Koska mammauduit, merkkejä ovat: leikkasit hiukset lyhyiksi, vaatteilla yrität lähinnä peittää vartaloa, korkkarit jäi kotiin ja piilolinssit tuntuvat liian hankalalta

Olen edelleen simpsakka pimu. Korkokenkiä en ole käyttänyt missään iässä ja silmälasit on ollut 11-vuotiaasta saakka. Olen aina käyttänyt kauniita ja mukavia vaatteita ja ollut pitkätukkainen.

Näin olen säästynyt mammautumiselta ja ikää on sentään jo 70. Terveisin Salme.

Piilolinssejä kokeilin kerran teininä, totesin hankaliksi.

Ylppäreihin ostin korkkarit, kerran käytin ja nyt 10 vuotta myöhemmin kertaakaan en ole käyttänyt uudelleen.

En pukeudu kovin näyttävästi, koska se ei kiinnosta ja en saa siitä mitään irti. Näitä H-kupin rinnoilla muutenkin toki ihan normi toppi on joidenkin mielestä tyrkyttämistä.

En ole koskaan mammautunut, vaikka lapsia useampi ja ikääkin kohta 50. Edelleen piilarit, meikit, korkkarit ja vartaloa myötäilevät vaatteet. Mammautumiseen on painostettu naisten puolelta niin kauan kuin jaksan muistaa. Lukemattomat kerrat mammajengi on naureskellen tuhahdellut mammautumattomuudelleni julistaen palasaippuan ja nivea rasvan maagisia taikavoimia kauneuden hoidossa ja riittävyydessä. Monet kerrat käyny työpaikan kahvitunnilla niinkin älykästä dialogia, että eikö mun kengät ole epämukavat ja kuin selkävammanen mamma ei ikinä laittais korollista jalkinetta. Kerran kuulin, kun yksi mamma supisi toiselle mammalle, että vähän kumma kun olin ehtinyt meikkaa vaikka tulen myöhässä töihin. Niin, tulin kolarin aiheuttaman liikenteen seisauksen vuoksi myöhässä sen ainoan kerran kun olen työurani aikana myöhästynyt. Ja voi kun mammat kilvan kehuvat toistensa tunikoita ja väljiä villapaitoja. Koska en kuulu jengiin en luonnollisestikaan saa koskaan kehuja ulkonäöstäni, vaatteistani tai mistään. Onneksi esimies on avioeron myötä vähän irtautumassa mammajengistä. Korjasi likinäön leikkauksella ja ripsissä näyttäis olevan väriä. Vaihtanut vähän istuvimpiin vaatteisiin. Näyttää kyllä hyvältä. Oisko jopa paremmalla tuulellaki nykyään.

Korkkarit ja piilarit jäivät 35 kohdalla. Tukka on pitkä ja pysyy, ja hoikka olen edelleen. N42

Sain pahantahtoista tuijottelua osakseni, niin aloin peitellä vartaloani, vaikka olenkin ihan hoikka. Ei siinä sen kummempaa tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Korkkarit ja piilarit jäivät 35 kohdalla. Tukka on pitkä ja pysyy, ja hoikka olen edelleen. N42

Ai niin! Lapsi on maailmalla jo, en mammaile enää.

Korkkarit jäi aika lailla pois lasten myötä, ensin raskausajan muutenkin epämukavan olon, sitten ihan käytännöllisyyden vuoksi. Ei korkkarit jalassa ole kiva kantaa sätkivää uhmaikäistä tai työntää rattaita läpi tuulen ja tuiskun. Muu pukeutuminen alkoi muuttua jo vähän ennen, ehkä työelämään siirtymisen myötä. Ei enää minimekot tai avonaiset paidat kiinnosta enkä tiedä missä niitä pitäisin. Ne on myös epäkäytännöllisiä pikkulasten kanssa puuhatessa.

Hiukset on pitkät edelleen, ja piilareita olen alkanut käyttää oikeastaan vasta nyt 32-vuotiaana. Eikä ne käyttämäni vaatteet mitään muodottamia kaapuja ole vaan ihan kivasti istuvia, mukavia ja peittäviä, mielestäni tyylikkäämpiä kuin kireät ja paljastavat vaatteet. Olen edelleen hoikka, kroppaa siis voisi esitellä, mutta ei vaan kiinnosta enää. Oman miehen huomio riittää :) Tämä muutos on tapahtunut noin ikävuosien 24 ja 30 välillä siis. Olen nykyään paljon tyytyväisempi ja itsevarmempi kuin aiemmin. Jos olen jonkun mielestä mamma niin aivan sama.

