Alkoholistit ja alkoholistien läheistet: oletko koskaan tai onko joku läheinen koskaan ollut humalassa v*kivaltainen?

Suuri salaisuuteni ja kivi sydämelläni. Anonyymisti on turvallista avautua, joten tässä:

Minä olen reilu kolmekymppinen alkoholisti, raitistunut vajaa neljä vuotta sitten. Alkoholisoituminen ei tapahtunut vaivihkaa, vaan se oli menoa oikeastaan ensimmäisistä keskikaljoista, jotka nuorena vedettiin ”ykkösellä alas” ja känniin oli päästävä.

En osannut käyttäytyä humalassa silloin, enkä osannut aikuisenakaan. Olen kännissä repinyt hiuksista, olen töninyt nurin ja olen potkinut mustelmille.

Selvin päin olen aivan ”normaali”. En ole koskaan kajonnut kenenkään henkilökohtaiseen tilaan saati yrittänyt lyödä selvin päin. Olen tavallinen.

Rakastan olla raitis.

Olen pyytänyt polvillani anteeksi niiltä, joita olen rikkonut. Surullisinta on, että he ovat olleet kaikkein läheisimpiä ihmisiä, mutta he ovat minulle anteeksi antaneet. Jos olisivat olleet tuttavia tai kavereita, heidän olisi ollut helppoa vain heivata minut piireistään ja jatkaa elämäänsä, kuten toki avomieheni teki, mutta se on oma tarinansa. Nämä läheiseni, joista puhun, eivät ehkä koskaan unohda, enkä minäkään, mutta rakkaus ei ole kadonnut. Jos onkin, niin kohteliaat välit ovat pysyneet ja voimme olla toisiamme kohtaan ystävällisiä ja lämpimiä.

Alkoholismissani en mitään muuta niin paljon kadu kuin tätä taustaani, vaikka matkalla on sattunut aivan kamalasti kaikenlaista. Turha edes vertailla, näistä asioista ei voi samana päivänä puhua.

Onko sinulla kokemusta vkivaltaisesta alkoholistista? Tai satunnaisesti humalaisesta, joka käyttäytyy vkivaltaisesti?