Olin eilen shoppailemassa ja tuli kohdattua lapsiperheitä

Ymmärrän, että kaikki eivät halua omia lapsia, mutta jotain on vialla ihmisessä, joka ei PIDÄ lapsista. Se sotii paitsi biologiaa vastaan, mutta on myös syrjintää: miettikää, jos sama ihminen sanoisi "en pidä eläkeläisistä/vanhuksista/työikäisistä". Kylläpä se aiheuttaisi ihmettelyä ja paheksuntaa- vaan lapsia saa inhota vapaasti, keskeneräisiä ihmistaimia!

Mikä on kamalin asia, jota lapsi voi tehdä? Huutaa? Haista kakalle? Molemmat ominaisuudet löytyvät vieressäsi istuvalta puistokemistiltä, mutta etpä valita siitä.

Ole vain tuota mieltä. Minua metelöivät ja huonotapaiset lapset inhottavat.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:06"]

Suomalaiset ovat perusmyrtsejä hapannaamoja, harmi :(  Aina kun tullaan ulkomaanreissulta, täällä on ensimmäisellä kauppareissulla vastassa puhumaton ja happaman näköinen ihminen! Aikuisistakaan ei tykätä, vaan korkeintaan mulkaistaan tympeäsi. Kauheaa, jos tuntemattomalle suomalaiselle menee ihan JUTTELEMAAN ! Voipi hän vaikka nyrkillä hujauttaa!

Terveisin kolmen muksun iloinen äiti

[/quote]

RAKASTAN sitä, että Suomessa saa olla rauhassa, ihmiset kunnioittavat toisen henkilökohtaista tilaa, ja joutavaan rupatteluun ei tuhlata aikaa.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:31"]

Lapsivaiheessaan ihminen on viattomimmillaan

[/quote]

Hah. Lapset ovat itsekkäitä, uhmakkaita, julmia ja äkkipikaisia. Moraali rakentuu heihin kasvatuksen, sosiaalistamisen ja aivojen etuotsalohkon kehittymisen kautta. 

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 16:19"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:45"]

Kaikkien ei vaan tarvitse pitää lapsista! Elämässä on muitakin mielenkiinnon kohteita, onko sellainen tullut koskaan mieleen?! Taidat olla aika yksinkertainen.

[/quote]No joo, mutta kyllä inhoaminen on ihan epätervettä. Voi olla piittaamatta erityisesti ja olla neutraali, mutta että oikein inhoaa, niin kyllä se kertoo, että jotain käsittelemättömiä kipupisteitä sellaisella ihmisellä on. Ap

[/quote]

Mitä käsittelemättömiä kipupisteitä on ihmisellä, joka inhoaa koiria, hevosia tai lintuja?

Yksi elämäni parhaimpia, suorastaan orgastisia, kokemuksia on ollut loma Tokorikin lapsivapaalla saarella, joten en voi ap sinun ajatuksiisi samaistua yhtään.

Ap, sun päässä on aika paljon käsittelemättömiä kipupisteitä, suorastaan tyhjiä kohtia ja paljon.

Kyllä pitää olla pinna aika kireällä jos lasten itku ja huuto häiritsee, naurusta puhumattakaan. Eikä tämä liity minusta siihen, että pitääkö lapsista vai ei.

Minusta on aina ollut kiva katsella esim. bussissa vauvoja ja lapsia, ja kuunnella mitä lapset puhuvat vanhempiensa kanssa. Jos vauva huutaa, niin enemmän säälittää vauva ja vanhempi, kuin ärsyttää. Kadullakin kävellessä on mukava seurata lapsiperheitä.

Samoin tykkään seurata koiria ja muita eläimiä, mutta nekin varmaan ärsyttävät joitakin ihmisiä...
t. Nainen 25v., ei ole lapsia

Ihanista palleroista tulee törsääjiä.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:03"]

Ei kai kukaan lapsia VIHAA, vaan INHOTTAA joidenkin VANHEMPIEN KÄYTÖS ja toimiminen yleisillä paikoilla lastensa kanssa, kuten vaikka kaupat ja erilaiset tilaisuudet, kuten esim. nuo jo moneen kertaan kalutut häät.

