Lue keskustelun säännöt.
20 vuotta yhteiseloa takana eikä mies kuuntele tai tunne makuani yhtään
24.06.2021 |
Mies on ihana ja rakas mutta miten ihmeessä sen saa kuuntelemaan? Vuosi toisensa jälkeen ostelee lahjoja, jotka ovat ihan muuta kuin makuni mukaisia, tekee ruokaa josta en pidä yms. Olen totta kai onnellinen, että hän tekee ja yrittää ja ajatus on aina aivan superkultainen, älkää ymmärtäkö väärin mutta samalla vaivalla ja rahalla hän voisi osua täysin nappiin. Meillä oli hääpäivä viime viikonloppuna ja mies lupasi hoitaa meille sen vieton. Antoi lahjaksi liian pienet kengät merkiltä, josta pidän. Ne piti siis palauttaa. Hoiti ruuan, tarjoili juomaa jota inhoan (punaviini, en juo sitä koskaan eikä muuta vaihtoehtoa ollut, juon ihan aina valkoviiniä). Äitienpäiväksi osti uuden puhelimen, vaikka vanhassa ei ollut mitään vikaa ja olen painottanut moneen kertaan, etten halua turhaa tavaraa enkä varsinkaan toimivan tilalle turhaan uutta. Jouluna sama homma, uusi tabletti vaikka olen sanonut, etten sellaista tarvitse. Nyt osti minulle juhannukseksi kuohuviiniä vaikka olen miljoonasti sanonut, että siitä saan päänsärkyä lasillisestakin. Voisin jatka listaa loputtomiin. Mies on tosiaan aivan ihana halutessaan ilahduttaa mutta miksi ei kuuntele? Olen sanonut myös sata kertaa, että en halua mitään lahjoja, kun menee aina vähän sinne päin mutta ei kuuntele. Koen, että tässä menee vain rahaa hukkaa, sitä meillä ei kuitenkaan ylimääräistä juurikaan ole.
Kommentit (26)
Ei ihme että turhauttaa. Mukava toki että haluaa ilahduttaa, mutta mua häiritsisi kyllä että ei tuntisi mua kahden vuosikymmenen jälkeen. Tuntuisi jotenkin pinnalliselta että mies kantaa kotiin lahjoja yms mutta ei tunnu olevan tippaakaan kiinnostunut millainen olen ihmisenä, mistä tykkään. Päälleliimattua romantiikkaa.
En kylläkään osaa auttaa. Miten sellaisen miehen saa kuuntelemaan joka ei ole kiinnostunut? Kinkkinen homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen kuuntelee ja välittää asioista jotka kokee tärkeiksi. Miehesi ei siis selvästikään koe tärkeäksi että lahjat osuisivat nappiin vaan vain sen että hän yleensä muistaa sinua.
Se on nyt vähän "ota tai jätä" tyyppinen tilanne. Miehesi nyt vain on sellainen ja joko opit elämään sen kanssa (ja parhaimmillaan nauramaan asialle) tai sitten sinun pitää lyödä hanskat tiskiin.
Viiden vuoden päästä voit tehdä uuden aloituksen: 25 vuotta yhteiseloa takana eikä mies kuuntele tai tunne makuani yhtään.
Toisin sanoen, ei se mies enää muutu. Ainoa mikä voi muuttua, on oma asennoitumisesi asiaan.
Itse olet seurasi valinnut. Kestä tai ota ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös rakkauteen ja avioliittoon kuulu, että toinen hyväksytään sellaisena kuin on. Jos ei voi hyväksyä, miksi ihmeessä olla yhdessä.
Kaikki miehet on tuhottava! Ihan jokainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä aika kummallista ettei miehesi tiedä tai muista edes perusasioita sinusta, kuten kengän kokoasi tai viinimakuasi. Jotain neurologista häikkää?
