Lue keskustelun säännöt.
onko teillä 70-vuotiaita vanhempia, jotka koko ikänsä ovat läpikäyneet traumojaan (tiedostamattaan) ja tajuaa vasta nyt alkaa tutkiskelemaan
24.06.2021 |
tavallaan aikuisena nuoruuttaan ja lapsuuttaan. Mun mielestä hirveän traagista tuo sukupolvi, joka on sodan käyneiden lapsia. Heille ei ole koskaan kukaan kertonut sotatraumojen ylisukupolvisesta siirtymisesta tai miten niitä asioita käsitellään. Ne on vaan suorittaneet sitä, että perustetaan perhe ja kasvatetaan lapset (siirtäen myös omia traumoja eteen päin omille lapsille). Ihmettelen miten ei ole osannut jo silloin 30-40 vuotiaana lähteä niitä asioita käsittelemään. Ei edes 50-60 vuotiaana vaan vasta 70-vuotiaana!
Kommentit (2)
Ihan tiedoksesi: psykoterapia oli aikoinaan ns. parempien perheiden harrastus ja huvi, vähän kuin mentaalinen merkkilaukku. Nykymuotoinen psykoterapia keksittiin 1800-luvun lopussa, siihen asti oli asioista kerrottu uskotuille ystäville tms., ei asiantuntijoille.
Nyt 70v ikäiset teki 30-40v iässä töitä, maksoi asuntoaan ja osa hoivasi vanhempiaan hautaan. Elämä nähtiin elämänä, suru ei ollut mielenterveyshäiriö vaan tunne. Ei ajateltu, että ollaan traumatisoituja tai että asioita pitäisi erityisesti käsitellä. Elämä nyt on sellaista, että kaikenlaista tulee eteen ja siitä yleensä selvitään. Nyt rynnätään terapeutille, kun kaupan kassa katsoi liian pitkään tai ärsyttää naapurin teinin bikinit, maksetaan 90 e siitä, että joku kuuntelee ja sitten palataan voimaantuneina kotiin. Tuli hyvä olo, kun joku ymmärsi ja omatkin ajatukset selkiytyivät!
Minusta on traagista kuvitella menneiden muistelemisen muuttavan menneisyyttä. Kun alusta asti suhtautuu asioihin terveellä tavalla, ei 70v iässä tule tarvetta muuttaa muistojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset, jotka määrittelevät itsensä traumoistaan käsin luulevat persoonansa olevan sama asia kuin heidän traumansa. Näitä ihmisiä ei voi auttaa koska traumojen parantaminen on heidän näkökulmastaan "itsen" kuolema.