Muita joilla vauvan tulo ei juuri muuttanut elämää?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 10:26"]

Ei muuttanut niin paljon kuin olisi voinut. Mutta elämämme on aina ollut hyvin sen suuntaista, että lapsi siihen sopii. Solahti ihan mukavasti osaksi arkea ja elämää ja nyt loppujen lopuksi voin sanoa että ei se elämä niin muuttunut. Nyt tuo on 3.5v. Meillä tosin mieskin on pitänyt puolet vapaista yms

[/quote]

Meillä ehkä ollut se 'ongelma' että me ei opiskelujen/töiden päälle olla yleensä menty muualle kuin kotiin. Lapsen kanssa löhöily on rentouttavaa siinä missä ennenkin, viikonloppuaamuisin voi nukkua edes vähän normaalia pidempään telkun avulla. En koe näitä suurensuuriksi muutoksiksi.

No meillä ihan sama juttu ja mies hoitaa puoliksi lapsen. Mutta kyllä se elämä silti muuttui. Ehkä isoissa asioissa ei, mutta arkielämä muuttuu kyllä lapsen myötä lähes täysin. Esim. illalla kotiin tuleminen; aikaisemmin pystyi rojahtamaan sohvalle - nyt on ruokittava lapsi ja laitettava nukkumaan, ei voi vain antaa tuijottaa pikkukakkosta vaan tehdä jotain kehittävää. Ja viikonloppuisin ei voi nukkua myöhään, jonkun on herättävä lapsen kanssa. 

[/quote]

[/quote]

Meillä lapsi ei kyllä katsele piirrettyjä yksinään tuntikaupalla viikonloppuaamuisin, Enkä minäkään ole kova menemään ollut, mutta onhan se nyt ihan eri asia hakea lapsi tarhasta ja tulla kotiin kuin tulla yksin kotiin. Paitsi jos ei näe paljoa vaivaa, antaa samaa purkkiruokaa kuin syö itsekin ja lapsi katsoo pikkukakkosen ja menee nukkumaan. Meillä teen joka päivä tai joka toinen päivä mahdollisimman tuoretta ruokaa lapselle, luemme ja kuuntelemme musiikkia, tanssimme jne. Joten kyllä arkielämä muuttui.

Emme myöskään istu viikonloppuisin kotona tai pihalla kuten olisin tehnyt ilman lasta. Nyt yritämme keksiä kivaa ja kehittävää tekemistä, ja että lapsi saisi kokea mahd. paljon erilaisia kivoja asioita.

En koe että olisi niin ihmeellisesti muuttunut muuta kuin että saatiin yksi toivottu ja rakastettu perheenjäsen lisää. Tarkoitan tällä siis sitä ettei ole koskaan ollut mitään kriisejä asian suhteen, pää meinannut hajota, ahdistanut olla kiinni vauvassa tai kokenut että tämä olisi rajoittunut elämää. Nyt esikoinen 9v ja lapsia kolme, kaikkia pitkään imetetty ja hoidettu kotona, ei osallistuvia isovanhempia. 

Toki mä jäin pois töistä vauvan myötä mutta en kokenut työn olevan niin tärkeä osa elämääni ja keikkatöihin palasin joka lapsen kohdalla näiden ollessa 9-10kk. Opiskellut olen jonkin verran lasten ohessa, olen pystynyt jatkamaan harrastuksia ja ystävyyssuhteita ihan normaalisti, liikkumaan ja matkustelemaan useampia kertoja vuodessa lastenhoito oli tuttua jo entuudestaan, meillä oli ennen omia lapsia ollut usein sukulaisten tai ystävien lapsia lomilla ja matkoilla mukana. 

Mun vauvat on olleet suht helppoja, syöneet ja nukkuneet hyvin. Mä en koe että oltaisi jouduttu lasten myötä luopumaan mistään merkityksellisestä tai että elämään olisi tullut jotain uusia isoja haasteita. Tähän on kasvettu ihan luonnostaan. 

