Muita joilla vauvan tulo ei juuri muuttanut elämää?

Ap tässä, paljon keskustelua tullut. Meillä oli ennestään koira, joten tietyllä tavalla olimme jo aiemmin tottuneet siihen, että kotona on joku jonka mukaan omia menoja tulee suunnitella. Ehkä sekin on helpottanut tätä. Meidän vauva on alusta saakka nukkunut yöt max kahdella heräämisellä ja olen myös alusta saakka pumpannut maitoa päivittäin, jotta mies on voinut hoitaa osansa syötöistä. Nykyään vauva nukkuu jo yöt ilman heräilyä. Koiran vuoksi edelleen heräämme silloin tällöin öisin päästämään sen pihalle pissalle. 

Harrastamme kuten ennenkin, käymme vuorotellen lenkeillä ja muissa harrastuksissa. Kaupoissa, kaupungilla ja muissa paikoissa käymme vauvan kanssa yksin tai yhdessä. Myös ensimmäinen ulkomaanmatkan teimme pääsiäisenä. Nyt sitten lähdemme pian taas uuteen reissuun. 

Kotona syömme edelleen rauhassa pitkän kaavan mukaan aamiaiset, lounaat ja illalliset. Aamulla vauva viihtyy hyvin pöydän ääressä sitterissä, lounaan aikaan hän on päiväunilla ja illallisen aikaan yöunilla. Iltaisin meille jää miehen kanssa monta tuntia kahdenkeskistä aikaa. Katselemme usein elokuvia ihan arkenakin iltaisella. Pitkälti siis samanlaista elämää kuin ennenkin, nyt siin

 vain on mukana uusi ihminen.

Neljännen lapsen kohdalla muutos oli kaikkein pienin. Neljä meillä siis on ja aivan kuin se neljäs lapsi olisi meillä aina ollutkin. Pelotti etukäteen oma jaksaminen vähän mutta yllätyin kuinka tavallaan "pieni" muutos se olikaan.

Kyllä taas huomaa että täällä katkerat vaikeiden lasten ja monien lasten äidit itkevät omaa tuskaansa muita haukkumalla. "Ei voi olla muuttumatta, sinun on pakko olla passiivinen äiti, joka ei tee lapsen kanssa mitään ja vie sen synnäriltä hoitoon" tai "hankipa useampi lapsi niin putoat sinäkin paska sieltä pilvilinnoista ja opit oikeata lapsiarkea!!"

En tiedä puhuuko tässä kateellisuus vai mikä, mutta en tajua miten joku voi vängätä vastaan tällaisessa asiassa. Ei kaikkien elämä muutu kovinkaan paljoa, ei meilläkään pahemmin. Ainoastaan yksi rakastettava lisää.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:56"]

No pointti olikin se, että kyllä se elämä muuttuu lapsen saannin jälkeen. Ei meilläkään se ole mitenkään huonoon suuntaan mennyt, mutta tietysti lapsen kanssa piti heräillä ja häntä pitää vahtia ja huolehtia. Onhan se muutos, vaikka muuta kuinka väittäisi :) Koska en ole ennen huolehtinut 24/7 jonkun toisen hygieniasta, se on muutos. En koskaan väittäisi esim. lapsettomalle, että elämä ei muuttunut. Vaikka lapsi menee siinä rinnalla ja ei tuota kauheasti vaivaa, on elämä silti muuttunut. Ja niin se muuttuu aina lapsen saamisen myötä, samoin kuin kaikkien muidenkin elämänmuutosten. 

[/quote]

kuten sanottu, elämä muuttuu aina. Oli sitten lapsia tai ei. En oikein ymmärrä lasten korostamista tässä. 