Yhdessä satuhäiden jaksossa  kersa kirkui koko seremonian ajan niin, että mitään muuta ei kuullut. Kamerakin käännettiin kuvaamaan sinne päin, ja ihan selvästi näki, että vanhemmat eivät olleet moksiskaan, ihaillen vaan lapsostaan katselivat.

Ruokapaikoissa saa kaataa tuolit, heitellä servetit ja suihkia vaikka sapuskatkin seinälle, mutta niin vaan taas mami ja isukki hymysuin "pikkupossuaan" paapovat. Lisänä tietenkin kiusallinen kirkuna ja ympäri ravintolaa juoksentelu. Lähdettyään on paikka kuin festarien jäljiltä.

Kiva, itse olet maksanut kalliin aterian ja nautit sen raivosi kätkien, sivistyneesti, yrittäen saada seurueesi kanssa jonkinlaista keskustelua aikaan.

Kirjastossa oletat saavasi pienen ja rauhaisan hetken lueskellen mielenkiintoisen aikakauslehden. Olet sen ehkä aiemmin kaupassa lehtihyllyllä bongannut, ja ajatellut matkan varrella kipaista lukusalissa lukemassa.

Mutta ei, ovesta työntyy naisparivaljakko vaunuineen, joiden aisassa roikkuu molemmin puolin rääkyviä räkänokkia pillimehut pursuten, mammojen kännyköiden soidessa kilpaa. Juu, viereinen pöytä on toki vapaa, olkaa hyvä! Niin, hyvästi leppoisa tuokioni.

Bussissa, silloin harvoin kun sillä matkaa teen, tekisi mieli vaan katsella ohi kiitäviä maisemia, mutta kuinkas se taas menikään? Viereesi änkää äippä kurahousuisen ja tahmaisen mukulansa kanssa. Ja yllätys, eiköhän vaan tuo piltti nouse siihen penkkien väliin seisomaan ja hyppimään samalla tönien, kumppareistaan paskaa takkiisi hieroen?

Koiranomistajallekin ulkoilutilanteet ovat yleensä ikäviä. Jos selviät omaan pihaasi tunkevista naapurin mussukoista, alkaa seuraavassa kadunkulmassa kaukaa kuulua "kattokaa, koira, mennään sinne", tai "no nyt pääsette silittämään" ym. Olen tietenkin lastenvihaaja, jos en OMISTA syistäni anna koiraani silitettäväksi. Kun ilmoitan (perkeleen KOHTELIAASTI), että on kiire, ei ehdi silittää nyt, niin kysytään, onko koira aggressiivinen. Nojoo, anti olla, mitäpä sitä suotta, otetaan se vihaajan titteli vaan vastaan....

Hyvänä esimerkkinä muuten Leonoren kastetilaisuus, pikku Estelle oli iloinen ja suloinen, teki todella mieli riekkua, mutta tehty kasvatustyö näkyi kaikesta. Ja näitä on muitakin. ADHD-lapset on sitten asia erikseen, kummallista vaan on heidän valtava lukumääränsä?

Kiitos vaan kaikille lastensa parasta ajatteleville, fiksuille vanhemmille!

[/quote] Minä olen kohdannut tuommoista hyvin harvoin, mitä kuvaat. Luulen, että mielesi taitaa hieman värittää noita kokemuksia ja mistäpä muusta se kumpuaa, kuin vihasta? :) Johan sen huomaa tuosta tyylistä, jolla kuvailet lapsia. Ap

[/quote]

Vihasta? Vanhemmat itse tekevät lapsista näitä ylijumalolentoja, jotka saavat mellastaa, paskoa ja huutaa mielin määrin! Heidän annetaan tulla naapurin pihaan pyörimään, ottamaan haluamansa (viimeksi vietiin koiran lelut), repiä pyykit narulta, marjat pensaista ja häiritä kaikin mahdollisin keinoin muiden yksityiselämää. Kaiken edellä mainitun olen kokenut (ystävilläni aivan vastaavia kokemuksia), ihan varmasti, ja paljon paljon muuta vastaavaa. Kun mikään ei ole kiellettyä!

