Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin asia mitä työnantajasi on ehdottanut
Tästä oli keskustelu toisella sivulla mutta se on sen verran hiljainen paikka että keskustelu loppui lyhyeen.
Eli mitä naurettavaa työnantajasi on ehdottanut?
Esim.
Työnantajani oli aivan pokalla sitä mieltä ettei sunnuntaista tule tuplapalkkaa, että ei hevosalalla hevoset katso kelloa eivätkä tiedä mikä päivä on. Joo eivät niin mutta minä katson ja tiedän joten otin ja lähdin koko tallista
Kommentit (1462)
Menin yksikönpäälliköksi noin 5 vuotta sitten. Olin rekryvaiheessa kysynyt, millainen työehtosopimus ja sain vastauksen, että alan normaalin työehtosopimuksen mukaan heillä toimitaan.
Kuitenkin ensimmäisenä työpäivänä sain eteeni allekirjoitettavaksi ns. johtajasopimuksen, jossa on määritelty kuukausipalkka ja työtehtävät. Sanoin, että en hyväksy sopparia, jossa ei työaikaa ole määritelty. Yrityksen palvelujohtaja vakuutti, että keskimäärin yksikönpäälliköt tekevät töitä 36 tuntia viikossa. Tuntui vähän liian hyvältä ollakseen totta. Olin irtisanoutunut entisestä työpaikasta ja perehdyttänyt sinne seuraajan. Aika vähissä oli vaihtoehdot. Jos en aloita uudessa työssä, karenssihan siitä seuraa. Pakko oli allekirjoittaa ja päätin katsoa muutaman kuukauden, paljonko ne tunnit on.
Ensimmäisen kuukauden aikana keskiarvo 48 t/viikko. Seuraavan kuukauden aikana 46,5 t /viikko. Silloin aloin jo kysellä muilta yksikönpäälliköiltä, paljonko heillä tunnit. Yksi sanoi, että hän ei ole kertaakaan 3 vuoden aikana päässyt alle 40 tuntiin ja pahimmillaan tehnyt monta viikkoa peräkkäin yli 50 tuntia. Alkoi kuulostaa siltä, että yritys tarkoituksellisesti riistää työntekijöitään ja valehtelevat uusille tulijoille. Minä kestin 5 kuukautta ja vaihdoin toiseen työpaikkaan pienempiin palkkoihin, mutta tunnitkin oli sitten täsmällisesti juuri sen mitä sopimuksessa luki. Muistan kun ekassa kehityskeskustelussa kiittelin vuolaasti, etten enää edes uskonut löytyvän sellaista työpaikkaa, josta pääsee kotiinsa joka arkipäivä klo 16.15, on kunnon rehellinen ruokatauko ja tauolla saa hoitaa omia asioita tai käydä ravintolassa syömässä, jos lompakko kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pahimmasta päästä, mutta omalla tavallaan surrealistinen:
Elettiin koronatalvea -22. Olin juuri aloittanut työt uudessa firmassa ja käytössä oli sisällöntuotantoa varten iso pino erilaisia järjestelmiä ja alustoja. Yhdellä kannettavan näytöllä piti olla aikamoinen fakiiri, että jotakin sai aikaan. No, kysyin, että olisiko mitään, jos kävisin Verkkokaupasta ostamassa edullisen lisänäytön, jonka firma sitten komppaisi ja saisi omakseen.
Ei käy, oli vastaus. Jos kokee tarvitsevansa kahta näyttöä, voi tulla konttorille tekemään töitä, tai ostaa omaan piikkiinsä tarvittavat välineet.
Se vaan, että päällä oli lähityökielto, koska puolet firman ihmisistä oli joko norossa, koronassa tai influenssassa.
En ostanut lisänäyttöä. BYOD-kulttuuri on vihkosta.
Ei mikään naurettava pyyntö vaan normaali käytäntö mielestäni isommissa puljuissa, jossa suurin osa etäilee.
En kuullut yhdestäkään puljusta jossa joutuisi itse hankkimaan työvälineet. Tämä siis rahoitusalalla.
