Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huonosti nukahtava vauva - vertaistukea ja neuvoja kaivataan kipeästi!
19.06.2014 |
Pian 7 kk ikäinen vauvani on ainakin 3 kk iästä asti ollut todella huono nukahtamaan, en edes muista koska olisi nukahtanut niin kuin keskivertovauva. Nukahdettuaan nukkuu kyllä hyvin, siinä ei siis ole ongelmaa.
Tytöllä tuntuu olevan ikäistään suurempi unentarve. Öisin nukkuu 10-12 tuntia ja päivisin vaatii vähintään kolmet päiväunet. Kaksi tuntia on maksimiaika minkä on hereillä virkeänä, sen jälkeen täytyy jo laittaa päiväunille. Tämä kotona ollessa, kun ollaan missä tahansa kodin ulkopuolella väsyy kaikista virikkeistä vielä paljon nopeammin. Nukahtamisessa kestää aina vähintään puoli tuntia, usein tunnin, melko usein yli tunnin ja joskus jopa lähemmäs kolme tuntia. Laitan siis sänkyyn väsyneenä, mutta taistelee viimeiseen asti unta vastaan välillä huutaen täyttä kurkkua, välillä koittaa esittää pirteää ja jokeltelee ja naureskelee itsekseen ja minuutin päästä huutaa taas. Ne kerrat kun nukahtaa alle puolessa tunnissa on niin harvinaisia, että melkein vaatisi rastin seinään. Vielä joku aika sitten nukahti rattaisiin lähes heti kun lähdettiin liikenteeseen ja nukkui siihen asti kun liike loppui, mutta nykyään nukahtaa vain joskus ja silloinkaan ei nuku kuin puoli tuntia. Tämä sama koskee autoajeluita, on työn takana saada nukahtamaan sinnekään. Eli jos lenkille/autoilemaan on lähdetty väsyneenä, sieltä tullaan kotiin vielä väsyneempänä sillä puolen tunnin torkut ennemmin pahentavat tytön väsymystä kuin piristäisivät.
Tämä meininki on siis silloin kun ollaan tutussa ympäristössä eli kotona. Kyläilyt, joiden aikana tyttö täytyisi saada nukkumaan päiväunia, ovat lähestulkoon helvettiä. Nukahtaminen on vielä tuplasti vaikeampaa muualla. Edes mummolassa, joka ei ihan vieraskaan paikka ole, ei nukahda kuin kovalla työllä. Sen lisäksi unien pituus on vain puolet siitä mitä kotona, joten todellakin lähes koko ajan on väsynyt kyläillessä. Tuskinpa kukaan tietää kuinka iloinen ja valoisa vauva meillä on oikeasti, koska lähes aina myös vieraiden meillä käydessä on kiukkuinen väsymyksestä. Kaikesta tästä johtuen en todellakaan ole voinut edes harkita että mentäisiin käymään vauvakerhossa tms paikassa. Pari kertaa tuli 4 kk iässä niitä kokeiltua ja heti kun ovesta päästiin sisään alkoi tytön väsykitinä (vaikka alla oli hyvät päikkärit), sinniteltiin jotenkuten loppuun ja kun kotiin päästiin oli tyttö aivan loppu.
Alan itse olla todella loppu tähän nukuttamisrumbaan ja huutamiseen ja tyttöä itseään käy sääliksi. Joka päivä se aika jonka hän saa viettää pirteänä vanhempien seurassa leikkien ja seurustellen on todella pieni, kun suurin osa päivästä menee sängyssä maaten yrittäen nukahtaa. Olen täysin neuvoton ja epätoivoinen tämän tilanteen kanssa. Neuvolassa en ole asiasta koskaan edes maininnut, koska aika tuntuu olevan liian lyhyt selittää tämä asia juuria myöten ja neuvolakäynnillä ongelma ei koskaan tunnu niin suurelta kuin mitä se todellisuudessa on. Minun on vaikea edes keksiä mitä apua neuvolasta voisi tähän saada. Tuntuu että olen ongelman kanssa täysin yksin, en ole kuullut muilla vauvoilla olevan vastaavaa ongelmaa tässä mittakaavassa.