Palstalla muuten keskustellaan, ei syytellä ketään vihaajaksi!

Mielikuvitukseni ei väritä yhtään mitään, turha on palstapsykologiksi vieraalle  ruveta.

Omat lapset ovat aikuisia, ja todella tasapainoisia. Heidät on otettu kaikessa rakkaudentäyteisesti huomioon, MUTTA meillä on aina VANHEMMAT laatineet säännöt, on YHDESSÄ sovittu, mitä saa, ja mitä EI saa tehdä! Totta helkkarissa jokainen koittaa rajojaan, mutta se kuuluu asiaan, ja näistä keskustellaan uudelleen ja uudelleen, kannustaen ja palkiten.

Rakkautta on tosiaankin laittaa ne turvalliset ja oikeudenmukaiset rajat, joiden puitteissa mennään.

Kukin omalla tyylillään tietenkin.... :)  :)  :)

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 17:18"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:03"]

Ei kai kukaan lapsia VIHAA, vaan INHOTTAA joidenkin VANHEMPIEN KÄYTÖS ja toimiminen yleisillä paikoilla lastensa kanssa, kuten vaikka kaupat ja erilaiset tilaisuudet, kuten esim. nuo jo moneen kertaan kalutut häät.

Yhdessä satuhäiden jaksossa  kersa kirkui koko seremonian ajan niin, että mitään muuta ei kuullut. Kamerakin käännettiin kuvaamaan sinne päin, ja ihan selvästi näki, että vanhemmat eivät olleet moksiskaan, ihaillen vaan lapsostaan katselivat.

Ruokapaikoissa saa kaataa tuolit, heitellä servetit ja suihkia vaikka sapuskatkin seinälle, mutta niin vaan taas mami ja isukki hymysuin "pikkupossuaan" paapovat. Lisänä tietenkin kiusallinen kirkuna ja ympäri ravintolaa juoksentelu. Lähdettyään on paikka kuin festarien jäljiltä.

Kiva, itse olet maksanut kalliin aterian ja nautit sen raivosi kätkien, sivistyneesti, yrittäen saada seurueesi kanssa jonkinlaista keskustelua aikaan.

Kirjastossa oletat saavasi pienen ja rauhaisan hetken lueskellen mielenkiintoisen aikakauslehden. Olet sen ehkä aiemmin kaupassa lehtihyllyllä bongannut, ja ajatellut matkan varrella kipaista lukusalissa lukemassa.

Mutta ei, ovesta työntyy naisparivaljakko vaunuineen, joiden aisassa roikkuu molemmin puolin rääkyviä räkänokkia pillimehut pursuten, mammojen kännyköiden soidessa kilpaa. Juu, viereinen pöytä on toki vapaa, olkaa hyvä! Niin, hyvästi leppoisa tuokioni.

Bussissa, silloin harvoin kun sillä matkaa teen, tekisi mieli vaan katsella ohi kiitäviä maisemia, mutta kuinkas se taas menikään? Viereesi änkää äippä kurahousuisen ja tahmaisen mukulansa kanssa. Ja yllätys, eiköhän vaan tuo piltti nouse siihen penkkien väliin seisomaan ja hyppimään samalla tönien, kumppareistaan paskaa takkiisi hieroen?

