mut nyt järkiini et minun lapsi ja jos mies suuttuu niin eiköhän lepy. Toiseks nimeks tulee ja kutsukoon sitten Birgitaks, mutta mä kutsun ihan sillä etunimellä jonka päätämme. ap

Siihen on syynsä, miksi jätettiin sukupuoli kertomatta "ulkopuolisille"... Nyt ne keskittyy sen arvailuun sen sijaan että tarttis nimestä jankata vielä raskausaikana... Ei saakutti, kun jengi ei ymmärrä hoitaa vain omia asioitaan.

Vedä nyt ap jotkut rajat sentään. Munkin mies on vielä napanuorallaan äidissään kiinni, mutta mun silmille ei silti anoppi hypi (ja koska ei hypi, niin joustan mielelläni sinne suuntaan, paljonkin). Mies ruotuun nyt, kun taas aloittaa sen mä ja mun äiti-jankkauksen nimestä puhuttaessa, niin kysypä että onkos se miehes äiti tämän sun mahassa olevankin äiti, vai mitä helvattia miehes sekoilee.

Todellakin vanhemmat päättävät lapsen nimen, ja sen kuuluu miellyttää molempia VANHEMPIA. Minä ja mies jouduimme kumpikin luopumaan omasta ykkösvaihtoehdostamme pojan nimeksi, koska ne olivat toiselle mahdottomia. Eli molemmilla vanhemmilla on täydellinen veto-oikeus, jos joku nimi ei miellytä. Sinuna en antaisi birgittaa edes toiseksi nimeksi, jos inhoat sitä. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta siihen, vaan voitte etsiä 2-3 nimeä, joista kaikista pidätte kumpikin.

birgitta on klassinen ja mukavasti ei liian yleinen nimi ja kivan kuuloinenkin vielä lisäksi. perinne valita nimi suvusta on kaunis.

sanot miehelle, että lapsi on myös sinun etkä nyt vain halua tätä Birgittaa etunimeksi! ehdota, jospa se kelpsiai miehelle toiseksi nimeksi.

mies & anoppi yrittävät jyrätä sinut, älä anna periksi!!!

Ensimmäinen, toinen ja kolmas nimi ovat kaikki etunimiä.

miehen mielipiteellä ei siis ole väliä kun hänhän kannatti myös birgittaa..? entä jos itse olisit halunnut lapsen nimeksi itsellesi erityisen merkittävän nimen ja mies ei myöntyisi tämän nimen valintaan edes toiseksi nimeksi ja oikein korostaisi miten ruma tämä unelmanimi on..? jokin tarina nimien takana usein tuo juuri sen mielenkiintoisuuden tai kauneuden, mutta toki sellainen nimiyhdistelmä joka molemmille osapuolille ok.

43, pitäisikö sinusta siis antaa lapselle nimi jota itse pitää rumana jos puoliso haluaa? Olen ollut kuvaamassasi tilanteessa ja tietenkin luovuin nimestä, jota mies piti rumana, ja etsimme sellaisen, joka oli molemmista kaunis.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 14:43"]43, pitäisikö sinusta siis antaa lapselle nimi jota itse pitää rumana jos puoliso haluaa? Olen ollut kuvaamassasi tilanteessa ja tietenkin luovuin nimestä, jota mies piti rumana, ja etsimme sellaisen, joka oli molemmista kaunis.

[/quote]

Sama täällä, mies ei pitänyt lainkaan mun haluamasta nimestä, ja niinpä etsittiin nimi, josta kumpikin tykkäsi. Lapsen nimi on tärkeä asia ja kummallakin vanhemmalla on oikeus olla tyytyväinen valintaan.

Sanot miehellesi, ettei tyttärestänne tule mitään Klitta-Gittaa. Toistelet tätä lempinimeä tarpeeksi usein ja Birgitta alkaa kuulostaa hänenkin korvaansa varsin rumalta.