Neuvokaa tyhmää esikoisen äitiä! (Lapsen tottelemisesta kysymys)
Kolmevuotiaani on keksinyt "kivan" tavan, että hän yrittää koko ajan kaataa potan. Hän tietää, että niin ei saa tehdä. Hän tietää myös, että kaatamalla potan saa levitettyä pissat pitkin lattioita. Häntähän se ei siis haittaa yhtään eikä edes se että saa ne päällensä. Jos laitan itse siivoamaan sotkut, niin hänen mielestä se on vain hauskaa. Jos suutun, niin se on vain hauskaa. Jos en reagoi mitenkään vaan siivoan kaikessa hiljaisuudessa pissat niin se on vain hauskaa. Olen kyllästymiseen asti selittänyt miksi pottaa ei saa kaataa. Kyllästymiseen saakka kieltänyt, vienyt pois tilanteesta jne kasvatusoppaiden neuvoja noudattanut. Hermostuin tilanteeseen ja sanoin, että jos vielä kaataa potan niin menettää lelun x. No, nyt lapsi on menettänyt jo yli kymmenen lelua (ne on kirjahyllyn päällä ja näkee ne siellä ja tietää että ei niitä saa. Leluja ei ole mitenkään valtavasti ja kivoimmat lelut on jo pois. Tälläkään ei ole yhtään mitään vaikutusta vaikka nyt lapsi joutuu jo ihmettelemään millä voi leikkiä.
Neuvokaa miten saada lapsi tottelemaan tässä asiassa. Monessa muussa asiassa tottelee kyllä, mutta tässä ei niin sitten millään.
Kommentit (86)
Minusta ongelma ei ratkea hakemalla vastausta potan/pöntön käytöstä vaan joku muu ratkaisu pitää keksiä. Sillä minun mielestä tämä on vain lapsen keksimä uhmaamiskeino (ja taistelu "vallasta") ja yhtä hyvin se voisi olla mikä muu tahansa kuin potta. Mutta potta on lapsen kannalta helppo keino yrittää uhmata ja käyttää valtaa, sillä kyseessä on välttämätön monta kertaa päivässä tapahtuva toiminto, josta tietää että en voi sitä kokonaan kieltää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Satusetä/täti taas vauhdissa...
Mikähän sinunkin ongelmasi on. Jos ei ketjun aihe kiinnosta, mene pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Potasta on tullut lapselle leikki.
Järjestäisin lapslle runsaasti mahdollisuuksia leikkiä luvallisella vedellä sekä ulkona että kodin kylpyhuoneessa/ suihkutilassa. Vesileikeissä on uitettavia ankkoja tai laivoja ja monenlaisia kippoja ja kauhoja.
Potan kaatamiseen suhtautuisin välinpitämättömästi. Kaikenlaiet reaktiot on lapselle palkinto. Jos potta on helposti huuhdeltavassa tilassa, ei siivoaminen ole kummoinenkaan vaiva.
Mukavammat ja mielenkiintoisemmat vesileikit syrjäyttävät potan kaatamisen lyhytaikaisen ilon.
Lapsi käy melkein joka päivä (ja näin kuumalla joka päivä) kylvyssä tai suihkussa ja saa joka kerta leikkiä vedellä ja leluilla, välillä vaikka tunninkin. Saa myös itse leipoa ym.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma ei ratkea hakemalla vastausta potan/pöntön käytöstä vaan joku muu ratkaisu pitää keksiä. Sillä minun mielestä tämä on vain lapsen keksimä uhmaamiskeino (ja taistelu "vallasta") ja yhtä hyvin se voisi olla mikä muu tahansa kuin potta. Mutta potta on lapsen kannalta helppo keino yrittää uhmata ja käyttää valtaa, sillä kyseessä on välttämätön monta kertaa päivässä tapahtuva toiminto, josta tietää että en voi sitä kokonaan kieltää.
