Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa tyhmää esikoisen äitiä! (Lapsen tottelemisesta kysymys)
23.06.2021 |
Kolmevuotiaani on keksinyt "kivan" tavan, että hän yrittää koko ajan kaataa potan. Hän tietää, että niin ei saa tehdä. Hän tietää myös, että kaatamalla potan saa levitettyä pissat pitkin lattioita. Häntähän se ei siis haittaa yhtään eikä edes se että saa ne päällensä. Jos laitan itse siivoamaan sotkut, niin hänen mielestä se on vain hauskaa. Jos suutun, niin se on vain hauskaa. Jos en reagoi mitenkään vaan siivoan kaikessa hiljaisuudessa pissat niin se on vain hauskaa. Olen kyllästymiseen asti selittänyt miksi pottaa ei saa kaataa. Kyllästymiseen saakka kieltänyt, vienyt pois tilanteesta jne kasvatusoppaiden neuvoja noudattanut. Hermostuin tilanteeseen ja sanoin, että jos vielä kaataa potan niin menettää lelun x. No, nyt lapsi on menettänyt jo yli kymmenen lelua (ne on kirjahyllyn päällä ja näkee ne siellä ja tietää että ei niitä saa. Leluja ei ole mitenkään valtavasti ja kivoimmat lelut on jo pois. Tälläkään ei ole yhtään mitään vaikutusta vaikka nyt lapsi joutuu jo ihmettelemään millä voi leikkiä.
Neuvokaa miten saada lapsi tottelemaan tässä asiassa. Monessa muussa asiassa tottelee kyllä, mutta tässä ei niin sitten millään.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Pyhä yksinkertaisuus. Miksi uhkaat viedä lelun, jos kaataa potan. Vie se potta pois. Sanot vain, että isot lapset pissaa vessaan.
Koska kokeilin jo potan poistamista ja siitä seurasi paha ummetuskierre ja kakkaamisesta kokonaan kieltäytyminen. Minun oli pakko ottaa potta takaisin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potta pois, pöntölle opettelemaan vain.
Tämä, että ap alkaa vänkäämään valtataistelusta, saa vähän tämän vaikuttamaan provolta, koska tällaista hyvin samanlaista tyyliä on ollut tosi useassa aloituksessa täällä, että ensin aloitetaan jokseenkin järkevästi mutta sitten aletaan vääntämään epäloogisesti. Voin toki olla väärässäkin.
En ole provo enkä vänkää vänkäämisen vuoksi vaan siksi että minulle on niin monta kertaa neuvottu että ei vaan saa antaa periksi koskaan jos lapsi selvästi uhmaa.
Ap
No siis tilanne voi olla se, että lapsi tajuaa itsekin, että hänen "pitäisi" käydä pöntöllä eikä potalla, mutta pönttö pelottaa. Mutta pottakaan ei ole enää ok. Ahdistaa, joten kaadan potan ja peittoan epävarmuuteni nauruun. Ei tässä ole kyse uhmasta. Lapsi on avuton, auta häntä eteenpäin. Keksit jonkin keinon, jolla pönttö ei enää niin pelota, älä jätä sinne yksin pelkäämään, mutta älä myöskään viestitä, että "olet ihan ressukka, eikä sinun ikinä kannata pöntölle mennäkään".
Ja sitten kun on kyse silkasta uhmasta, kehottaisin todellakin valitsemaan taistelusi, kuten joku jo kirjoitti. Elämästä tulee hemmetin raskasta, jos tuntosarvet ojossa kuulostelet, yrittääkö lapsi nyt uhmata vai ei. Joskus voi antaa asioiden vain olla, jonkin (vaarattoman) uhman jäädä huomiotta, jotta pääsette elämässä eteenpäin. Se on vielä hyvin kaukana siitä, että olet täysin kädetön ja lapsesi armoilla. Puutut niihin asioihin (esim. toisen lyöminen), jotka ovat oikeasti merkityksellisiä. Silloin lapsen mieleen iskostuu, että on todellakin asioita, joita ei voi tehdä. Jos aina kielletään, lapsen mielessä joku kiitoksen unohtaminen on yhtä paha synti kuin toisen kaataminen. Kiellot ja kuri kärsivät inflaation, jos niitä viljellään liikaa.
