Olen raskaana ja minulla on todella paha neulakammo

Pelkään ja kammoan pistämistä. Jouduin lapsena käymään usein verikokeissa, en tiedä miksi. Kyynärtaipeeni olivat niin reikäiset että välillä hoitaja vertaili että kumpi on vähemmän huono. Kaikenlaiset keinot ja temput kokeiltiin.

Tuli heikottava ja yököttävä olo kun tuon kirjoitin ja tulin taas tosi tietoiseksi kyynärtaipeistani ja ranteistani. Ymmärrän hyvin tuon että suoniin ei kuuluisi kajota. En tajua miksi kiusasin itseäni lukemalla kaikki tämän ketjun kommentit, ikään kuin siitä olisi jotain apua tai siedätystä...

Viimeksi olin verikokeissa ennen vuodenvaihdetta. Kerroin miehelleni tulevasta kokeesta jotta hän voisi minut sinne toimittaa. Välttelin menemistä, söin vaikka piti paastota jotta en voisi mennä. Olin laboratoriossa kolmesti ennen kuin mua saatiin pistettyä, karkasin paikalta kahdella ekalla kerralla. En saanut nukutuksi kunnolla kahteen viikkoon ennen koetta eli niin pitkään kuin tiesin sinne joutuvani. Puudutteen haluan aina, sitä nyt ei tarvitse edes miettiä.

Tämä pistettäväksi joutumisen riski on minulle iso syy olla tulematta raskaaksi. Onneksi en ihan välttämättä halua lapsia, harmi vaan kun mies niitä halajaa, hyvähän hänen on... Miksi raskauden ja synnyttämisen täytyy mukamas olla niin perseestä. Monen mielestä on ihan oikein suunnilleen maksimoida se kurjuus, äidillä ei ole niin väliä enää siinä kohtaa. Niinkuin se olisi yhdentekevää kuinka paljon sitä kipua ja kamaluutta on.

Olen pahoillani AP:n puolesta ja toivon että voit kieltäytyä kaikista pistämisistä. Hirveää ettei tuollaiseen voi itse varmuudella vaikuttaa.

Jos laboratoriossa asiakas kävisi päälle, syy mikä tahansa, siitä seuraisi tutkinta. Varmaan tuollaisesta hömppäpelosta kannattaa päästä eroon, pistämällä tulevan lapsen etu oman erikoisuuden ja huomionhalun edelle. 

Ja lässytystädiksi nimittely on kyllä ala-arvoista, selvästi asenneongelmaa havaittavissa. Mun puolesta tuollaset saakin jäädä kotiin ja sairas lapsi on sitten ihan oma vika... 

Voimakkaassa pelossa ja fobiassa ei ole kyse mistään erikoisuudentavoittelusta ja huomionkipeydestä. Tämä on selvä asia kaikille jotka yhtään viitsivät ajatella.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:22"]

Voimakkaassa pelossa ja fobiassa ei ole kyse mistään erikoisuudentavoittelusta ja huomionkipeydestä. Tämä on selvä asia kaikille jotka yhtään viitsivät ajatella.

[/quote]

Juu, mutta sepä se kun ap nyt ei sellaiselta vaikuttanut... höpöhöpö.

Mulla sama juttu, ja tämä on syy miksi en ole hankkiutunut raskaaksi enkä koskaan hankkiudu. Sulla ei nyt enää tätä vaihtoehtoa ole, joten toivotaan että joku osaa auttaa! 

Mites ajattelit selvitä jos ja kun näet lastasi pistettävän?

Mikä niissä neuloissa pelottaa? Kipuko?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:11"]Mulla sama juttu, ja tämä on syy miksi en ole hankkiutunut raskaaksi enkä koskaan hankkiudu. Sulla ei nyt enää tätä vaihtoehtoa ole, joten toivotaan että joku osaa auttaa! 

[/quote]

No mä en selkeästi ajatellut tarpeeksi pitkälle tätä asiaa, mutta mikäs sen parempi keino kuin pakon edessä joutua kohtaamaan pelkonsa.

Ps. "Ihana" kuulla etten ole tämän pelkoni kanssa yksin! Muut pelkääjät tuntuvat olevan aina tyyliin niitä jotka "katsovat muualle ja miettivät smurffeja". Kyllä menee monesti hoitohenkilökunnalla sormi suuhun kun potilaalle ei riitäkkään se.

Ap

Tämä ei perustu mihinkään mutta voisitko ajatella että itse kokeilisit siedättää itseäsi? Hankkisit apteekista jonkun pienen ja ohuen neulan ja puhdistettuun käsivarteen esim ensin laittaisit neulan pään vain iholle ja sitten hieman kokeilisit painaa tms? Kun ilmeisesti se pahin sulla ei edes ole se piston aiheuttama kipu, koska hammaslääkärissäkin olet ollut toimenpiteessä ilman puudutusta?