Työkone, laukku, ehkä kuulokkeet yleensä saa, mutta harvemmassa paikassa oikeasti ostellaan lisänäyttöjä, työpöytää tai työtuolia ym kotiin. Kyllä nämä yleensä ostetaan itse ja laitetaan verovähennyksiin.
Meillä koronan aluksi roudattiin niitä sähköpöytiä ja lisänäyttöjä toimistolta ihmisten koteihin. Ihan firman puolesta. Toimistolle ostettiin nyt sitten keväällä uusia. Parempi se on, että ihmiset saa työnsä tehtyä kunnolla.
Olen korkeasti koulutettu ja olin toiminut yrityksessä jo useita vuosia toimistotöissä. Oli yleisesti tiedossa, että osaan ja tiedän paljon yrityksen asioista. Äitiyslomani aikana esimieheni vaihtui. Muu tiimi olisi halunnut minusta esimiestä (ja osa teki sen selväksi myös uudelle esimiehelle), mutta koska en halunnut palata kesken äitiysloman töihin, valittiin esimieheksi toinen henkilö. Kun palasin äitiyslomalta, laittoi uusi esimies minut toimiston siivoustehtäviin; vessojen kunnon tarkistamista & siivousta, astianpesukoneen tyhjentämistä, keittiön siivousta jne. Enpä siellä kauaa jaksanut tämän jälkeen roikkua, vaan vaihdoin työpaikkaa.
Onhan noita ehdotuksia vuosien mittaan tullut. 90-luvun puolivälissä sain puutarhalta töitä koko kesäksi. Olin silloin opiskelija. Ensinnäkin minun piti mennä perehtymään kokonaiseksi päiväksi ilman palkkaa ennen työn alkua toukokuussa. Toiseksi palkasta otettiin joka päivältä pois ruokaraha. Siinä työsopimuksessa luki erityisehtona tyyliin: ruokaraha 8,30 markkaa per päivä. Minä luulin, että se maksetaan, mutta se vähennettiinkin. Mitä sillä rahalla sitten sai, niin kahvia tai teetä ja yrittäjän vaimon tekemiä voileipiä tauolla. Ryöstöhintahan se oli. Kyllä tuli tauolle hintaa, kun 23-24 työntekijää kukin maksoivat 8,30 mk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pahimmasta päästä, mutta omalla tavallaan surrealistinen:
Elettiin koronatalvea -22. Olin juuri aloittanut työt uudessa firmassa ja käytössä oli sisällöntuotantoa varten iso pino erilaisia järjestelmiä ja alustoja. Yhdellä kannettavan näytöllä piti olla aikamoinen fakiiri, että jotakin sai aikaan. No, kysyin, että olisiko mitään, jos kävisin Verkkokaupasta ostamassa edullisen lisänäytön, jonka firma sitten komppaisi ja saisi omakseen.
Ei käy, oli vastaus. Jos kokee tarvitsevansa kahta näyttöä, voi tulla konttorille tekemään töitä, tai ostaa omaan piikkiinsä tarvittavat välineet.
Se vaan, että päällä oli lähityökielto, koska puolet firman ihmisistä oli joko norossa, koronassa tai influenssassa.
En ostanut lisänäyttöä. BYOD-kulttuuri on vihkosta.
Ei mikään naurettava pyyntö vaan normaali käytäntö mielestäni isommissa puljuissa, jossa suurin osa etäilee.
En kuullut yhdestäkään puljusta jossa joutuisi itse hankkimaan työvälineet. Tämä siis rahoitusalalla.