Kaikkein pahinta on, että kun vauva huutaa ja huutaa ja huutaa, meinaan menettää hermoni vauvaan vaikka vikahan ei todellakaan ole vauvassa. Ei tämä neljän seinän sisällä istuminen itsellenikään ole kovin mieleistä. En osaa edes kuvitella miten helppoa ja ihanaa olisi jos tyttö jaksaisi pitempiä aikoja olla pirteä ja hereillä ja nukahtaisi lähes samantien kun vaan laittaisi sänkyyn.
Kaiken tämän lisäksi olen ilmeisesti onnistunut opettamaan tytön nukahtamaan vain pullo suussa. Ei siis nukahda jollei saa imeä samalla maitoa pullosta kuin todella harvoin. Tuttia ei syö ollenkaan, joten silläkään tuota ei voi korvata. Ja tämä taas on johtanut siihen, että juo edelleen lähes litran korviketta vuorokaudessa koska vaatii sen pullon pysyäkseen rauhallisena aina kun menee nukkumaan. Muutenkin hoikalle tytölle kun kiinteitä pitäisi saada uppoamaan jo hyviä määriä useamman kerran päivässä niin nyt tuo maito korvaa kiinteät. En kuitenkaan voi vielä kuvitellakaan yrittäväni ottaa pulloa pois noista nukahtamistilanteista. Pari kertaa olen yrittänyt ja jatkaa huutoaan aina vaan siitäkin pisteestä että on jo niin loppu että nukahtaa minuutissa jos vaan saa sen pullon. Niinpä on helpompaa vaan antaa se pullo. En tiedä kauanko jatkaisi huutoaan ja koska lopulta nukahtaisi ilman pulloa.
Toivottavasti edes joku jaksaa tämän lukea ja toivottavasti tekstissä oli jotain järkeä. Olen vain niin toivoton jo, en tiedä mitä teen väärin. Olen valmis kokeilemaan mitä tahansa että tilanne parantuisi.
Kommentit (56)
Kuinka moni aikuinen haluaa nukkua yksin?
Jos aikuinen nukkuu toisen ihmisen kanssa, miksi oletetaan, että vastasyntynyt, joka ei edes välttämättä vielä ymmärrä olevansa äidistään erillinen olento, haluaisi nukkua yksin?
Sääli, että esimerkiksi lastenlääkärit ja neuvoloiden terveydenhoitajat eivät useinkaan kerro muista kuin totutuista yöjärjestelyistä lapsiperheissä. Yksipuolinen informaatio tyrmää ne perheet, joissa toimitaan tai haluttaisiin toimia hieman eri tavalla. Kaikki eivät jaksa ja uskalla toimia vastoin "virallisia ohjeita". Aina löytyy naapurin täti, anoppi tai työkaveri joka nakertaa luottamusta omiin ratkaisuihin vetoamalla siihen että "kun lastenlääkärikin niin suositteli".
Samassa huoneessa tai isossa koko-perheen-pedissä nukkuminen ei ole epänormaalia, ei edes epämukavaa, jos tilaa on riittävästi. Monissa perheissä lapsilla on omat sängyt, jopa omat huoneet, silmänlumeeksi, koska "niin kuuluu olla", ja tosiasiassa lapset nukutetaan vieressä. Vanhemmat kantavat syyllisyyttä ja tuntevat häpeää, jos salaisuus paljastuu. Aikuiset ihmiset voivat olla hyvin julmia puheissaan, myös puhuessaan lapsille: "Et kai sinä nyt enää äidin vieressä nuku, iso poika/tyttö!". Päälle "hyväntahtoista" naurua.
Meredith F. Smallin kirjassa Our babies, ourselves. How Biology and Culture Shape the Way We Parent kerrotaan mielenkiintoisella tavalla ja runsain esimerkein miten eri tavalla eri kulttuureissa suhtaudutaan vauva-aikaan.
Vauvojen nukuttaminen yksin omassa huoneessa on tapana vain länsimaisissa teollistuneissa yhteiskunnissa pohjois-Amerikassa ja osassa Eurooppaa.Kaikissa muissa kulttuureissa kautta maailman, myös ei-kehitysmaissa kuten Japanissa, lapset nukkuvat joko vanhempiensa tai sisarustensa kanssa.