Kyllä taitaa ap huijata itseään jos väittää ettei elämä muutu paljon lapsen tulon jälkeen. Tarkoitti varmaan sanoa ettei se muuttunut negatiiviseen suuntaan...vastuu ja rakkaus lapseen muuttaa ihan kaiken.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 09:29"]

Ennen lastani ajattelin, että lapsen myötä elämä muuttuu paljon. Näin ei kuitenkaan ole ollut. Meillä on nyt 5 kk ikäinen vauva, enkä koe elämämme muuttuneen juurikaan. Onko meitä muitakin?

[/quote]

Noin mäkin ajattelin kun esikoiseni oli vauva. Nyt kun se on 11v ja kuopus 8v niin mietin että kuinka erilaista elämäni olisikaan ilman näitä kahta. Muuttanut on vuosien mittaan sekä elämääni että minua ihmisenä. Paljosta olen luopunut mutta vielä enemmän saanut. odota vain sinäkin ap, kyllä se lapsi vaan muuttaa elämääsi ja paljon. 

Jokainen kokee elämän lapsen kanssa erilaiseksi, toisen elämä muuttuu aivan täysin, toisen vain vähän. Kukaan, varsinkaan tuntematon, ei voi sanoa, että "kyllä muuttui, ei voi olla muuttumatta".

Mä koen myös, ettei vauva ole juurikaan muuttanut elämääni. Toki yöunet on vähentyneet ja pitää erilailla rytmittää päivä, mutta loppujen lopuksi tuo pieni on tullut osaksi elämäämme niin vaivattomasti, että en koe elämäni muuttuneen juurikaan.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:12"]

Jokainen kokee elämän lapsen kanssa erilaiseksi, toisen elämä muuttuu aivan täysin, toisen vain vähän. Kukaan, varsinkaan tuntematon, ei voi sanoa, että "kyllä muuttui, ei voi olla muuttumatta".

Mä koen myös, ettei vauva ole juurikaan muuttanut elämääni. Toki yöunet on vähentyneet ja pitää erilailla rytmittää päivä, mutta loppujen lopuksi tuo pieni on tullut osaksi elämäämme niin vaivattomasti, että en koe elämäni muuttuneen juurikaan.

[/quote]

Ihme lässytystä. Olet varmaan yhden lapsen vanhempi. On aivan eri asia kasvaa vanhemmuuteen kuin sanoa, että elämä ei muuttunut. Se, että olet tottunut yöheräämisiin ja taaperon perässä juoksemiseen ei tarkoita sitä, että elämä ei muuttunut. Muutos tarkoittaa sitä, että teet asioita eri tavalla kuin aiemmin. Ja sitähän sinä teet. Se on absoluuttinen totuus, että lapsen tultua tehdään paljon uusia asioita ja erilaisia asioita. Joten asiat muuttuvat. Paitsi tietenkin, jos ollaan sellaisia vanhempia jotka istuvat kotona eivätkä tee oikein mitään aktiivisesti lapsen kanssa/leiki lapsen kanssa. 

19 jatkaa

meillä tehtiin lämmintä terveellistä, lämmintä ruokaa päivittäin jo ennen lapsiakin. liikuin tosissaan erilaisissa lasten paikoissa läheisten lasten kanssa jo ennen omia, eli tuttuja juttuja nuokin vaikka tietty omien 24/7 lasten myötä tuo puoli korostuu. En ole koskaan enempää miettinyt miten tehdä arjesta lapsille kehittävää , ihan normaalisti ovat olleet alusta asti mukana talon töissä ja leikkineet siinä vieressä. Ovat kulkeneet mukana harrastuksissa, kavereita tapaamassa, kyläpaikoissa yms. Matkustelleet paljon. Koen että tuossa arjessa ovat oppineet kehittäviä juttuja ja käytöstapoja ilman että meidän on tarvinut miettiä miten vietettäisiin tämä viikonloppu lasten ehdoilla ja mitä kehittävää heille keksittäisiin, mitä terveellistä ruokaa tarjottaisiin yms.

mutta eleltiin siis tasaista ja lapsiystävällistä elämää jo ennen lapsia, monilla läheisillämme oli jo lapsia jne. 

