Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huonosti nukahtava vauva - vertaistukea ja neuvoja kaivataan kipeästi!
19.06.2014 |
Pian 7 kk ikäinen vauvani on ainakin 3 kk iästä asti ollut todella huono nukahtamaan, en edes muista koska olisi nukahtanut niin kuin keskivertovauva. Nukahdettuaan nukkuu kyllä hyvin, siinä ei siis ole ongelmaa.
Tytöllä tuntuu olevan ikäistään suurempi unentarve. Öisin nukkuu 10-12 tuntia ja päivisin vaatii vähintään kolmet päiväunet. Kaksi tuntia on maksimiaika minkä on hereillä virkeänä, sen jälkeen täytyy jo laittaa päiväunille. Tämä kotona ollessa, kun ollaan missä tahansa kodin ulkopuolella väsyy kaikista virikkeistä vielä paljon nopeammin. Nukahtamisessa kestää aina vähintään puoli tuntia, usein tunnin, melko usein yli tunnin ja joskus jopa lähemmäs kolme tuntia. Laitan siis sänkyyn väsyneenä, mutta taistelee viimeiseen asti unta vastaan välillä huutaen täyttä kurkkua, välillä koittaa esittää pirteää ja jokeltelee ja naureskelee itsekseen ja minuutin päästä huutaa taas. Ne kerrat kun nukahtaa alle puolessa tunnissa on niin harvinaisia, että melkein vaatisi rastin seinään. Vielä joku aika sitten nukahti rattaisiin lähes heti kun lähdettiin liikenteeseen ja nukkui siihen asti kun liike loppui, mutta nykyään nukahtaa vain joskus ja silloinkaan ei nuku kuin puoli tuntia. Tämä sama koskee autoajeluita, on työn takana saada nukahtamaan sinnekään. Eli jos lenkille/autoilemaan on lähdetty väsyneenä, sieltä tullaan kotiin vielä väsyneempänä sillä puolen tunnin torkut ennemmin pahentavat tytön väsymystä kuin piristäisivät.
Tämä meininki on siis silloin kun ollaan tutussa ympäristössä eli kotona. Kyläilyt, joiden aikana tyttö täytyisi saada nukkumaan päiväunia, ovat lähestulkoon helvettiä. Nukahtaminen on vielä tuplasti vaikeampaa muualla. Edes mummolassa, joka ei ihan vieraskaan paikka ole, ei nukahda kuin kovalla työllä. Sen lisäksi unien pituus on vain puolet siitä mitä kotona, joten todellakin lähes koko ajan on väsynyt kyläillessä. Tuskinpa kukaan tietää kuinka iloinen ja valoisa vauva meillä on oikeasti, koska lähes aina myös vieraiden meillä käydessä on kiukkuinen väsymyksestä. Kaikesta tästä johtuen en todellakaan ole voinut edes harkita että mentäisiin käymään vauvakerhossa tms paikassa. Pari kertaa tuli 4 kk iässä niitä kokeiltua ja heti kun ovesta päästiin sisään alkoi tytön väsykitinä (vaikka alla oli hyvät päikkärit), sinniteltiin jotenkuten loppuun ja kun kotiin päästiin oli tyttö aivan loppu.
Alan itse olla todella loppu tähän nukuttamisrumbaan ja huutamiseen ja tyttöä itseään käy sääliksi. Joka päivä se aika jonka hän saa viettää pirteänä vanhempien seurassa leikkien ja seurustellen on todella pieni, kun suurin osa päivästä menee sängyssä maaten yrittäen nukahtaa. Olen täysin neuvoton ja epätoivoinen tämän tilanteen kanssa. Neuvolassa en ole asiasta koskaan edes maininnut, koska aika tuntuu olevan liian lyhyt selittää tämä asia juuria myöten ja neuvolakäynnillä ongelma ei koskaan tunnu niin suurelta kuin mitä se todellisuudessa on. Minun on vaikea edes keksiä mitä apua neuvolasta voisi tähän saada. Tuntuu että olen ongelman kanssa täysin yksin, en ole kuullut muilla vauvoilla olevan vastaavaa ongelmaa tässä mittakaavassa.