Maahanmuuttajilla, jotka tulevat kulttuureista, joissa lapset nukutetaan viereen, tapa säilyy uudessakin kotimaassa. Se on viimeisimpiä säilyneitä tapoja ennen mukautumista valtakulttuuriin. Amerikan afrikkalais-amerikkalaisesta väestönosasta noin 70 % nukuttaa lapsiaan vieressä, valkoisilla luku on 55 %. Englannin aasialaiset vanhemmat nukkuvat lasten kanssa, vaikka virallinen terveydenhuoltojärjestelmä ei käytäntöä tue eikä hyväksy.
Siinä missä amerikkalainen tai suomalainen äiti pelkää, että lapsen nukuttaminen vieressä on jotenkin lapsen psyykettä vahingoittavaa ja tekee hänestä epäitsenäisen, guatemalalainen maya-äiti tai itä-Kentuckylainen isoäiti (Appalakeilla ja Kentuckyn itäosissa on säilynyt tapa nukuttaa lapset vieressä) paheksuvat miten kukaan voi antaa vauvansa nukkua yksin ja ihmettelevät kuinka on mahdollista ylläpitää kiinteitä perhesuhteita samalla kun loitontaa lapsia itsestään.
Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.
Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.
McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 11:45"]
AP, kirjoituksesi on koskettava ja toivon, että löydät asiaan pian helpotusta!
Tässä joitakin minun ajatuksiani: ensinnäkin, unohda neuvola - kuten varmaan jo oletkin. Neuvolatädeillä on käytännön kokemusta perusasioihin. Vauva kasvaa, liikkuu, ääntelee jne. Heillä ei ehkä ole resursseja perehtyä enempään. Neuvolatyöntekijä ei ole neurologi tai psykologi, eikä kasvatustieteiden ammattilainen. Joten heidän neuvonsa ilman riittävää tietoa tilanteesta, väärässä vaiheessa, voi olla jopa haitallista. Kun asia vaatii lisätutkimusta, sitä varten on lääkäri. Kunhan vain löytää pätevän lääkärin, ei sekään taattua ole... En tiedä, oletko jo puhunut asiasta lääkärin kanssa?
Kerron miten minulle kävi, kun sain esikoiseni: vauvan ei annettu imeä heti rintaa, koska minua parsittiin repeämän vuoksi. Vauva ehti huolestua, ja hänestä tuli rintaan takertuva. Synnärillä vauva ei suostunut nukkumaan muuta kuin nänni suussa - hän teki tietyin aikavälein hyvin pienen imuliikkeen jolla tunsi edelleen nännin olevan suussa, parin tunnin välein myös söi - ja tätä jatkui 3 yötä synnärillä. Kotona vauva ei nukkunut ensimmäisinä öinä lainkaan klo 00-4, eikä päivisin yhtään sen enempää, kuin vastasyntynyt normaalisti. Kokonais-unenmäärä vuorokaudessa oli niin pieni, etten voinut käsittää, miten vauva jaksoi!
Hän ei siis SUOSTUNUT nukahtamaan, vaikka oli jo ihan poikki...
En voinut ymmärtää, miksei meidän synnärillä totuttu nukahtamistapa toiminutkaan kotona. Neuvolasta sanottiin, ettei ole antaa mitään erityistä neuvoa, vaan tilanne korjaantuu aikanaan. Viimeistään kuukauden päästä. Muistan kun istuin vauva sylissä väsyneenä ja mietin, että minun tekemiselläni täytyy olla jotain merkitystä... Lapsi oli kuitenkin kaikin puolin terve.
Niinpä päätin, että siitä hetkestä lähtien noudatan vain äidinvaistoani. Isä oli ollut vahvasti sitä vastaan, etten saa pitää vauvaa paljon sylissä ja antaa nukahtaa rinnalle, mutta siitä en enää piitannut. Tärkeintä oli, että saisin hoitaa vauvaa hänen tarpeitensa ja luontaisen rytminsä mukaisesti. Siitä lähtien kaikki muuttuikin kerrasta! Minulla oli helpoin vauva, mitä olla voi. Iltaisin hän nukahti aina klo 21, päivänokosten ajankohta oli säännöllinen muutaman viikon jaksoina. Välillä tuli muutosta siihen miten tottui nukahtamaan jne. mutta helppoa se oli. Pidin huolta siitä, että myös unen laatu oli taattua: unisykli menee jotenkin 20 min aikajaksoina, ja syvään uneen pääseminen vaatii melutonta ympäristöä. Vauva kasvaa ja lepää vain syvän unen aikana. Ellei tästä piitata, ja jos vauva joutuu yölläkin kärsimään esim. kuorsauksesta, niin unen laatu heikkenee, ja vaikka näennäisesti vauva nukkuu paljon, hän on yliväsynyt. Vauvoilla on tosin luontaisesti erinomainen kyky nukkua sikeitä, "nukkuu kuin vauva" juuri sen takia että taattu lepo on ratkaisevan tärkeää kehitykselle.