lapsi haluaa vain äidin huomiota ja loppujen lopuksi hän hakee äidin hyväksyntää.tämä lapsi on keksinyt tään näin että kun kaataa potan ,niin äiti huomaa hänet ja sen että hän on tehnyt jotain . lapsen mielstä se tässä tapauksessa ei ole väliä mitä on tehnyt.kunhan vaan Äiti huomioi hänet.ja hänen tekemiset.tässähän aletaan vasta kasvaa ihmisenä olemista molemmat .ja se että lapsi saa tuntea äidin olevan hänestä ylpeä . SE ON PIENI SYDÄN SIELLÄ RINNASSA KUN SYKKII ja hahmottaa elämää.mistä tulee hyvä mieli kaikille ja myös lapselle.kaatamalla potan hän saa liikettä äitiin ,ja äidin sanomiset kohdistuu hänen tekemisiin niin siitä lapsi on mielissään ,ei siitä että potta on pitänyt kaataa saadakseen äidin huomion.komennot ja kiellot eivät nyt auta,vaan esimerkkinä olo.ja se että laapsi itse tajuaa että nyt tein oikein ,ja lapsikin rupee huomaamaan ,että hanen tekemisillä on merkitys.sen että siiitä tulee hyvä olo kaikille,,näin paripäivää harjotellaan kanssakäymistä vaikka Otsikolla kylläpä äiskälle tuli NYThyvä mieli JA SIITÄ LAAAPSI OPPII KUN HÄN ON TEHNYT JOTAIN josta äidille tuli hyvämieli.lapsi keksii pikkupäässään mistä tulis taas hyvämieli .sama lapsen nukkumaan meno ,kun ilta hämärtää ,lapsi alkaa pelätä kun vanhemmat alkaa pakottamaan nukkumaan jo montatuntia enne lapsi ahdistuu ,siitä väkivallasta ,mitä on tulossa ,kun häntä ei vaan nukuta.SE ON KARMEETA KATSELTAVAA ,kun kotiin tilataanulkopuolinen hirviö joka päättää milloin lapsen on pakko nukkua. , pakko olla sängyssä vaikka ei nukuta. uni vaan pakenee,kerrankin sanottas lapselle ,että kulta pieni .menne sitten nukkumaan ,kun sinä itse haluat .,nalle odotaa jo siellä ,ja yks kaks vähän ajn kuluttua lapsi kävelee itse sänkyynsä,käy antamassa suukon vanhemmilleen,ja lapsi odottaa jo seuraavaa iltaa,kun hän saa ihan ITE mennä nukkumaan silloin kun häntä väsyttää. illat sujuu ilman pakottamisia mihinkään.kaikilla hyvä olo. ja lapselle siitä ,etttä hn saa itse päättää tämän asian melkoinen juttu skannalta.tämä väkisin nukutus ,on lapselle rangaistus jostain ,jota ei ole vielä sanoiksi puettu.,mutta lapselle siitä jää raumat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä yksinkertaisuus. Miksi uhkaat viedä lelun, jos kaataa potan. Vie se potta pois. Sanot vain, että isot lapset pissaa vessaan.
Koska kokeilin jo potan poistamista ja siitä seurasi paha ummetuskierre ja kakkaamisesta kokonaan kieltäytyminen. Minun oli pakko ottaa potta takaisin. Ap
Meneekö lapsi potan kanssa peruskouluunkin. Ei ne kakat sinne jää. Joskus ne tulee ulos. Tipauta lapsen ruokaan vähän oliiviöljyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä yksinkertaisuus. Miksi uhkaat viedä lelun, jos kaataa potan. Vie se potta pois. Sanot vain, että isot lapset pissaa vessaan.