Minä pelkään neuloja myös todella paljon, onneksi koko raskausaikana pistettiin vain 5 kertaa (sokerirasitus 3krt, 2krt veriryhmä yms) synnytin pelkällä ilokaasulla ja sain synnytyksen jälkeen vain 2 piikkiä. Kyllä sitä niistä pistoista läpi pääsee, kun tiedät että kyseessä on vauvan hyvinvointi. Vaikea on antaa muita neuvoja, muuta kuin että onnea matkaan ja muista aina mainita neulakammostasi!

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:12"]Mites ajattelit selvitä jos ja kun näet lastasi pistettävän?

[/quote]

No kiitos sen terapian pystyn suhteellisen coolisti katsomaan kun muita pistetään, ja pystyn jopa pitämään neulaa kädessä. Syytä pelolle en tiedä, kipua en niinkään pelkää mutta jotenkin minusta sinne suoniin ei kuulu laittaa mitään. Kiemurtelen jo tätä kirjoittaessa. Mitään järkevää syytä pelolleni ei ole.

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:11"]Mulla sama juttu, ja tämä on syy miksi en ole hankkiutunut raskaaksi enkä koskaan hankkiudu. Sulla ei nyt enää tätä vaihtoehtoa ole, joten toivotaan että joku osaa auttaa! 

[/quote]

No mä en selkeästi ajatellut tarpeeksi pitkälle tätä asiaa, mutta mikäs sen parempi keino kuin pakon edessä joutua kohtaamaan pelkonsa.

Ps. "Ihana" kuulla etten ole tämän pelkoni kanssa yksin! Muut pelkääjät tuntuvat olevan aina tyyliin niitä jotka "katsovat muualle ja miettivät smurffeja". Kyllä menee monesti hoitohenkilökunnalla sormi suuhun kun potilaalle ei riitäkkään se.

Ap

[/quote]

Joo minulla pelko on niin paha että olen päättänyt etten koskaan mene mihinkään terveystarkastuksiin tai lääkärin tutkimuksiinkaan, tai hammaslääkäriin. Kuolen sitten kun kuolen luonnollisesti ilman hoitoa. En pelkää yhtään kipua enkä sairauksiin kuolemista, mutta pelkään todellakin neuloja, lääkäreitä, sairaaloita jne.

Ei siellä koko ajan pistettäväksi joudu. Neuvolassa mitataan hemoglobiini siitä sormesta, mutta ei kai se ole pakollinen. Siitä saa vaan tietää saako tarpeeksi rautaa minkä puutos on normaalia raskaudessa. Lisäksi minulta otettiin verikoe ultrauksen yhteydessä. Siitä kartoitettiin käsittääkseni erilaisia äidin tauteja kuten mahdollista hiv-virusta yms sekä kai se liittyi siihen kromosomipoikkeavuuden tutkintaan myös. Mutta tuskin sekään on pakollinen. Ja sitten on tietysti synnytys, mutta ei ole pakko käyttää kivunlievitystä, johon tarvitaan piikkejä. Itse hengittelin sekä kävelin ympäriinsä, käytin lämpötyynyjä ja ilokaasua. Eli eiköhän sitä pärjää ilman piikkejä, jos onni on myötä.

MInua ei pistetty raskauden aikana kertaakaan. Se ei ole pakollista vaan pelkkä rutiini ja tapa. Neuvolassa voi ja saa kieltäytyä kaikista toimenpiteistä eikä niihin voi pakottaa. Oma terkkari halusi jatkuvasti seurata hemoglobiinia mutta ei osannut kertoa, mitä tehdä, jos arvo alhainen (rautaa voi syödä huoleti kuka tahansa).

Eli sani piikeille kiitos ei. Synnytäminenkin onnistuu ilman niitä.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:15"]Tämä ei perustu mihinkään mutta voisitko ajatella että itse kokeilisit siedättää itseäsi? Hankkisit apteekista jonkun pienen ja ohuen neulan ja puhdistettuun käsivarteen esim ensin laittaisit neulan pään vain iholle ja sitten hieman kokeilisit painaa tms? Kun ilmeisesti se pahin sulla ei edes ole se piston aiheuttama kipu, koska hammaslääkärissäkin olet ollut toimenpiteessä ilman puudutusta?

[/quote]

Tätä kokeiltiin terapiassa, ja päästiinkin jo siihen pisteeseen että voin nyt ottaa neulan käteen, mutta ajatus ihoon pistämisestä.. Hamoglobiiniakaan en voi ottaa, olen yrittänyt monesti mutta päädyn hajottamaan paikkoja.

Ap

Mitenköhän tälle aplle kävi?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 15:05"]

Mua auttaa ajatud et tunnin päästä se on ohi ja meen ostaan kakun kahviosta. Ajattelen vaan sitä.

neulakammo johtui siitä ku koulussa kerrottiin miten jollaki oli menny ilmakupla suoneen ja kuollu siihen. Sit tajusin ettei se mulle tapahu en antanu lupaa ajatella et tapahtuis.

Edelleen pelkään pistettäviä lääkkeitä

[/quote]

Suoneen voi pistää vaikka ruiskullisen ilmaa ilman haittavaikutuksia. Se liukenee vereen se ilma.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 16:54"]

kannattaa myös miettiä sitä, että jos alat käyttäytymään piikkikammosi kanssa kuin hullu eläin, saatetaan mielenterveyttäsi ja kykyäsi hoitaa lasta alkaa kyseenalaistamaan. et sä voi neuvolassa alkaa riehumaan. ainoa vaihtoehto on vaikka itkien ojentaa se käsi.

