Koska mammauduit, merkkejä ovat: leikkasit hiukset lyhyiksi, vaatteilla yrität lähinnä peittää vartaloa, korkkarit jäi kotiin ja piilolinssit tuntuvat liian hankalalta

61v , 4 lasta eikä vieläkään ole mammautumista tapahtunut:)

Juuri tulin kotiin korkkarit jalassa kaupungilta mekon helmat hulmuten

Puutarhassa kyllä tossuissa ja kumisaappaissa eli tilanteen mukaan

Ihmettelen täällä, että mitä vikaa on silmälaseissa? Suurimmalla osalla on ihan tyylikkäät silmälasit, ihan lapsesta lähtien.

Ilmeisesti olen ollut mamma aina. Hiukset ei kasva pitkäksi yrityksistä huolimatta (kampaaja sanoi että mulla on lyhyt elinkaari hiuksilla ja asialle ei voi mitään), en ole koskaan järin paljastavasti pukeutunut, kammoan silmiin koskemista ja korkokengät ei oo mun juttu.

T. Nainen 29 v, ihanan naiselliseksi monesti näistä asioista huolimatta kehuttu mekko-ihminen

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen täällä, että mitä vikaa on silmälaseissa? Suurimmalla osalla on ihan tyylikkäät silmälasit, ihan lapsesta lähtien.

Itsellä ei ole laseja mutta ihmettelin kans tätä lasikeskustelua. Minusta ne tuovat ihmisille ilmettä, etenkin jos on kasvoille ja pukeutumiseen sopivat lasit. Joskus kateellisena katselen rillipäitä :)

mammautuminen ftw

40v. 3 lasta, pitkä tukka ja hoikka isoilla tisseillä. Kysyttävää?

Ilmeisesti en ainakaan ihan vielä ole mammautunut, vaikka 3 lasta jo löytyy. Vai oliko kyse sittenkin mummoutumisesta? N33

- Lyhyet hiukset 0v-12v, 16v ->

- Vartalon piilotus 12 v ->

- Korkkareita oon käyttänyt max 5 krt elämässäni

- Piilolinssit koronatauolla

Vientiä on riittänyt yli oman tarpeen, mut sisäisesti oon syntynyt mammautuneena. Ulkoinen olemus heittelee mammasta edustavampaan jonkinlaisissa puolen vuoden sykleissä.

Mieheni välillä toivoisi että minulla olisi lasit. Ikää 40 v. Kohta hänen unelmansa varmaan toteutuu ikänäön saapumisen

myötä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten riitti yksi pidennetty viikonloppu toisessa maassa ja ostin sieltä tukun uusia vaatteita ja rentouduin. Niissä uusissa tamineissani kevyesti ruskettuneena sain sitten todella murhaavia katseita Suomessa. Siis sellaisia vttumaisia pitkiä tuijotuksia naisilta.

Kerran jopa kysyin suoraan eräältä minua halveksivasti katsoneelta kaupan kassaneidiltä, mistä on kyse, mutta en saanut vastausta, vaan se vttumainen tuijotus jatkui. Nöyränä pistin ne uudet vaatteet kaapin perukoille ja palasin androgyynimpään tyyliin takaisin. Sitten sai taas olla rauhassa. En siis ole edes mitenkään erityisen hyvännäköinen, mutta joukkopaine on kovaa Suomessa.

Suomessa ei uskalla pukeutua naisellisesti (mulla ei ollut edes kovin värikkäitä tai mekkoja/hameita ne, mutta se oli silti liikaa).

Voi ei! Minä nautin aina nähdessäni tyylikkäitä, kauniita ja komeita naisia ja miehiä Suomessa! En tuijota, mutta tulee hyvä mieli kun näkee ihmisten itsensäkin nauttivan olemuksestaan.

Ei kai kokemuksesi ollut mistään Suomen suurimmista kaupungeista?

Se oli Helsingissä. Itselläni riitti se yksikin pidempi ja pahantahtoisempi katse siltä ruokakaupan myyjättäreltä, niin tajusin olevani ylipukeutunut ja vääränlainen Helsinkiin. Miksi pahoittaisin mieleni, kun voin olla rauhassakin ja sulautua massaan?

Siispä vedin vanhat, aivan hitusen kauhtuneet, androgyynit, toimistotyyliset vaatteet taas päälleni ja niillä mentiin loppukesä. Kukaan ei enää vilkaissutkaan suuntaani. En samasta syystä käytä mekkoja tai hameitakaan, puhumattakaan kehon muotoja paljastavista topeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten riitti yksi pidennetty viikonloppu toisessa maassa ja ostin sieltä tukun uusia vaatteita ja rentouduin. Niissä uusissa tamineissani kevyesti ruskettuneena sain sitten todella murhaavia katseita Suomessa. Siis sellaisia vttumaisia pitkiä tuijotuksia naisilta.

Kerran jopa kysyin suoraan eräältä minua halveksivasti katsoneelta kaupan kassaneidiltä, mistä on kyse, mutta en saanut vastausta, vaan se vttumainen tuijotus jatkui. Nöyränä pistin ne uudet vaatteet kaapin perukoille ja palasin androgyynimpään tyyliin takaisin. Sitten sai taas olla rauhassa. En siis ole edes mitenkään erityisen hyvännäköinen, mutta joukkopaine on kovaa Suomessa.

Suomessa ei uskalla pukeutua naisellisesti (mulla ei ollut edes kovin värikkäitä tai mekkoja/hameita ne, mutta se oli silti liikaa).