Koska kokeilin jo potan poistamista ja siitä seurasi paha ummetuskierre ja kakkaamisesta kokonaan kieltäytyminen. Minun oli pakko ottaa potta takaisin. Ap
Ajattelitko, että lapsi käy vielä kouluiässä potalla? En väheksy yhtään tuota ummetus- ja pelko-ongelmaa, mutta SE on se, johon sinun pitää nyt ruuti käyttää, ei joku potasta vänkääminen. Yritä ratkaista ongelma, älä vain palaa taaksepäin ja ajattele, että ei onnistunut. Lapsesikin varmaan jo haluaa kasvaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sanot, ettei lapsi välitä mistään rangaistuksista. Toisaalta ei missään tapauksessa halua pissata pönttöön. No avot, siinä sulla ratkaisu. Jos potta kaatuu, potta häipyy ja seuraava pissa tehdään pönttöön. Sitten voidaan taas kokeilla onnistuisko potan asiallinen käyttö. Jos ei, palataan pöntölle. Kiihkottomasti, eleettömästi ilman draamaa annat nämä vaihtoehdot.
Jos kehittyy ummetus, annat levolacia tai pegorionia. Ne eivät ole millään tavalla haitaksi lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma ei ratkea hakemalla vastausta potan/pöntön käytöstä vaan joku muu ratkaisu pitää keksiä. Sillä minun mielestä tämä on vain lapsen keksimä uhmaamiskeino (ja taistelu "vallasta") ja yhtä hyvin se voisi olla mikä muu tahansa kuin potta. Mutta potta on lapsen kannalta helppo keino yrittää uhmata ja käyttää valtaa, sillä kyseessä on välttämätön monta kertaa päivässä tapahtuva toiminto, josta tietää että en voi sitä kokonaan kieltää.
Ap
Lapseni ovat jo teini-ikäisiä ja sanoisin, että liian paljon asioita nähdään valtataisteluna. Tuntuu, että monille on tärkeintä pitää valta ja että lapsi tottelee ja sen rinnalla esim. kiintymys on käytännössä ihan toisarvoista. Ehkä pelätään liikaa sitä, että lapsesta tulee tyranni, mutta ei niin nyt ihan helposti käy. Toki sitten, jos kasvatus on kauttaaltaan epäjohdonmukaista tai löperöä. Sinun sijassasi lakkaisin vatvomasta "kuka käyttää valtaa potalla" vaan siirtyisin eteenpäin eli pönttöön. Luin ketjun ehkä vähän laiskasti, enkä huomannut, onko lapsi hoidossa tms., mutta voi olla, että lapsi itsekin jo tajuaa, että hänen iässään voisi käydä pöntöllä. Siitä voi tulla ne potan kaatelut. Lapsesi on pieni ja epävarma, eikä ensisijaisesti yritä kaapata valtaa perheessänne. Toki lapsi voi aloittaa oikuttelun ja kiukuttelun jollain muulla asialla, kun pottaa ei ole, mutta sitten ratkot sen asian, kun se tulee vastaan. Ei lapsen kasvatuksessa ole kyse siitä, että nitistät lapsen niin että varmasti uskoo, ettei ikinä enää uhmaa millään. Kyllä varmasti uhmaa, se on elämää.
Hmm. Minulle on useampi neuvonut että lapselle ei saa antaa periksi tällaisissa asioissa sillä jos nyt pienenä antaa periksi niin lapsi ei tottele mitään isompana.
Kiintymystä ja positiivista huomiota lapsi saa kyllä joka päivä, minustakin ne on tärkeintä.
Ap
Näinhän se usein on, mutta ei välttämättä.
Kotiäitinä ollessani kohtasin näitä ? juttuja päivittäin joita ratkoin parhaani mukaan.
Ap:n tilanteessa olisin lapsen vieressä ja sanoisin rauhallisesti ei ja tarpeen mukaan toistaisin... luultavasti joutuisin ottamaan kädestä kiinni ja toistamaan rauhallisesti ei.
Sitten ottaisin potan ja kysyisin haluaako hän kaataa pisut pois äidin kanssa ja vetää vessan.
Tosi on jos lapselle ei pienestä pitäen laita tiettyjä rajoja on hän rajaton murkkuna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä yksinkertaisuus. Miksi uhkaat viedä lelun, jos kaataa potan. Vie se potta pois. Sanot vain, että isot lapset pissaa vessaan.