Kaikkein pahinta on, että kun vauva huutaa ja huutaa ja huutaa, meinaan menettää hermoni vauvaan vaikka vikahan ei todellakaan ole vauvassa. Ei tämä neljän seinän sisällä istuminen itsellenikään ole kovin mieleistä. En osaa edes kuvitella miten helppoa ja ihanaa olisi jos tyttö jaksaisi pitempiä aikoja olla pirteä ja hereillä ja nukahtaisi lähes samantien kun vaan laittaisi sänkyyn.
Kaiken tämän lisäksi olen ilmeisesti onnistunut opettamaan tytön nukahtamaan vain pullo suussa. Ei siis nukahda jollei saa imeä samalla maitoa pullosta kuin todella harvoin. Tuttia ei syö ollenkaan, joten silläkään tuota ei voi korvata. Ja tämä taas on johtanut siihen, että juo edelleen lähes litran korviketta vuorokaudessa koska vaatii sen pullon pysyäkseen rauhallisena aina kun menee nukkumaan. Muutenkin hoikalle tytölle kun kiinteitä pitäisi saada uppoamaan jo hyviä määriä useamman kerran päivässä niin nyt tuo maito korvaa kiinteät. En kuitenkaan voi vielä kuvitellakaan yrittäväni ottaa pulloa pois noista nukahtamistilanteista. Pari kertaa olen yrittänyt ja jatkaa huutoaan aina vaan siitäkin pisteestä että on jo niin loppu että nukahtaa minuutissa jos vaan saa sen pullon. Niinpä on helpompaa vaan antaa se pullo. En tiedä kauanko jatkaisi huutoaan ja koska lopulta nukahtaisi ilman pulloa.
Toivottavasti edes joku jaksaa tämän lukea ja toivottavasti tekstissä oli jotain järkeä. Olen vain niin toivoton jo, en tiedä mitä teen väärin. Olen valmis kokeilemaan mitä tahansa että tilanne parantuisi.
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:29"]Sänkyyn mennessään usein siis jo huutaa koska on niin väsynyt. On taipuvainen siihen että menee hetkessä pirteästä olotilasta yliväsyneeksi. Mutta kiitos kuitenkin kaikille teille rohkaisitte menemään ulos, olen ollut arka sen suhteen kun pelkään että alkaa huutaa julkisella paikalla. Ei kai tässä auta kuin koittaa rohkaistua :)
[/quote]
Rohkeasti vaan! Tiedän tuon tunteen vauvan huudosta mutta vauva ei edes välttämättä huuda ja toisaalta jos huutaakin niin ei siihen maailma kaadu. Sun pään kannalta voi olla tosi hyväkin juttu päästä vähän tuulettumaan ja vauvakin varmaan tykkää, saatte ehkä kumpikin jotain muuta ajateltavaa.
Mun vauva oli itkuinen eikä oikein tykännyt olla vaunuissakaan hereillä ennenkuin vasta noin 7 kk ikäisenä mutta mun mielenterveyden kyllä pelasti se, ettei jääty vaan kökkimään sisälle. Eikä vauva edes saanut kuin muistaakseni kaks kertaa raivarit bussissa :/, mutta siitäkin selvittiin vaikka vähän hävettikin kun vauva huusi tulipunaisena.
Aloita vaikka pikkuhiljaa lähialueen reissuista, siitä sit rohkaistuttuas pidemmälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:19"]
Syliin ei ole nukahtanut enää aikoihin, en muista koska viimeksi. Eikä myöskään viereen. Siis ongelma on siinä että vauva repii virikettä ihan mistä tahansa, näin on ollut jo ihan pikkupikkuvauvasta asti. Sylissä tai vieressä ollessa se virike on tietysti äiti. Kun on ihan nukahtamaisillaan tai puoliksi jo unessa ja käy kurkkaamassa tilannetta huoneessaan, yrittää viimeisillä voimillaan vielä virnistellä äidille kun on niin kivaa että joku käy katsomassa. Toisaalta suloista mutta hyvin ongelmallista!