Ala ostaa miehelle turhaa tavaraa ja katso, miten reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain jonain merkkipäivänä puolisolta kultakäädyn, joka oli niin lyhyt, että hädintuskin meni kaulan ympäri ja lisäksi mätsäävät korvikset. Menin seuraavana arkena kultasepänliikkeeseen, palautin kamat ja tilasin tilalle mieluisan sormuksen. Noloahan se oli mutta sormusta olen käyttänyt monta vuotta, kun taas nuo puolison valitsemat olisivat jääneet pitämättä.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä aika kummallista ettei miehesi tiedä tai muista edes perusasioita sinusta, kuten kengän kokoasi tai viinimakuasi. Jotain neurologista häikkää?
Vielä kummallisempaa on se, ettei mies kysy tai tarkista noita asioita etukäteen! Kengän koon saa selville vilkaisemalla naisen kenkään eteisessä, viinimaun kysymällä "hei kulta, olikos sulla jotain mieltymyksiä viinin suhteen?". Meillä mies sekä minä kysellään ja laitetaan esim. kaupasta viestiä jos sattui unohtumaan vaikka että tykkäsikö se puoliso tästä vai tuosta toisesta pastakastikkeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelemattomuutta, ei tahallista loukkaamista.
Todella, todella ärsyttävä silti! Tuota on niin vaikea ottaa rakentavasti esiin, koska toinen suuttuu ja loukkaantuu heti. "No mutku mä ajattelin, että sä haluaisit kerrankin punaviiniä, kun juot aina valkkaria!"
Mies haluaa ilahduttaa antamisellaan itseään, ei sinua. Hänelle on ihan sama, onko lahja, ruoka tai juoma sinulle mieluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Minun mieheni on samanlainen. Erityisen inhottavalta tuntuu, kun hän ostaa minulle sellaisia asioita joista oma äitinsä pitää. Olemme ihan erilaisia ihmisiä. Äitinsä pitää hemmottelusta ja kosmetiikasta, minä ulkoilusta ja tekemisestä. Olen saanut kylpylälahjakortin, mummojen suosimaa hajuvettä ja kylpyöljyä. Joskus tuntuu, kuin hän mieluummin olisi jonkun eri naisen, enemmän äitinsä kaltaisen, kanssa.
Kyllähän tuo näkyy muussakin kuin lahjoissa. Ehkä me olemme yhdessä siksi, että satuimme tapaamaan toisemme oikealla hetkellä. Ehkä hän ei koskaan ollutkaan kiinnostunut tutustumaan kehenkään, vaan halusi vain puolison ja minä täytin kriteerit. Ehkä hänelle ei ole vieläkään valjennut, että naisilla on keskenään eroa.
Kirjoita vaikka äidistäsi välillä näitä provo-satuilu-aloituksiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä aika kummallista ettei miehesi tiedä tai muista edes perusasioita sinusta, kuten kengän kokoasi tai viinimakuasi. Jotain neurologista häikkää?
Vielä kummallisempaa on se, ettei mies kysy tai tarkista noita asioita etukäteen! Kengän koon saa selville vilkaisemalla naisen kenkään eteisessä, viinimaun kysymällä "hei kulta, olikos sulla jotain mieltymyksiä viinin suhteen?". Meillä mies sekä minä kysellään ja laitetaan esim. kaupasta viestiä jos sattui unohtumaan vaikka että tykkäsikö se puoliso tästä vai tuosta toisesta pastakastikkeesta.
Ei tuota miestä ole oldmassakaan. Tämä oli keksitty provo.
Se ei muista mistä te nyt tykkäsitte sivuhoito ja sinä. Jossain on punaviinihampainen skumppahoro joko syö sinun ruuat.
Erottiin juuri 23 vuoden jälkeen. Mies ei koko aikana oppinut makuani. Toi esim merkkipäivänä aina ruukkuruusun, vaikka joka kerran jälkeen sanoin, että kimppu on mieleisempi. Ei myöskään koko aikana oppinut mitä laitan kahviini tai mistä makeisista pidän. Ei vaan kuunnellut koskaan.
Jätä se sika