Minun neuvoni on, että älä vie häneltä maitopulloa juuri ennen yöunia, kuten joku neuvoi. Se olisi iso virhe!! Juuri kun vauva on väsynyt, ja vietkin häneltä/et anna jotain mihin hän on tottunut, se olisi stressaavaa. Muutokset kannattaa tehdä helpommasta kohtaa - riippuu tietysti mikä teillä on helpoin, jos eroa on yöunilla ja nokosilla. Mutta en usko että se maitopullo on mikään ongelma, joten pelkästään sen poistaminen olisi vain kiusantekoa. Jos vauva ylipäänsä on kiinnostunut maistelemaan ruokia, niin hyvä. Tärkeämpää olisi nyt saada nukkuminen helpommaksi.
Ihminen on ilmeisesti pienestä pitäen niin fiksu, että jos häntä jokin harmittaa, niin hän ei suostu edes väsyneenä nukkumaan, ennen kuin kokee sielussaan että asiat menee kuten hänen mielestään kuuluu. Jokin häntä on jäänyt harmittamaan, ja siitä on tullut jotenkin tapa? Miten teillä onnistui nukkuminen syntymän jälkeen? Missä vaiheessa tuli ongelmia??
[/quote]
Juuri näin.
Älä jätä vauvaa yksin päivisiin pinnasänkyyn tuntikausiksi moneen otteeseen!! Vaurioittaa vauvaa.
Tuo on ihan selvää väärintulkintaa ap:lta. Vauva ei ole valmis nukkumaan. Meilläkin unien jälkeen viihtyy 6kk vauva puolisen tuntia itekseen, sitten alkaa kitinä minkä voisi tulkita väsymykseksi jos ei paremmin tietäisi. Sitten tarvii oikeasti ohjelmaa vauvalle. Mä vähän luulen, että monet "nukuttamisongelmaisten" vauvojen vanhemmat vain laittavat vauvaa liikaa nukkumaan.
Vauva ei oikein pysty itse tekemään mitään. Vauvaa pitää nostella, heiluttaa, kuljettaa. Laulaa, jutella, näyttää, esitellä tavaroita. Koska vauva ei osaa itse. Kuinka kauan aikuinen viihtyy paikallaan maaten yksin ilman mitään ohjelmaa? Hyvät nukutusongelmaisten vauvojen vanhemmat. Menkää lattialle makaamaan tekemättä mitään, katselette vain ympärillenne. Kauanko viihdyit? Päivän aikana yhteensä? Muistakaa, telkkari kiinni ja älypuhelin pois! Menkää seuraavaksi istumaan tekemättä mitään, eli ei lukemaan tai tietokoneelle tms. Kauanko oli kivaa? Vauvoillanne on tylsää!
Vauvat tarvitsee ihan uskomattoman paljon ohjelmaa kun ei vät voi juuri mitenkään itse itseään asiassa auttaa.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:48"]
En siis todellakaan käy katsomassa vauvaa muuta kuin sillon kun yltyy huutamaan ja sitten kun on jo pitemmän aikaa ollut ihan hiljaa, käyn laittamassa oven kiinni jos on nukahtanut. Piristyy todella niistä kurkkailuista liikaa.
Ja sitä piti vielä sanoa, että iltaisin ei ole lainkaan niin hankala nukutettava kun päivisin. En siis tosiaan kuluta joka ilta kolmea tuntia odotellen että nukahtaa yöunille, kyllä touhuan ihan omiani aina samalla kun vauva koittaa nukahtaa omassa huoneessaan. Samoin päivisin, en siis vartioi huoneen oven takana koska alkaa nukkua mutta raskaaksi tämä on silti käynyt nykyisellään.
