Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin asia mitä työnantajasi on ehdottanut
Tästä oli keskustelu toisella sivulla mutta se on sen verran hiljainen paikka että keskustelu loppui lyhyeen.
Eli mitä naurettavaa työnantajasi on ehdottanut?
Esim.
Työnantajani oli aivan pokalla sitä mieltä ettei sunnuntaista tule tuplapalkkaa, että ei hevosalalla hevoset katso kelloa eivätkä tiedä mikä päivä on. Joo eivät niin mutta minä katson ja tiedän joten otin ja lähdin koko tallista
Kommentit (1462)
Mikä tää vauvapalstan alapeukuttaja on..asiallisiinkin juttuihin tulee 1 alapeukku. Maisa-ketjuissa tää on huomattu ja kuviteltu sen olevan itse M mutta tässäkin ketjussa sama homma.
Jollain on ylimäärästä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstalle olisi hyödyllistä koulutusta ymmärtää pienten ja suurten yritysten ero. Pienissä yrityksissä on oikeasti ihan täyttä horroria muilla jos joku saikuttaa koko ajan tai jos joku jää äiteelomalle. Arvottamatta mitenkään edellisiä, näin se vain käytännössä on. Jos saikutat tai olet millään tavalla maksetulla omalla lomalla niin ne muut tekee senkin edestä ja päälle miettii että miten paikataan se sinun maksettu työtätekemättömyys budjetissa. Isossa firmassa joustoa on enemmän mutta ei tietenkään rajattomasti. Jos jonkun ison firman pomo kyykyttelee niin todennäköisesti hänelläkin on pomo joka kyykyttelee. Olen ollut isossa firmassa jossa olen saanut suht hyviä vastaantulemisia johdolta siksi (ja vain siksi eikä automaattisen olemassaolemiseni vuoksi) että olen hyvä työntekijä. On oltu valmiita esimerkiksi kuittaamaan joitakin työtunteja kassaan vaikka en edes niitä tehnyt, ehkä kerran vuodessa. Ylityölisät maksettiin mukisematta ja kukaan ei kiusannut. KOSKA tein hyvää työtä ja olin pitämisen arvoinen. Turhaa purista niitä oikeuksia jos ei edes ole mitenkään kovin arvokas työntekijä. Olemassaolo ei ole itseisarvo liike- tai työelämässä eikä pitäisikään olla. Muutenhan työelämästä tulisi Kela 2.
Olen ollut töissä useissa pienissä firmoissa ja myös perustamassa yhtä pk-yritystä. Jos firma haluaa palkata työntekijöitä, on laskelmissa varauduttava siihen että ihmiset sairastuu, vaihtavat työpaikka, jäävät äitiys- tai isyys vapaalle. Se on ihan perussettiä eikä se ole asia jonka voi laittaa työntekijöiden vastuulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli mukana perustamassa yritystä, josta sitten omisti osan. Firman tj ehdotti miehelleni, että me tekisimme avioehdon sen takia.
Eikö tämä nyt ole varsin järkevä neuvo jos et ole mukana firman toiminnassa. Varsinkin uudelle ja pienelle firmalle voi olla hyvin haastavaa jos osakkaan avioeron seurauksena yksi omistajista onkin yhtäkkiä täysin alasta tietämätön ihminen tai vaihtoehtoisesti avainhenkilö joutuu myymään osuutensa koska ei pysty muuten maksamaan tasinkoa ex-puolisolle. Teidän avioerolla olisi voinut olla vaikutusta muidenkin ihmisten ja heidän perheidensä elintasoon.
Jos taas olet firman toiminnassa mukana niin pyyntö on toki härski.
Avioehto kuuluu vain ja ainoastaan avioliiton osapuolille. Onneksi mieheni oli samaa mieltä eikä edes harkinnut suostumista tj:n ehdotukseen. Pitäköön tj huolen ihan vaan omasta avioliitostaan ja sen ehdoista.
Näinhän ei ole silloin kun teidän avioero voi vaikuttaa muidenkin ihmisten tulotasoon ja elämään. Pakottaa hän ei teitä toki voi, mutta keskustelussa en näe mitään outoa. Miksi edes haluaisit osuuden miehen perustamasta yrityksestä jos teillä tulisi ero? Itse perustaisin oman yrityksen jos sellaista haikailisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei vain ehdottanut, vaan kaksikin entistä työnantajaani on käytännössä pakottanut työntekijät maksamaan työmatkoilla työnantajalle kuuluvat menot omalla kortilla. Rahat on sai vasta jälkikäteen työnantajalta laskuttamalla. Luottokortteja ei annettu, ei vaikka töihin sisältyi pakollista matkustamista. Melko reilua joutua lainaamaan rahaa isoille ja vakavaraisille työnantajille.