[/quote]
ÄLÄ käy kurkkimassa! Sekin pitää sitä hereillä, kun pitää valvoa sitä, että milloinka se äiti taas kurkkii ovelta.
Jos haluat tietää nukahtiko, niin sun pitää kurkata niin hiljaa, ettei vauva tiedä sun olevan siellä.
Tuon ikäistä nukutin niin, että silitin uneen. Painoin varovasti silmäluomia kiinni ja silitin otsaa. Jossain vaiheessa se ei enää auttanut, ja ainoa keino oli jättää lapsi yksin. Sanot vaikka, että äiti menee siivoamaan tms. Ja vain lähdet, et käy kurkkimassa!
Ootko käyttänyt vauvaa lääkärillä, vaivaisiko jokin asia niin, ettei saa nukahdettua? Allergiat, mahavaivat, refluksi? Onko siis jotain fyysiseen vaivaan liittyviä muita oireita kuin nukahtamisen vaikeus?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:16"]
Nukutat vauvaa liikaa. Ei väsynyt vauva nukuttele yli tuntia. Kauheaa tuollainen vauvalle jos joutuu makaamasn sängyssä kolmekin! tuntia muka nukahtamassa.
[/quote]
Kyllä vauva ihan todella ja oikeasti on väsynyt kun vien sänkyyn. En tietenkään laita nukkumaan pirteänä! Ongelma on siis se että onnistuu "piristämään" itseään sängyssä ollessaan. Tiesin että tähän ongelmaan olisi vaikea saada ymmärrystä, koska harva vauva taistelee unta vastaan tässä mittakaavassa. Mutta eipä kai ole vaihtoehtoja kun tosiaan koittaa sitten aina tuoda takaisin olohuoneeseen leikkimään ja viedä hetken päästä takaisin sänkyyn kun väsymyksen merkit lisääntyy.
- AP
[/quote]
Nyt olet hieman ristiriitainen.
Sanot, että on selkeästi väsynyt. Toisaalta sanot, että otat pois ja viet leikkimään, koska ei osoita tarpeeksi väsymisen merkkejä.
Venytä hereilläoloaikaa, vaikka olisikin väsynyt, ennen kuin viet ekoille päiväunille. Kun sitten olet päättänyt, että nyt nukutaan, eli on väsynyt, niin sitten et voi ottaa vauvaa pois sängystä takaisin leikkimään. Sehän oppii siihen, että kun tarpeeksi kauan täällä sängyssä hyörin ja pyörin, niin äiti ottaa mut pois ja pääsen taas leikkimään.
Oma rauhallinen olemuksesi ja päättäväisyys siitä, milloin vauva nukkuu, ovat tärkeitä. Et voi olla epävarma päätöksestäsi, vauvasi aistii sen. Tietää, että äiti kyllä suostuu ottamaan mut kohta täältä pois. Se näkee myös jännityksesi. Ole lempeä,mutta määrätietoinen, hengitä koko ajan syvään ja rauhallisesti.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:29"]
Sänkyyn mennessään usein siis jo huutaa koska on niin väsynyt. On taipuvainen siihen että menee hetkessä pirteästä olotilasta yliväsyneeksi. Mutta kiitos kuitenkin kaikille teille rohkaisitte menemään ulos, olen ollut arka sen suhteen kun pelkään että alkaa huutaa julkisella paikalla. Ei kai tässä auta kuin koittaa rohkaistua :)
[/quote]
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Ja muidenkin vauvat huutaa. Ei sitä tarvitse hävetä. Oma ja lapsesi päivä piristyy, kun lähdette ihmisten ilmoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis todellakaan käy katsomassa vauvaa muuta kuin sillon kun yltyy huutamaan ja sitten kun on jo pitemmän aikaa ollut ihan hiljaa, käyn laittamassa oven kiinni jos on nukahtanut. Piristyy todella niistä kurkkailuista liikaa.