Koiranomistajallekin ulkoilutilanteet ovat yleensä ikäviä. Jos selviät omaan pihaasi tunkevista naapurin mussukoista, alkaa seuraavassa kadunkulmassa kaukaa kuulua "kattokaa, koira, mennään sinne", tai "no nyt pääsette silittämään" ym. Olen tietenkin lastenvihaaja, jos en OMISTA syistäni anna koiraani silitettäväksi. Kun ilmoitan (perkeleen KOHTELIAASTI), että on kiire, ei ehdi silittää nyt, niin kysytään, onko koira aggressiivinen. Nojoo, anti olla, mitäpä sitä suotta, otetaan se vihaajan titteli vaan vastaan....

Hyvänä esimerkkinä muuten Leonoren kastetilaisuus, pikku Estelle oli iloinen ja suloinen, teki todella mieli riekkua, mutta tehty kasvatustyö näkyi kaikesta. Ja näitä on muitakin. ADHD-lapset on sitten asia erikseen, kummallista vaan on heidän valtava lukumääränsä?

Kiitos vaan kaikille lastensa parasta ajatteleville, fiksuille vanhemmille!

[/quote] Minä olen kohdannut tuommoista hyvin harvoin, mitä kuvaat. Luulen, että mielesi taitaa hieman värittää noita kokemuksia ja mistäpä muusta se kumpuaa, kuin vihasta? :) Johan sen huomaa tuosta tyylistä, jolla kuvailet lapsia. Ap

[/quote]

Vihasta? Vanhemmat itse tekevät lapsista näitä ylijumalolentoja, jotka saavat mellastaa, paskoa ja huutaa mielin määrin! Heidän annetaan tulla naapurin pihaan pyörimään, ottamaan haluamansa (viimeksi vietiin koiran lelut), repiä pyykit narulta, marjat pensaista ja häiritä kaikin mahdollisin keinoin muiden yksityiselämää. Kaiken edellä mainitun olen kokenut (ystävilläni aivan vastaavia kokemuksia), ihan varmasti, ja paljon paljon muuta vastaavaa. Kun mikään ei ole kiellettyä!

Palstalla muuten keskustellaan, ei syytellä ketään vihaajaksi!

Mielikuvitukseni ei väritä yhtään mitään, turha on palstapsykologiksi vieraalle  ruveta.

Omat lapset ovat aikuisia, ja todella tasapainoisia. Heidät on otettu kaikessa rakkaudentäyteisesti huomioon, MUTTA meillä on aina VANHEMMAT laatineet säännöt, on YHDESSÄ sovittu, mitä saa, ja mitä EI saa tehdä! Totta helkkarissa jokainen koittaa rajojaan, mutta se kuuluu asiaan, ja näistä keskustellaan uudelleen ja uudelleen, kannustaen ja palkiten.

Rakkautta on tosiaankin laittaa ne turvalliset ja oikeudenmukaiset rajat, joiden puitteissa mennään.

Kukin omalla tyylillään tietenkin.... :)  :)  :)

[/quote]Mutta ei se ole lapsen vika, mitä vanhemmat antavat tehdä. Ei asia parane lapsia vihaamalla tai inhoamalla. Käytät kummallista kieltä. Sitä paitsi kyllä lapsien häiriökäyttäytyminen kumpuaa ennemminkin siitä, että vanhemmat eivät piittaa hänestä.

Pihoille ei ole sallittua tulla, mutta lapsi tarvitsee opastusta. Usein vanhemmat ovatkin kieltäneet, mutta lapset saattavat silti tehdä kolttosia.

Mitenkä tämä kaikki liittyy siihen, että minä nautin ostosreissuillani, kun mielestäni havainnoimani lapset ovat suloisia?

Sinun lapsesi ovat tasapainoisia, mutta varmasti ovat tehneet ihan samanlaisia lapsellisia temppuja, kuin muutkin ikäisensä aikanaan. Ap

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 16:45"]

Kannattaa tulla lastenosastolle vaikka muutamaksi viikoksi niin ääni muuttuu kellossa. Vanhemmat eivät välitä ja antavat kurittomien kakaroiden riekkua ties missä, kiipeillä hyllyihin ja ajella kilpaa polkupyörillä ihmisruuhkassa jne. Ja jos ja kun jotain hajoaa, mitään ei korvata luikitaan vain pakoon. Esimerkiksi mallinuket eivät ole mitään ilmaisia, voivat maksaa useita tuhansia euroja! Niin kyllä totta kai lapsesi saa kiipeillä ja roikkua siinä, eikä haittaa vaikka nukke vähän kaatuisi ja naarmuuntuisi.