Koska kokeilin jo potan poistamista ja siitä seurasi paha ummetuskierre ja kakkaamisesta kokonaan kieltäytyminen. Minun oli pakko ottaa potta takaisin. Ap
Ajattelitko, että lapsi käy vielä kouluiässä potalla? En väheksy yhtään tuota ummetus- ja pelko-ongelmaa, mutta SE on se, johon sinun pitää nyt ruuti käyttää, ei joku potasta vänkääminen. Yritä ratkaista ongelma, älä vain palaa taaksepäin ja ajattele, että ei onnistunut. Lapsesikin varmaan jo haluaa kasvaa eteenpäin.
Minulle vain neuvottiin silloin että jos lapsi reagoi kieltäytymällä kakkaamisesta ja saa unmetuksen niin se on merkki että lapsi ei ole vielä valmis siihen mitä vaaditaan (esim pönttö) vaan pitää ottaa aikalisä ja antaa lapsen olla rauhassa potalla vielä pari kk. Ap
Etkö ole itse vieressä seuraamassa lapsen pottailua kun ehtii kaataa potan? Ole kärppänä vieressä ja toimita lapsi kauemmas potasta ennen kuin ehtii kaataa sen. Pöntöllä käynti olisi varmastikin parempi vaihtoehto..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olla liian iso potalle. Laitatte potan pois ja siirrytte käyttämään pönttöä. Sitä ei voi kaataa eikä niitä eritteitä saa sieltä helposti leviteltyä lattialle. Älä tee tästä rangaistusta, vaan kiva ison tytön/pojan juttu. Käytte yhdessä ostamassa kaupasta lapselle mieluisen pytynpienentimen.
Mä ostin. Ekana mun lapsi huitasi sen hittoon,kiipesi jakkaralle ja istui pytyn reunalle. Ja oli hei 2v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma ei ratkea hakemalla vastausta potan/pöntön käytöstä vaan joku muu ratkaisu pitää keksiä. Sillä minun mielestä tämä on vain lapsen keksimä uhmaamiskeino (ja taistelu "vallasta") ja yhtä hyvin se voisi olla mikä muu tahansa kuin potta. Mutta potta on lapsen kannalta helppo keino yrittää uhmata ja käyttää valtaa, sillä kyseessä on välttämätön monta kertaa päivässä tapahtuva toiminto, josta tietää että en voi sitä kokonaan kieltää.
Ap
Lapseni ovat jo teini-ikäisiä ja sanoisin, että liian paljon asioita nähdään valtataisteluna. Tuntuu, että monille on tärkeintä pitää valta ja että lapsi tottelee ja sen rinnalla esim. kiintymys on käytännössä ihan toisarvoista. Ehkä pelätään liikaa sitä, että lapsesta tulee tyranni, mutta ei niin nyt ihan helposti käy. Toki sitten, jos kasvatus on kauttaaltaan epäjohdonmukaista tai löperöä. Sinun sijassasi lakkaisin vatvomasta "kuka käyttää valtaa potalla" vaan siirtyisin eteenpäin eli pönttöön. Luin ketjun ehkä vähän laiskasti, enkä huomannut, onko lapsi hoidossa tms., mutta voi olla, että lapsi itsekin jo tajuaa, että hänen iässään voisi käydä pöntöllä. Siitä voi tulla ne potan kaatelut. Lapsesi on pieni ja epävarma, eikä ensisijaisesti yritä kaapata valtaa perheessänne. Toki lapsi voi aloittaa oikuttelun ja kiukuttelun jollain muulla asialla, kun pottaa ei ole, mutta sitten ratkot sen asian, kun se tulee vastaan. Ei lapsen kasvatuksessa ole kyse siitä, että nitistät lapsen niin että varmasti uskoo, ettei ikinä enää uhmaa millään. Kyllä varmasti uhmaa, se on elämää.
Hmm. Minulle on useampi neuvonut että lapselle ei saa antaa periksi tällaisissa asioissa sillä jos nyt pienenä antaa periksi niin lapsi ei tottele mitään isompana.
Kiintymystä ja positiivista huomiota lapsi saa kyllä joka päivä, minustakin ne on tärkeintä.
