Törkeä hääkutsu?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 14:49"]

Jaa, onkohan meidän häistä kyse. Meillä on järjestetty niin, että itse vihkimisessä ollaan vain minä ja mies. Kirkossa vihitään ja kirkon puolesta tulee tarvittavat todistajat. Meidän mielestä Se on meidän intiimi juttu, ei kaipaa yleisöä. Vihkimisen jälkeen on juhlatilaisuus ihan vaan lähiperheille (vanhemmat, sisarukset ja niiden perheet, läheiset tädit ja sedät, yhteensä alle 30hlo) missä on joku perusruoka ja kakkukahvit. Illalla on sitten bileet kavereille, johon taas ei ole sukua kutsuttu. Yökerho vuokrattu, ja kaikki kaverit kutsuttu. Näistä biisistä olen itse eniten innoissani ja niitä odotan, nuo sukukahvit olisin voinut jättää kokonaan väliin, mutta Se oli vanhemmille niin tärkeää, että annoin periksi. (loukkaantuivat jo siitäkin etteivät pääse vihkimistä katsomaan).

Meillä ei ole kyllä mainittu kutsuissa eikä missään lahjoista mitään, eikä ole tilinumeroa. Mä tunnen vieraat sen verran hyvin, että suku haluaa ostaa, ja tietää mitä ostaa, kavereille tuskin tulee edes mieleen kun tuntevat meidät, ja me ei mitään lahjoja kaivata

[/quote]

Miksi ihmeessä tämä saa alapeukkuja? Kuulostaa vähän meidän häiltämme muutama vuosi sitten. 

Pitääkö av-mammojen mielestä kaikkien järjestää kirkkohäät, jonne kutsutaan kaikki mahdolliset ihmiset, ei siksi että itse halutaan vaan siksi että ne muut haluavat? Mitäpä, jos ystäväpiiriä on niin paljon, ettei ole varaa esim. maksaa kaikille istuvaa illallista, mutta suvulle se on vähän niin kuin pakko, jos mielii väleissä pysyä?

Mitä vikaa on siinä, että porrastaa hääjuhlansa juuri esim. kuluja karsiakseen? Kaikilla ei ole varaa laittaa kymmeniä tuhansia yhteen päivään. 

Ja nyt en kommentoi AP:n tapausta. Hänen tapauksensa kuulostaa jo dissaukselta. Vaan mitäpä minäkään siitä oikeasti tiedän. 

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:22"]

Kulttuurilliset seikat poislukien, suomessa ei ole sopivaa tehdä kutsutuille jaottelua. Briteissä esim tämä taitaa olla ihan yleinen ja hyväksyttävä tapa, joten siellä tilanne olisi eri, mutta suomessa täytyy mennä suomalaisen kulttuurin mukaan. [/quote]

Ja hevonvitut. Sanoo kuka? Sinä vai? Oletko kulttuurikyylä ja käytkö vartioimassa naapurissa, että nämä varmasti noudattavat sinun luomiasi sääntöjä?

Ei ole olemassa mitään yhtä, ainoaa monoliittista "suomalaista kulttuuria", jota pitää noudattaa. Kulttuuri ei ole mikään esine tai pysyvä olomuoto, se on vuoropuhelua ihmisten ja ihmisryhmien välillä ja muuttaa jatkuvasti muotoaan. Ei ole myöskään yhtä ainoaa oikeaa kulttuuria. Samoin kuin ei ole yhtä ainoaa oikeaa murretta tai yhtä ainoaa oikeaa ammattia tai yhtä ainoaa oikeaa asumismuotoa. Mielipiteitä toki voi olla, mutta ne eivät ole kaikkia muita sitovia sääntöjä.

Ainakin siellä, missä minä asun on aika yleistä nykyään, että ikääntyneemmille sukulaisille järjestetään se perinteinen häädinner (ja suvut voivat olla aika isoja serkkuineen, täteineen ja setineen) ja sitten kavereille on vähän vapaamuotoisempaa tilaisuutta, jossa tarjoilut eivät ole niin isoja. Mieluummin sitä kutsuu niitä ystäviä siinä muodossa, missä heidät on varaa ja mahdollista kutsua kuin rupeaa rajaamaan omia ystäviä ulos sen takia, että sukulaiset saadaan mahdutettua mukaan. Sekös vasta ottaisi kaaliin.

Jos et tykkää tilanteesta, et men. Se on juuri näin yksinkertaista.

Miten meni ap:lla häät? Olitko mukana baarihäissä vai laitoitko kortin?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 13:55"]

Polttarit järjestää kaaso ja bestman. He eivät välttämättä tunne sinua tai tykkää teistä.

Saattaa olla, että varsinaiset häät vedetään maistraatissa t

ai kappelissa vain lähipiirin kesken.

Jos haluat olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä jatkossa, niele kiukkusi ja mene häihin. Jos taas et, niin älä mene häihin.

[/quote]

Normaalit kaasot/morsiamet tekevät yhdessä listan ihmisistä joita halutaan polttareihin. Tai sitten morsian tekee itse. Muuten ohjelma, aikataulu, lopulliset tulijat ovat ylläri morsiamelle. Eli jos on jätetty ulos polttareista, niin se on sitten ihan morsiamen vika.