Ja sitä piti vielä sanoa, että iltaisin ei ole lainkaan niin hankala nukutettava kun päivisin. En siis tosiaan kuluta joka ilta kolmea tuntia odotellen että nukahtaa yöunille, kyllä touhuan ihan omiani aina samalla kun vauva koittaa nukahtaa omassa huoneessaan. Samoin päivisin, en siis vartioi huoneen oven takana koska alkaa nukkua mutta raskaaksi tämä on silti käynyt nykyisellään.
Iltaisin saattaa kyllä tunninkin vitkutella hereillä (edelleen, on viety sänkyyn ihan väsyneenä, niin väsyneenä että huuta) mutta ei huuda lainkaan tai vain vähän. Meillä on jo pienestä lähtien ollut selkeä iltarutiini joka ehkä auttaa siihen. Nukahtaa yöunille yleensä jo klo 20 maissa, tai jopa 19 aikaan jos viimeiset päiväunet on jääneet välistä.
En ole oikeastaan edes tullut ajatelleeksi että päiväunista voisi rohkeasti lähteä karsimaan, nyt alan niin tehdä. Tiedän että tulee kitisemään ja huutamaan väsymystä väliajat, mutta toisaalta olen huomannut että kun on ollut aivan puhkipoikkirättiväsynyt, nukahtaa todella nopeasti. Se vaihe tulee siis vasta pitkään tuon huutoväsymyksen jälkeen.
Ap, lähetä vauvan lääkärille s-postilla samanlainen selitys kuin tuo aloitus. Siten ei vie vastaanottoaikaa.
Vaikutelmani on että ei saa tarpeeksi levollista unta, eli syvän unen osuus jää vähäiseksi. Tähän voi olla jokin syy.
Kannattaa ehdottomasti tarkistuttaa ettei vauvalla olisi jokin väsyttävä sairaus, kuten 21 kommentoi esim. kilpirauhasongelma. Tai uniapnea, keliakia, tms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teetkö AP päivisin muuta, kuin nukutat? Sinun viestistä sai sellaisen kuvan, että kokeilit kerhoa kerran, kun vauva oli pieni ja nyt et uskalla enää lähteä minnekään. 7kk tarvii minustakin jo vähän vaihtelua päiviin, sinusta puhumattakaan. Nyt on kesä ja tuon ikäinen voi jo keinua vähän puiston vauvakeinussa ja möyriä hiekkalaatikolla jne. Kaupassa on paljon katseltavaa ja siellä kerhossakin seurattavaa. Keksit nyt joka päivä jonkun kohteen, minne menette ennen lounasta. Perheen toiset lapset koetaan usein helpommiksi, kuin ensimmäiset ja uskon, että johtuu juuri siitä, että perheessä tapahtuu enemmän, on selkeämpi rytmi, eikä vauva määrää kaikkia menoja. Nukahtaa, minne nukahtaa ja jos joskus huutaakin, niin siitäkin selvitään kyllä:)
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:51"]
Ap, lähetä vauvan lääkärille s-postilla samanlainen selitys kuin tuo aloitus. Siten ei vie vastaanottoaikaa.
Vaikutelmani on että ei saa tarpeeksi levollista unta, eli syvän unen osuus jää vähäiseksi. Tähän voi olla jokin syy.
Kannattaa ehdottomasti tarkistuttaa ettei vauvalla olisi jokin väsyttävä sairaus, kuten 21 kommentoi esim. kilpirauhasongelma. Tai uniapnea, keliakia, tms...