Ap
Lapseni ovat jo teini-ikäisiä ja sanoisin, että liian paljon asioita nähdään valtataisteluna. Tuntuu, että monille on tärkeintä pitää valta ja että lapsi tottelee ja sen rinnalla esim. kiintymys on käytännössä ihan toisarvoista. Ehkä pelätään liikaa sitä, että lapsesta tulee tyranni, mutta ei niin nyt ihan helposti käy. Toki sitten, jos kasvatus on kauttaaltaan epäjohdonmukaista tai löperöä. Sinun sijassasi lakkaisin vatvomasta "kuka käyttää valtaa potalla" vaan siirtyisin eteenpäin eli pönttöön. Luin ketjun ehkä vähän laiskasti, enkä huomannut, onko lapsi hoidossa tms., mutta voi olla, että lapsi itsekin jo tajuaa, että hänen iässään voisi käydä pöntöllä. Siitä voi tulla ne potan kaatelut. Lapsesi on pieni ja epävarma, eikä ensisijaisesti yritä kaapata valtaa perheessänne. Toki lapsi voi aloittaa oikuttelun ja kiukuttelun jollain muulla asialla, kun pottaa ei ole, mutta sitten ratkot sen asian, kun se tulee vastaan. Ei lapsen kasvatuksessa ole kyse siitä, että nitistät lapsen niin että varmasti uskoo, ettei ikinä enää uhmaa millään. Kyllä varmasti uhmaa, se on elämää.
Potta pois, jos ei osaa sitä käyttää.
Lapsi tuskin kuolee ummetukseen. Menkää istuskelemaan vessaan ja pidä kädestä kiinni, kun muksu fiilistelee pöntöllä istumista. Pönttö on isojen ihmisten potta, jonka pohjassa on pieeeenen pieni putki, jota pitkin pökäle sujahtaa pökälesäiliöön. Isä teki kerran näääin ison pökäleen, mutta se ei mahtunut putkesta läpi, ja sitten tarvittiin imukuppi, jolla putki avattiin jne. Kokeillaanpa, mahdutko sinä pönttöön ollenkaan. Äiti pitää kädestä kiinni, kokeile pääsetkö ujuttautumaan takapuoli edellä pönttöön. Joo, et mahdu. Yllätkö painamaan äidin puolesta nappia vessanpytyn päältä? Oletpas kasvanut isoksi, hieno juttu! Jne. ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma ei ratkea hakemalla vastausta potan/pöntön käytöstä vaan joku muu ratkaisu pitää keksiä. Sillä minun mielestä tämä on vain lapsen keksimä uhmaamiskeino (ja taistelu "vallasta") ja yhtä hyvin se voisi olla mikä muu tahansa kuin potta. Mutta potta on lapsen kannalta helppo keino yrittää uhmata ja käyttää valtaa, sillä kyseessä on välttämätön monta kertaa päivässä tapahtuva toiminto, josta tietää että en voi sitä kokonaan kieltää.
Ap
Lapseni ovat jo teini-ikäisiä ja sanoisin, että liian paljon asioita nähdään valtataisteluna. Tuntuu, että monille on tärkeintä pitää valta ja että lapsi tottelee ja sen rinnalla esim. kiintymys on käytännössä ihan toisarvoista. Ehkä pelätään liikaa sitä, että lapsesta tulee tyranni, mutta ei niin nyt ihan helposti käy. Toki sitten, jos kasvatus on kauttaaltaan epäjohdonmukaista tai löperöä. Sinun sijassasi lakkaisin vatvomasta "kuka käyttää valtaa potalla" vaan siirtyisin eteenpäin eli pönttöön. Luin ketjun ehkä vähän laiskasti, enkä huomannut, onko lapsi hoidossa tms., mutta voi olla, että lapsi itsekin jo tajuaa, että hänen iässään voisi käydä pöntöllä. Siitä voi tulla ne potan kaatelut. Lapsesi on pieni ja epävarma, eikä ensisijaisesti yritä kaapata valtaa perheessänne. Toki lapsi voi aloittaa oikuttelun ja kiukuttelun jollain muulla asialla, kun pottaa ei ole, mutta sitten ratkot sen asian, kun se tulee vastaan. Ei lapsen kasvatuksessa ole kyse siitä, että nitistät lapsen niin että varmasti uskoo, ettei ikinä enää uhmaa millään. Kyllä varmasti uhmaa, se on elämää.