[/quote]

Onpas todella typerä kommentti.

Itse kärsin nuorena lievästä neulakammosta, pääsin siitä kun en kerta kaikkiaan katsonut koskaan toimenpidettä. Aina joskus meinaan silti vieläkin pyörtyä, mutta se tulee onneksi vasta kun homma on jo melkein ohi.

Vanhemmiten myös kudokset löystyvät ja jos lihoo, sekin vie tuntoa pois... Ei tosin kyllä varmaan kannata sen takia itseään lihottaa, mä lihoin lopulta muista syistä! :P

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:02"]

Jos laboratoriossa asiakas kävisi päälle, syy mikä tahansa, siitä seuraisi tutkinta. Varmaan tuollaisesta hömppäpelosta kannattaa päästä eroon, pistämällä tulevan lapsen etu oman erikoisuuden ja huomionhalun edelle. 

Ja lässytystädiksi nimittely on kyllä ala-arvoista, selvästi asenneongelmaa havaittavissa. Mun puolesta tuollaset saakin jäädä kotiin ja sairas lapsi on sitten ihan oma vika... 

[/quote]

Sori, mutta se tutkinta kuivuu heti kokoon. Kivusta ja pelosta sekaisin oleva potilas ei ole syyttäjän nro 1 kohde. Jos et kestä hankalia potilaita, suosittelen alan vaihtoa.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:09"]Siis oikeasti todella paha. Olen 26-vuotias ja viimeksi minusta on saatu verikoe ollessani 11-vuotias. Kävin 2 vuotta kognitiivisessa terapiassa, minulle on kokeiltu esilääkitystä ennen tikkaamista (yrittivät puuduttaa) (diapam nestemäisenä). Ei ole auttanut, haava piti liimata kiinni. Saan paniikkikohtauksen jo neuloja katsomalla. Hammaslääkärissä kaikki tähänastiset operaatiot on pystytty tekemään ilman puudutusta.

Nyt olen tosiaan raskaana, lapsi "sai tulla", mutta vasta nyt iski reaaliteetit. Edessähän on joko synnytys tai sektio, ja kaikki ne neuvolakäynnit yms muut! Entä jos vauvassa on jokin vikana? Silloinhan sitä vasta pistettäväksi joutuu.

Mutta pakkohan se on. Olisiko paikalla joku toinen neulakammoinen tai gterveydenhuollossa työskentelevä, joka voisi antaa jotain uutta näkökulmaa ja vinkkiä mitä kokeilla. Näitä seuraavia keinoja on testattu.

"Pois katsominen"
"Mukavien asioiden miettiminen"
Yms. Lässytykset
Esilääkitys: diapam nestemäinen
Kognitiivinen terapia (jossa ei löydetty edes järkevää selitystä pelolle, en saanut mitään apua)
Lepositeet
Hoitajat pitämässä paikoillaan

Ja mitä tapahtuu kun koetta yritetään ottaa: saan paniikkikohtauksen, yritän lyödä ihmisiä, selviytymismoodi menee päälle. Eli konttaan vaikka ulos kuin hengenhädässä. Huudan, saatan mennä shokkiin, olen kerran lyönyt hoitajaa, olen nakannut sen tarjottimen missä neulaa pidettiin seinään.. Itkenyt hysteerisenä kun olisin tarvinnut kipulääkettä mutta sitä ei saatu pistettyä. Karannut sairaalasta, vuotavan haavan kanssa. Itse en muista puoliakaan näistä.

Mielummin kuolmen kuin joudun pistettäväksi, mielummin joudun pistettäväksi kuin vaarannan lapsen tulevaisuuden.

Nyt siis vinkkiä viikoksi, kokemuksia, vertaistukea.
[/quote]

Mulla myös neulakammo - ja kaksi lasta! Kammo ei ole noin paha kuin ap:lla mutta tunnistan kyllä nuo kaikki reaktiot. Karkuun olen yrittänyt lähteä kesken verikokeen, pyörtyillyt, panikoinut yms. Toinen raskaus meni ihan ok, ei verikokeita muistaakseni juurikaan otettu. Synnytyksrssä oli se kanyyli kädessä (onko aina, en tiedä?) ja se oli ahdistavaa. Toinen raskaus oli ongelmallinen, olin viikkoja sairaalassa ja verikokeita usein. Se oli saatanallista välillä mutta siitäkin SELVIÄÄ kun on PAKKO. Ehkä se vatsassa oleva pienokainen antoi voimia. Synnytin sektiolla ja pistettiin siinäkin. Sairastin myös raskausdiabeteksen ja jouduin piikittämään insuliinia. Yllättäin se ei ollut vaikeaa mulle!!!Pistäminen tapahtui sellaisells "kynällä", se oo li kuin olis kuulakärkikynää napsauttanut.

Kun lapsia pistetään,se ahdistas muttei ollenkaan niin paljon kuin se että minua pistetään.