 :D

Hyvä vitsi!

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:21"]

19 jatkaa

meillä tehtiin lämmintä terveellistä, lämmintä ruokaa päivittäin jo ennen lapsiakin. liikuin tosissaan erilaisissa lasten paikoissa läheisten lasten kanssa jo ennen omia, eli tuttuja juttuja nuokin vaikka tietty omien 24/7 lasten myötä tuo puoli korostuu. En ole koskaan enempää miettinyt miten tehdä arjesta lapsille kehittävää , ihan normaalisti ovat olleet alusta asti mukana talon töissä ja leikkineet siinä vieressä. Ovat kulkeneet mukana harrastuksissa, kavereita tapaamassa, kyläpaikoissa yms. Matkustelleet paljon. Koen että tuossa arjessa ovat oppineet kehittäviä juttuja ja käytöstapoja ilman että meidän on tarvinut miettiä miten vietettäisiin tämä viikonloppu lasten ehdoilla ja mitä kehittävää heille keksittäisiin, mitä terveellistä ruokaa tarjottaisiin yms.

mutta eleltiin siis tasaista ja lapsiystävällistä elämää jo ennen lapsia, monilla läheisillämme oli jo lapsia jne. 

[/quote]

Jos asian haluaa noin ajatella. Mutta esim. minulla on tässä 1,5v. lapsi vieressä ja haluaisin nyt lukea kirjaa. Aiemmin se olisi onnistunut, nyt ei. Joten elämä on muuttunut.

En myöskään lähde hänen kanssaan elokuviin tai Ateneumiin, kuten olisin saattanut aiemmin lähteä. Nyt menemme Muumimaailmaan ja Stadikalle. Otan tekemisessä myös huomioon hänen kehitystasonsa ja kehittämisensä, jotta hän saisi esim. mukavaa tekemistä, niin liikunnallisesti kuin kielellisesti kehittyen. Joten arkielämä on muuttunut. 

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:21"]

19 jatkaa

meillä tehtiin lämmintä terveellistä, lämmintä ruokaa päivittäin jo ennen lapsiakin. liikuin tosissaan erilaisissa lasten paikoissa läheisten lasten kanssa jo ennen omia, eli tuttuja juttuja nuokin vaikka tietty omien 24/7 lasten myötä tuo puoli korostuu. En ole koskaan enempää miettinyt miten tehdä arjesta lapsille kehittävää , ihan normaalisti ovat olleet alusta asti mukana talon töissä ja leikkineet siinä vieressä. Ovat kulkeneet mukana harrastuksissa, kavereita tapaamassa, kyläpaikoissa yms. Matkustelleet paljon. Koen että tuossa arjessa ovat oppineet kehittäviä juttuja ja käytöstapoja ilman että meidän on tarvinut miettiä miten vietettäisiin tämä viikonloppu lasten ehdoilla ja mitä kehittävää heille keksittäisiin, mitä terveellistä ruokaa tarjottaisiin yms.

mutta eleltiin siis tasaista ja lapsiystävällistä elämää jo ennen lapsia, monilla läheisillämme oli jo lapsia jne. 

[/quote]

Jos asian haluaa noin ajatella. Mutta esim. minulla on tässä 1,5v. lapsi vieressä ja haluaisin nyt lukea kirjaa. Aiemmin se olisi onnistunut, nyt ei. Joten elämä on muuttunut.

En myöskään lähde hänen kanssaan elokuviin tai Ateneumiin, kuten olisin saattanut aiemmin lähteä. Nyt menemme Muumimaailmaan ja Stadikalle. Otan tekemisessä myös huomioon hänen kehitystasonsa ja kehittämisensä, jotta hän saisi esim. mukavaa tekemistä, niin liikunnallisesti kuin kielellisesti kehittyen. Joten arkielämä on muuttunut. 