Kapea näkemys. Minulla on kotiin hankittuna lisänäyttö, meillä saa etätöihin pelkästään kannettavan tietokoneen, hiiren ja kuulokkeet. Olen ostanut itse myös langattomat kuulokkeet, koska en jaksa 3 tunnin kokouksia istua paikoillaan ja työnantajalta saa vain johdolliset kuulokkeet. Olen ostanut myös satulatuolin. Kaikista olen saanut verotukseen tehdä vähennykset. Olen julkisella sektorilla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pahimmasta päästä, mutta omalla tavallaan surrealistinen:
Elettiin koronatalvea -22. Olin juuri aloittanut työt uudessa firmassa ja käytössä oli sisällöntuotantoa varten iso pino erilaisia järjestelmiä ja alustoja. Yhdellä kannettavan näytöllä piti olla aikamoinen fakiiri, että jotakin sai aikaan. No, kysyin, että olisiko mitään, jos kävisin Verkkokaupasta ostamassa edullisen lisänäytön, jonka firma sitten komppaisi ja saisi omakseen.
Ei käy, oli vastaus. Jos kokee tarvitsevansa kahta näyttöä, voi tulla konttorille tekemään töitä, tai ostaa omaan piikkiinsä tarvittavat välineet.
Se vaan, että päällä oli lähityökielto, koska puolet firman ihmisistä oli joko norossa, koronassa tai influenssassa.
En ostanut lisänäyttöä. BYOD-kulttuuri on vihkosta.
Ei mikään naurettava pyyntö vaan normaali käytäntö mielestäni isommissa puljuissa, jossa suurin osa etäilee.
En kuullut yhdestäkään puljusta jossa joutuisi itse hankkimaan työvälineet. Tämä siis rahoitusalalla.
Työkone, laukku, ehkä kuulokkeet yleensä saa, mutta harvemmassa paikassa oikeasti ostellaan lisänäyttöjä, työpöytää tai työtuolia ym kotiin. Kyllä nämä yleensä ostetaan itse ja laitetaan verovähennyksiin.
Meillä koronan aluksi roudattiin niitä sähköpöytiä ja lisänäyttöjä toimistolta ihmisten koteihin. Ihan firman puolesta. Toimistolle ostettiin nyt sitten keväällä uusia. Parempi se on, että ihmiset saa työnsä tehtyä kunnolla.
Tuo on harvinaista. Yleensä kalusteet on käytettävissä vain työnantajan tiloissa.
Olin alle kympin tuntipalkalla töissä. Minussa olisi pitänyt olla yrittäjähenkeä ja tulla paikalle vähintään 45min ennen työvuoron alkua esim. siivoilemaan, tietysti ilman palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimies lähetti koko talolle sähköpostin, jossa mm. kiellettiin työajalla wc:ssä käynti. Se pitää tehdä taukojen aikana, muuten on huono työkaveri!
Meillä oli yhdessä työpaikassa toimari, joka välillä haukkui ja välillä oli hyvällä tuulella ja kehui. Inhotti mennä aamulla tiimipäiviin, kun ei koskaan tiennyt, mitä sieltä tulee. Röyhkein tempaus oli 8 tai 9 kollegani kuullen, kun toimari määräsi, että sä jäät sitten lomalle juhannukselta ja pidät kaikki lomat pois ja jatkat äitiyslomalle. Minä olin jäämässä äitiyslomalle vasta elokuun lopussa eikä ollut mitään raskaudesta johtuvaa syytä hakea varhennettua äitiyslomaa. Itku kurkussa selitin, ettei minun vuosilomapäivät riitä äitiyslomaan asti. Toimari tiuski, että sähän jäät juhannukselta pois, koska hän on sijaisen järjestänyt siitä alkaen. Ota vaikka palkatonta tai käytä uudet kertyneet lomat, hänelle ihan sama.
Tuli todellakin tunne, että onkohan minulla enää edes työpaikkaa, kun äitiyslomalta/perhevapaalta palaan. Lähdinkin sitten opiskelemaan enkä palannut kun äitiysloma oli pidetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita ehdotuksia vuosien mittaan tullut. 90-luvun puolivälissä sain puutarhalta töitä koko kesäksi. Olin silloin opiskelija. Ensinnäkin minun piti mennä perehtymään kokonaiseksi päiväksi ilman palkkaa ennen työn alkua toukokuussa. Toiseksi palkasta otettiin joka päivältä pois ruokaraha. Siinä työsopimuksessa luki erityisehtona tyyliin: ruokaraha 8,30 markkaa per päivä. Minä luulin, että se maksetaan, mutta se vähennettiinkin. Mitä sillä rahalla sitten sai, niin kahvia tai teetä ja yrittäjän vaimon tekemiä voileipiä tauolla. Ryöstöhintahan se oli. Kyllä tuli tauolle hintaa, kun 23-24 työntekijää kukin maksoivat 8,30 mk.