Iltaisin saattaa kyllä tunninkin vitkutella hereillä (edelleen, on viety sänkyyn ihan väsyneenä, niin väsyneenä että huuta) mutta ei huuda lainkaan tai vain vähän. Meillä on jo pienestä lähtien ollut selkeä iltarutiini joka ehkä auttaa siihen. Nukahtaa yöunille yleensä jo klo 20 maissa, tai jopa 19 aikaan jos viimeiset päiväunet on jääneet välistä.
En ole oikeastaan edes tullut ajatelleeksi että päiväunista voisi rohkeasti lähteä karsimaan, nyt alan niin tehdä. Tiedän että tulee kitisemään ja huutamaan väsymystä väliajat, mutta toisaalta olen huomannut että kun on ollut aivan puhkipoikkirättiväsynyt, nukahtaa todella nopeasti. Se vaihe tulee siis vasta pitkään tuon huutoväsymyksen jälkeen.
[/quote]
Nyt taidan tietää, mitä vauva protestoi: YKSIN JÄTTÄMISTÄ!?!
Minun vauvani ei olisi ikinä suostunut siihen, että jättäisin hänet johonkin VÄSYNEENÄ, YKSIN... pelottavaa!! Koska vauvan "minuus" ei ole vielä niin erillinen. Ihmisen perustarpeen noin nuorena, ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia.
Hän ei ehkä ajattele että se on hänen huoneensa, hän tietää vain että aiot jättää hänet. Hän tuntee sen, kun sinäkin väsyt ja kiristyt, ja mietit jo lähtöä.
Vauva kertoo kaikin tavoin, jopa kehityksensä uhalla, että nykyinen systeemi on pielessä. Se tuntuu huonolta ja siksi on sitä. Jos hän antaisi sille periksi, murtaisit hänen itsetuntonsa.
Kaikki mikä ei toimi vielä monen viikon väkinäisen, määrätietoisen yrityksen jälkeen, on lähtökohdiltaan jotenkin väärää - vaikka aikuinen kuinka perustelisi tapansa normaaliksi ja järkeväksi. Se mikä tuntuu noin huonolta, ei ole järkevää. Ennen kuin ihminen alkoi käyttää järkeään, ihmisellä oli vaisto, jonka mukaan hän pyrki helpottamaan vauvansa oloa, mutta nykypäivänä tuntuu kuin ei uskottaisi että vaistossa on itse asiassa paljonkin järkeä.
Ellei oma vauvani nukahtanut rinnalle, jouduin keikuttamaan häntä kopassa ylös-alas-liikkeellä (ei edestakas, mikä on täysin luonnoton liikesuunta, jos itsensäkin kannalta ajattelee). Mutta helpointa oli lähteä lenkille vähän ennen kuin tiesi vauvan nukahtavan. Teille suosittelisin ehdottomasti sitä, että jätätte päivänokoset sisällä toistaiseksi kokonaan pois, ja käytte lenkeillä!! Aloita se tyytyväisin mielin, että siitä tulee iloinen ja rento kokemus, jonka hän haluaa kokea päivittäin! Eikä silloin ole mitään väliä sillä, kuinka monet nokoset hän nukkuu.
Nukkuminen onnistuu jatkossa, kun teet muutoksen luottavaisin mielin. Eikä väliä jos hän huutaa, vauvat huutaa välillä, mutta tärkeintä on että lopulta te olette tyytyväisiä!
Oletko ottanut huomioon että se kitinä jonka tulkitset väsymykseksi voi olla ihan jotain muuta kuin väsymyskitinää? Vauvat välillä kitisevät, se ei aina tarkoita että väsyttää.