[/quote]

En myöskään lähde koko sunnuntaiksi keskustaan shoppailemaan 1,5 vuotiaan kanssa. Se olisi mahdollista, mutta ei hänelle mieluista istua rattaissa kaupassa kuutta tuntia. Näin ollen elämä on muuttunut.

Illalla en voi katsoa klo 20 alkavaa lempiohjelmaani, vaan se menee nauhoitukselle, koska luemme silloin iltasatua. Elämä on muuttunut

Jne.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:12"]

Jokainen kokee elämän lapsen kanssa erilaiseksi, toisen elämä muuttuu aivan täysin, toisen vain vähän. Kukaan, varsinkaan tuntematon, ei voi sanoa, että "kyllä muuttui, ei voi olla muuttumatta".

Mä koen myös, ettei vauva ole juurikaan muuttanut elämääni. Toki yöunet on vähentyneet ja pitää erilailla rytmittää päivä, mutta loppujen lopuksi tuo pieni on tullut osaksi elämäämme niin vaivattomasti, että en koe elämäni muuttuneen juurikaan.

[/quote]

Ihme lässytystä. Olet varmaan yhden lapsen vanhempi. On aivan eri asia kasvaa vanhemmuuteen kuin sanoa, että elämä ei muuttunut. Se, että olet tottunut yöheräämisiin ja taaperon perässä juoksemiseen ei tarkoita sitä, että elämä ei muuttunut. Muutos tarkoittaa sitä, että teet asioita eri tavalla kuin aiemmin. Ja sitähän sinä teet. Se on absoluuttinen totuus, että lapsen tultua tehdään paljon uusia asioita ja erilaisia asioita. Joten asiat muuttuvat. Paitsi tietenkin, jos ollaan sellaisia vanhempia jotka istuvat kotona eivätkä tee oikein mitään aktiivisesti lapsen kanssa/leiki lapsen kanssa. 

[/quote]

Vai lässytystä. Se, että mulla on helppo lapsi enkä KOE elämäni juurikaan muuttuneen, ei varmaan ole sulta pois? Ihmisen itsensä kokemaan asiaan et voi tulla väittämään vastaan, se on fakta.

Absoluuttinen totuus on, että desi suolaa tekee ruoasta erimakuista. Voi kuitenkin olla ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, ettei maku juurikaan muutu. Väitätkö silloinkin vastaan?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:21"]

19 jatkaa

meillä tehtiin lämmintä terveellistä, lämmintä ruokaa päivittäin jo ennen lapsiakin. liikuin tosissaan erilaisissa lasten paikoissa läheisten lasten kanssa jo ennen omia, eli tuttuja juttuja nuokin vaikka tietty omien 24/7 lasten myötä tuo puoli korostuu. En ole koskaan enempää miettinyt miten tehdä arjesta lapsille kehittävää , ihan normaalisti ovat olleet alusta asti mukana talon töissä ja leikkineet siinä vieressä. Ovat kulkeneet mukana harrastuksissa, kavereita tapaamassa, kyläpaikoissa yms. Matkustelleet paljon. Koen että tuossa arjessa ovat oppineet kehittäviä juttuja ja käytöstapoja ilman että meidän on tarvinut miettiä miten vietettäisiin tämä viikonloppu lasten ehdoilla ja mitä kehittävää heille keksittäisiin, mitä terveellistä ruokaa tarjottaisiin yms.

mutta eleltiin siis tasaista ja lapsiystävällistä elämää jo ennen lapsia, monilla läheisillämme oli jo lapsia jne. 

[/quote]

Jos asian haluaa noin ajatella. Mutta esim. minulla on tässä 1,5v. lapsi vieressä ja haluaisin nyt lukea kirjaa. Aiemmin se olisi onnistunut, nyt ei. Joten elämä on muuttunut.