En ole raskaanaoleville kavereille väittänyt tai lupaillut mitään, kysyttäessä olen kertonut miten meillä on nuo asiat menneet. Minulle taas on kokemuksen syvällä rintaäänellä moneen kertaan paasattu kuinka elämäni tulee muuttumaan sen lapsen myötä aivan varmasti. Monilla tavoilla mitkä tässä 9 vuoden ja kolmen lapsen myötä eivät vieläkään ole toteutuneet, mutta ehkä se neljäs lapsi sitten vasta toden näyttäisi. :D

mun mielestä tässä on enemmän kysymys siitä miten kukin elämän muutokset kokee. Asia mikä on yhdelle iso kriisi ja merkityksellinen muutos voi olla toiselle ihan normaalia arjen jatkumista. Onneksi nämäkin saa kokea kukin tavallaan, en minäkään käy väittämään vastaan jos joku kertoo kokevansa kriisinä tai vaotavana muutoksena asian joka minusta on ihan pikkujuttu. :)

turha tästä on kinastella, aloittaja kyseli onko muita jotka ovat kokeneet lapsen saamisen samoin kuin hän. Olihan meitä, se lienee oleellisempaa kuin se että joidenkin mielestä tämä kokemus on väärä. 

19

Lisäisin siis vielä, että kirjoitin ensimmäiseen viestiini, että en koe elämämme muuttuneen juurikaan. Odotin sen muuttuvan ja paljon, näin ei kuitenkaan ole käynyt ja ihan mukavaa tämä on näin. Toista lasta emme ole tekemässä, joten kahden lapsen arkea emme pääsekään kokeilemaan. Luulen, että siinä muutoksen huomaisi ehkä helpommin. Paljon riippuu varmasti lapsen luonteestakin. 

ap

Olemme alkaneet ostaa hapankorppua ja piimää lapsen saannin jälkeen.

Muuten sama kaava: kyläreissut, retket metsään/saaristoon, viikonlopukävelyt, luonnonläheidet reppureissut maailmalle, huvipuistot (rakastan!), satunnaiset koomapäivät pyjamassa, miehen kanssa dvdltä sarjoja iltaisin.

Onko kellään muulla muuttunut sillä tavalla, että olisi joutunut luopumaan perfektionismista ja kasvamaan rennommaksi ja sallivammaksi?

Me ei olla koskaan oltu bilehileitä, vaan vietettiin rauhallista kotielämää ennen lastakin. Mutta elin jossain idealismissa kyllä. Minä nimittäin luulin, että voisin opiskella ja tehdä töissä pitkää päivää myös silloin, kun on se lapsi. No, enpä voinut.

Ja mitä maamme pitkälti kehuttuun neuvolajärjestelmään tulee, niin kun olin saanut oman vauvan ja kävin kysymässä terveysongelmista neuvolasta, niin en saanut sieltä paljonkaan käyttökelpoisia ohjeita. Meni usko neuvolajärjestelmään. 

Ja samalla kun omaa elämää oli muutenkin pakko muuttaa, oli pakko hyväksyä myös se, ettei elämästä saa täydellistä millään ja että työssäkin on pakko sietää itseltään myös huonoja suorituksia.

Mitä mieltä olette?

Suomessa ollaan kamalan tiukkoja nukkumaanmenost ja rytmeistä. Etelässä lapset saavat olla niin myöhään kun haluavat mukana menossa. Myös ihan vauvojen kanssa käydään lasillisella.

Onko tässä syy miksi suomalaisista kAsvaa niin jämptejä ja jäykkiä ( myös positiivisella tavalla) . Mutta silti niin tunnevammasia ja sosiaalisest kökköjä.

Outo asia riidan aiheeksi. Sanon nyt alkuun, että mun elämä on muuttunut vaan paremmaksi lasten myötä, mutta ihmettelen, miksi alapeukutetaan esim viestiä, jonka kirjoittaja kuvaa, ettei voi shoppailla koko päivää taaperon kanssa tai lukea kirjaa kun hoitaa 1-vuotiasta tai mennä elokuviin juuri silloin kun haluaa - onhan tuo nyt ilmi selvää.