[/quote]
En toki voi tietää, etteikö vauvalla voisi olla joku sairaus, mutta minusta ap:n kuvaus kuitenkin on kuvaus aika tavallisesta vauvasta.
Ennen kuin viet, jos viet, lääkärille, niin kannattaisi pitää unipäiväkirjaa ja päiväkirjaa päivärytmistä muutenkin. Tee selkeä suunnitelma ensin siitä, milloin on päiväunet, milloin syödään, kuinka kauan päiväunet saa kestää jne. Kokeile kaksiin päiväuniin siirtymistä esim.
Kuinka pitkään päiväunet muuten kestävät?
Kuvaile päivärytminne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulos vain remuamaan ja kuluttamaan energiaa! Yhdet päiväunista pois ja alkakaa noudattaa säännöllistä päivärytmiä - jossain vaiheessa huomaat lapsen oppineen sen itsekin, kun menee ilman kehotusta esim. ruokapöytään.
Meillä myös lapsi oli TODELLA huono nukahtamaan ja tuo tarkka päivärytmi auttoi hieman. Aloimme myös 5kk iässä käymään aktiivisemmin kerhossa, shoppailemassa ja kylässä, että lapsi saisi enemmän virikkeitä.
Tsemppiä harjoitteluun ap, kyllä se siitä :)
Väittäisin että vauva ei ole oikeasti väsynyt. Et vain keksi tarpeeksi kivaa puuhaa niin kitisyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin kanssa että selkeä rytmi päiviin, pullo pois ja tassuttamaan! :)
Meiän 7kk neiti on pienestä pitäen nukahtanut milloin minnekin, yleensä vielä yksin kun on vilkkaat isoveljet äidillä vahdittavana.... aluksi tunsin huonoa omatuntoa jopa, kun niin harvoin pääsin silittelemään kuopukseni uneen.. itkin tätä kerran jopa neuvolassa ja anopillekin.. molemmat nauroivat.
Nyt arvostan helposti nukahtavia lapsosiani.. iltapäivällä on omaa aikaa kun ei tarvitse lastenhuoneessa istua, samoin illalla.
Tsemppiä! Esikoisen unikoulu kesti viikon. Oli tommonen vähän samanlainen, tissi suussa nukkuva. Viikko meni koomassa kun tassuttelin pikkuista nukkumaan. En ole eläessäni ollut näin väsynyt mutta sitten helpotti! :)
Musta tuntuu pahalta, että 7 kk ikäinen jätetään yksin huoneeseensa selviytymään. Vieläpä moneksi tunniksi ja moneen eri otteeseen per päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia nämä väsymyksen merkit ovat? Hieroo silmiään ja haukottelee? Pelkkä kitinä ei ole merkki väsymyksestä.
Vauva on valveilla 2 h, alkaa kitistä, alat nukuttaa tunnin ajan, lopulta vauva nukahtaa. Mitäpä jos tekisit niin, että kun vauva kitisee 2 h kohdalla alatkin keksiä jotain viihdykettä, laulat loruilet sylittelet, otatte ilmakylpyä, käytte vähän ulkona ottamassa happea ym ym. Ja sitten kun 3 h on oltu hereillä alat nukuttaa.
Meillä vauva välillä väsähtää, mutta ei väsähdä niin paljon, että voisi nukkumaan laittaa. Silloin keksitään jotain tekemistä, ensin jotain rauhallisempaa, katsellaan kirjaa ym ja sitten kokeillaan jos taas leikki maistuisi.
AP, kirjoituksesi on koskettava ja toivon, että löydät asiaan pian helpotusta!