Ap
Minulla neljä lasta, osa jo aikuisia. Näin jälkeen päin ajateltuna naurattaa/ vähän jopa harmittaa kuinka joskus ajattelin yhtä ehdottomasti kuin sinä eli jos lapselle joskus antaa jotain periksi jossain asiassa tulee hänestä huono ihminen tai lapsi menee jotenkin pilalle. Meillä lapset kahden sarjassa ja toinen sarja kasvanut selkeästi kovemmassa kurissa kuin toinen ja ihan yhtä hyvä ihmisiä heistä on kaikista tullut, ei käytös ongelmia murrosiässä , kaikilla koulu sujunut loistavasti yms. Ihan turhaan tressasin kahden ensimmäisen kohdalla, itseäni vain siinä turhaan kulutin ja lapaseni liian kovilla varmaan joskus laitoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi et vain estä lasta jo etukäteen kaatamasta pottaa? Eihän tuon ikäinen vielä niin vahva ole, että saisi pottaa kumoon, jos sinä pidät potasta kiinni ja painat vähän lattiaa vasten. Ihan eleettömästi vaan estät kaatamasta pottaa ja kiellät samalla rauhallisesti. Lapsi saattaa tehdä tilanteeseen draamaa, mutta älä lähde mukaan siihen ollenkaan. Lapsi menettää hyvin pian mielenkiintonsa koko potan kaatamiseen, kun kaatamisyrityksestä ei seuraa minkäänlaista teatteria.
Vierailija kirjoitti:
Ja edellinen jatkaa vielä, että toi lapsen uhmaaminen nyt on aika vanhanaikainen ajatus. Siis että lapsen uhmaamista vastaan pitäisi jotenkin itse asettua eikä koskaan antaa periksi. Kannattaa opetella näkemään sen uhmaamisen taakse.
Ja ihmettelen siis, että jos se lapsi aina kaataa ne pissat, niin etkö ole hänen kanssaan yhdessä opettelemassa sitä pottailua vai miten aina ehtii sen tempun tehdä? Ehkä lapsi vaan haluaa sinut osallistumaan hänen kanssaan pottaopetteluun, ja kun et muuten viitsi mennä mukaan, niin on keksinyt keinon miten sinut saa paikalle?
3v on yleensä osannut olla potalla jo vuoden ajan, ei kai kukaan tuossa iässä enää opettele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tekisin myös niin, että pitäisin potasta kiinni ja estäisin sen kaatamisen ilman draamaa. Sitten potan tyhjennys ja saman tien huomio jonnekin muualle. En pakottaisi pöntölle, siinä ei lapsi saa niin helposti hyvää asentoa. Meidän pönttö on niin korkea, että meidän nelivuotias ei edes pääse siihen ilman apua. Ummetus on tuskallinen vaiva, ihmeen moni täällä on sitä mieltä, että pientä kolmevuotiasta pitäisi rangaista tällä? Lapsiparka. Se myös kroonistuu helposti. Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja edellinen jatkaa vielä, että toi lapsen uhmaaminen nyt on aika vanhanaikainen ajatus. Siis että lapsen uhmaamista vastaan pitäisi jotenkin itse asettua eikä koskaan antaa periksi. Kannattaa opetella näkemään sen uhmaamisen taakse.
Ja ihmettelen siis, että jos se lapsi aina kaataa ne pissat, niin etkö ole hänen kanssaan yhdessä opettelemassa sitä pottailua vai miten aina ehtii sen tempun tehdä? Ehkä lapsi vaan haluaa sinut osallistumaan hänen kanssaan pottaopetteluun, ja kun et muuten viitsi mennä mukaan, niin on keksinyt keinon miten sinut saa paikalle?
3v on yleensä osannut olla potalla jo vuoden ajan, ei kai kukaan tuossa iässä enää opettele?
Lapsia on erilaisia, jotkut opettelee. Yksi lapsistani pelkäsi pottaa ja pyttyä hysteerisesti pienenä. Sitten eräänä päivänä lähes 3,5-vuotiaana päätti vain alkaa käydä potalla, eikä halunnut enää vaippaa. Oppi kerrasta kuivaksi.