Hmm. Minulle on useampi neuvonut että lapselle ei saa antaa periksi tällaisissa asioissa sillä jos nyt pienenä antaa periksi niin lapsi ei tottele mitään isompana.
Kiintymystä ja positiivista huomiota lapsi saa kyllä joka päivä, minustakin ne on tärkeintä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma ei ratkea hakemalla vastausta potan/pöntön käytöstä vaan joku muu ratkaisu pitää keksiä. Sillä minun mielestä tämä on vain lapsen keksimä uhmaamiskeino (ja taistelu "vallasta") ja yhtä hyvin se voisi olla mikä muu tahansa kuin potta. Mutta potta on lapsen kannalta helppo keino yrittää uhmata ja käyttää valtaa, sillä kyseessä on välttämätön monta kertaa päivässä tapahtuva toiminto, josta tietää että en voi sitä kokonaan kieltää.
Ap
Lapseni ovat jo teini-ikäisiä ja sanoisin, että liian paljon asioita nähdään valtataisteluna. Tuntuu, että monille on tärkeintä pitää valta ja että lapsi tottelee ja sen rinnalla esim. kiintymys on käytännössä ihan toisarvoista. Ehkä pelätään liikaa sitä, että lapsesta tulee tyranni, mutta ei niin nyt ihan helposti käy. Toki sitten, jos kasvatus on kauttaaltaan epäjohdonmukaista tai löperöä. Sinun sijassasi lakkaisin vatvomasta "kuka käyttää valtaa potalla" vaan siirtyisin eteenpäin eli pönttöön. Luin ketjun ehkä vähän laiskasti, enkä huomannut, onko lapsi hoidossa tms., mutta voi olla, että lapsi itsekin jo tajuaa, että hänen iässään voisi käydä pöntöllä. Siitä voi tulla ne potan kaatelut. Lapsesi on pieni ja epävarma, eikä ensisijaisesti yritä kaapata valtaa perheessänne. Toki lapsi voi aloittaa oikuttelun ja kiukuttelun jollain muulla asialla, kun pottaa ei ole, mutta sitten ratkot sen asian, kun se tulee vastaan. Ei lapsen kasvatuksessa ole kyse siitä, että nitistät lapsen niin että varmasti uskoo, ettei ikinä enää uhmaa millään. Kyllä varmasti uhmaa, se on elämää.
Tämä oli erittäin hyvä ja asiallinen kirjoitus. Päivähoidossakin tuon ikäiset käyttävät pönttöä.
Ei ole mitään syytä pitää pottaa käytössä ja kunkin ikäkauden ongelmat ratkotaan, kun niitä tulee vastaan. Pottaikä on tuossa vaiheessa mennyttä, älä jumiudu taisteluun joka ei tuohon vaiheeseen edes kuulu. Potta pois ja pönton käyttöä opettelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma ei ratkea hakemalla vastausta potan/pöntön käytöstä vaan joku muu ratkaisu pitää keksiä. Sillä minun mielestä tämä on vain lapsen keksimä uhmaamiskeino (ja taistelu "vallasta") ja yhtä hyvin se voisi olla mikä muu tahansa kuin potta. Mutta potta on lapsen kannalta helppo keino yrittää uhmata ja käyttää valtaa, sillä kyseessä on välttämätön monta kertaa päivässä tapahtuva toiminto, josta tietää että en voi sitä kokonaan kieltää.
Ap
Mulla on kolme lasta (nyt jo teinejä) ja heidän kanssaan toimi kaikkeen uhmaan ja typeryyksiin seuraava toimintamalli:
- Lapselle kerrotaan ikätasoisesti, miten k.o. tilanteessa kuuluu toimia, autetaan, opetetaan ja tuetaan positiivisesti. Tuetaan halutun käytöksen omaksumista tarvittaessa esim. tarrapalkintotaululla.
- Lapselle kerrotaan selkeästi ja rauhallisesti millainen käytös ei ole hyväksyttyä ja myös miksi se ei ole hyväksyttyä. Joka ikinen kerta.
- Kiukuttelua, kitinää, uhmaa tms. ei koskaan palkita siten, että lapsi sitä kautta saisi haluamansa asian (esim. huomiota). Tarvittaessa lapsi poistetaan tilanteesta.