Älä nukuta sitä vauvaa kahden tunnin välein, se ei tarvitse niin paljoa unta kuin kuvittelet. Kokeile viikon ajan vain kaksia tai max kolmia (yhdet lyhyet, kaksi pitkää) päiväunia, lupaan että ongelmat häviävät viikossa, kunhan vain jaksat koko viikon pitää uutta rytmiä yllä. Mutta teet mitä tahansa, älä enää yritä tuntitolkulla nukuttaa, mieti kuinka kurjaa pienellekin on maata siellä sängyssä ilman unta... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ton ikänen nukkui aamu unet niin et laittoi van kärryyn ja nukahti ja toiset myöhemmät lyhyet unet nukkui pienellä kärrylenkillä. Tai heijausta ja sit sai jättää. Millainen päivä teillä ap on? Koti, siis miksei nuku pihalla? T:
Se ketä ehdotti pulloa pois unilta,
Maitoa ehdottomasti vähemmäksi, tuon ikäinen ei tarvitse kuin 5-6dl per päivä. Loppu kiinteillä, ja niitä ensin, ruuan päälle max desi maitoa (korviketta). Ei kai kukaan aliravittuna jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkia viestejä, mutta silloin kun vauvaan iskee väsymys, niin sinun tulee auttaa hänet väsymyksen yli ellei oikeasti ole jo päikkäriaika. Vauvalle säännöllinen rytmi, kahdet tai kolmet päikkärit päivittäin suht samoihin aikoihin ja jos alkaa väsyttää, niin sitten keksit jotain kivaa tekemistä vauvan kanssa ja autat sen väsymysaallon yli, niin että piristyy ja jaksaa taas valvoa päikkäreihin asti. Vaikuttaa siltä, että hän on tylsistynyt tai vähän väsähtänyt, mutta ei tarpeeksi väsynyt saadakseen unenpäästä kiinni.
Minä myös sanon että lapsi voi olla väsynyt muttei niin väsynyt että voisi nukahtaa, älä laita sitä nukkumaan vaikka kitisee, pitkitä ja ota syliin köllötteleen, lukekaa kirjaa tai syökää jotain, juokaa jotain. Lapsi nukahtaa lopulta syliin jos on niin väsynyt että on nukahtaakseen. Nukutus ohjeeksi olen itse toiminut näin: vauva sänkyyn lempeästi nyt nukutaan, kun itkee syliin ja rauhoittelu, heti kun rauhoittuu takasin sänkyyn, kun rupeaa itkemään taas sylittely silittely kun rauhoittuu taas sänkyyn jne. Näin mennään niin kauan kun vauva jaksaa. Ja kas kerrat vähenevät ja lopulta lapsi jää nukkumaan jo ensimmäisen laskun jälkeen. Meillä ei myöskään tuttia tai pulloa. Siinä menee pari päivää kun lapsi tajuaa homman. Suosittelen todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskaltaisin kyllä väittää erottavani tylsyyskitinän väsymyksestä. Kyllä se on erilaista, ja tiedän että tylsyyttä kitistessään vauva kaipaa viihdytystä. Vähän on turhauttavaa koittaa vastata kaikkiin kysymyksiin kun tuntuu että en osaa muotoilla asiaa niin, että se tulisi ymmärretyksi oikein.
Mitään tiukkaa päivärytmiä meillä ei ole, mutta yleensä suunnilleen näin: vauva herää aamulla klo 7 maissa. Annan aamulla vain maitoa koska puuro ei silloin vielä uppoa. On väsynyt (Ja kyllä, ihan oikeasti väsynyt. Niin väsynyt että itkee sitä. En huvikseni vauvaa todella nukuttele, olisihan se kaikkien edun mukaista että ei tarvitsisi nukutella.) noin tunti heräämisestä tai jo aiemminkin jos on herännyt aikaisemmin/nukahtanut illalla tavallista myöhemmin. Laitan päikkäreille, nukahtaa puolen tunnin-tunnin kuluessa. Nukkuu reilun tunnin. Sitten syötän joko puuroa tai kasvissosetta riippuen kellonajasta.
Menee noin 11-12 maissa uudestaan päikkäreille koska on väsynyt. Saattaa nukkua parikin tuntia. Saa lihasosetta tässä välissä. Iltapäivällä (15-16 maissa) kun alkaa olla väsynyt koitan nukuttaa vielä kolmansille päikkäreille, usein ei silloin suostu nukahtamaan ja jätän sitten sen sikseen. Jos kolmannet unet jää pois, on illalla jo 18 maissa niin kärttyinen ettei iltapuuron syömisestä tule mitään. 19 maissa menee kylpyyn ja siitä pikkuhiljaa sänkyyn. Nukahtaa yöunille 19-21 välillä edellisistä unista riippuen. Ei heräile yöllä lainkaan.