Tässä joitakin minun ajatuksiani: ensinnäkin, unohda neuvola - kuten varmaan jo oletkin. Neuvolatädeillä on käytännön kokemusta perusasioihin. Vauva kasvaa, liikkuu, ääntelee jne. Heillä ei ehkä ole resursseja perehtyä enempään. Neuvolatyöntekijä ei ole neurologi tai psykologi, eikä kasvatustieteiden ammattilainen. Joten heidän neuvonsa ilman riittävää tietoa tilanteesta, väärässä vaiheessa, voi olla jopa haitallista. Kun asia vaatii lisätutkimusta, sitä varten on lääkäri. Kunhan vain löytää pätevän lääkärin, ei sekään taattua ole... En tiedä, oletko jo puhunut asiasta lääkärin kanssa?
Kerron miten minulle kävi, kun sain esikoiseni: vauvan ei annettu imeä heti rintaa, koska minua parsittiin repeämän vuoksi. Vauva ehti huolestua, ja hänestä tuli rintaan takertuva. Synnärillä vauva ei suostunut nukkumaan muuta kuin nänni suussa - hän teki tietyin aikavälein hyvin pienen imuliikkeen jolla tunsi edelleen nännin olevan suussa, parin tunnin välein myös söi - ja tätä jatkui 3 yötä synnärillä. Kotona vauva ei nukkunut ensimmäisinä öinä lainkaan klo 00-4, eikä päivisin yhtään sen enempää, kuin vastasyntynyt normaalisti. Kokonais-unenmäärä vuorokaudessa oli niin pieni, etten voinut käsittää, miten vauva jaksoi!
Hän ei siis SUOSTUNUT nukahtamaan, vaikka oli jo ihan poikki...
En voinut ymmärtää, miksei meidän synnärillä totuttu nukahtamistapa toiminutkaan kotona. Neuvolasta sanottiin, ettei ole antaa mitään erityistä neuvoa, vaan tilanne korjaantuu aikanaan. Viimeistään kuukauden päästä. Muistan kun istuin vauva sylissä väsyneenä ja mietin, että minun tekemiselläni täytyy olla jotain merkitystä... Lapsi oli kuitenkin kaikin puolin terve.
Niinpä päätin, että siitä hetkestä lähtien noudatan vain äidinvaistoani. Isä oli ollut vahvasti sitä vastaan, etten saa pitää vauvaa paljon sylissä ja antaa nukahtaa rinnalle, mutta siitä en enää piitannut. Tärkeintä oli, että saisin hoitaa vauvaa hänen tarpeitensa ja luontaisen rytminsä mukaisesti. Siitä lähtien kaikki muuttuikin kerrasta! Minulla oli helpoin vauva, mitä olla voi. Iltaisin hän nukahti aina klo 21, päivänokosten ajankohta oli säännöllinen muutaman viikon jaksoina. Välillä tuli muutosta siihen miten tottui nukahtamaan jne. mutta helppoa se oli. Pidin huolta siitä, että myös unen laatu oli taattua: unisykli menee jotenkin 20 min aikajaksoina, ja syvään uneen pääseminen vaatii melutonta ympäristöä. Vauva kasvaa ja lepää vain syvän unen aikana. Ellei tästä piitata, ja jos vauva joutuu yölläkin kärsimään esim. kuorsauksesta, niin unen laatu heikkenee, ja vaikka näennäisesti vauva nukkuu paljon, hän on yliväsynyt. Vauvoilla on tosin luontaisesti erinomainen kyky nukkua sikeitä, "nukkuu kuin vauva" juuri sen takia että taattu lepo on ratkaisevan tärkeää kehitykselle.
Minun neuvoni on, että älä vie häneltä maitopulloa juuri ennen yöunia, kuten joku neuvoi. Se olisi iso virhe!! Juuri kun vauva on väsynyt, ja vietkin häneltä/et anna jotain mihin hän on tottunut, se olisi stressaavaa. Muutokset kannattaa tehdä helpommasta kohtaa - riippuu tietysti mikä teillä on helpoin, jos eroa on yöunilla ja nokosilla. Mutta en usko että se maitopullo on mikään ongelma, joten pelkästään sen poistaminen olisi vain kiusantekoa. Jos vauva ylipäänsä on kiinnostunut maistelemaan ruokia, niin hyvä. Tärkeämpää olisi nyt saada nukkuminen helpommaksi.