Ruokaedusta voi kieltäytyä, siksi ne pöperöt on yleensä niin hyviä, että se kannattaa kaikille osapuolille. Tässä on vaan kusetettu opiskelijaa.
Työskentelin teini aikoinani ravintolassa tarjoiliana ja oltiin sovittu että teen vaan ilta- ja viikonloppu vuoroja. Silti kun joku jäi äityislomalle kysyi voisinko tehdä päivävuoroja ja lintsata koulusta koska ei se koulu ollut niin tärkeää kun työni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seppisS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita ehdotuksia vuosien mittaan tullut. 90-luvun puolivälissä sain puutarhalta töitä koko kesäksi. Olin silloin opiskelija. Ensinnäkin minun piti mennä perehtymään kokonaiseksi päiväksi ilman palkkaa ennen työn alkua toukokuussa. Toiseksi palkasta otettiin joka päivältä pois ruokaraha. Siinä työsopimuksessa luki erityisehtona tyyliin: ruokaraha 8,30 markkaa per päivä. Minä luulin, että se maksetaan, mutta se vähennettiinkin. Mitä sillä rahalla sitten sai, niin kahvia tai teetä ja yrittäjän vaimon tekemiä voileipiä tauolla. Ryöstöhintahan se oli. Kyllä tuli tauolle hintaa, kun 23-24 työntekijää kukin maksoivat 8,30 mk.
Ruokaedusta voi kieltäytyä, siksi ne pöperöt on yleensä niin hyviä, että se kannattaa kaikille osapuolille. Tässä on vaan kusetettu opiskelijaa.
Mansikanpoiminnassa olin itse 4 kesänä. Kahdella eri tilalla oli sama käytäntö, että jos tarvitsee majoituksen, on pakko ottaa puolihoitoruokailut. Käytännössä sai aamupalan ekalla tauolla, lounaan toisella tauolla ja päiväkahvin työpäivän jälkeen. Ei siitä mitään epäselvyyttä ollut kenelläkään, että ne on otettava, jos aikoo majoittua. Yhdellä tilalla oli aitat käytössä. Meitä oli 4 mansikanpoimijaa per aitta ja kerrossängyissä nukuttiin. Jääkaappi oli vain päärakennuksessa, mutta siellä sai käydä evästelemässä klo 22 saakka. Jääkaappiin ei tietysti paljon mahtunut, kun poimijoita monta. Ruokaa oli tarjolla niin paljon kuin jaksoi syödä (aamulla yleensä puuro ja voileipää, lounaalla esim. kiusauksia, nakkikastiketta ja perunaa, makaronilaatikkoa yms.). Molemmilta mansikkatiloilta jäi hyvät muistot. Toisella tilalla ei tainnut ola jääkaappia käytössä ollenkaan, mutta hyvin sillä puolihoidolla pärjäsi ja joskus iltaisin grillattiin katoksessa makkaraa.
Mulla ei ollut jäätelökioskissa ollenkaan vessataukoja. Siksi join mahdollisimman vähän. Toisesta jäätelökojusta tuli myyjä päästämään minut ruokatauolle kerran työvuoron aikana. Siis siinä toisessa kioskissa oli 2 työntekijää ja minä olin yksin vähän syrjäisemmällä paikalla. Jouduin käymään vessassa hotellilla sen tauon aikana, koska missään muualla lähellä ei ollut yleistä vessaa.
Vieläköhän tuo on sallittua jäätelönmyyjillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostamaan itse omat kynät, paperit ym. työvälineet. Pöllin sitten oppilaiden materiaalivarastosta tarvitsemani.
T. Opettaja
Vierailija kirjoitti:
Ostamaan itse omat kynät, paperit ym. työvälineet. Pöllin sitten oppilaiden materiaalivarastosta tarvitsemani.