Mun lapset eivät ole mitenkään "vaikeita", ja voimme tehdä kaikkia asioita, mitä ap viestissä 38 kuvasi, vaikka meillä on isompikin lapsi. Mulla on kuitenkin harrastus, joka vie tiettyinä kausina monta iltaa viikosta, ja jossa käydään viikonloppuleireillä kesällä, ja näihin en nyt voi mennä (harrastuksesta on myös hyvä pitää taukoa synnytyksen jälkeen ihan oman fysiikankin takia). Eli kyllä mun elämä on muuttunut, sillä tuo harrastus on tärkeä osa mun elämää, ja odotan kovasti paluuta siihen, vaikka vauvan kanssakin on ihanaa. Ja ennen lapsia teimme miehen kanssa pitkiä kahdenkeskisiä matkoja, esim vaeltaen eri puolilla maailmaa, ja emme tietenkään voi emmekä halua olla pienistä erossa viikkoja, joten kyllähän tämäkin on muutos. Ja voin mennä kaverien kanssa baariin, mutta en voi hetken mielijohteesta jäädä sinne moneksi tunniksi (siis nyt kun on vauva täysimetyksellä, esikoinen on jo sen verran iso, että saatoin hyvin trhdä noin aiemmin ja mies hoiti, ja tietenkin ennen esikoista). Nämä muutokset eivät siis haittaa minua, mutta ovathan ne muutoksia. Verrattuna aiempaan.

No kyllähän se uusi työ vaikka valmistumisen jälkeen muuttaa elämää, siis arkea. Minusta puhutaan elämänmuutoksesta jos ei rajoitteesta johtuen voi enää tehdä nauttimiaan asioita. Arki nyt on koko ajan muutoksessa. Miksi korostaa vanhemmuuden osuutta?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 09:29"]

Ennen lastani ajattelin, että lapsen myötä elämä muuttuu paljon. Näin ei kuitenkaan ole ollut. Meillä on nyt 5 kk ikäinen vauva, enkä koe elämämme muuttuneen juurikaan. Onko meitä muitakin?

[/quote]

Noin mäkin ajattelin kun esikoiseni oli vauva. Nyt kun se on 11v ja kuopus 8v niin mietin että kuinka erilaista elämäni olisikaan ilman näitä kahta. Muuttanut on vuosien mittaan sekä elämääni että minua ihmisenä. Paljosta olen luopunut mutta vielä enemmän saanut. odota vain sinäkin ap, kyllä se lapsi vaan muuttaa elämääsi ja paljon. 

[/quote]

Juuri näin! Minulla 10v ja 7v lapset. Esikoisen kanssa ajattelin juuri kuten ap mutta kun erittäin vaativa kuopus syntyi niin kyllä alkoi vaikuttaa elämään. 

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 09:29"]

Ennen lastani ajattelin, että lapsen myötä elämä muuttuu paljon. Näin ei kuitenkaan ole ollut. Meillä on nyt 5 kk ikäinen vauva, enkä koe elämämme muuttuneen juurikaan. Onko meitä muitakin?

[/quote]

Noin mäkin ajattelin kun esikoiseni oli vauva. Nyt kun se on 11v ja kuopus 8v niin mietin että kuinka erilaista elämäni olisikaan ilman näitä kahta. Muuttanut on vuosien mittaan sekä elämääni että minua ihmisenä. Paljosta olen luopunut mutta vielä enemmän saanut. odota vain sinäkin ap, kyllä se lapsi vaan muuttaa elämääsi ja paljon. 

[/quote]

Juuri näin! Minulla 10v ja 7v lapset. Esikoisen kanssa ajattelin juuri kuten ap mutta kun erittäin vaativa kuopus syntyi niin kyllä alkoi vaikuttaa elämään. 

[/quote] Kaikki eivät tee niitä kuopuksia, niinkuin ap kertoikin. Tässä puhuttiin nyt vauvan tulosta, yksikössä.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 09:29"]

Ennen lastani ajattelin, että lapsen myötä elämä muuttuu paljon. Näin ei kuitenkaan ole ollut. Meillä on nyt 5 kk ikäinen vauva, enkä koe elämämme muuttuneen juurikaan. Onko meitä muitakin?

[/quote]

Noin mäkin ajattelin kun esikoiseni oli vauva. Nyt kun se on 11v ja kuopus 8v niin mietin että kuinka erilaista elämäni olisikaan ilman näitä kahta. Muuttanut on vuosien mittaan sekä elämääni että minua ihmisenä. Paljosta olen luopunut mutta vielä enemmän saanut. odota vain sinäkin ap, kyllä se lapsi vaan muuttaa elämääsi ja paljon. 