En myöskään lähde hänen kanssaan elokuviin tai Ateneumiin, kuten olisin saattanut aiemmin lähteä. Nyt menemme Muumimaailmaan ja Stadikalle. Otan tekemisessä myös huomioon hänen kehitystasonsa ja kehittämisensä, jotta hän saisi esim. mukavaa tekemistä, niin liikunnallisesti kuin kielellisesti kehittyen. Joten arkielämä on muuttunut. 

[/quote]

meillä oli tosissaan ennenkin usein lapsia hoidossa, on ollut eläimiä ja muita velvollisuuksia jotka ovat rajoittaneet sitä etten voi aina tehdä juuri niin kuin itse haluan. Toisaalta lapsia on myös opetettu aika pienestä odottamaan vuoroaan eli aina ei tarvi kaikkea tehdä heti lapsen mukaan. 

Lastenkirjat, leikkipuistot ja muumimaat ovat olleet tuttuja jo ennestään. Hirveästi lapsilta kiellettyjä juttuja ei olla harrastettu eli ihan hyvin lapset ovat kulkeneet mukana lomilla ja matkoilla, kierrelleet museoita ja mitä on keksitty. Jonkin verran saadaan parisuhdeaikaa elokuviin sun muihin kun ystäväperheiden kanssa hoidetaan vuorotellen toistemme lapsia. 

Vaikea sanoa millaista elämä olisi ilman lapsia, tuskin enää ihan samaa mitä oli 9v sitten. Ehkä olisi tullut muita muutoksia kuviin. harvoin lapsettomat viisikymppisetkään elävät enää ihan samoin kuin kaksikymppisinä. 

Ok. Teidän mielestä siis lapsen saaminen ei ole muuttanut elämäänne mitenkään? 

Oikeasti, todella erikoinen näkökanta. Kyllähän esim. koiran saaminen tai muuttaminenkin muuttavat elämää. Onko teille joku kunniakysymys, ettei lapsi muuttanut sitä?

Meille syntyy pian vauva ja en osaa kuvitella miten elämä muuttuu. Öistä en ole huolissani, olemme tottuneet heräämään vaikean koiramme kanssa 2-3 krt yössä.

Mutta kuinka paljon vähenevät esim ravintolassa käynti? Nyt luulem, että vauva menee hyvin rattaissa siinä kun syömme/ juomme.

Kyllähän yhden lapsen kasvattamiseen aikuiseksi menee jo hirveät summat rahaa, jolla olisi tehty jotain toista jos lasta ei olisi. Mutta tämäkään ei ole muutos? Isompi asunto, lyhennetty työvuoro tai vähemmän rahaa käytettävissä ei ole teidän mielestä muutos? Tai arkielämän pienet muutokset?

No jaa. Meillä on kaksi lasta (2v+ ja puolivuotias), eikä elämä nyt kovin ihmeellisesti ole muuttunut. Isovanhemmat auttavat aika paljon, lapset ovat nukkuneet vauvaiästä asti hyvin jne., joten ihan hyvin tässä on käynyt. Mies osallistuu lastenhoitoon samanlaisella panoksella kuin minä itse.

Totesinhan juuri että harva lapsetonkaan viisikymppisenä elää ihan samaa arkea kuin kaksikymppisenä eli eiköhän kaikkien elämä muutu vuosien saatossa?

Ei ole kunniakysymys, mutta ihmettelen jo onko joillekin sitten kunniakysymys se että lapsi on se ainoa asia mikä muuttaa elämää?

jos mä nyt mietin elämää 9-10v taaksepäin verraten tähän päivään niin toki asioita on muuttunut. Silti mä uskon että jos ei olisi lapsia hankittu tai saatu niin tämän päivän elämä eroaisi paljon enemmän siitä aiemmasta. Olisi lähdetty ulkomaille muiden unelmien perään, tiedä minne edes päädytty. Nyt kuitenkin asutaan samassa paikassa, on samat ystävät sun muuta. 