- Jos huono käytös jatkuu, poistetaan mahdollisuuksien mukaan mahdollisuudet toistaa tätä huonoa käytöstä. Esim. ei oteta mukaan kauppaan (jos kiukuttelee vaikka leluhyllyn luona) tai tässä tapauksessa otetaan potta pois ja siirrytään pöntölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma ei ratkea hakemalla vastausta potan/pöntön käytöstä vaan joku muu ratkaisu pitää keksiä. Sillä minun mielestä tämä on vain lapsen keksimä uhmaamiskeino (ja taistelu "vallasta") ja yhtä hyvin se voisi olla mikä muu tahansa kuin potta. Mutta potta on lapsen kannalta helppo keino yrittää uhmata ja käyttää valtaa, sillä kyseessä on välttämätön monta kertaa päivässä tapahtuva toiminto, josta tietää että en voi sitä kokonaan kieltää.
Ap
Lapseni ovat jo teini-ikäisiä ja sanoisin, että liian paljon asioita nähdään valtataisteluna. Tuntuu, että monille on tärkeintä pitää valta ja että lapsi tottelee ja sen rinnalla esim. kiintymys on käytännössä ihan toisarvoista. Ehkä pelätään liikaa sitä, että lapsesta tulee tyranni, mutta ei niin nyt ihan helposti käy. Toki sitten, jos kasvatus on kauttaaltaan epäjohdonmukaista tai löperöä. Sinun sijassasi lakkaisin vatvomasta "kuka käyttää valtaa potalla" vaan siirtyisin eteenpäin eli pönttöön. Luin ketjun ehkä vähän laiskasti, enkä huomannut, onko lapsi hoidossa tms., mutta voi olla, että lapsi itsekin jo tajuaa, että hänen iässään voisi käydä pöntöllä. Siitä voi tulla ne potan kaatelut. Lapsesi on pieni ja epävarma, eikä ensisijaisesti yritä kaapata valtaa perheessänne. Toki lapsi voi aloittaa oikuttelun ja kiukuttelun jollain muulla asialla, kun pottaa ei ole, mutta sitten ratkot sen asian, kun se tulee vastaan. Ei lapsen kasvatuksessa ole kyse siitä, että nitistät lapsen niin että varmasti uskoo, ettei ikinä enää uhmaa millään. Kyllä varmasti uhmaa, se on elämää.
Hmm. Minulle on useampi neuvonut että lapselle ei saa antaa periksi tällaisissa asioissa sillä jos nyt pienenä antaa periksi niin lapsi ei tottele mitään isompana.
Kiintymystä ja positiivista huomiota lapsi saa kyllä joka päivä, minustakin ne on tärkeintä.
Ap
Annoit kuitenkin periksi siinä, että yli-ikäinen lapsi käyttää vielä pottaa, vaikka homma ei toimi? Siirtykää nyt pöntönpirnentäjän käyttöön, niin pääset turhasta pottaongelmasta.
Yritätkö nitistää lapsen pienemmäksi kuin hän onkaan? Ehkä lapsi on saanut jostain tiedon tai vihjeen, että hänen ikäisensä voivat jo istua pöntöllä.
Hyvin usein lapsen kapina ei ole valtataistelua, vaan se on täysin normaali vaade saada lisää vastuuta. Suuntaa lapsen energia ja henkiset voimavarat uuden oppimiseen ja "maailman valloittamiseen", niin sillä ei riitä kiinnostusta perseilyyn. Lapset kasvatetaan maailmalle vapautettaviksi, ei äidin (turvallisen) tossun alla kyhjöttämään <3
Vaikuttaa vsltataistelulta. Vanhempien ei pitäisi siihen lähteä mukaan. Ratkaisu vaihtoehtoa en lähde antamaan koska en usko että siitä olisi mitään hyötyä. Jokaisen on löydettävä omassa elämässä parhaiten toimivat ratkaisut itse.
Potta pois, pöntölle opettelemaan vain.
Tämä, että ap alkaa vänkäämään valtataistelusta, saa vähän tämän vaikuttamaan provolta, koska tällaista hyvin samanlaista tyyliä on ollut tosi useassa aloituksessa täällä, että ensin aloitetaan jokseenkin järkevästi mutta sitten aletaan vääntämään epäloogisesti. Voin toki olla väärässäkin.