[/quote]

Juuri näin! Minulla 10v ja 7v lapset. Esikoisen kanssa ajattelin juuri kuten ap mutta kun erittäin vaativa kuopus syntyi niin kyllä alkoi vaikuttaa elämään. 

[/quote]

eli voimme yhdessä todeta että joillain se vauvantulo vaikuttaa paljonkin elämään ja toisilla vain hyvin vähän? Ei mitään oikeita tai vääriä vastauksia, saati hyvä-äiti-kilpailuja. 

Täällä yksi joka kokee, ettei elämä itse pääpiirteissään ole muuttunut. Toimintoja arkeen on tullut lisää imetyksineen, heräilyineen ym. mutta raamit meidän elämällä on samat. Aamulla kahvi ja puuro, nyt keitän puuroa vähän enemmän. Koira ulos, puen myös lapsen. Käymme kaupassa tai ulkoilemaan pihassa, teen pihatöitä tai muuta vastaavaa. Kotona teen ruoan/syömme. Päiväunet, siivoan nyt enemmän kuin ennen. Itse imurointi fyysisenä työnmääränä sama, mutta raivattavaa ja järjesteltävää enemmän. Heräily, välipala ja keitän päiväkahvit. Luen hesaria. Valmistelen toista ruokaa. Syön päivällisen kuten ennenkin ja muutos: lapsikin syö päivällisen. Jne. Ehkä kyse on siitä, että imetykset, vaipat, potat, kiukuttelut ym. ovat huomaamatta livahtaneet osaksi arkea, eikä meillä tehrä näistä ny numeroa. Tapaan ystäviä edelleen, yön yli reissuja ei enää. Olen käynyt elokuvissa ja teatterissa samaan tahtiin kuin aina ennenkin. Kosmetologilla yhtä usein, kampaajalla nyt harvemmin kun en ole töissä (=muutos), rahaa on käytössä vähemmän, Ateneumissa ja muissa tapahtumissa olen käynyt useammin kuin ennen lasta, koska nyt ei ole töitä estämässä. Ja lapsen kanssa on museoissa käyty. Urheiluharrastus on edelleen sama, tosin siinä pidin lähes vuoden tauon lapsen synnyttyä. isovanhempia olemme tavanneet välimatkasta johtuen harvemmin, en jaksa pakkautua autoon vaunujen ja vaippojen sekaan 800 km varten. Luen edelleen ja imetys mahdollisti sen, että luin enemmän kuin koskaan. Alkoholia en ole käyttänyt paria kuoharilasia lukuunottamatta. Suklaata syön enemmän. Nukkumaan käyn aiemmin ja se tekee minulle vain hyvää. Kaikki on suhteellista, lapsellisuus on tuonut elämääni vain positiivisa muutoksia. Ei se ole keneltäkään pois.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 10:22"]

Olette ilmeisesti luonnostaan ennen lastakin heränneet öisin kolmen tunnin välein, aamuisin kuuden-seiskan aikaan, vaihtaneet koiran vaipan tunnin parin välein ja siivonneet ruoat alas paiskovan taaperon jäljet viidesti päivässä? Ai niin, mutta teillähän on yöt läpeensä nukkuvat lapsi jne. muuta lässynlää ihanaa :) No, hankkikaa pari lasta lisää niin ei enää tarvitse ihmetellä kuinka elämä ei muuttunut :D Ihmettelen tosiaan.. Onko jotenkin hienoa, että elämä ei muuttunut? Pikemminkin kummallista. 

[/quote] Heh, noin paljonko sua v***ttaa, että muilla elämä on helppoa ja sulla ei. 

Elämässä moni asia muuttaa arkirutiineja esim. uusi miesystävä, yhteenmuutto, uusi työ, koiran hankkiminen jne. Mielestäni olisi kuitenkin aika typerää todeta, että ei se uusi työ muuttanut mitään, kun nyt kuitenkin käyn säännöllisesti töissä ja aiemmin tein vain keikkaa, saan säännöllisesti tuloja eikä joka senttiä tarvitse laskea. Perusrutiinit toki varmaan ovat säilyneet samoina, tapaan edelleen ystäviäni, nyt vain vähän eri kellon aikaan, kun en ole töissä jne. Mutta muuttihan se työ elämääni.