Eikö tämä ole ihan normaali käytäntö? Itselläni on ollut joka työpaikassa näin ja mielestäni ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli mukana perustamassa yritystä, josta sitten omisti osan. Firman tj ehdotti miehelleni, että me tekisimme avioehdon sen takia.
Eikö tämä nyt ole varsin järkevä neuvo jos et ole mukana firman toiminnassa. Varsinkin uudelle ja pienelle firmalle voi olla hyvin haastavaa jos osakkaan avioeron seurauksena yksi omistajista onkin yhtäkkiä täysin alasta tietämätön ihminen tai vaihtoehtoisesti avainhenkilö joutuu myymään osuutensa koska ei pysty muuten maksamaan tasinkoa ex-puolisolle. Teidän avioerolla olisi voinut olla vaikutusta muidenkin ihmisten ja heidän perheidensä elintasoon.
Jos taas olet firman toiminnassa mukana niin pyyntö on toki härski.
Avioehto kuuluu vain ja ainoastaan avioliiton osapuolille. Onneksi mieheni oli samaa mieltä eikä edes harkinnut suostumista tj:n ehdotukseen. Pitäköön tj huolen ihan vaan omasta avioliitostaan ja sen ehdoista.
Näinhän ei ole silloin kun teidän avioero voi vaikuttaa muidenkin ihmisten tulotasoon ja elämään. Pakottaa hän ei teitä toki voi, mutta keskustelussa en näe mitään outoa. Miksi edes haluaisit osuuden miehen perustamasta yrityksestä jos teillä tulisi ero? Itse perustaisin oman yrityksen jos sellaista haikailisin.
No en edes haluaisi siitä osuutta. Ihan ottaisin muuta omaisuutta sen sijaan.
Mutta asia ei kuulu pätkän vertaa tj:lle ja me olimme mieheni kanssa täysin samaa mieltä asiasta, joten miksi sinäkään siitä vänkäät? Ei kuulu sulle yhtään sen enempää kuin tj:lle.
Meidän liitto on solmittu niillä ehdoin jotka me kaksi olemme sopineet ja hyväksyneet. Siihen on turha muiden tulla sorkkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantaja lupasi korvata ylityöt rahan sijaan kebabrullalla. En tarttunut tähän houkuttelevaan diiliin.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsalainen pomoni sanoi että "secretary" ei ole sovelias sana. Hänen mielestään se on jotekin alentava ja erotteleva, ja Ruotsissa ihmisillä on tunteita, kuulemma. Sopiva kiertoilmaus olisi "financial admin" tms.
Vielä 1800-luvun lopun Englannissa ainakin sihteeri oli arvostettu miesten ammatti. Siitä vierähti satakunta vuotta siihen asti, että sihteeristä tuli sihteerikkö Unelma Säleikkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vain ehdottanut, vaan kaksikin entistä työnantajaani on käytännössä pakottanut työntekijät maksamaan työmatkoilla työnantajalle kuuluvat menot omalla kortilla. Rahat on sai vasta jälkikäteen työnantajalta laskuttamalla. Luottokortteja ei annettu, ei vaikka töihin sisältyi pakollista matkustamista. Melko reilua joutua lainaamaan rahaa isoille ja vakavaraisille työnantajille.
Eikö tämä ole ihan normaali käytäntö? Itselläni on ollut joka työpaikassa näin ja mielestäni ihan ok.
Eihän se ole ok, jos oman luottokorttisi raja on vaikka 1500 euroa kuussa, käyt pakollisella työmatkalla ja maksat ehkä lennot, hotellin, ruokailut ja vaikka vielä yhteistyökumppanin ruokailun tai edustuskulut omalla luottokortillasi, ei käyttövaraa henkilökohtaisiin menoihisi jää enää ollenkaan. Yleistä tuo tuntuu olevan, mutta oma luottokorttini on omia menojani varten, ei työnantajani kuluja varten. Työnantaja voi hankkia sinulle erillisen luottokortin työasioita varten, erityisesti työmatkoja varten.
Pitäs kävellä asiakkaan luo ja kysyä jos tarvitsee apua ? En tod. mene.
Mielestäni tarjoilijan ei tarvitse myöskään reagoida kaikkiin öykkäröivien miesoletettujen viittomisiin, että haluavat maksaa ja poistua. Poistuvat sitten kun parhaaksi katson tulla luottokorttilaitteen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienellä pojallani oli syntymäpäiväjuhlat ja kavereita kylässä. Pomo soitti ja ehdotti, että jätän lapset yksin ja lähdenkin siltä istumalta töihin.
Samainen pomo soitti, kun olin kesälomalla ja toisella paikkakunnalla, että minun pitäisi ottaa äkkiä taksi alle ja tulla töihin kun tarvitaan lisäkäsiä.