Ihminen on ilmeisesti pienestä pitäen niin fiksu, että jos häntä jokin harmittaa, niin hän ei suostu edes väsyneenä nukkumaan, ennen kuin kokee sielussaan että asiat menee kuten hänen mielestään kuuluu. Jokin häntä on jäänyt harmittamaan, ja siitä on tullut jotenkin tapa? Miten teillä onnistui nukkuminen syntymän jälkeen? Missä vaiheessa tuli ongelmia??
Lisäys edelliseen vastaukseeni... (Klo 10:45)
Luulen että parasta mitä voit tehdä, on keskittyä hetkeksi NAUTTIMAAN lapsestasi. Menkää ulos tutkimaan kukkia. Haistelkaa ilmaa, juttele lapsellesi mitä näet, ihan perusasioita. Hän ymmärtää puhettasi enemmän kuin uskotkaan! Ja hän tuntee rakkautesi!! Se auttaa rentoutumaan, ja rentona mikä vaan onnistuu paremmin. Menkää johonkin luonnon helmaan, jossa saatte olla rauhassa.
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla.
Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.
Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.
KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.
Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.
MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.
Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.
Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.
Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.
Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.
Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.
Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.
Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.
Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.
YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?
Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.
Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.
Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.
Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä
Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.
Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.
Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.
(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
Vauva nukkukoon yksin ja mieluummin omassa huoneessaan?
Vauvaa pidetään vaikeana, jos viimeistään puolen vuoden iässä yöt eivät mene heräilemättä. Viimeistään yksivuotisneuvolassa saatetaan sanoa, että nyt viimeistään lapsen pitäisi nukkua koko yö heräämättä. Se on lapselle hyväksi. Annetaan ymmärtää, että normaali lapsi nukkuu viimeistään puolivuotiaana läpi yön. Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.
Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta.
Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.
Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.
Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.
"Eikö teillä ole lapselle omaa huonetta? Eikö se ole kauhean hankalaa nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä? Missä te harrastatte seksiä? Kyllä lapsen pitäisi nukkua omassa sängyssä. Varo, ettet kieri vauvan päälle ja tukahduta sitä."
Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia. Siltä varalta, että lukija saa joskus vastailla samanlaisiin kysymyksiin, tässä muutama vastausmalli valmiiksi.
"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"
"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.
Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.
Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.
Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.
Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.
Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.
Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?
Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.
Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.
(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)
Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".
Lue loput: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:01"]
Kyllä vauva ihan oikeasti on väsynyt kun vien sänkyyn. En tietenkään väkisin yritä nukuttaa, ja jos tosiaan näyttää siltä että ei nukahda niin tuonkin hetkeksi olkkariin vielä leikkimään ja vartin päästä takaisin kun väsykitinä yltyy. Enkä myöskään ole väkisin yrittänyt tehdä rytmiä päivään, se on muokkautunut ihan itsestään ajan kanssa. Kyllä vauva nukkuu unet suunnilleen samoihin aikoihin joka päivä, mutta usein se päivärytmi tietysti "venähtää" jos nukahtaminen kestää oikein kauan.
-AP
[/quote]
Kannattaisi kokeilla "väkisin" säännöllisen päivärytmin tekoa.
Aina samaan aikaan ylös jne. Ruokailut samaan aikaan joka päivä.
Ei tarvitse mennä niin lapsentahtisesti.
En olisi huolissani siitä, ettei vielä hirveästi syö kiinteitä.
Kokeile vielä sitä, miten voit omalla käytökselläsi vaikuttaa nukahtamiseen. Nukutatko päiväunet sänkyyn vai rattaisiin? Tuon ikäinen ei pääse sängystä vielä itse pois. Mitä tapahtuu, jos sililittelet 5 minuuttia ja sitten lähdet huoneesta pois? Kuinka kauan itku kestää?