Samalla tavalla lapsen kanssa. Vauva-arki nyt ylipäätään on iso muutos, kun olinkin yllättäen kotona enkä töissä niin kuin aiemmin. Ihan tyhjästähän minä ne päivät täytin, aiemmin kun työ vei ison osan, viikonloppuisin saatettiin käydä ystävien mökillä, tupaantuliaisissa, elokuvissa, ravintoloissa ja ihan pienen vauvan kanssa käytiin enintään isovanhemmilla kylässä, myöhemmin kyllä niillä mökeillä ja ravintoloissakin (ja vauvakinossakin!).

Jos vertaan elämää nyt, kun olen jälleen töissä ja lapsetkin vähän isompia ja elämää silloin, kun olin töissä ilman lapsia, niin elämä on tosiaan muuttunut. Lapsettomana menin töiden jälkeen joko uimaan tai kuntosalille tai jäin keskustaan tapaamaan ystäviäni tai siskoani ja söimme ravintolassa, joimme lasilliset tai kävimme shoppailemassa. Nyt kiirehdin tuli pyrstön alla hakemaan heitä päivähoidosta. Käymme pikaisesti kaupassa ja kokkaan kiireesti nälkäisille lapsille jotain. Lapsettomana kävin urheilun jälkeen kaupassa ja kokkailin pitkän kaavan mukaan jotain miehelle, joka kotiutui klo 19 jälkeen. Söimme usein siis klo 20, jolloin jo nykyisin kokkaan lapsille iltapalaa.

Monesti saatoimme vielä klo 20 lähteä ystäville tai sukulaisille kylään, kaupoille tai meille tuli ystäviä ja ilta jatkui helposti klo 22 asti ennen kuin kotiuduimme tv:n äärelle. Nukkumaan menimme silloin ja nyt samoihin aikoihin eli noin klo 23 jälkeen.

Isoin ero on illan organisoinnissa. Saatoin päättää itse, milloin teen mitäkin eikä tarvinnut mahduttaa mitään, kun aina oli mahdollisuus tehdä asioita myös muinakin iltoina. Nyt on organisoitava tehokkaasti tai omat menot jäävät pois. Lapsilla on harrastuksia, kaverisynttäreitä, kirjastoon palautettavia kirjoja, kaveritapaamisia, pelejä yms. Johonkin väliin pitää mahduttaa se oma jumppa, ja illalla siihen tv:n ääreen ankkuroituu helpommin, kun ei lasten nukahtamisen jälkeen enää jaksa puuhata muuta (mies lähtee usein lenkille tai teemme molemmat töitä).

Kyllä se elämä on muuttunut. Se muuttuu siksi, että sillä yhdellä (tai useammmalla) uudella perheenjäsenellä on koko ajan enemmän ja enemmän omia menoja ja omaakin elämää, jota on sovitettava siihen entiseen lapsettomaan arkeen. Enää ei voi eikä halua priorisoidan omia menoja ykköseksi vaan sen lapsen menot ovat usein niitä ykkösiä. En voisi kieltää lapseni kaverisynttäreitä vain, koska itse haluan jumppaan.

Edelleen meidän perheemme matkustaa pari kertaa vuodessa niin kuin lapsettomina aikoinakin, mutta emme tee enää äkkilähtöjä. Nyt on tärkeää, että hotelli on hyvä sekä sijainniltaan että varusteiltaan. Tapaamme ystäviä mutta emme spontaanisti vaan hyvinkin suunnitellen.

En ikinä voisi todeta, etteikö lapsen tulo olisi muuttanut elämääni ihan ensihetkistä alkaen, koska jo äitiyslomalla oleminen oli täysin uutta. Se, että loin uudet rutiinit, oli uutta. Työ ei määritellyt enää elämää. Rahaa oli vähemmän käytettävissä. Päivisin tehtiin kävelylenkkejä, tavattiin vauvakavereita ja käytiin vauvamuskarissa. Ei olisi tullut mieleenkään tehdä tuollaisia, kun olin työelämässä.