T. Opettaja
joo-o, jos jokainen ostaa itse niin mitään "oppilaiden varastoa" ei ole, johan tuo on pöljemmällekin selvää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostamaan itse omat kynät, paperit ym. työvälineet. Pöllin sitten oppilaiden materiaalivarastosta tarvitsemani.
T. Opettajajoo-o, jos jokainen ostaa itse niin mitään "oppilaiden varastoa" ei ole, johan tuo on pöljemmällekin selvää
Ostaako hoitaja itse laastarit, siivooja mopit, rakentaja naulat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostamaan itse omat kynät, paperit ym. työvälineet. Pöllin sitten oppilaiden materiaalivarastosta tarvitsemani.
T. Opettajajoo-o, jos jokainen ostaa itse niin mitään "oppilaiden varastoa" ei ole, johan tuo on pöljemmällekin selvää
Ostaako hoitaja itse laastarit, siivooja mopit, rakentaja naulat?
Ei meilläkään ammatillisessa oppilaitoksessa ole opettajien työvälineitä. Tietokone saadaan, kännykkä ja tällaiset. Luokissa on taulutusseja muttei esim. paperia. Ei ole opettajien kyniä tai vihkoja, opiskelijoille niitä on rajallinen määrä. Jos otan esim. 20 opiskelijalle vihkon, merkitsen ne opiskelutarvikevarastoon, enkä voi siis ottaa 21 kpl, jos ryhmässä on 20 opiskelijaa. Meillä ei myöskään ole opettajien taukotilassa yleisiä kahvimukeja. Jokainen tuo kotoa oman mukinsa. Minä perin eläkkeelle jääneen opettajan kukkamukin. Uhallani en vie mitään arvokasta mukia sinne kaappiin. Periaatteessa se on arvostuksen osoitus, jos on ruokailuvälineet taukotilassa työnantajan ostamaan.
Ei ollut oma työnantaja. Mutta kerran tein talonrakennustyötä ja maarakentaja tuli kovasti houkutteleen töihin ja lupas parempaa palkkaa. Aikansa kun oli siinä höpissy, niin lupauduin neuvottelemaan. Sitten kysy että mikä mun palkka on ja sen kun kuuli. Sanoi ettei parempaa pysty maksamaan, mutta antaa sadetakin jos tulen töihin. En sen sadetakin takia työpaikkaa lähteny vaihtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita ehdotuksia vuosien mittaan tullut. 90-luvun puolivälissä sain puutarhalta töitä koko kesäksi. Olin silloin opiskelija. Ensinnäkin minun piti mennä perehtymään kokonaiseksi päiväksi ilman palkkaa ennen työn alkua toukokuussa. Toiseksi palkasta otettiin joka päivältä pois ruokaraha. Siinä työsopimuksessa luki erityisehtona tyyliin: ruokaraha 8,30 markkaa per päivä. Minä luulin, että se maksetaan, mutta se vähennettiinkin. Mitä sillä rahalla sitten sai, niin kahvia tai teetä ja yrittäjän vaimon tekemiä voileipiä tauolla. Ryöstöhintahan se oli. Kyllä tuli tauolle hintaa, kun 23-24 työntekijää kukin maksoivat 8,30 mk.
Ruokarahassa ei ole kysymys yrittäjän ahneudesta vaan siitä että jos työnantaja ei peri työntekijältä maksua tarjoamastaan ruuasta tälle syntyy verotettavaa niinsanottua ateriaetua. Tuo alle puoltatoista euroa vastaava summa on mielestäni erittäin kohtuullinen, jos sillä saa ihan kunnolliset taukoeväät.
Työnantaja ehdotti, että kesälomalla päivystäisin teknisen tuen puhelinta ilman erillistä korvausta. Kuulemma kun firma maksaa mun työpuhelimen laskutkin, niin mun pitäisi niin tehdä. Kieltäydyin kunniasta ja jätin vielä työpuhelimen työpöydälle loman ajaksi.