Korkkarit jäivät sen vuoksi, kun kuulemma olen liian pitkä naiseksi. Sain kuulla siitä haukkumista sen verran usein ja toisaalta ihastuin lyhyehköihin miehiin myös. Inhoan myös korkkareiden kopisevaa ääntä ja sitä, jos joku katselee minua ja saa siitä yökötysrefleksin, joten en halua kiinnittää huomiota.

En ole koskaan käyttänyt piilolinssejä, korkokenkiä käytän ainoastaan eritystilaisuuksissa, en halua pilata jalkojani, aivan kammottavia vaivasenluita ja koukku/pattivarpaita näkee niillä joilla jatkuvasti korkokengät jalassa. En myöskään ole koskaan tykänyt paljastavasta pukeutumisesta, vaikka kroppani onkin ok. Hiukset ovat aina olleet pitkät.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan mammautunut, vaikka lapsia useampi ja ikääkin kohta 50. Edelleen piilarit, meikit, korkkarit ja vartaloa myötäilevät vaatteet. Mammautumiseen on painostettu naisten puolelta niin kauan kuin jaksan muistaa. Lukemattomat kerrat mammajengi on naureskellen tuhahdellut mammautumattomuudelleni julistaen palasaippuan ja nivea rasvan maagisia taikavoimia kauneuden hoidossa ja riittävyydessä. Monet kerrat käyny työpaikan kahvitunnilla niinkin älykästä dialogia, että eikö mun kengät ole epämukavat ja kuin selkävammanen mamma ei ikinä laittais korollista jalkinetta. Kerran kuulin, kun yksi mamma supisi toiselle mammalle, että vähän kumma kun olin ehtinyt meikkaa vaikka tulen myöhässä töihin. Niin, tulin kolarin aiheuttaman liikenteen seisauksen vuoksi myöhässä sen ainoan kerran kun olen työurani aikana myöhästynyt. Ja voi kun mammat kilvan kehuvat toistensa tunikoita ja väljiä villapaitoja. Koska en kuulu jengiin en luonnollisestikaan saa koskaan kehuja ulkonäöstäni, vaatteistani tai mistään. Onneksi esimies on avioeron myötä vähän irtautumassa mammajengistä. Korjasi likinäön leikkauksella ja ripsissä näyttäis olevan väriä. Vaihtanut vähän istuvimpiin vaatteisiin. Näyttää kyllä hyvältä. Oisko jopa paremmalla tuulellaki nykyään.

Tuo on totta, että Suomessa se painostus mammautumiseen on kovaa ja sitä kuulee koko elämänsä ajan ympärillään. Lopulta kapinallisinkin nöyrtyy sen joukkovoiman edessä yleensä. Ei jaksa taistella tuilimyllyjä vastaan. Ulkomailla (jossain kivassa, omantuntuisessa maassa) saa sitten olla oma itsensä vapaammin.

Vierailija kirjoitti:

Korkkarit jäivät sen vuoksi, kun kuulemma olen liian pitkä naiseksi. Sain kuulla siitä haukkumista sen verran usein ja toisaalta ihastuin lyhyehköihin miehiin myös. Inhoan myös korkkareiden kopisevaa ääntä ja sitä, jos joku katselee minua ja saa siitä yökötysrefleksin, joten en halua kiinnittää huomiota.

Ymmärrän, olen 179,5 cm ja ensimmäinen poikaystävä aikoinaan suoraan sanoi, että älä pidä korkoja, hänelle tulee epämiehekäs olo.

Joopa joo. Eli kaikki jotka eivät halua pukeutua paljastavasti ja käyttää korkokenkiä ovat mammoja. Ja sehän se vasta kauheaa onkin jos viihtyy lyhyessä tukassa. Suorastaan pöyristyttävää.

Ikää nyt 27. Tukkaa en näillä näkymin aio leikata, näkö on aina ollut erinomainen joten silmälaseja ei tarvitse miettiä, korkkarit ei oo koskaan sopineet mun nopeaan, hektiseen ja aktiiviseen elämäntyyliin muuten kuin juhlissa.

4v naimisissa & 1 lapsi

Pari vuotta sitten riitti yksi pidennetty viikonloppu toisessa maassa ja ostin sieltä tukun uusia vaatteita ja rentouduin. Niissä uusissa tamineissani kevyesti ruskettuneena sain sitten todella murhaavia katseita Suomessa. Siis sellaisia vttumaisia pitkiä tuijotuksia naisilta.

Kerran jopa kysyin suoraan eräältä minua halveksivasti katsoneelta kaupan kassaneidiltä, mistä on kyse, mutta en saanut vastausta, vaan se vttumainen tuijotus jatkui. Nöyränä pistin ne uudet vaatteet kaapin perukoille ja palasin androgyynimpään tyyliin takaisin. Sitten sai taas olla rauhassa. En siis ole edes mitenkään erityisen hyvännäköinen, mutta joukkopaine on kovaa Suomessa.