Tuo tuntuisi tietysti loogiselta että vauva ei nukahda koska sillä on paha olo. Mutta entäs kun ei siis todellakaan nukahda viereenkään? Kerran mummolassa käydessä oli todella yliväsynyt. Koitin nukuttaa viereen, huusi 15-20 min aivan punaisena kurkku suoraa huutoa, tuo yliväsymysitku muistuttaa siis todella paljon kipuitkua. Siis huusi siinä minun vieressäni, vaikka sitkeästi koitin olla siinä rauhoittamassa. Lopetti vasta kun otin syliin. Syliin en haluaisi koittaa alkaa nukuttaa, niin itsekkäältä kun se jonkun mielestä saattaa kuulostaakin. Yliväsyneenä syliin ottaessa siis piristyy vain.
Oletko ihan varma ettei ole suolisto-oireinen maitoallergikko? Meillä esikoinen käyttäytyi noin, mitään iho-oireita ei ollut. Uni oli katkonaista ja kevyttä, koska heräili puolittain kipeään vatsaan. Se aiheutti väsymystä. Ja kiukuttelua. Ja liian väsyneenä nukkumaan menemiset oli ihan syvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä alamme nyt siis panostaa vain kaksiin pitempiin päikkäreihin joka päivä. Koitan tänään venyttää toiset päiväunet vaikkapa kolmeen asti, katsotaan miten toimii. Mahtavan paljon olen kyllä saanut mielipiteitä ja neuvoja, kiitos niistä! Täytyy varmasti lueskella näitä viestejä vielä useampaan otteeseen ja miettiä mitkä keinot meille sopisi.
Lääkärissä en ole tästä puhunut kun mielestäni tämä ei nyt liity mihinkään mihin lääkäristä voisi olla apua. Tämä lienee niitä asioita joihin apu löytyy ainoastaan minusta itsestäni ja siitä että oivallan oikeat keinot hoitaa lastani parhaiten. Ja asenteesta varmasti on myös kiinni paljon, ehkä teen tästä päässäni suuremman ongelman kuin se oikeasti onkaan ja pitäisi koittaa rentoutua.
Minäkin epäilisin nälkää. Vähennä maitoa ja lisää kiinteitä. Hankalaa se voi kuitenkin olla. Itselläni myös pienikokoinen ja ruoasta kieltäytyvä lapsi.
Jos tiedät, että nukutus vie aina noin kauan niin yritä keksiä itsellesi siihen jotain mielekästä tekemistä. Joskus annoin oman lapseni nukahtaa Manduca-reppuun selässä. Puuhailin samalla kotitöitä, joita lapsi seurasi selästä kunnes simahti. Joskus voi mennä röhnöttämään tietokoneelle nettiin ja hytkytellä samalla vauvaa selässä... tai jos lapsi kaipaa leikkiä niin ratsastusleikitkin onnistuu. Laita tietokoneelta jotain musaa ja tanssi vauva selässä.
Voisitko kokeilla vähentää päiväunet kahteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kannata myöskään sitä, että alat nukuttaa lasta syliin. Siitä joutuu kuitenkin opettamaan jossain vaiheessa pois. Jos saisit venytettyä aamu-unille menoa ja pidennettyä niitä tunnista ja sitä kautta lopetettua kolmannet päiväunet.
Ja se, joka postaa niitä pätkiä kiintymysvanhemmuudesta, niin onko pakko änkeä niitä joka ketjuun, joka käsittelee vauvan tai taaperon uniongelmia? Etsin jossain vaiheessa myös apua netistä vauvan uniongelmiin. Kaikki ketjut, jotka käsitteli vauvan nukkumista, oli täytetty noilla samoilla teksteillä. Laita linkki, jos on pakko. Ei se vieressä nukkuminen auta kaikkia.
Musta taas ongelma on siinä, että vauva jätetään yksin. Useita kertoja päivässä, yksin pinnasänkyyn valvomaan ja ihmettelemään, itkeskelemään tuntikausiksi, useaan otteeseen. Huh huh
Alue: Aihe vapaa
Käy mittauttamassa ainakin vauvasi hemoglobiini.