Voi ei! Minä nautin aina nähdessäni tyylikkäitä, kauniita ja komeita naisia ja miehiä Suomessa! En tuijota, mutta tulee hyvä mieli kun näkee ihmisten itsensäkin nauttivan olemuksestaan.

Ei kai kokemuksesi ollut mistään Suomen suurimmista kaupungeista?

Se oli Helsingissä. Itselläni riitti se yksikin pidempi ja pahantahtoisempi katse siltä ruokakaupan myyjättäreltä, niin tajusin olevani ylipukeutunut ja vääränlainen Helsinkiin. Miksi pahoittaisin mieleni, kun voin olla rauhassakin ja sulautua massaan?

Siispä vedin vanhat, aivan hitusen kauhtuneet, androgyynit, toimistotyyliset vaatteet taas päälleni ja niillä mentiin loppukesä. Kukaan ei enää vilkaissutkaan suuntaani. En samasta syystä käytä mekkoja tai hameitakaan, puhumattakaan kehon muotoja paljastavista topeista.

Itse käytän mekkoja ja hameita jatkuvasti, eikä kukaan ole mulkoillut.

Voisitkohan itse ylitulkita ihmisten ilmeitä?

Mun ei edes tarvinnut leikata hiuksia, nääs! Alopecia, nääs!

Jos noi on speksit niin 11-vuotiaana.

Up

9 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Korkkarit, hyi hel🤬 muuten en kovin mamma vielä ole, olen pitkä ja hoikka, pitkä tukka. Lukulasit jo löytyy.

Mutta korkkareita en ole ikinä tajunnut.

N40

Minkä pituinen olet? Jos on jotain 170-180cm pitkä niin ei niitä varmaan tajuakaan. Mutta lyhyempi 150-160cm nainen todennäköisesti käyttää mielellään korkkareita kun niillä on edes vähän pidempi ja lähempänä muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten riitti yksi pidennetty viikonloppu toisessa maassa ja ostin sieltä tukun uusia vaatteita ja rentouduin. Niissä uusissa tamineissani kevyesti ruskettuneena sain sitten todella murhaavia katseita Suomessa. Siis sellaisia vttumaisia pitkiä tuijotuksia naisilta.

Kerran jopa kysyin suoraan eräältä minua halveksivasti katsoneelta kaupan kassaneidiltä, mistä on kyse, mutta en saanut vastausta, vaan se vttumainen tuijotus jatkui. Nöyränä pistin ne uudet vaatteet kaapin perukoille ja palasin androgyynimpään tyyliin takaisin. Sitten sai taas olla rauhassa. En siis ole edes mitenkään erityisen hyvännäköinen, mutta joukkopaine on kovaa Suomessa.

Suomessa ei uskalla pukeutua naisellisesti (mulla ei ollut edes kovin värikkäitä tai mekkoja/hameita ne, mutta se oli silti liikaa).

Voi ei! Minä nautin aina nähdessäni tyylikkäitä, kauniita ja komeita naisia ja miehiä Suomessa! En tuijota, mutta tulee hyvä mieli kun näkee ihmisten itsensäkin nauttivan olemuksestaan.

Ei kai kokemuksesi ollut mistään Suomen suurimmista kaupungeista?

Se oli Helsingissä. Itselläni riitti se yksikin pidempi ja pahantahtoisempi katse siltä ruokakaupan myyjättäreltä, niin tajusin olevani ylipukeutunut ja vääränlainen Helsinkiin. Miksi pahoittaisin mieleni, kun voin olla rauhassakin ja sulautua massaan?

Siispä vedin vanhat, aivan hitusen kauhtuneet, androgyynit, toimistotyyliset vaatteet taas päälleni ja niillä mentiin loppukesä. Kukaan ei enää vilkaissutkaan suuntaani. En samasta syystä käytä mekkoja tai hameitakaan, puhumattakaan kehon muotoja paljastavista topeista.

Jäin miettimään, että luovuitko siis näistä vaatteista vain yhden ihmisen katseen takia?

Se katsehan ei välttämättä edes liittynyt sinuun tai vaatteisiisi mitenkään. Joillain ihmisillä perusilme on jo sellainen, jonka joku voisi tulkita vihaiseksi. Itsekin saan usein kuulla olevani vihaisen näköinen, vaikka olen mielestäni ihan neutraalilla perusilmeellä.

Olen koko ikäni viihtynyt tosi lyhyissä hiuksissa. Ainoa, joka olisi halunnut kasvattaa ne oli äitini. Joten jos se on merkki mammautumisesta, niin olin sitä jo syntyessäni.

Viihdyn mukavissa vaatteissa, mutta en vartaloani peittävissä. Kauniisti voi pukeutua silloinkin.

Tuhlaan sikamaisia määriä silmälasien kehyksiin, useampiin, joita vaihtelen mielihalujeni ja vaatetuksen mukaisesti. Piilarit ovat hankalat ja menetän hermoni sohiessani niitä silmiini. 

Korkkarit vaativat minulta keskittymistä, enkä ole riittävästi opetellut käyttämään niitä. Tuijottelen kävellessäni rakennuksia ja mitä kaikkea muuta näkyy, niin kompastelen tosi paljon ja törmäilen ihmisiin. Olen hajamielinen, niin ehkä on muiden kannalta turvallisempaa jättää korkkarit kotiin.

Terveisin mamma 56 vee

Mammudit kuolivat jo aikoja sitten

Ei ihme että nuorten naisten joukossa on sukupuolidysforiaepidemia, jos mukavasti pukeutumisesta ja silmälasien käyttämisestä puhutaan "mammautumisena".