Suomessa ei uskalla pukeutua naisellisesti (mulla ei ollut edes kovin värikkäitä tai mekkoja/hameita ne, mutta se oli silti liikaa).

Miten tuo otsikko jatkuu? (Sori jos on jo kysytty, en ole lukenut kuin avauksen.)

Hyvä avaus muuten. Toivottavasti ei mielipahoittujat heti poistata sitä.

Pitkä tukka on vielä, mutta aika hamppu, kun tässä viisissäkymmenissä ei enää estrogeenit toimi kuten ennen. Joskus peitän vaatteilla vartaloani, joskus en. Yleensä en, koska ei se mitään auttaisi kuitenkaan :-)

Korkeita kenkiä käytän juhlissa ja semikorkeita näin kesällä, mutta muina vuodenaikoina jalassa on mukavat lenkkarit tai maiharit.

Käytän pelkästään piilareita, koska likaan ja hukkaan aina silmälasit.

Maalla sanotaan, että joku "akottuu". Se tarkoittaa sellaista tyttömäisyyden katoamista, esimerkiksi kaulaa ei enää näy vaan on kuin pää olisi isketty suoraan hartioihin. Niskaan saattaa tulla rasvakyhmy tai muuten olemus muuttuu emäntämäiseksi. Sitä ilmiötä voi torjua pitämällä painon kurissa, mutta rypyille ei voi kotikonstein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten riitti yksi pidennetty viikonloppu toisessa maassa ja ostin sieltä tukun uusia vaatteita ja rentouduin. Niissä uusissa tamineissani kevyesti ruskettuneena sain sitten todella murhaavia katseita Suomessa. Siis sellaisia vttumaisia pitkiä tuijotuksia naisilta.

Kerran jopa kysyin suoraan eräältä minua halveksivasti katsoneelta kaupan kassaneidiltä, mistä on kyse, mutta en saanut vastausta, vaan se vttumainen tuijotus jatkui. Nöyränä pistin ne uudet vaatteet kaapin perukoille ja palasin androgyynimpään tyyliin takaisin. Sitten sai taas olla rauhassa. En siis ole edes mitenkään erityisen hyvännäköinen, mutta joukkopaine on kovaa Suomessa.

Suomessa ei uskalla pukeutua naisellisesti (mulla ei ollut edes kovin värikkäitä tai mekkoja/hameita ne, mutta se oli silti liikaa).

Voi ei! Minä nautin aina nähdessäni tyylikkäitä, kauniita ja komeita naisia ja miehiä Suomessa! En tuijota, mutta tulee hyvä mieli kun näkee ihmisten itsensäkin nauttivan olemuksestaan.

Ei kai kokemuksesi ollut mistään Suomen suurimmista kaupungeista?

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten riitti yksi pidennetty viikonloppu toisessa maassa ja ostin sieltä tukun uusia vaatteita ja rentouduin. Niissä uusissa tamineissani kevyesti ruskettuneena sain sitten todella murhaavia katseita Suomessa. Siis sellaisia vttumaisia pitkiä tuijotuksia naisilta.

Kerran jopa kysyin suoraan eräältä minua halveksivasti katsoneelta kaupan kassaneidiltä, mistä on kyse, mutta en saanut vastausta, vaan se vttumainen tuijotus jatkui. Nöyränä pistin ne uudet vaatteet kaapin perukoille ja palasin androgyynimpään tyyliin takaisin. Sitten sai taas olla rauhassa. En siis ole edes mitenkään erityisen hyvännäköinen, mutta joukkopaine on kovaa Suomessa.

Suomessa ei uskalla pukeutua naisellisesti (mulla ei ollut edes kovin värikkäitä tai mekkoja/hameita ne, mutta se oli silti liikaa).

Hyvin uskaltaa. Kukaan ei hyökkää kimppuun. Mitään katseita ei kannata edes noteerata.

T: hippitäti, värikäs ja liehuva vuosikymmenestä toiseen

lyhyet hiukset 13-vuotiaana

silmälasit 8-vuotiaana 

vartaloa peittävät vaatteet aina (minkälaiset vaatteet eivät peitä vartaloa?)

matalakantaiset kengät aina, korkkarit käytössä satunnaisesti lähinnä juhlissa ja edustustilaisuuksissa

15-vuotiaana kun kadulla huudeltiin ”anna pillua”

Korkkarit, hyi hel🤬 muuten en kovin mamma vielä ole, olen pitkä ja hoikka, pitkä tukka. Lukulasit jo löytyy.

Mutta korkkareita en ole ikinä tajunnut.

N40