[/quote]En kyllä usko, että tuo on kovin yleistä. Ei ainakaan ystäväni mukaan, joka on marketissa töissä. Joskus lapset riehaantuvat leluista, mutta usein vanhemmat kyllä korvaavat, jos ovat jotain velkaa.

Enkä kyllä ole itsekään tuommoiseen törmännyt kuunaan. Ap

Miksi pitäisi aina olla innostunut. kaikilla ei vain mene hyvin. Mitiä sitä aina virnuilee, jositsellä ei ole ja menee huonosti muutenkin.

Matalin koulutustason omaavat ne tänne vauvoja puskevat kovalla tahdilla ja aikaisin nuorena.

Turhat virnuilut pois.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:31"]

Lapsivaiheessaan ihminen on viattomimmillaan

[/quote]

Hah. Lapset ovat itsekkäitä, uhmakkaita, julmia ja äkkipikaisia. Moraali rakentuu heihin kasvatuksen, sosiaalistamisen ja aivojen etuotsalohkon kehittymisen kautta. 

[/quote]Tuo ei muuten ole totta, että lapsi olisi julma ja empatiakyvytön luonnostaan. Katsoin eräänkin dokumentin, jossa lapsien toimintaa tutkittiin ja siinä pieni tyttö nosti ja nosti tavaraa, jonka tutkija toistuvasti pudotti lattialle. Hän ei kyseenalaistanut lainkaan tuota toimintaa. Totesi vain, että hei sinun pitäisi varoa vähän.

En tiedä mitä olet kokenut, koulukiusaamista vai mitä, mutta ei tuollainen ajattelumalli ole ihan kypsän aikuisen ajattelumalli ainakaan. Ap

Mä en pidä lapsista enkä aio väkisellä ruveta pitämäänkään.

Ymmärrän kyllä, jos pentu saa väsyneenä ja kuumissaan raivokohtauksen marketissa, mutta voisko joku selittää tämän ilmiön:

isoissa tiloissa - marketeissa, kirjastoissa, parkkihalleissa - nää kullannuput kiljuu ihan vaan kiljumisen ilosta (kai se äänen kaikuminen on kivaa) ja vanhemmat ei ikinä puutu asiaan? Eli nappula huutaa kuin sireeni jotain käsittämätöntä älämölöä korkealta ja kovaa ja se ei muka ole häiritsevää tai sellaista käytöstä, johon olisi syytä puuttua?

Eikö tällaiset lapset pääse ikinä puistoon tai metsään riehumaan, jos julkisilla paikoilla pitää rääkyä ja juosta suunapäänä?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 18:07"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:31"]

Lapsivaiheessaan ihminen on viattomimmillaan

[/quote]

Hah. Lapset ovat itsekkäitä, uhmakkaita, julmia ja äkkipikaisia. Moraali rakentuu heihin kasvatuksen, sosiaalistamisen ja aivojen etuotsalohkon kehittymisen kautta. 

[/quote]Tuo ei muuten ole totta, että lapsi olisi julma ja empatiakyvytön luonnostaan. Katsoin eräänkin dokumentin, jossa lapsien toimintaa tutkittiin ja siinä pieni tyttö nosti ja nosti tavaraa, jonka tutkija toistuvasti pudotti lattialle. Hän ei kyseenalaistanut lainkaan tuota toimintaa. Totesi vain, että hei sinun pitäisi varoa vähän.