Itse kutsuun sanoisin samaa ku muutkin: jos juhlat on vain perheen/tiukkis-suvun tms kesken, niin ihan ok kutsu. Jos alusta alkaen on kutsuttu sekalainen seurakunta koko juhlaan, niin kyllähän tuo baarikutsu on tarkoitettu ö-luokan "kamuille". Jos pystyt pitämään mölyt mahassasi, niin mene ihmeessä, ja ota mukaan joku pieni lahja, esim joku 20 e taulu jostain käsityöpuodista. Jos epäilet, että on tulossa yhteenotto, niin jätä väliin. Muista kuitenkin ilmoittaa, ettet ole menossa.

Norjassakin tuo jaottelu on yleistä. Parit häät juhlineena olen kokenut seuraavaa:

1. häät olivat alkoholittomat, pari oli uskonnollinen ja suku myös. Eka vihkiminen kirkossa ja sen jälkeen4 h häädinneri, johon osallistuivat 50 sukulaista (lähin perhe, sukulaiset, kaaso ja bestman ja pari ystävää, minä myös). Tämän jälkeen kuvauksia, hääleikkejä ja kahvit, joille saapui sitten iso joukko kavereita, naapureita, opiskelu- ja harrastuskavereita ym. n. 100 henkeä lisää. Noin klo 2 lähdettiin hääpaikalta nukkumaan.

Häät nro 2. Vihkiminen luonnonhelmassa, n. 25 ihmistä paikalla (lähin perhe ja ystävät, pari sukulaista), joille tarjottiin pöytiin tarjoiltu ruoka purjeduskerholla (tai joku sellainen). Sen jälkeen siirtyminen toiseen tilaan, jonne oltiin kutsuttu kavereita, sukulaisia ym. Siellä hääleikkejä, tanssia, alkoholi virtasi ja kivaa oli. Porukkaa loppuillasta n. 60. Minä kuuluin tähän iltavierasryhmään ja mulle se oli ihan ok.

Lahjoja toivat molemmat vierasryhmät, mutta kaverit vähän pienempiä.

Lisäksi tiedän vaihtarikavereiden esim. Belgiassa järjestäneen juuri tuon tyyppisiä häitä eli ensin on vihkiminen, sitten coctail-tilaisuus vaikka muille henkilöille ja sillä välin ruokailu lähiperheen kanssa ja sen jälkeen kannat kattoon yhdessä.

Suomessakin alkavat häiden järjestämistavat erota toisistaan ja se on ihan ok mun mielestä. Ei tarvitse vetää yhtä ainutta kaavaa ja hääpari kuitenkin viime kädessä päättää miten häät järjestää ja keitä kutsuu

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 21:26"]

No tuossa tapauksessa, kun kerta olette (tai ainakin olleet) läheisiä ystäviä, niin ehdottomasti sinuna kysyisin ihan suoraan hääparilta syytä näin omituiselle järjestelylle. Jospa takaa kuitenkin löytyy jokin loukkaantuminen, josta et ole tietoinen. Sittenpä tulisi asia selvitettyä parhaimmillaan. Todellakaan en menisi paikalle teeskentelemään, vaan pyrkisin ensin selvittämään asian. 

[/quote] 

Sama minulle tuli mieleen. Mitä jos morsian on loukkaantunut siitä, että juuri silloin, kun hänellä on kiireitä omien häiden järjestämisessä, hänen häähullu ystävänsä ei mitään apua tarjoa ja jopa lopettaa yhteydenpidonkin. Olettaisin itsekin häähullun kaverini haluavan edes yhteyttä pitää ja kuulla jotain hääsuunnitelmista, vaikka liian kiireinen isompiin auttamisiin olisikin.  

Kiinnitin huomiota myös siihen, että hääjuhla järjestetään alle 100 neliön kodissa. Tila on todellakin pieni ja todennäköisesti ystävistä mukaan mahtuvat vain ne kaikkein läheisimmät. Ehkäpä ne, jotka ovat vaivautuneet edes yhteyttä hääpariin pitämään heidän häävalmisteluidensa aikanakin.

En menisi mäkään.

Mun ja miehen kaveripariskunta meni viime vuonna naimisiin. He järjestivät pienimuotoiset hääjuhlat lähimmille ystävilleen ja sukulaisille kirkkoineen ja syömisineen.

Itse hääjuhla oli toisessa paikassa illalla ja siellä oli sitten bändiä, juotavaa ja yönaposteltavaa. Sinne oli kutsuttu selkeästi enemmän ihmisiä, myös meidät kaverit.

Jos sen sijaan muut kaverit olisi kutsuttu myös jo tuohon päivän syömäjuhlaan ja vain meitä ei, niin ei oltaisi mekään menty tuollaiseen.

On ymmärrettävää, että tuollaiseen juhlaan on helposti jopa "pakko" jakaa porukka, mutta pitää sen jaon olla kuitenkin edes jotenkin looginen ja reilu.

Meidänkin häihin kutsuttiin lapsista vain sisarusten lapset, ei muiden. Ei tulisi mieleenkään jaotella ilman logiikkaa esim. sen mukaan, että mistä lapsesta sattuu tykkäämään ja mistä ei tai kenen lapsi on nätti ja kenen ei xD Ja kaikkia lapsia ei ollut vaan yksinkertaisesti tilan ja varallisuuden takia mahdollista kutsua. Kukaan ei pahastunut eikä loukkaantunut, mutta varmasti olisi loukkaantunut, jos lapsuudenystävistä kahden lapsen olisi saanut tulla ja yhden ei.