Minua tuo ärsyttäisi niin paljon, että valintani olisi myös tuo taktiikka, jossa potta viedään pois jos sitä ei osata käyttää asiallisesti. Ja tietenkin tämä kannattaa yhdistää tuohon kaatamisen estämiseen.
Eli selität lapselle, että jos hän heittelee pottaa, hän ei voi käyttää pottaa. Olet valmiina estämään kaatamisen. Sitten jos yrittää kaataa, selität sillä hetkellä että potta lähtee varastoon jos ei nyt välittömästi anna sen olla. Tällöin lapsi saa siinä hetkessä konkreettisesti päättää, mitä tapahtuu.
Jos valitsee että haluaa kaataa potan, annat tehdä niin ja viet potan pois.
Kun on seuraavan kerran aika käydä potalla, niin selität lapselle, mitkä ovat potalla käymisen vaiheet, sitten kerrot säännöt eli että polttaa ei saa kaataa. Sitten kerrot, että jos potalla käyminen on sujuu hyvin, niin sen jälkeen tehdään jotakin lapselle todella mieluista (esim. katsotaan pikku kakkosta, mennään uimaan, pelataan tai jotakin, mistä lapsi pitää tosi paljon).
Piirrä avainsanoinoista kuvat jotka ruksit yli sitä mukaan kun lapsi on tehnyt. Viimeinen kuva on lapsen odottama juttu.
Jos potalla käyminen ei suju tai lapsi rikkoo säännöt, niin sitten sanot, että nyt ei myöskään tehdä lapsen odottamaa juttua. Lapsi todennäköisesti saa nyt raivarit tai alkaa itkeä lohdutti asti. Sanoitat lapsen tunteita ("näen, että sinua harmittaa nyt tosi paljon, mutta polttaa ei saa kaataa, niin siksi ei nyt tehdäkään asiaa x"). Pysy tiukkana ja kestä lapsen paha mieli.
Toista, kunnes pottailu sujuu.
T. Vela
Vierailija kirjoitti:
Kun on seuraavan kerran aika käydä potalla, niin selität lapselle, mitkä ovat potalla käymisen vaiheet, sitten kerrot säännöt eli että polttaa ei saa kaataa. Sitten kerrot, että jos potalla käyminen on sujuu hyvin, niin sen jälkeen tehdään jotakin lapselle todella mieluista (esim. katsotaan pikku kakkosta, mennään uimaan, pelataan tai jotakin, mistä lapsi pitää tosi paljon).
Piirrä avainsanoinoista kuvat jotka ruksit yli sitä mukaan kun lapsi on tehnyt. Viimeinen kuva on lapsen odottama juttu.
Jos potalla käyminen ei suju tai lapsi rikkoo säännöt, niin sitten sanot, että nyt ei myöskään tehdä lapsen odottamaa juttua. Lapsi todennäköisesti saa nyt raivarit tai alkaa itkeä lohdutti asti. Sanoitat lapsen tunteita ("näen, että sinua harmittaa nyt tosi paljon, mutta polttaa ei saa kaataa, niin siksi ei nyt tehdäkään asiaa x"). Pysy tiukkana ja kestä lapsen paha mieli.
Toista, kunnes pottailu sujuu.
T. Vela
"lapsi alkaa itkeä lohduttomasti". Se, että autocorrectini ei tunnistanut sanaa "potta" ei kyllä tullut yllätyksenä.
T. Sama vela
Ja edellinen jatkaa vielä, että toi lapsen uhmaaminen nyt on aika vanhanaikainen ajatus. Siis että lapsen uhmaamista vastaan pitäisi jotenkin itse asettua eikä koskaan antaa periksi. Kannattaa opetella näkemään sen uhmaamisen taakse.
Ja ihmettelen siis, että jos se lapsi aina kaataa ne pissat, niin etkö ole hänen kanssaan yhdessä opettelemassa sitä pottailua vai miten aina ehtii sen tempun tehdä? Ehkä lapsi vaan haluaa sinut osallistumaan hänen kanssaan pottaopetteluun, ja kun et muuten viitsi mennä mukaan, niin on keksinyt keinon miten sinut saa paikalle?