Lue keskustelun säännöt.
20 vuotta yhteiseloa takana eikä mies kuuntele tai tunne makuani yhtään
24.06.2021 |
Mies on ihana ja rakas mutta miten ihmeessä sen saa kuuntelemaan? Vuosi toisensa jälkeen ostelee lahjoja, jotka ovat ihan muuta kuin makuni mukaisia, tekee ruokaa josta en pidä yms. Olen totta kai onnellinen, että hän tekee ja yrittää ja ajatus on aina aivan superkultainen, älkää ymmärtäkö väärin mutta samalla vaivalla ja rahalla hän voisi osua täysin nappiin. Meillä oli hääpäivä viime viikonloppuna ja mies lupasi hoitaa meille sen vieton. Antoi lahjaksi liian pienet kengät merkiltä, josta pidän. Ne piti siis palauttaa. Hoiti ruuan, tarjoili juomaa jota inhoan (punaviini, en juo sitä koskaan eikä muuta vaihtoehtoa ollut, juon ihan aina valkoviiniä). Äitienpäiväksi osti uuden puhelimen, vaikka vanhassa ei ollut mitään vikaa ja olen painottanut moneen kertaan, etten halua turhaa tavaraa enkä varsinkaan toimivan tilalle turhaan uutta. Jouluna sama homma, uusi tabletti vaikka olen sanonut, etten sellaista tarvitse. Nyt osti minulle juhannukseksi kuohuviiniä vaikka olen miljoonasti sanonut, että siitä saan päänsärkyä lasillisestakin. Voisin jatka listaa loputtomiin. Mies on tosiaan aivan ihana halutessaan ilahduttaa mutta miksi ei kuuntele? Olen sanonut myös sata kertaa, että en halua mitään lahjoja, kun menee aina vähän sinne päin mutta ei kuuntele. Koen, että tässä menee vain rahaa hukkaa, sitä meillä ei kuitenkaan ylimääräistä juurikaan ole.
Kommentit (26)
Taitaa sun mies olla vielä niin rakkauden huumassa vielä 20 vuoden jälkeenkin ettei tajua mitä tekee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on samanlainen. Sanotaan nyt vaikka, että viisikymppinen poikansa on aina pukeutunut mustiin vaatteisiin. Anoppi ostaa keltaista kuviollista, koska pitää niistä itse. Mies on ehdottomasti valkoviinin juoja, mutta anoppi ostaa aina punaviiniä. Mies ei lue kuin tietokirjallisuutta ja anoppi ostaa romaaneja (no, minä luen ne, mutta ei oikein vastaa tarkoitustaan puolison lahjaksi).
Itseäni hävettäisi jos en viidessäkymmenessä vuodessa olisi yhtään oppinut läheistäni tuntemaan.
Mulla on hyvä ystävä, jonka olen tuntenut 30 v. Siitä ajasta minulla on ollut 20 v keliakia. Tämä ystävä ei koskaan muista sitä ja kun kutsuu kylään, tarjoaa esim tavallisia, vehnää sisältäviä keksejä, ei ikinä mitään gluteenitonta. Hän ja ap:n mies olisivat hyvä pari.
Aika paha että meni 20 vuotta tajuta se ettei miestä kiinnosta :D etpä säkään ole paljon huomiota kiinnittänyt
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa ilahduttaa antamisellaan itseään, ei sinua. Hänelle on ihan sama, onko lahja, ruoka tai juoma sinulle mieluinen.
Juuri noin. Olen sanonut miehelle jo vuosia sitten että en ymmärrä miksi naisille ostetaan kukkia ilahduttamaan. Että en halua kukkia. No sitten oli yksi hääpäivä ja mies toi minulle ruusukimpun. Se oli hänestä itsestään selvästikin hienoa jotain jota mies tekee.
Kun olin muutaman viikon ikäisen vauvan tuore äiti niin mieheni toi minulle syntymäpäivälahjakseni likööripullon. Ja vaikka en olisi ollut toipilas ja imettänyt niin siitäkään huolimatta en olisi juonut juuri mitään. Juon varmaan kaksi siideriä vuodessa.
Punaviini saa minussa aikaan jonkinlaisen allergisen reaktion koska oksennan ihan hetken päästä. Joskus ravintolassa on ollut tomaattikastike tarjoilijan mukaan mutta onkin sisältänyt punaviiniä ja eikun vessaan. Punaviini on siis paljastunut noin ja tarjoilija sitten selitellyt kun olin varta vasten asiasta kysynyt. Näistä huolimatta mieheni tekee ruokaa johon hän laittaa punaviiniä ja kun en sitä syö niin sanoo että minulle ei mikään passaa. Miehellä ei allergioita mutta hän on äärimmäisen tarkka siitä että saa syödä just mitä itse haluaa.
Olin ostamassa uutta kännykkää ja halusin tietyn merkin ja kullanvärisen. Halusin sellaisen joka mahtuu laukkuni kapeaan sivutaskuun. No mies oli keksinyt ostaa minulle sen kännykän. Mustan ison jämäkän. Kun sanoin minkälaisen oikeasti haluan niin mies sanoi että se ei kelpaa siksi kun hän on sen ostanut. Ja miehellä itsellään on aina juuri sellainen kännykkä kuin hän itse haluaa.
Aivan ahdistuksen ravistelema itku meinaa näistä tulla kun ajattelee. Luokkaavia.
Saman kokenut, sellainen luupää oli, ettei koskaan jotenkin oppinut tuntemaan tai kuunnellut. Erosimme, mutta ehdottaa edelleen minulle aivan sopimattomia ammatteja, harrastuksia, tuo edelleen vieraillessaan kahvipöytään ruokia, joita inhoan. En itse ymmärrä yhtään tätä luupäisyyttä.
Yksi kuitenkin tehoaa. Se, kun sanon ihan TÄSMÄLLEEN sen mitä haluan. Siis sanelet jatkossa miehelle, että haluat valkoviiniä, ne ja ne tietyt kengät kokoa se ja se jne. Muuten saat taatusti jotain väärää. Sun pitää vaan tietää täsmälleen, mitä haluat ja sanoa tai pikemminkin sanella se määrätietoisesti miehelle. Yllätysten varaa ei tuollaisen miehen kanssa vain ole.