Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkälle tämän kiitollisuudenvelan kanssa täytyy mennä?
21.06.2014 |
Olen kotiäiti ja mies elättää. Vain yksi lapsi on ennestään ja hän on kolme. Nyt olen raskaana ja LA kahden kuukauden päästä. Mies on kauhean aktiivinen ja olen mäkin, mutta raskaana ollessa olo vaan on niin tukala ja vaikea luonnollisesti, etten jaksaisi riehua kaikenaikaa. Ei auta sanoa miehelle ja ei hän ymmärrä olotilaani, koko ajan mun pitäis jotakin tehdä ja jopa meidän lapsemmekin. Siis ihan kuin ois työleirillä, tää juhannuskin... Mutta kun elättää ja mä vaan "makaan kotona" ni minkäs teet :/
Kommentit (20)
No ei ymmärrä, ei yhtään. Kun eka raskaus oli vähän helpompi ja en muutenkaan oikein valita ns. turhasta. Mutta nyt on tukalampi olo, turvotusta ja unettomuutta, älytöntä väsymystä myös. Mutta voin sanoa, mitä juuri tänään mies sanoi: Olet herranjumala nuori nainen, kuinka tätä valitusta oli niin paljon vähemmän kun *viime lapsi* syntyi? No voi hitto, koska raskaudet ovat erilaisia! On aivan lopen veemäinen olo nyt tästä.
Just kannoin lautoja kamalan läjän ja nyt "sain" pienen tauon. Saa nähdä mitä joutuu kohta taas tekemään..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI naiset tekee lapsia kusipäiden kanssa?
Toinen raskaus on jo sinänsä erilainen, kun on se ensimmäinen lapsi huolehdittava.. Aika inhottavaa tuollainen mieheltä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 16:17"]
MIKSI naiset tekee lapsia kusipäiden kanssa?
[/quote]
Mä oon ainakin tainnut vaan ajautua tähän omien kuvitelmien ja lapsellisten haaveiden kautta. Ei mies mikään täys kusipää ole, paljon on hyvää, mutta yhdistelmä miellyttäjä minä, joka kotiäitinä ja parikymppinen plus vahvaluonteinen ja jämäkän ehdoton nelikymppinen mieheni, on kieltämättä huono.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä tämä keskustelu hänelle?
Miten muuten käyttäytyy sua ja lasta kohtaa?
Kieltämättä. Joko eroat tai sitten kasvatat itsellesi selkärangan ennen kuin tapahtuu jotain todella ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sait 17-vuotiaana ensimmäisen lapsen itseäsi 20 vuotta vanhemmalle miehelle?
Kyllä hän ihan okei käyttäytyy ja lapsi ei häntä "pelkää" lainkaan niin paljon kuin mä. Viisivuotiaan poikamme kanssa touhuaa paljon ja on sinänsä hyvä isä. Mitä nyt ärähtelee välillä niin, että menen väliin ja puutun tilanteeseen. Mutta ihan on kunnioittava ja usein jopa lellii. No - vaikea selittää. Mutta vähän ylä- ja alamäkeä vuoronperään. Lellii ja sitten saattaa olla kyllä aika inhottava, muistuttelee siitä kenen omaisuudella tässä elellään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä viisivuotiaan pojan? Aloituksessa esikoinen oli kolme.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 16:25"]
Sait 17-vuotiaana ensimmäisen lapsen itseäsi 20 vuotta vanhemmalle miehelle?
[/quote]
Ei vaan 20-vuotiaana ja nyt olen 25. Meillä on tasan tuo 17 vuotta ikäeroa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 16:25"]
Sait 17-vuotiaana ensimmäisen lapsen itseäsi 20 vuotta vanhemmalle miehelle?
[/quote]
Ups... :)
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 16:27"]
Minkä viisivuotiaan pojan? Aloituksessa esikoinen oli kolme.
[/quote]
Mitä ihmettä mä sekoilen. Poika on viisi vee! Alkaa järkikin näköjään mennä..
Ap
Yksinkertaisesti et vain tee mitään, mikä ylittää jaksamisesi! Miten ihmeessä suostut tuollaiseen kohteluun?! Ryhdistäydy nainen!
Näköjään. Eiköhän tää ketju ollut tässä.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 16:27"]Minkä viisivuotiaan pojan? Aloituksessa esikoinen oli kolme.
[/quote]
Niinpä! Ei kantanut kovin pitkälle tää provo :D
Oletko siis *viisi* vuotta ollut kotona tekemättä mitään? Onko mitään koulutusta tai työkokemusta?
Voisitteko miehen kanssa sopia että saisit loppuraskauden ottaa rennommin?
Eikö mies ymmärrä oloasi?