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:21"]19 jatkaa

meillä tehtiin lämmintä terveellistä, lämmintä ruokaa päivittäin jo ennen lapsiakin. liikuin tosissaan erilaisissa lasten paikoissa läheisten lasten kanssa jo ennen omia, eli tuttuja juttuja nuokin vaikka tietty omien 24/7 lasten myötä tuo puoli korostuu. En ole koskaan enempää miettinyt miten tehdä arjesta lapsille kehittävää , ihan normaalisti ovat olleet alusta asti mukana talon töissä ja leikkineet siinä vieressä. Ovat kulkeneet mukana harrastuksissa, kavereita tapaamassa, kyläpaikoissa yms. Matkustelleet paljon. Koen että tuossa arjessa ovat oppineet kehittäviä juttuja ja käytöstapoja ilman että meidän on tarvinut miettiä miten vietettäisiin tämä viikonloppu lasten ehdoilla ja mitä kehittävää heille keksittäisiin, mitä terveellistä ruokaa tarjottaisiin yms.

mutta eleltiin siis tasaista ja lapsiystävällistä elämää jo ennen lapsia, monilla läheisillämme oli jo lapsia jne. 

[/quote]

samaa mieltä. Ja itse olen siis hoitanut kotona lapseni tähän 3.5v ikään saakka. Voinut kuitenkin opiskella ja muuta omaa puuhata. Kai se on enemmän se asenne että nyt niin muuttui/lapsi solahti elämään ongelmitta. Sain lapsen nuorena niin ei tullut niin radikaalia muutosta. Tiedän monia jotka elää nyt kovinkin eri tavalla lapsen saannin jälkeen. Me tehdään edelleen lapsen saannin jälkeen kyläreissuja vanhemmilleni, metsäretkiä yms. Ne on asioita jotka oli ilman lastakin. Ja ruoatkin on aina tehty itse. Oli lapsi tai ei.

No pointti olikin se, että kyllä se elämä muuttuu lapsen saannin jälkeen. Ei meilläkään se ole mitenkään huonoon suuntaan mennyt, mutta tietysti lapsen kanssa piti heräillä ja häntä pitää vahtia ja huolehtia. Onhan se muutos, vaikka muuta kuinka väittäisi :) Koska en ole ennen huolehtinut 24/7 jonkun toisen hygieniasta, se on muutos. En koskaan väittäisi esim. lapsettomalle, että elämä ei muuttunut. Vaikka lapsi menee siinä rinnalla ja ei tuota kauheasti vaivaa, on elämä silti muuttunut. Ja niin se muuttuu aina lapsen saamisen myötä, samoin kuin kaikkien muidenkin elämänmuutosten. 

On muuttunut, toki. En silti koe, että elämä olisi keikahtanut päälaelleen. Meillä on alkuvuodesta syntynyt lapsi, joten toki tässä vaiheessa elämme aikalailla hänen ehdoillaan.

Suurin muutos on varmaan ollut töistä pois jääminen. Aluksi ajattelin, että äitiyslomalla olisi ankeaa. Aika on kuitenkin mennyt todella nopeasti ja olen ihan jopa nauttinut kotona olosta. Olin kai aika kotihiiri aiemminkin: kävin töissä, lenkkeilin, jumppasin, luin ja kokkailin. Jumpat ovat jääneet pois, ja lenkillä käyn yleensä vaunujen kanssa. Yleensä luen samalla, kun imetän vauvaa. Yhteinen aika miehen kanssa on ollut aika vähissä, mutta se lisääntynee tulevaisuudessa, kun vauva kasvaa ja hänet voi jättää hoitoon.

Eli joo, on elämä muuttunut. Mutta pointtina on se, ettei muutos ole ollut mitenkään negatiivinen. Olen onnellinen äiti, vaikka olin onnellinen tätä aiemminkin.