Muutakin älyttömyyttä tuolta pomolta kuuli jatkuvasti ja sai tuurata, kun itse oli tietenkin maanantait ja perjantait yleensä saikulla "migreenin" takia.
Työnantaja ehdotti minulle alkeiskurssia softaan, jota olin opettanut yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16-vuotias kaverini oli pikkukaupassa töissä 2000-luvun alussa. Hänen piti osallistua inventaarioihin työajan ulkopuolella ilman palkkaa. Kerran hän kysyi minulta ja muutamalta muulta alaikäiseltä kaveriltamme, jos olisimme tulleet auttamaan. Kysyin mitä saa palkaksi, kuulemma ei mitään mutta työntekijät pääsevät nopeammin kotiinsa :D en mennyt.
Pomo sanoi että työpäivän aikana siirtymät työpisteeltä toiselle tehdään joko kävellen tai työpaikan kpotkurilla - oli siis talvi. Sattui vaan olemaan matkaa melkein 5 km ja kova pakkanen.
Ajoin omalla autolla vaikken siitä sitten korvausta saanutkaan. Kävin samalla omilla asioillani, koska kävellen tai potkurilla aikaa olisi mennyt reippaasti enemmän kuin autolla.
Myös kotoa töihin olisi pitänyt tulla ekologisesti. Sille en lotkauttanut korvaani, koska se on täysin oma asiani koska ei ole työaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että lähtisin ihan parin viikon varoitusajalla ja ilman minkäänlaista kokemusta vetämään erään isomman markkinointitapahtuman, kun alkuperäinen vastuuhenkilö vaihtoi yllättäen työpaikkaa. Olin siis tehnyt tapahtumaan liittyvää somemarkkinointia, mutta olin uusi työntekijä eikä minulla ollut mitään osaamista tai tietämystä tapahtuman vetämiseen liittyen. Yritin vastustella, mutta kovasti hän oli minua sinne lykkäämässä. Onneksi tuli korona ja koko juttu peruuntui.
käsi olla vappu aattona töissä, ja jos en jäisi vappu aatoksi töihin, saisin potkut.
Pyysi että tulisin murtunut käsi paketissa töihin vaikka ilmoitin että olen nyt tapahtuneen johdosta sairaslomalla. Ei vaan viitsinyt etsiä sijaista, kunhan testaili jos olisin pelästyneenä suostunut.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin isäni hautajaispäivästä, se on sitten palkatonta sanoi boss.
Mun olisi pitänyt valehdella että sairastun.Mielestäni läheisen hautajaiset ovat muutenkin raskaat, että hajoaa, ilman että tulee tunne rehtiys ei kannata.
Myös työkaverit sälyttää toiselle liikaa hommia, palkassa se ei näy.
Tämä nyt ei auta sinua, mutta ihan kaikkien pitää opiskella se omalla työpaikalla käytettävä tes kannesta kanteen. Lähes kaikissa on lähiomaisen hautajaispäivä palkallinen vapaa.
Minulla on tästä omakohtainen kokemus. Isoäitini kuoli ja palkanlaskija sanoi, että minun pitää tehdä tunnit sisään. Tyhmänä en tarkistanut vaan luotin hänen sanaansa. Jälkeenpäin harmitti.
Työnantaja ilmoitti, että työaikana ei ole sitten käydä vessassa. Tupakalla taas sai käydä työajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vain ehdottanut, vaan kaksikin entistä työnantajaani on käytännössä pakottanut työntekijät maksamaan työmatkoilla työnantajalle kuuluvat menot omalla kortilla. Rahat on sai vasta jälkikäteen työnantajalta laskuttamalla. Luottokortteja ei annettu, ei vaikka töihin sisältyi pakollista matkustamista. Melko reilua joutua lainaamaan rahaa isoille ja vakavaraisille työnantajille.
Eikö tämä ole ihan normaali käytäntö? Itselläni on ollut joka työpaikassa näin ja mielestäni ihan ok.
Eihän se ole ok, jos oman luottokorttisi raja on vaikka 1500 euroa kuussa, käyt pakollisella työmatkalla ja maksat ehkä lennot, hotellin, ruokailut ja vaikka vielä yhteistyökumppanin ruokailun tai edustuskulut omalla luottokortillasi, ei käyttövaraa henkilökohtaisiin menoihisi jää enää ollenkaan. Yleistä tuo tuntuu olevan, mutta oma luottokorttini on omia menojani varten, ei työnantajani kuluja varten. Työnantaja voi hankkia sinulle erillisen luottokortin työasioita varten, erityisesti työmatkoja varten.
Esimieheltä voi pyytää matkaennakkoa tuleviin kuluihin.
Sama linja on Kelallakin jos on työttömänä työnhakijana. eli ihan yleinen käytäntö valitettavasti.