Koroke pöntön viereen ja pöntölle pienentäjä. Vessan oveen lista johon saa tarran kun on käynyt pöntöllä. Kymmenestä tarrasta palkinto
Ap. Vie potta pois ja sano, että nyt pissataan ja kakataan vessaan. Muutaman päivän voi kaivata pottaa, mutta tottuu kyllä.
Sinulla on passiivisaggressiivinen muksu, joka ei uskalla vetää pultteja potan käytöstä, vaan osoittaa tyytymättömyytensä epäsuorasti. Ehkä lapsesi on arka ja pelkää pyttyä, mutta samalla vierastaa myös pottaakin?
Valitse taistelusi hei. Jos kyseessä olisi asia, jonka kanssa lapsi joutuu elämään lopun ikänsä, niin valtataistelussa olisi järkeä. Mutta nyt tuon muksun ongelma olisi ratkaistu pönttöopetuksella.
Annapa lapselle uusi haaste elämäänsä, niin lapsi kasvaa haasteen mittaiseksi. Sinun tehtäväsi on olla hernekeppi, jota pitkin lapsi kasvaa täysimittaiseksi. Ei pensasleikkuri, joka pusertaa lapsen ikätasoaan pienemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Potta pois, pöntölle opettelemaan vain.
Tämä, että ap alkaa vänkäämään valtataistelusta, saa vähän tämän vaikuttamaan provolta, koska tällaista hyvin samanlaista tyyliä on ollut tosi useassa aloituksessa täällä, että ensin aloitetaan jokseenkin järkevästi mutta sitten aletaan vääntämään epäloogisesti. Voin toki olla väärässäkin.
En ole provo enkä vänkää vänkäämisen vuoksi vaan siksi että minulle on niin monta kertaa neuvottu että ei vaan saa antaa periksi koskaan jos lapsi selvästi uhmaa.
Ap
Pari kuukautta on aika lyhyt "vaihe" lapsen elämässä. Ja sitten kun tuo loppuu niin alkaa joku uusi vaihe. Potalla käyntihän ei tosiaan ole pakollista vaan pöntöllekin voi opettaa. Ja 3-vuotiaan kanssa aika monessa asiassa pitää vielä olla itse käden ulottuvilla että asiat onnistuu. Ole siis itse siinä potan vieressä ja hoida homma. Sitten kun lapsi tekee oikein ja homma onnistuu niin kehut vuolaasti. Eli positiivisen huomion kautta, tuon ikäiselle kun kaikki huomio on hyvää huomiota, joten hakee sitä sitten vaikka temppuilemalla.
Pyhä yksinkertaisuus. Miksi uhkaat viedä lelun, jos kaataa potan. Vie se potta pois. Sanot vain, että isot lapset pissaa vessaan.
Ap, missään kasvatusoppaassa ei lue sinun sietämisesi rajoja. Sinä olet lapsen vanhempi ja päätät tässä asiassa.
Dr. Philissä oli joskus jakso aiheesta lapsi ei opi potalle tai potalta pois tai jotain. Asia ratkaistiin niin että lapsen kanssa leikittiin leikkejä, jossa vauvanukke opetettiin samalle asialle, ja homma alkoi sen kautta toimia tosi hyvin. Minun makuun kaikki amerikkalaiset sarjat haiskahtaa tosi banaaleille, mutta soveltuvin osin miksi ei oppia tästä? Voitko muuttaa oppimisen jotenkin leikiksi tai asettaa lapsesi sinun asemaan jonkin leikin kautta? Ääriesimerkkihän tästä on kuulemani tarina siitä, että joku lapsi kiukutteli marketissa kun ei saanut jotain ja isä vastasi tähän heittäytymällä lapsen viereen kiukuttelemaan ihan samalla tavalla. Lapsi lopetti kiukuttelun ja pyysi järkyttyneenä että isä lopeta tuollainen käytös. En suoraan ehdota tätä vaan että käytä omaa päätä ja vetoa lapsen kykyyn vastuuttaa muita käytöksestä.