En tiedä mitä olet kokenut, koulukiusaamista vai mitä, mutta ei tuollainen ajattelumalli ole ihan kypsän aikuisen ajattelumalli ainakaan. Ap

[/quote]Ja viattomuudella tarkoitin sitä, että lapsi ei ole syypää vanhempiensa virheisiin, lapsi ei ole syypää siihen, ettei hän osaa käsitellä vaikeaa oloaan aikuisen tavoin ja niin edelleen. Lapsi ei ole syypää, jos hänelle ei ole opetettu sääntöjä.

Ap

Ap olen kanssasi kaikesta samaa mieltä. Ihan kaikesta! Kiitos kirjoituksestasi.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 18:10"]

Mä en pidä lapsista enkä aio väkisellä ruveta pitämäänkään.

Ymmärrän kyllä, jos pentu saa väsyneenä ja kuumissaan raivokohtauksen marketissa, mutta voisko joku selittää tämän ilmiön:

isoissa tiloissa - marketeissa, kirjastoissa, parkkihalleissa - nää kullannuput kiljuu ihan vaan kiljumisen ilosta (kai se äänen kaikuminen on kivaa) ja vanhemmat ei ikinä puutu asiaan? Eli nappula huutaa kuin sireeni jotain käsittämätöntä älämölöä korkealta ja kovaa ja se ei muka ole häiritsevää tai sellaista käytöstä, johon olisi syytä puuttua?

Eikö tällaiset lapset pääse ikinä puistoon tai metsään riehumaan, jos julkisilla paikoilla pitää rääkyä ja juosta suunapäänä?

[/quote]

Missä tapauksissa täytyy kieltää, ja missä tapauksissa harjoittaa epäsuotuisan käytöksen huomiotta jättämistä? Sitäkin nimittäin suositellaan.

Minulla on niin pieni lapsi, etten ole vielä tarvinnut kumpaakaan, joten ei tarvitse kenenkään siitä vaivautua haukkumaan, ettei taas mamma tiedä.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 18:07"]

En tiedä mitä olet kokenut, koulukiusaamista vai mitä, mutta ei tuollainen ajattelumalli ole ihan kypsän aikuisen ajattelumalli ainakaan. Ap

[/quote]

Et näköjään siedä yhtään sitä, että kanssasi ollaan eri mieltä. Tuollainen toisen menneisyydellä spekuloiminen ei kuulu asialliseen keskusteluun. 

Lapsi on julma luonnostaan. Aika ihmeellistä, jos et ole tätä taipumusta huomannut. Lapsi lyö toista saadakseen haluamansa tai syöttää heinäsirkkoja muurahaisille huvikseen.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 18:07"]

En tiedä mitä olet kokenut, koulukiusaamista vai mitä, mutta ei tuollainen ajattelumalli ole ihan kypsän aikuisen ajattelumalli ainakaan. Ap

[/quote]

Et näköjään siedä yhtään sitä, että kanssasi ollaan eri mieltä. Tuollainen toisen menneisyydellä spekuloiminen ei kuulu asialliseen keskusteluun. 

Lapsi on julma luonnostaan. Aika ihmeellistä, jos et ole tätä taipumusta huomannut. Lapsi lyö toista saadakseen haluamansa tai syöttää heinäsirkkoja muurahaisille huvikseen.

[/quote] Julmuutta se olisi siinä vaiheessa, jos lapsi saisi muiden lyömisestä mielihyvää. Pieni lapsi lyö toista tunteidensa vallassa, mutta julmuutta siihen ei liity. Tällöin lasta tulee opastaa. Mikäli isompi lapsi lyö, hän on saanut siihen mallin julmilta aikuisilta välillisesti tai välittömästi. Ei saalistajakaan ole julma, vaikka se tappaa toisen eläimen ja syö sen.

Asiallista keskustelua ei myöskään ole haukkua lapsia ällöttäviksi, julmiksi räkänaamoiksi. Se on aikuiselta lapsellista ja taantunutta kielenkäyttöä. Jo on aika, että lapsiakin puolustetaan tällä palstalla. Ap